Tämä tunne kiehtoo minua enemmän kuin mikään koskaan, samalla pelottaa ja vavisuttaa kuin kuohuava meri, joka janoaa suolaa. En voi elää ilman, mutten voi elää tunteeni kanssa. En uskalla avata vankilani ovea, en ottaa ensimmäistä askelta. Ja lopulta kuitenkin tiedän sulkevani maailman edessäni vain itseltäni. Kukaan ei voi minua sieltä hakea.
tämä tunne
Cea
51006
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
oikein mahtaa pelottaa? Eikö tunteettomuus olisi vielä kamalampaa? Ja mitä tunteillakaan tekee, jos ei ole ketään, kenelle niitä osoittaa? Voit olla hyvä itsellesi ja tulla ulos vankilastasi sitten kun olet siihen valmis. Ei sinun elämäsi siihen lopu. Älä käperry liikaa itseesi. Maailmassa on muitakin. Silti sinä olet ainutkertainen oma itsesi. Olet arvokas. Joskus on hyvä suojella tunteitaan maailmalta, joka voi olla kova, kylmä ja tunteeton, mutta älä anna sen sammuttaa elämänjanoasi. Toivonkipinöitä sinulle, ruoki elämän liekkiä.
..omasta elämästäni, ja vapaasti ajatusksenmuotoon kirjoitettuna eräästä kirjasta lause joka jäi mieleeni, ja vapautti minut linnun lentoon; liian suureksi muuttuneen muuttumattoman(tuskan) on loputtava ja ihmisen on lähdettävä etsimään sitä mikä on tiedosttamatta koko ajan ollut läsnä, ja otettava siitä selko.
Elämässä on kolhuja, hyviä hetkiä ja odottamatonta joka vain tapahtuu kun on oikea hetki.
Siitä sitä sitten vaan lähtee eteenpäin. Joskus. Auttaako ajatus, että meitä on jo paljon? Paljon, jotka ollaan lähdetty ja ymmärretään. Kunhan ensin tulet - tai kohtaat Hänet edes vahingossa, etsimättä, ja et ohita.
Oisko tuo tunne yksipuolinen rakkaus, mulla ainaki tulee kaikki tollanen mieleen ku oon ihastunu johonki, ja ku en oo varma mitä tää ihastukseni kohde ajattelee musta.. Yksipuolinen rakkaus on kuin pieni lasienkeli lattialla, odottamassa hetkeä milloin se särjetään...
Sekin. Voi olla sitä, tai voi olla ihan yleisesti tietoisuus omista tunteista, joita ei osaisi hyväksyä, mutta jotka yhä uudelleen nousevat pintaan. Muistuttaen, kuka itse on, omasta identiteetistä sekä siitä, että itseään ei voi paeta. Ei koskaan. Hyväksyttävä on mitä tunteet kertovat...