Finders keepers

Olimme 5-v lapsen kanssa leikkipuistossa. Samaan aikaan siellä oli samaa sukupuolta oleva ja samanikäinen lapsi. Lopulta päätyivät samaan aikaan keinumaan. Tähän asti kaikki hyvin. Mutta...
Tämä toinen lapsi alkoi kertoa miten olivat (oli toisen vanhempansa ja sisaruksensa kanssa) löytäneet viereiseltä kentältä frisbeen. Tähänkin asti kaikki ok. Mutta sitten: Löytäjä saa pitää, tokaisi lapsi. En tiennyt mitä sanoa, joten en sanonut mitään.
Ja aina kun me olemme menneet leikkipuistoon ja nähneet sinne jääneitä leluja, olemme sanoneet ettei niihin saa koskea koska ne eivät ole meidän. Asiasta on tullut automaatti ja viimeiseen kahteen vuoteen ei ole tarvinnut edes sanoa mitään.
Sitten tänään... 3 päivää tuon käynnin jälkeen alkoi lapsi itsekseen sanoa "löytäjä saa pitää". Onneksi tilanne oli se, että olimme lähimetsässä syömässä mustikoita ja hän tod. näk. viittasi niihin marjoihin. Ajattelin, että siinäkö meni 5 vuoden työ hukkaan. Aloimme tietenkin heti painottaa, että sellainen koskee vain marjoja, ei mitään muuta.
Tuo toinen lapsi ei sanontaa ollut itse keksinyt, se on aivan varma. Jostain se on tullut hänelle. Mitä sellaisen ihmisen päässä loppujen lopuksi liikkuu, joka "lanseeraa" lapselle löytäjä saa pitää -ajatuksen????