Saarnaajalla nousee himo nuoreen Joonataniin 3/3

Hän pyöräytti minut selälleen ja suuteli minua ahnaasti suulle. Paino sormen suulleni ja sanoi:
- Odota.
Hän kaivoi laukustaan rasvapurkin ja rasvasi reilusti kullimme, alavatsamme ja reitemme.
Hän oli taas päälläni. Rasva teki liukumisen helpoksi, kun hieroimme elimiämme toisiamme vasten. Välistä hän nousi ylemmäs ja tunsin jäykän kyrvän alavatsassani. Sitten laskeutui alemmas ja työnsi vartensa reisieni väliin. Puristin niitä yhteen ja hän nussi reisieni väliä. Pyöreä lihaksikas perse kohoili työntöjen tahdissa.

Saarnaaja kiepsautti itsensä selinmakuulle. Hieroin itseäni häntä vasten. Suutelimme. Hänen kielensä tunkeutui suuhuni ja hetken hämmästelyn jälkeen tein samoin. Hinkkasin elintäni jäntevää alavatsaa vasten. Rasva ja hiki litisivät himon äänellä. Liuin edestakasin kullini kiinni hänen ihossaan. Latausta pantiin putkeen jossain sisällä. En välittänyt, vaikka tulisi sotkua. Runkatessa sykin siemennesteeni vessapaperiin. Nyt ensimmäinen pruiskahdus tuli vatsojemme väliin. Kohottauduin käsivarsieni varaan. Toinen tai kolmas satsi osui päänsä kohottanutta saarnamiestä leukaan. Tuntui ettei siitä tulisi loppua. Kouristukset tuntuivat selkäpiissäni ja niskassani ja syvällä lantiossani.

Saarnamies käänsi minut alleen selälleen. Oli polvillaan hajareisin ylävartaloni kohdalla. Runkkasi kaluaan rintalihasteni kohdalla ja häneltä pääsi tukahtunut urahdus, kun ensimmäinen paksu klöntti sykähti huulilleni. Loput hän ohjasi rintalihaksilleni ja vatsalle.
- Onneksi ei mennyt lakanoille. Annetaan sperman kuivua iholle. Sitten se ei tahraa vaatteita. Käydään pesulla vasta aamulla, ettei kotiväkesi rupea ihmettelemään, miksi menemme saunaan keskellä yötä.
- Mun pitäs varmaan mennä omalle puolelle.
- Ehdit aamuyöstäkin. Jää viereeni sinä nuori Joonatanini.
Muistelin, että Joonatan oli kuningas Daavidin nuori ystävä, jonka kuoleman jälkeen Daavid sanoi Joonatanin rakkauden olleen naisen rakkautta ihmeellisemmän.
Kiehnäsin syvemmälle Daavidin, kuninkaani, kainaloon. Sivelin rinnallani kuivuvia nesteitä. Haistoin kämmentä. Kielenpäällä maistoin tipan hien sperman ja pikkuisen makean ihovoiteen yhdistelmää. Meinasi ruveta taas seisomaan, mutta Saarnamies nukkui jo. Nukahdin minäkin.
Emme olleet kuulleet kukkoa. Hätkähdin hereille saarnamiehen kainalosta, kun kuulin oman aitanpuoliskoni oven narahtavan.
- Missä sä oot? Mennyt varmaan kuselle, kuulin Esan sanovan.
Saarnaaja heräsi. Virnisti ja painoi etusormen huulilleen.

Veli kuului juoksevan vielä aitan ympäri ja hölkötteli sitten saunarantaan aamuinnille. Saarnamies vetäisi peiton pois. Minulla oli kulli kovana niin kuin joka aamu ja kovana oli Saarnamiehelläkin. Hän suuteli minua. Vahva sänki hieroi omaa hentoa sängenalkuani. Hän puristi kaluani ja kuiskasi huulet korvalehteäni hipoen.
- Parasta sunkin mennä. Jos haluat ja taidatpa haluta, niin jatketaan ensi yönä. Lämmin hengitys kostutti korvaani. Hän näykkäisi korvannipukastani.
Vetäsin valkoiset lyhyet alushousut koipiini. Sojottava kulli nosti kalsareiden etumuksen koholle kuin teltan salko. Raotin ovea kuistille ja kuulostelin, oliko lähistöllä ketään.

Puikahdin omalle puolelle. Hain omalta puoleltani päällysvaatteni ja pyyhkeen.
Saunalla pesin kuivuneen siemennestemöhnän vartaloltani. Vetäsin uikkarit jalkoihin ja hyppäsin velipojan seuraksi jokeen. Uimme kilpaa merkkipoijulle. Uinnissa voitin Esan, mutta juoksijana hän kärpänkevyenä päihitti minut aina. Uimme verkkaisesti rintaa poijulta takaisin kohti laituria.
-Huomenta, veljeksethän uivat kuin konsanaan saukot. Saarnamies sanoi, pudotti pikku pyyhkeen lanteiltaan ja solahti alastomana taittohypyllä virtaan ja pullahti pinnalle meidän välissämme.

Velipoika nousi laiturille, tempaisi yllättäen uikkarinsa pois ja nosti toisen jalkansa polvenkorkuisen laituripylvään nokkaan. Antoi muka ilmavirran kuivattaa itseään, mutta oikeastaan esitteli mahtavaa elintään. Se ei ollut ei virran viileydessä ollut juurikaan kutistunut. Saarnamies ui rintaa laiturille päin, muttei painanut päätään liu´un aikana pinnan alle, vaan silmäili herkeämättä velipoikani sorjaa olemusta.

Astelimme kolmestaan polkua aamiaiselle. Äitini oli kartanolla hilppomassa navetalta pirttiin.
-Huomenta. No mutta, herättivätkö pojat Teidät? Eihän Teidän olis tarvinnut vielä herätä. Seurathan alkavat vasta iltapäivällä.
- Eivät nämä kohteliaat nuorukaiset minua herättäneet, mutta olen viljelijäkodista ja tottunut heräämään aikaisin. Tällaisessa talossa työtä riittää ja voisin itsekin tehdä jotain, Saarnaaja ehdotti.
- Kyllä teidän osaksenne riittää sanankylvö. Jarkko ja isänsä lähtevät AIV:n tekoon, ja se hoituu heiltä kahdestaan.

Hämmästyin kun kuulin yleensä ujonlaisen velipojan sanovan.
- Ne kolme Meriläiseltä ostettua lehmää on aika pässejä. Niitä on on vaikea saada ajettua muiden mukana Kanervankulman laitumelle. Mulle kyllä apu kelpaisi.
- Sehän on tällaiselle sielunpaimenelle sopiva askare. Kun elikot on saatu laitumelle, voitaisiin juosta reipas aamulenkki, Saarnaja virkkoi.

Aamiaisen jälkeen isä ajoi uudella Massikalla silppuria ja minä Belarusta, jonka kippikärryyn silppurin torvesta ryöppysi vihreä silppua.

Toista kuormaa aumalle ajaessani huomasin pellon reunassa Kanervankulmalta palaavat lehmipaimenet. Juoksivat rinnakkain. Saarnamies heilautti kättään ja he hölkkäsivät kohti minua. Pysäytin traktorin ja pukkasin oven auki. Saarnaajan Karhu-sortseissa munat heilahtelivat levottomasti. Hihaton urheilupaita oli liimautunut hiestä märkänä kiinni vahvoihin rintalihaksiin. Pysähtyivät traktorin viereen.
-Melkomoinen juoksija tämä pikkuveljesi, hän sanoi ja ravisti pikkuveljeäni kourallaan olkapäästä. Jätti kouransa olalle.

Veli puuskutti ja virnisti minulle. Oli näemmä vetäissyt lenkille jalkaansa kauhtuneensinisistä vanhoista verkkareista tehdyt sortsit, jotka oli jo viime kesänä hylännyt liian pieninä. Ei tarvinnut arvuutella, kummassa lahkeessa komea kulli nytkähteli kangasta pingottaen siinä Saarnamiehen veljellisessä kosketuksessa.
- Sanoiko äiti, että meille tulee seuravieraita yöksi. Vieraskamari ei riitä. Niitä nukkuu meidänkin kamarissa. Tuun nukkumaan sun aittaan.

Velipojan kertoma tieto sai naamani tyytymättömään mutruun. Olin jo ehtinyt haaveilla yhteisestä yöstä Saarnamiehen kanssa.
- Mehän voimme käydä kolmistaan yöuinilla tai keksiä muuta kivaa. Mutta nyt juoksuun, ettei maitohappo jäykistä jäseniä, Saarnamies sanoi.

Juoksivat peräkkäin kapealle polulle, velipoika edellä. Hänen hiestä märät sortsinsa olivat painuneet pakaravakoon. Saarnamies söi silmillään piukkoina heilahteleviä pieniä limppuja.

Oli ollut Esan vuoro jäädä lämmittämään saunaa. Minä jouduin lähtemään seuroihin. Rauhanyhdistykseltä palattuamme Saarnamies vietti illan aikuisten kanssa. Varttuneemmat miehet saunoivat keskenään. Minä ja Esa kävimme yhdessä nuorempien miesten ja poikien kanssa.
Makoilimme Esan kanssa saunapuhtaina vierekkäin aitan sivustavedettävällä. Tuntui oudolta. Olimme nukkuneet viimeksi samassa sängyssä alle kouluikäisinä jollain mummolareisulla.
- Pyysitkö seuroissa syntejäs anteeksi ja teitkö parannuksen? Esa kysyi ja hähätti ilkikurisesti.

Kumpikaan meistä ei ollut koskaan kohottanut kättä tai noussut seuroissa kesken puheen seisomaan merkiksi synnintunnosta. Saarnaaja julistaa silloin henkilökohtaisesti kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

- Mulla mitään erityistä. Pyysitkö itse eilen? Sähän teet Onaan syntiä niin usein, että talosta meinaa vessapaperit loppua, vastasin. Talvella kun nukuimme yhteisessä huonessa olin kuullut peiton kahinasta, että Esa runkkasi joka yö.
- Vai ei erityistä. Kuka hiippaili aamulla kyrpä pystyssä aitan kuistilla?
Aitan pimeydessä velipoika ei nähnyt, kuinka kärähdin punaiseksi.
- Onhan sullakin aamulla jäykkänä, takeltelin.
- Se ei kuulu tähän. Mä näin, kun tulit Saarnamiehen puolelta. Olit ollut yöjalassa.
Tajusin jääneeni kiinni.
- Älä Jumalan nimessä kerro kenellekään ikinä. Ajattele, miten Saarnamiehelelle kävisi. Ei niin mukavalle miehelle haluaisi vaikeuksia.
- En puhu, jos kerrot tarkasti, mitä teitte.
Minulla ei ollut vaihtoehtoja. Kerroin saunomisesta ja yöstä rehellisesti. Huomasin, että minulta puuttui sanoja, joilla kuvailla kokemaani. Velipoika ei yrittänyt salata, että hieroi kaluaan peittonsa alla. Itsellänikin seisoi, kun palautin tapahtumat mieleeni.
- Saat olla ihan rauhassa. En kerro kenellekään. On mullekin jotain sattunut, Esa sanoi, kun olin päässyt tarinani loppuun.
Hän kertoi, kuinka oli Joki-Jusseissa treenaavien luokkakaveriensa Matin ja Kostin kanssa käynyt urheilutunnilla lenkillä. Kun he olivat palanneet pukkariin, muut olivat jo lähteneet ja jumppamaikka oli pyytänyt heitä vetämään oven lukkoon lähtiessään. Kaverit olivat suihkussa ruvenneet kyselemään Esalta, kuinka isoksi sen kulli tulee jäykkänä. Olivat kuulleet, että velttoina isot eivät saa seisokissa enää kovasti lisää mittaa. Esa oli sanonut, että näyttäisi, jos hekin näyttäsivät. Olivat runkanneet toisiaan ja Matti oli imenyt sekä Esaa että Kostia.
Seuraavalla viikolla Matti oli ehdottanut Esalle, että tämä tulisi koulun jälkeen heille kotiin. Esa oli imenyt Matin kullia, niin että siemenet olivat purskahtaneet suuhun.
- Tapahtuiko Saarnamiehen kanssa aamulenkillä jotain?utelin.
- Ei paljon mitään. Kyllä se taukojen aikana tuli kylkeen kiinni. Lenkin jälkeen se neuvoi venyttelyä. Painoi kädellä mun reittä ja pakaroita. Hieroi niittä ja sanoi, että tässä venyksen pitäsi tuntua. Yhden kerran sen koura muka vahingossa hipaisi mun mulkkua sortsien läpi. (jatkuu)

No niin. Just noin. Nyt löytyy hyvin. Kiva lukea uutta ja mielenkiintoista. Laadukasta kynäilyä, sanon minä. Jatkoa odotellessa...

Erilaista tekstiä kuin tavallisesti. Kiihkoa riittää...

Kello läheni puoltayötä. Saarnamies tuntui viihtyvän pirtissä varttuneiden uskonveljien ja -sisarten kanssa. Sieltä kantautui Siionin laulujen hyrinää.
- Mitä luulet, tuleekohan Saarnamies hakemaan yöuinnille? Esa kysyi ja kuulosti pettyneeltä. Ehkä hän oli minun tapaani päästänyt mielikuvituksensa irti. Oli kenties arvuutellut, mitä Saarnamies oli tarkoittanut päivällisillä sanoillaan, että voisimme kolmistaan keksiä jotain kivaa.
Saarnamiehen viipyminen sysäsi mieleni pintaan hirmuisen vaihtoehdon.
- Perkele, jos se on tullut synnintuntoon ja ripittäytyy tuolla pirtissä viime yön tapahtumista. Vittu, se mainittee sitten minutkin. Seuroissa se saarnasi Sodoman miesten synnistä. Loot oli ottanut kotiinsa yöksi kolme miesenkeliä. Sodoman vanhat ja nuoret miehet tulivat vaatimaan, että Loot heittäisi heidät ulos. Ne halusivat maata muukalaisten kanssa, muistelin Saarnamiehen puhetta.
- Ja oliko se Loot muka hurskas. Sehän olisi antanut mieluummin kaksi tytärtään, jotka olivat neisyitä, sodomalaisten raiskattavaksi. Raukkamainen paska äijä, Esa puuskahti.
- Saarnamies sanoi, että Herra Sebaot rankaisee Suomea hävityksellä niin kuin kuin Sodomaa ja Gomorraa, kun epäuskoinen eduskunta poisti homoseksuaalisuuden rikoslaista. Sitten se sanoi, että vaikka laki ei enää tuomitse näitä iljettäviä tekoja, niin Taivaallinen Tuomari on varannut tuomion katumattomille miehimyksille. Helvetissä heidän irstas elimensä revitään irti ja helvetin ajokoirat repivät sen riekalaiksi ja ahmivat sen kitoihinsa.

- Se petkuttaa tuollasilla puheilla, ettei kukaan vaan epäilis sitä ittiään homoseksuaaliksi. On se kaksnaamanen, mutta vituttuako siitä. Se on komea sälli ja mä oon niin helvetin kiimassa, että voisin olla vaikka sun kanssa, samalla hän riuhtasi peiton syrjään. Paksu ja sivulle pikkuisen kaareva kyrpä sojotti valkoisten kalsareiden halkiosta. Näin ensimmäistä kertaa pikkuveljen jäykistyneen kyrvän. Siinä ei ollut mitään pikkuista. Tuijotin sitä jähmettyneenä ja oma kaluni seisoi kalsareissani niin, että melkein sattui.

Ovelta kuului kolme vaativaa koputusta ja matalan sointuvasti:
- Joko Joonatan ja Isboset ovat ehtineet petiin?
- Mikä saatanan Isbo? Esa suhahti minulle.
- Veikkaan, että on Raamatun Joonatanin velimies. Saarnamies kuttu mua Joonatanikseen ja ittiään Daavidiksi, nielaisin ja jatkoin sitten kuuluvasti
- Sisään vaan. Ei me vielä nukuta.
Saarnamies sujahti ovesta. Laittoi sen samantien hakaan.
- Voi pojat, kuinka monesti olette mun mielessäni olleet. Piti hoitaa vanhusten katoamattomia sieluja, vaikka paloin koko ajan halusta syöstä omani ikuisesti kadotukseen teidän kanssanne. Tämän sanoessaan iski tumman pullon sängynvierusjakkaralle. Etiketissä luki Gognag Monét. Siinä oli elukka, joka näytti lohikäärmeeltä tai dinosaurukselta.
- Lars Leevi kutsui viinaa lohikäärmeen kuseksi. Taisi olla tämä sen mielimerkkiä. Minä jo otin jo parit moukut. Pojat, kun tehdään syntiä, niin tehdään sitten kunnolla.
Pomppasin hakemaan seinähyllyltä siniset hammasmukit.
Saarnamies kaatoi ne puolilleen ja luki ääneen niiden yläreunasta tekstin.
- "Harjaa hampaat, huuhdo suu, niin hammaspeikko lannistuu." Tämä mulkkumörkö ei kyllä lannistu, saarnamies hohotti omalle sukkeluudelleen.
Maistelin ensimmäistä kertaa elämässäni väkijuomaa: polttavan väkevää, pahaa. Lopulta lämmitti mukavasti mahassa. Saarnamies riuhtoi päältänsä valkean kauluspaidan, mustat puvunhousut ja lyhyet alushousunsa. Heitti ne hujan hajan pitkin aittaa.
- Ylös siitä lortit, hän sähähti.
Hän ohjasi meidät seisomaan vierekkäin selin häneen. Vilkaisin nopeasti Esaa. Hän oli vetäissyt kullinsa kalsareihin, mutta hänen seisokkinsa oli kova. Omani oli melkein loppunut. Saarnamiehen päihtymys ja kummat puheet oudoksuttivat.
Hän painoi itsensä kiinni minuun. Paksun kalu painoi persvakoani. Hänen käsivarret solahtivat kainaloideni alitse ja kourat taivuttivat päätäni eteenpäin.
- Lavertelit varmaan kaiken eilisestä aasinkulliselle pikkuveljellesi. Annoinko siihen luvan? Siitä mitä täällä tapahtuu, ei puhuta kenellekään koskaan.
Pelästyin. Saarnaaja oli rajamies ja sissi. Jos se suutuspäissään ja päissään taittaisi niskani.
- Anteeksi. Esa oli nähnyt, kun tulin Teidän aitasta. En mä muuten, sopertelin.
Saarnamies hellitti otteensa. Hän painautui kiinni Esaan ja vetäsi hänen alushousunsa reisiin.
- Saat anteeksi Joonatanini. Arvasin, että tämä velipoikasi on veistetty samasta puusta kuin sinä ja minä. Mutta puuta ei todellakaan ole säästelty, kun hänet veistettiin. Saarnamiehen puhe oli painunut matalaksi kuiskaukseksi ja hän veteli vahvoilla näpeillään velipoikani esinahkaa edestakaisiin.
Hän polvistui eteemme ja riuhtaisi alushousini nilkkoihin. Mulkkuni ponnahti kohti napaani. Saarnamiehen suu oli ottanut mulkunnupin pehmeään kosteaan lämpöönsä. Esinahka lupsahteli huulten puristuksessa edestakasin. Toisella kädellään hän runkkasi veljeni kalua. Heitin käteni velipojan harteille. Hän teki samoin. Puristi voimakkaasti hartiaani. Se lisäsi kiihkoani.
Hän otti nyt suunsa syleilyyn velipoikni kullin. Yhdellä kädellä hän runkkasi kaluani ja toisella puristeli kevyesti kiveksiäni. Vilkaisin veljeäni. Silmät se piti tiukasti kiinni ja hengitti nenän kautta ja tuhisi kuin vihainen siili Saarnamiehen imujen rytmissä.
Käsien taitavat liikkeet kalullani ja palleillani vaikuttivat sen, että pian roiskisin siementä. Velipojan hengitysrytmi kiihtyi, kaukana ei olisi siltäkään.
Saarnamies nosti päänsä velipojan mahtavan elimestä. Sylkirihmat yhdistivät kuin hämähäkin seitti Saarnamiehen suun ja veljeni tattimaisen terskan.

- Soo-soo, eipäs pojat hoppuilla. Hän istahti sängyn reunalle, tarttui Esaa päästä ja ohjasi hänet kullinsa kimppuun. Minut hän veti seisomaan seisomaan hajareisin veljeni pään päälle ja rupesi suullaan lypsämään mulkkuani. Velipojan lattiaan nojaavat käsivarret hinkkasivat sääriäni ja hänen päälakensa sysi pallejani. Karhea siilitukka kutitti niitä. Hetken päästä Saarnamies työnsi minut kauemmas ja nosti Esan pois haaroistaan. Hän sieppasi pöydältä mukanaan tuomansa tuubin, jossa luki haavanhoitovaseliini.
Hän rasvasi kaluaan.
- Joonatan istu kuninkaasi syliin. Saat tuntea valtikkani sisikunnassasi. Mutta sitä ennen tule lähemmäs.
Saarnaajan vaseliinin liukastama sormi tunkeutui peräaukkooni, ja toinen, ehkä kolmaskin. Ne pumppasivat suoleen sisälle ja venyttivät sitä hellästi. Nytkytin itseäni hänen sormiaan vasten. Se tuntui taivaalliselta. Hän tempaisi sormet aukostani. Kyykistyin alemmas. Otin tukea sängyn reunoista. Mulkun kärki painoi peräaukkoani. Saarnamies veti kourillaan minua syliinsä.
- Sattuu aluksi, mutta sun ei tartte ottaa sitä heti kokonaan sisääsi, Saarnamies neuvoi.
Suippo terska upposi liukastetuun aukoon helposti. Vajosin alemmas. Silmissä näkyi tähtiä. Jonnekin sisällä sattui pirusti. Kohottauduin ylös ja joka kerta pikkuisen alemmaksi. Kipu hellitti. Se vaihtui kiihkeäksi hyvän olon tunteeksi ja riemuksi omasta uskalluksesta.

Velipoika oli koko ajan tukenut minua kainaloistani. Hänen kalunsa hipoi nenääni ja otsaani.
Saarnamies huohotti.
- Haluan panna nyt nuorempaa.
Nousin hänen sylistään.
Saarnamies tarttui Esaa kädestä ja ohjasi sen päinmakuulle sänkyyn. Kiihkein käsin hän rasvasi raotti velipojan pieniä pakaroita ja tunki peräaukkoon vaseliiniset sormensa.
Hän asettui kuin etunojapunnerrukseen ja survaisi paksun kyrpänsä koko mitaltaan velipojan perseeseen. Lösähti velipojan päälle koko painollaan. Tämä puri tyynyä ja ulisi tukahtuneesti. Saarnamiehen lihaksikas pyöreä perse kohoili ylös ja alas.
- Sinä viekoitteleva lankeemuksen poika, miehen sauva sinut ojentaa.
- Jeesus, anna mannaa perseelle, velipoika uikutti.
Saarnaajan pumppaus loppui. Hän kouristeli veljeni selässä. Näytti kuin he olisivat olleet yhtä lihaa. Saarnamies suuteli ja näykki veljeni niskaa. Hän veti kullinsa veljestäni. Käänsi tämän selälleen. Otti veljen seisovan elimen suuhunsa. Ihmettelin, miten hän pystyi nielemään tuon hurjan kyrvän. Pian velipojan lantio nytkähteli. Tahmea valkoinen neste pursui Saarnamiehen suupielistä.
Hän nosti päänsä, hymyili ja veti minut suutelemaan itseään. Veljeni siemen maistui samalta kuin omani. Olin sitä joskus lipaissut.
- Nyt pojat uimaan, mutta ei yö ennen aamua lopu, saarnamies sanoi ja kaatoi sinisiin hammasmukeihimme lisää konjakkia.