rakkaus.....

Sitä ne suuret tunteet tietävät.

Vaikka joskus tuntuisi, että toiseen voi luottaa koko sydämellään, joskus se luottamuksen lasi särkyy helähtäen palasiksi. Kun ei yht'äkkiä enää olekaan toista siinä rinnalla, jakamassa iloja ja suruja. Se tuntuu todella pahalta.

On luullut, että nyt on löytänyt ihmisen, jonka kanssa kaikki sujuu todella hyvin, tässä on se ihminen, jonka kanssa jaan koko loppuelämäni. Ja sitten jonain kauniina päivänä ei ollakaan enää yhdessä. Minullekin musiikki tuo mieleen paljon muistoja, myöskin paikat. Kipeimpiä kappaleita en edes pysty itkemättä kuuntelemaan.

Kyllä se (kliseisesti sanottuna) ajan kanssa. Jossain sinua odottaa ihminen, jonka oikeasti ansaitset ja johon voit oikeasti luottaa.

Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2005 sinulle :)

Rakkaimman lähteminen elämästä tekee kipeää. Yhdessä on koettu niin paljon ja toinen on osannut koskettaa todella syvälle. Jos toinen on päässyt kerran sydämeen, sieltä ei helposti lähdetä. Ero pitäisi surra itkuineen ja ajatuksineen pois, jotta pääsisi edes askeleen päähän unohtamisesta. Julma totuus on, että se vie aikaa, ehkä vuosia, toisinaan toinen on sydämessä aina, vaikka elämä jatkuukin. Mä olen monesti luullut päässeeni exästäni yli, useasti jopa mietin, että mitä hänessä ylipäätään näin, mutta edelleen, vaikka erosta on jo yli vuosi, toisinaan kaipaan häntä. Ajatus meistä yhdessä on järjetön, mutta tunteilleen ei voi mitään. Kuuntele lauluja ja puhu jolle kulle tunteistasi, niin saat niitä vähän ulos ja selvitettyä. Onnea sulle ja Hyvää joulua!