Olen joutunut tahtomattani hyvin ikävään tilanteeseen: Vanhempani ovat eronneet jo vuosia sitten. Meitä rintaperillisiä on kaksi = minä ja yli 20-vuotta minua vanhempi siskoni. Äitini on erittäin pahoin dementoitunut ja siksi hänet laitettiin laitoshoitoon, koska ei pärjää yksin kotona. Siskoni on "vanhemman oikeudella" ottanut äitini asunnon avaimet, rahat yms. omaan käyttöönsä. Minua hän ei päästä edes sinne katsomaan missä mennään. Siskon omaan asuntoon on alkanut ilmestyä tavaroita äidin asunnosta = olen siis huolissani siitä, että sisko tyhjentää pikaisesti koko äidin omaisuuden omiin taskuihinsa. Kuullostaa omahyväiseltä, mutta itse ehdotin, että tuo irtaimisto myytäisiin ja nekin rahat käytettäisiin äidin hoitoon...se ei siskolle sopinut ja nyt kysynkin, että MITÄ TEEN??
Sisko hyväksikäyttää äitiä.
Milli
101096
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vaadit että äidillesi määrätään "uskottumies" ... käräjäoikeudessa neuvottaneen, ja ellei niin kunnan oikeusaputoimistossa ainakin.
Minkähän kokoinen se äidin asunto on? Paljonkohan siellä irtaimistoa on? Ja minkä ikäistä? Jos ne käytetyt huonekalut myytäisiin, niin paljonkohan niistä saataisiin? Vai sopisivatko ne paremmin ilmaiseen kierrätykseen? Kai kuitenkin olet jonkinlaisissa väleissä siskosi kanssa (tähän asti) ollut, kun kerran tiedät, että hänen asuntoonsa on alkanut ilmaantua äidin tavaroita. Siskosi ei siis ole niitä sinulta piilotellut. Äidin kuoltua ne on - jos niin vaadit - katsottava äidin kuolinpesän omaisuudeksi, jonka jakamisesta teidän on yhdessä sovittava.
Mutta ellei äidillä ole asunnossaan todella arvo-huonekaluja, hopeita tai muuta arvokasta, sinuna en moisesta kovin suurta huolta kantaisi, enkä niiden takia riitauttaisi välejä sisareen - ainakaan tässä vaiheessa. Äidin rahoja sisaresi tietenkään ei saa ottaa "omaan käyttöönsä". Mutta mistä tiedät hänen niin tekevän? Jonkunhan äidin laskut ja muut menot on maksettava. Jos epäilet tosissasi väärinkäytöstä, voit kyllä hakea äidille virallista edunvalvojaa (ent. termi "uskottu mies") hoitamaan hänen taloudellisia asioitaan. Voit kysellä asiaa vaikkapa maistraatista.
Olin itse siskon luona kohteliaisuusvisiitillä sununtaina eli siitä tiedän, että äidin tavaraa on ilmestynyt jonkin verran siskoni asuntoon. Mitä taas äidin pankkikortin haltijaan tulee, niin hän sanoi itse, että hänellä on äidin pankkikortti ja hän siis määrää miten hän sitä käyttää. Äidin laskut kun ovat kaikki suoraveloituksessa juuri tuosta laitoshoidosta johtuen, ei ole mitenkään perusteltua, että siskoni pitää hallussa koko äidin omaisuutta. Jotainhan asiasta kertoo jo se, että minua sisko ei päästä edes käymään äidin kotona (minun lapsuudenkodissa) vaan pitää avaimet yms. tiukasti itsellään.
Mikäli luottamuksenne toisiinne on tuolla tasolla, hankkikaa se edunvalvoja.
Tässä muutama näkökanta siskosi taholta, ehkä kaikkia laskuja ei ole muistettu pistää suoraveloitukseen, minulla pitäisi olla kaikki, mutta aina vaan joskus luukusta tupsahtaa joku kerran vuodessa laskutettava. Ehkä sisko myös ajattelee, että sinä viet äitisi kodista tavaroita, kun ei sinulle avainta anna.
Hoitakaa ainakin äitiänne nämä viimeiset vuodet rakkaudella ja tapelkaa vasta sitten.
Sopiminen on täysin mahdotonta. Sisko ei suostu edes keskustelemaan asiasta...Mitä muuten itse pitäisit siitä, että sinulta evättäisiin oikeus käydä kotonasi? Se ei ole koskaan ollut siskoni koti, minun kyllä.
Tällaisessa tapauksessa on syytä kääntyä holhousviranomaisen puoleen. Holhousviranomaisena toimii sairaan tai vanhuksen kotikunnan maistraatti. Jos äitinne vielä itse kykenee hoitamaan tällaisia asioita, niin hän voi itse hakea edunvalvojaa itselleen.
Edunvalvojan hakeminen on siinä mielessä kivutonta, että se on normaali rutiinitoimi.
Vaihtoehtona on kääntyä poliisin puoleen. Jos siskonne on ottanut äitinne tavaroita ilman äitinne lupaa hän on syyllistyt näpistkseen, varkauteen. Pankkikortin käyttö on voinut olla kavallusta.
Jos minulta evättäisiin oikeus käydä entisessä kotiosoitteessani, niin minä ottasin asian uudelleen puheeksi siskon kanssa. En siis käpertyisi nurkaan ja tyytyisi osaani. Sanosin ensin, että haluan käydä siellä siivoamassa. Jos sisko ei antaisi, sanoisin että haluan käydä SIIVOAMASSA. Jos sisko ei antaisi vaatisin perusteluja.
Jos sisko ei edelleenkään suostuisi, niin jatkaisin edelleen keskustelua niin kauan kunnes avain tulisi. Sitten kuvauttaisin digikameralla koko asunnon ja kaiken omaisuuden.
Sitten antasin siskon varastaa vaikka kaiken. Kun sitten aika jättää äidistä, vaatisin siskon allekirjoittamaan jakokirjan, jossa keskenämme sovitaan että minä saan kaiken haluamani. Sisko saa pitää maineensa ja ei joudu vankilaan rötöksistään.
"vaatisin siskon allekirjoittamaan jakokirjan, jossa keskenämme sovitaan että minä saan kaiken haluamani. Sisko saa pitää maineensa ja ei joudu vankilaan rötöksistään."
Ehkä sinne vankilaan joudutkin sinä - kiristäjä.
"RL 31 luku 3 § (24.8.1990/769)
Kiristys"
Joka muulla kuin 1 §:ssä tarkoitetulla uhkauksella pakottaa toisen luopumaan taloudellisesta edusta, johon rikoksentekijällä tai sillä, jonka puolesta hän toimii, ei ole laillista oikeutta, on tuomittava kiristyksestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Sisko saa vapaasti valita, suostuuko hän allekirjoittamaan MINUN laatiman jakokirjan. Vastalahjana en tee rikosilmoitusta.
Näyttöä kiristyksestä ei jää.
Ei siis kannata varastaa elävältä vanhukselta, sillä silloin antaa muille osakkaille neuvotteluvaltin käsiin.
Kiristät uhkauksellasi itsellesi taloudellisen edun, johon sinulla ei ole oikeutta. Syyllistyt siis kiristykseen. Olet rikollinen siitä riippumatta, paljastutko vai et. Et ole lainkaan parempi kuin varas tai kavaltaja.
Sisko saa valita lievemmän tuomion. Ei se ole mitään kiristämistä. Se on sopuratkaisu. Ei voi olla niin, että ainut vaihtoehto sovittaa rikos on tuomioistuimen kautta. Kyllä asianosaiset saavat keskenään sopia asiat, joista syyttäjällä ei ole syyteoikeutta ilman asianomistajan vaatimusta.