Extendededed

Jep

Tästä mun onkin pitänyt jorista jo aiemmin.

Tuossa tapauksessa kyseessä on mielestäni virhe, joka sotii Tolkienin maailman perusajatusta vastaan. Tolkienin itse kirjoittama Bugi, isolla beellä.

Perustelen tämän alla:

****

Tolkienin mytologiassa on käsitteet Hroa ja Fëa, ruumis ja sielu, ja toinen tässä tarvittava käsite on näkyvä- ja varjomaailma.


Edainin Fëa liikkuu näkyvässä- ja varjomaailmassa. Hroa vain näkyvässä, kuten tiedämmekin.

Eldarin Fëa liikkuu näkyvässä- ja varjomaailmassa. Hroa vain näkyvässä ja osittain varjomaailmassa (tai ainakin nämä tuntevat varjomaailman läsnäolon).

Ainur (Valar Maiar) eivät ole Iluvatarin lapsia, vaan osa häntä. Siitä syystä heidän Fëa on sama näkyvässä- ja varjomaailmassa. Hroa on erilainen näkyvässä kuin varjomailmassa. Näkyvässä he voivat ottaa erilaisia muotoja, kuten ihmiset vaatteita. Varjomaailmassa he näkyvät juuri sellaisina, kuin he joskus muinoin ovat Ardaan astuneet.

Ainur ovat siis erittäin näkyviä ja vaikuttavia nimenomaan varjomaailmassa.


Ja syy miksi näistä horisen ja miten se liittyy säikeen kysymykseen on, että Úlairi ovat ihmisiä, joiden Hroa on haltioille tarkoitetun sormuksen voiman vaikutuksesta siirtynyt miltei kokonaan varjomaailmaan. Näkyvässä maailmassa heistä näkyy vain kirkkaassa paisteessa esiin tuleva varjo, josta siis nimikin tulee.

He näkevät varjomaailman ja sen tapahtumat, kuten kohdalle osuneen Ainun, juuri sellaisena, kuin se on joskus aikanaan Ardaan siirtynyt. Hirvittävän voimakkaana!
Epäilemättä Gandalf näytti Angmarin noitakuninkaan silmissä aivan erilaiselta, kuin näkyvässä maailmassa.

Tästä syystä luulen, että tässä kohtauksessa itse Tolkienille on tullut bugi!

Noitakuningas ei missään olosuhteissa olisi voinut uhmata vähäisintäkään Ainua. Hän oli vain ihminen, jonka ruumis oli siirtynyt enimmäkseen varjomaailmaan.
Siis heikko Iluvatarin vähäisempi lapsi vastaan Iluvatarista maailmaan siirtynyt väkevä henki.

Tietysti voidaan spekuloida ajatuksella, että Sauron on siirtänyt voimiaan sormusvarjoihin, mutta se lienee käytännössä mahdotonta.

Ja lisättäköön vielä, että tästä aiheesta on käyty keskusteluja kilometrikaupalla ulkomaankielisillä saiteilla...

Ah... Pitkästä aikaa jotain mielenkiintoista täälläkin turistaan.
En nyt ota kantaa sen kummemin Jawetuksen tyhjentävään selontekoon, mutta tarjoan kuiteskin semmosen mukavan pakoreitin tästä ongelmasta ja todistelen, jotta Professorilla ei tullut bugia.
Kuten muistamme, kirjassa Noitsikka ja Gandalf tapasivat Piirityksen aikana yhden kerran, kun Mordorin pahikset murtautuivat Muurin suuren portin läpi ja Noitsikka ryysi siitä sisään. Nimen omaan tässä kohtihan Iso G tuli sitten estämään nassulin sisääntuloa ja uhkaili potkivansa aavetta pitkin seiniä, jos tämä etenisi. HOX: Vastaukseksi Noitsikka vastaa, jotta häntä on turha uhkailla, koska KUKAAN ELÄVÄ MIES EI HÄNTÄ TAPA (ennustanut Glorfindel 1975)!
Näin ollen Noitsikka siis uskalsi aukoa päätään jopa G:lle.
Näin ollen ei ole bugia. Noitsikka vaan uskoi kyseiseen ennustukseen niin vahvasti, ettei pelännyt Gandalfia.
Ööö... Olikse Noitsikka mukana sillon, ku Gandalf tappeli mustia ratsastajia vastaan Viimapäällä? Mä en muista. Jos oli, niin tämähän todistais sen, että G oli tosiaankin kykenevä pyyhkimään kyseisellä kummituksella lattioita.
Kysymys: Kuka kertoi Noitakuninkaalle Glorfindelin ennustuksesta? Tai no joo... Eipä toi nyt oikeestaan niin jätkevä kysymys ollu. Kylläpä se nyt varmaan reilussa tuhannessa vuodessa nyt jotain kautta kerkeää senkin korviin kantautumaan.
Nassulin voimasta: Olen sitä mieltä, että Noitsikalla oli myös kohtuulliset voimat hengen tasollakin. Olihan hän sentään jonkintasoinen velhoilija. Hänen taikuutensa vain tuntui olevan aina hieman enemmän semmosta "loitsu"-tasoa eikä niinkään "sisäistä" "taikuutta". Varmaankin hän harrasti samoja kikkoja kuin Sauronin Suu. Sekinhän oli opiskellu mustaa magiaa.
Tästäpä voisikin alkaa taas pälisemään Professorin maailman magiasta ja nimen omaan ihmisten osuudesta siinä, mutta enpä mä nyt jaksa. Totean vain, että näyttää siltä, että ainoastaan pahikset opetteli taikuutta mustan magian kautta ja hyviksien "taikuus" oli enneltanäkemistä ja parantamista (Ilmeisesti Luthienin peruja sekin pelkästäään) ja lumottujen esineiden tekoa (Ehkä. Professori ei ilmeisesti ikinä lyönyt ajatusta numenorilaisten maagisista esineistä lukkoon).
Olipas taas sekava viesti. Yrittäkää kestää. Tää on tätä mun tajunnan virtaa.
PS: HYVIÄ JOULUJA KAIKILLE!!! (Paitsi sille, joka varasti mun vanhan nimimerkin)

Muistelen hämärästi kirjasta että olikos tällä noitakuninkaalla jotain oikein henkilökohtaista Rohanin kunkkua vastaan? Että kun kuuli Rohanin torven niin oitis säntäsi sinne päin.

tässä on tää 722 sivun loppuosa..

Ja Portista ratsasti sisään NazgÛlien herra.Se erottui valtavana mustana hahmona tulia vasten,se uhosi mittaamatonta epätoivoa.Sisään ratsasti NazgÛlien herra,alitse porttikaaren josta yksikään vihollinen ei vielä ollut kulkenut,ja kaikki pakenivat sen kasvojen edessä.

Kaikki paitsi yksi.Portin takaisella aukiolla odotti vaiti ja liikkumatta Hallavaharjan selässä Gandalf; Hallavaharjan joka yksin maailman vapaista hevosista kesti tuon kavahtamatta,lujana kuin Rath Dínenin kivinen kuva.

"Tänne et pääse",Gandalf sanoi ja valtava varjo seisahtui. "Mene takaisin syvyyteen joka sinulle on valmistettu!Mene takaisin!Vajoa olemattomuuteen joka odottaa sinua ja Herraasi.Mene!"

Musta Ratsastaja sysäsi syrjään huppunsa , ja katso! sillä oli kuninkaan kruunu;mutta näkyvä pää ei sitä kannatellut. Punaiset tulet loistivat kruunun ja valtavien tummien hartioiden välissä joita kaapu verhosi.Näkymättömästä suusta kuului kolkko nauru.

"Kurja houkka!"se sanoi."Kurja houkka.Minun hetkeni on tullut. Etkö tunne kuolemaa kun sen näet? Kuole nyt! Turhaan kiroat!" Ja näin sanottuaan se nosti korkealle aseensa ja lieskat nuolivat miekan terää.

Gandalf ei liikkunut.Ja juuri sillä hetkellä,jollakin kaukaisella Kaupungin pihalla kiekui kukko. Läpitunkeva ja kirkas oli tuo kiekaisu joka ei piitannut sodasta,ei noituudesta,tervehti vain aamua joka teki tuloaan kaukana taivaalla kuoleman varjojen yläpuolella missä aurinko nousi.

Ja kuin vastauksena kaikui kaukaa toinen sävel.Torvet,torvet,torvet soivat.Ne kaikuivat vaimeina tumman Mindolluinin rinteillä.Suuret pohjoisen torvet soivat.Rohan oli viimein tullut.

sitten sivun 731 alku...

Mutta hyökkäystä Gondoriin ei johtanut maantierosvo eikä örkkikorpraali.Pimeys hellitti ennen aikojaan,ennen hetkeä jonka ylin päälikkö oli määrännyt:onni oli hetkeksi hylännyt mustan Johtajan ja maailma oli kääntynyt sitä vastaan; voitto liukui sen käsistä juuri silloin kun se kurotti kätensä sitä kahmaisemaan.Mutta sen käsi oli pitkä. Tilanne oli yhä sen hallinnassa,ja suuria voimia oli sen hallussa. Se oli kuningas,sormusaave,NazgÛlien herra,monien aseiden käyttäjä.Se kääntyi Portilta ja katosi.

noi u:t nazgul-sanoissa on vähän outoi...sori siit,jos se häiritsee
sori,jos on virheitä.....