Olen seurustellut puoli vuotta tyttöystäväni kanssa ja meillä on mennyt periaatteessa ihan hyvin.
Sairastan kuitenkin itse bulimiaa joka näkyy voimakkaana painon jojoiluna. Olen kamppaillut erilaisten syömishäiriöiden kanssa koko ikäni ja tyttöystäväni on tietoinen tästä.
Kun tapasimme olin pienempi kuin nyt, omalla alarajallani. Koskaan en ole mikään tikkulaiha ollut, mutta alemmillani kuitenkin ihan normaalipainoinen. Ihastuimme, rakastuimme, aloimme deittailla.
Nyt paino on kuitenkin noussut ja minusta tuntuu että se ihan selkeästi haittaa häntä. Hän sanoo ikäviä kommentteja siitä miten on harmi etten mahdu enää johonkin tiettyyn paitaan ja puhuu koko ajan kuinka hyvältä näytin silloin kun olin laihempi. Seksi on vähentynyt, eikä hän juuri koske minuun enää ja vaivaantuu jos olen vähissä vaatteissa.
En enää syö hänen nähtensä koska tuntuu että hän katsoo hyvin tarkkaan mitä laitan suuhuni ja alkaa valistaa minua jonkun ruoan tai ahmimisen epäterveydestä vaikka tiedän nää asiat erittäin hyvin jo valmiiksi.
En tiedä jaksanko tätä enää. Tuntuu pahalta kun toinen on ikävä asioista jotka tietää minulle herkiksi. Välillä on olo että hän tahallaan yrittää saada minun henkisen kuntoni rappeutumaan jotta voisin taas näyttävää hyvältä. Esimerkiksi hän ottaa heti puheeksi jos ahmin ja yrittää saada minua lopettamaan, mutta häntä ei haittaa se jos oksennan tahallaan sen jälkeen.
Sitten myös ymmärrän sen, että häntä häiritsee se etten ole enää se sama tyttö mikä olin silloin kun tavattiin. Vaikka ulkonäkö ei oo se tärkein niin kylhän se tärkee on.
Sairastan kuitenkin itse bulimiaa joka näkyy voimakkaana painon jojoiluna. Olen kamppaillut erilaisten syömishäiriöiden kanssa koko ikäni ja tyttöystäväni on tietoinen tästä.
Kun tapasimme olin pienempi kuin nyt, omalla alarajallani. Koskaan en ole mikään tikkulaiha ollut, mutta alemmillani kuitenkin ihan normaalipainoinen. Ihastuimme, rakastuimme, aloimme deittailla.
Nyt paino on kuitenkin noussut ja minusta tuntuu että se ihan selkeästi haittaa häntä. Hän sanoo ikäviä kommentteja siitä miten on harmi etten mahdu enää johonkin tiettyyn paitaan ja puhuu koko ajan kuinka hyvältä näytin silloin kun olin laihempi. Seksi on vähentynyt, eikä hän juuri koske minuun enää ja vaivaantuu jos olen vähissä vaatteissa.
En enää syö hänen nähtensä koska tuntuu että hän katsoo hyvin tarkkaan mitä laitan suuhuni ja alkaa valistaa minua jonkun ruoan tai ahmimisen epäterveydestä vaikka tiedän nää asiat erittäin hyvin jo valmiiksi.
En tiedä jaksanko tätä enää. Tuntuu pahalta kun toinen on ikävä asioista jotka tietää minulle herkiksi. Välillä on olo että hän tahallaan yrittää saada minun henkisen kuntoni rappeutumaan jotta voisin taas näyttävää hyvältä. Esimerkiksi hän ottaa heti puheeksi jos ahmin ja yrittää saada minua lopettamaan, mutta häntä ei haittaa se jos oksennan tahallaan sen jälkeen.
Sitten myös ymmärrän sen, että häntä häiritsee se etten ole enää se sama tyttö mikä olin silloin kun tavattiin. Vaikka ulkonäkö ei oo se tärkein niin kylhän se tärkee on.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ehdottomasti oma terveys ihmissuhteen edelle! Ei hän tunnu välittävän sinusta ihmisenä. Hän ei ole sinun arvoisesi. Vaikuttaa todella pinnalliselta ihmiseltä, pelottavalta.
Jos oisin sä, niin jättäisin sen. Se ei selkeesti rakasta sua, kun se tollasta tekee. Sellainen paha ihminen ei mun mielestä ansaitse ketään.
Eihän toi normaalia ole!
Kirjotuksesi perusteella tyttöystäväsi on todella ilkeä. Eihän sairaalle ihmiselle tolleen sanota. Olisi parasta, jos ottaisit etäisyyttä häneen ja keskityt omaan terveyteen. Hoida ittes kuntoon. Kun olet kaikinpuolin kunnossa ja rakastat ittees, huomaat että tollaset perseenreijät ei oo sun arvosia.
Pärjäile!
Jätä. Jokaisella oikeus rakastaa itseään ja tuntea itsensä rakastetuksi omana itseään. Hae apua syömishäiriöön, jos et ole vielä uskaltanut hakea. Sinä et ole mikään tyttöystäväsi kiva tavara, jonka tulee näyttää hyvältä hänen mielikseen. Ulkonäkö ja paino tulee joka tapauksessa muuttumaan ja vaihtumaan tulevaisuudessa jos olisitte vanhempinakin yhdessä, haluatko koko ikäsi kuunnella epäkannustavia kommentteja? Nyt hän vain ruokkii sairauttasi eikä ole apuna tai tukena. Ehkä kokee rakastavansa sinua, mutta keinot on hyvin väärät.
Jokaisen pitäisi saada olla sellainen minkälainen on. Tietenkin jos on selkeästi ylipainoinen niin onhan se ihan viisasta kannustaa toista hieman keventämään mutta ei silloin pidä vältellä toista, pitäisi olla enemmän lähellä ja antaa sitä tukea.
Mutta jos vaan moittii toista kun puuttuu sitä ja tätä ja pitäs olla sitä ja tätä niin se ei kyllä ole enää rakkautta.
En ole ikinä välittänyt siitä minkäpainoinen kumppanini on.. Kaunis hän on aina. Jos rupeisin häntä arvostelemaan siitä että hän painaa minua 8kg enemmän ja on minua 15cm lyhyempi niin näkisin jo hänen silmistään että hän tulisi surulliseksi vaikkei sanoisi tai tekisi mitään.
Miten ja mitä syöt, harrastatko liikuntaa?
Syö terveellisesti, kuitua, proteiinia, salaattia ja 3-4 tunnin välein, ei ehdi tulla nälkä ja näin ollen ei myöskään tule hirveitä ahmimiskohtauksia. Vaikka se ensialkuun tuntuu tylsältä ja vaikealta, mutta kun pääset tekemisen makuun, niin se helpottaa paljon ja ajan kuluessa olet jo tottunut niin paljon uusiin tapoihisi, että et näe siinä mitään ongelmaa. Jos olet sokerikoukussa, ensiksi tuntuu tosi ahdistavalta, mutta ajan myöten se helpottaa ja eikä sitä himoa edes tunne enää. Kuitu ja proteiini auttaa hillitsemään ahmimiskohtauksia. Jos olet monta tuntia syömättä niin himo ahmia kasvaa suuresti. Syö terveellisesti, nuku tarpeeksi, mutta ei liikaa. Harrasta liikuntaa säännöllisesti. Juo vettä, mutta älä liikaa. Treenaa jonkin verran myös lihaksia, se jälkikäteen myöskin kaloreita.
Oksentamisessa ei ole mitään järkeä. Ensinnäkin olet jo ehtinyt ne kalorit syödä, toisekseen sinun hammaskalustosi, kurkkusi, vatsasi jne. kärsii. Oksentaminen ahmimisen jälkeen on kaikista typerintä mitä voi tehdä. Onko kiva kun hampaasi lähtevät, kurkkuun sattuu niin paljon, että et pysty puhumaan tai nielemään? Se on tosi hallis remontti kun hampaat lähtee ja tosi kivuliasta kun kurkkuun sattuu. Ei niitä syötyjä kaloreita sillä tavoin pysty sieltä kropasta ottamaan pois. Ainut tapa on vain syödä terveellisesti, säännöllisesti, harrastaa mielekästä liikuntaa ja lopettaa hillitön ahmiminen (ja oksentelu). Tässä asiassa kukaan muu ei voi auttaa sinua kuin sinä itse. Avaimet ovat sinun käsissäsi. Sama kuin alkoholisteilla. Kukaan muu ei voi lopettaa juomista kuin alkkis itse. Kukaan muu ei myöskään kaada sitä viinaa kurkusta alas paitsi alkkis itse. Vain sinä itse pystyt hallitsemaan itseäsi. Pistä oma elämäsi ja terveytesi kuntoon.
Voi olla, että tyttöystäväsi yrittää auttaa pohjimmiltaan, mutta aivan väärällä tavalla ja sinä taas heikkoitsetuntoisena koet, että hän yrittää olla sinulle tahalleen ilkeä (koska hän ei ole mikään syömishäiriöisen ammattiauttaja vaan sinun tyttöystäväsi niin hän ei osaa välttämättä käsitellä asiaa oikein tai ohjata ja auttaa sinua oikealla tavalla) tai sitten tyttöystävääsi on sattunut henkisesti ja nyt hän yrittää kostaa sen sinulle iskemällä juuri sinun heikkoihin kohtiin. Se on vallankäyttöä ja alistamista se. Se on myös heikkoitsetuntoisen oman egonsa pönkittämistä.
seurustelussa on yksi tärkeä sääntö, se on puhuminen. Kerro mille susta tuntuu hänen kommentit ja syömisesi tarkkailu. Ehkä hän on huolissaan sinusta mutta ei osaa auttaa sinua oikein.
Sinullakin on vastuu omalta osaltasi teidän tilanteeseen. Hän ei lue sinun ajatuksiasi. Etsikää yhdessä ratkaisuja tilanteeseen. On yhtä välinpitämätöntä sinulta olettaa että hän ymmärtää kaiken mitä päässäsi liikkuu, ilman että puhut hänelle.
Syömishäiriöt on monelle aika outo aihe eivätkä he tajua mitä kaikkea se pitää sisällään. Siksi sinäkin voit aukaisesta suusi ja puhua hänelle. Itsekseen ei saa parisuhdetta toimimaan, yhdessä se tehdään tai sitten mennään eri teille.
Ei muuta kuin istutte alas ja kerrot mitä päässäsi ajatuksia on. Sinunkin on hyvä tarttua syömishäiriöösi tnnistamalla ensin ongelmakohdat ja järkeistämällä syöminen. Hän varmasti auttaa sinua kun saatte puhuttua asiat halki.