Ollaan siis tunnettu siitä asti kun koulut alkoivat nyt syksyllä ja seurusteltu nyt vasta vajaa 1kk. Tykkään hirveästi tästä pojasta ja hän erittäin paljon minusta. Mutta ihan alussa kun aloimme seurustelemaan eli n.3vko sitten tämän jätkän tyttöpuolinen kaveri laittoi että jos kehtaanki satuttaa jotenki tätä jätkää niin tappaa mut (toisti tätä varmaan 100kertaa), kun loukkaannuin tästä ni tyttö tietty vakuutti että läppä oli. Tyttö laittoi tämän vielä pojan kännykästä ja poika vakuutti että hän ei ollut osallinen. Mulla on erittäin paha koulukiusaamis tausta aikasemmi ni otin pahasti itteeni sen takia. Siitä asti tää jätkä on jotenki ahdistanu mua kokoajan, nähää 1-2krt viikossa, vaikka käydään samaa koulua(koulus ei nähä). Tuntuu etten enää ees haluaisi nähdä koko ihmistä.. Mutta ainakun nähää niin meil on kivaa. Hirveen sekavat tunteet mulla kokoajan ja tuntuu etten ees ois onnelline tai ees ilone enää. Kokoajan mieles pyörii vaa ''jätä se'' tai ''tauko'' Jätkä valittaa kokoajan että hän on yksinäine mut tälläki hetkellä juoksee ties missä. Vaikka itki torstaina sitä et kauhee ikävä ja haluu nähä mut viikonloppuna, mut eipä sit käynykkää tää vkoloppu (vaikka väitti ettei mtn tekemistä)
Jotenki ollaan muutenki etäännytty hirveesti mun mielestä. Tekis mieli vaan laittaakoko suhde tauolle, mut siitäkää varmaa mitää hyötyy ois..
Oikeesti auttakaa joku, mielialat heittelee kokoajan enkä oo yhtää ilone :/
sori erittäin sekava teksti
Jotenki ollaan muutenki etäännytty hirveesti mun mielestä. Tekis mieli vaan laittaakoko suhde tauolle, mut siitäkää varmaa mitää hyötyy ois..
Oikeesti auttakaa joku, mielialat heittelee kokoajan enkä oo yhtää ilone :/
sori erittäin sekava teksti
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kerro hänelle tunteistasi suoraan, yksityisesti, kasvotusten, ja niin, että teillä on paljon aikaa puhua. Miettikää yhdessä, mitä pitäisi tehdä.
Että alle 2kymppisenä seurustelu on ihan hukkaan heitettyä aikaa ja itsensä kiusaamista.