Olen 16-vuotias tyttö ja minua ahdistaa se, että olen varmasti ihastunut. Olin vielä päivä ennen sitä mieltä, että MINÄ EN IHASTU. Olin päättänyt etten edes katsele ketään sillä silmällä. Olin nähnyt aiemmin kuinka kavereilla on sydänsuruja seurustelusta ym. niin olin päättänyt, että minä en kaipaa sydänsuruja elämääni. Nyt kuitenkin olen alkanut tuntea vetoa yhteen naiseen, jota en tunne. Näin hänet vain ohi mennen. Kun katseemme kohtasivat niin luulin hetken että jalkani menevät alta, sillä tajusin sillä hetkellä olevani korviani myöten ihastunut. Se pelkkä katse riitti siihen, että ihastuin häneen. Ikäerokaan ei ole paha. Nainen on iältään korkeintaan 25-29. Hän on mahdollisesti alle 25. En osaa tarkkaan sanoa, mutta sanoisin että ei ainakaan 30 tai 30 . En kuitenkaan aio edetä mitenkään. En halua kokea sydänsuruja. Ei siitä kuitenkaan mitään tulisi. Miten voin tukahduttaa tunteet?
En halua tuntea näin!
16v_
16116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miten siitä ei muka mitään tulisi? Kadut kuitenkin jälkeenpäin. Tutustu häneen ensin ystävänä niin saat tietää millainen ihminen hän on.
Jos sulla on tuollainen asenne, niin varmasti on vaikeuksia ja sydänsuruja täynnä sun elämäsi, kenties koko loppuelämäsi. Nimittäin sulla on asenteessa vikaa ja todella pahasti! Aivan takuulla riittää sydänsuruja jos et korjaa sun omaa asennettasi. Jos ajattelet tuolla tavoin, niin
a) olet takuulla loppuelämäsi yksin tai päädyt todella onnettomaan, toimimattomaan ihmissuhteeseen, mikä tekee sinun ja sen toisen elämästä helvetin
b) katkeroidut, ylpistyt ja tulet todella julmaksi ja koppavaksi ja todellakaan kukaan ei halua olla sellaisen kanssa ja itket itsesi uneen joka yö yksin pimeessä kotonasi, koska et uskalla kenestäkään tykätä ja sitten haudot itsaria tai sitten kostat kaiken pahan olon muille, viattomille ihmisille.
Mitään ei voi saavuttaa jos ei itse yritä mitään. Mikään ihmissuhde ei voi alkaa jos ei uskalla sitä aloittaa. Kaikki ihastukset eivät pääty huonosti, muista se! Pessimistisellä ja masentuneella asenteellasi todellakin kaikki menee täysin pieleen, koska ajattelet kaiken menevän pieleen ja jopa toivot kaiken menevän pieleen. Ehkä et ole tottunut onnistumaan elämässä, ehkä et ole tottunut ottamaan mitään hyvää vastaan, ehkä onnellisuus ja ilo on sulle niin vieraita käsitteitä, että et uskalla edes antaa itsellesi lupaa olla onnellinen ja iloinen tai onnistunut.
Ei, äläkä ala tuon ihmisen vain "ystäväksi" vaan jos olet tuosta ihmisestä kiinnostunut sillä silmällä, niin älä teeskentele ja esitä mitään muuta. Ystävyydestä ei tule mitään jos a) teeskentelet ja valehtelet muuta kuin olet b) jos se toinen haluaakin olla vain ja ainoastaan ystäväsi ja sinä et.
Jos sulla on tuollainen luuseriasenne " En mitään tee tai yritä, koska eihän siitä mitään tulisi" muussakin elämässä, nii ei hyvää päivää!
Työelämässä:
- En hae töitä, koska en kuitenkaan niitä saisi -> No, et varmasti saakaan tuolla asenteella.
- En mene töihin, koska saan potku -> Jos ei mene enää duunipaikalle laisinkaan niin 100% varmasti onkin potkut.
Opiskeluelämässä:
- En hae opiskelemaan, koska en kuitenkaan saisi sitä opiskelupaikkaa -> Tuolla asenteella ei todellakaan irtoa mitään opiskelupaikkaa.
Käytännön elämässä:
- En mene kauppaan, koska eihän siellä kuitenkaan mitään ruokaa olisi.
- En vie roskia ulos, koska eihän siellä mitään roskista ole.
Ihmissuhteissa:
- Ei meillä mitään yhteistä elämää ole -> No ei taatusti tuolla asenteella kun olet jo etukäteen sen päättänytkin.
- En etene ihastuksen kanssa mitenkään, eihän siitä mitään tulisi kuitenkaan. -> No, ei varmasti tuolla asenteella. Mites muuten sitten ajattelit loppuelämäsi toimia? Ajattelitko täysin yksin erakkona viettää loppuelämäsi vai ajattelitko edetä vain sellaisten kanssa, joihin sinulla itselläsi ei ole tunteita tippaakaan? Taitaa aika onnetonta parisuhde-elämää olla edessäpäin jos ajattelit seurustella vain sellaisten kanssa, joihin itselläsi ei ole tunteita laisinkaan.
Sitten vanhempana olet sellainen helvetin kiukkuinen naama norsun veellä oleva hemmetin ilkeä, katkeroitunut, itkuinen, kostonhimoinen ja koppava täti, jonka ilmeestä näkee kauas, että ei olla saatu piiiitkäään aikaan.
Ei minulla ole mitään luuseriasennetta. Olen vain realisti. Totuus on että suhteet eivät koskaan kestä. Aina tulee ero. En halua kokea sitä että a) tulen torjutuksi b) vaikka alkaisin seurustella kyseisen naisen kanssa niin tulee ero. Suhteet eivät kestä. Olen nähnyt kuinka ystävistäni osa on joutunut jätetyksi.
No, ryhdy sitten erakoksi tai mene nunnaluostariin, älä missään nimessä koskaan ikinä ryhdy suhteeseen kenenkään kanssa, älä koskaan pitkälläkään tikulla koske kehenkään äläkä koskaan ihastu kehenkään. Ole sitten ilman (rakkautta, ihmissuhdetta, seksiä, hellyyttä) jos ei oma pää kestä, omapahan on valintasi ja elämäsi. Tosin voi tietty olla, että rupeaa hieman kaduttamaan jälkikäteen jos päästät oikein hyvän helmen käsistäsi ja itket sitten yksinäisyyttäsi ja rakkaudettomuuttasi ja kun et koskaan saa hellyyttä, kosketusta, seksiä tai et voi koskaan tehdä mitään mitä pariskunnat yleensä yhdessä tekevät, mutta omapahan on asiasi, mokasi ja tappiosi. Turha sitten tuolla asenteella tulla tänne itkemään kun ei ole ketään eikä kelpaa kenellekään, ei ole kosketusta, seksiä eikä rakkautta. No, ehkä jokainen taaplaa tyylillään ja hakee sitten sitä puuttuvaa huomiota ja rakkautta omalla tyylillään, osa sitten kirjoittelemalla tänne...
En hakenut huomiota vaan kysyin, että miten tunteen saa tapettua. Eli sinun on turha tulla haukkumaan minua. En edes varmaan näe häntä enää. En puhunut hänelle mitään vaan kävelin ohi. Se on joka tapauksessa menetetty tapaus, kun en tiedä edes kyseisen henkilön nimeä.
sä vain et ole vielä rakastunut. Sä olet enempi pessimisti kuin realisti.
Mutta kuten sanottu, tää elämä on ihan sun ikioma ja teet miten parhaaksi näet. Mikä ihmeen 16v invaasio tänne on tullut. Ei siinä mitään että ollaan elämän perusasioiden äärellä, elää tai kuolla jos ei ihastus ala olemaan tai ettei halua kertoa isille ja äidille että tykkää ehkä tytöistä tai että ei halua suruja elämäänsä ja ei halua siksi elää.
Mutta elämän perustotuus on ettei elämää voi suunnitella. Omia tekojaan voi koittaa ja pitääkin, mutta se mikä on aika varma, elämä yllättää aina. Sen kanssa on hyvä oppia elämään, tuntea omat vahvuudet, kyvyt selvitä huonoista kokemuksista jne. Elämä on ainutlaatuista. Tämäkin sekunti on nyt eletty, palata ei voi mihinkään, siksi kannattaa elää eteenpäin, uskoa, toivoa, uskaltaa ja olla avoin. Mitään sen kummoisempaa tässä ei kukaan tarvi.
Asiahan on hyvin yksinkertainen: OLE SITTEN ILMAN.
Olisi pitänyt jättää tämä aihe tekemättä, kun kaikki vaan haukkuvat. Ei täällä palstalla ole asiallisia ihmisiä. Turha katsoa tätä keskustelua enää.
mitä sä itse antaisit 16v ihmistaimelle neuvoksi joka sanoo ettei halua tuntea mitään?
Minä myös hieman ihmettele mikä ihme siinä on, että palsta täyttyy kaiken aikaa näistä olen 16v, olen 16v, olen 16v, olen 16v. ja ihastunut pappiin, olen 16v., olen ihastunut, mutta en halua olla, koska niin kamalasti pelkään, että minuun sattuu jne. Mitä jos olisit kerrankin ihan vain sinä, aito itsesi ja lopetat feikkaamisen?
Luuletko tosiaan, että kysymykseen, miten tunteet saa tapettua on oikeaa vastausta? Luuletko, että edes tunteita saa tapettua? Ei, niitä ei saa tapettua. Voit toki loputtomasti valehdella itsellesi ja muille, mutta siitä on vaan huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä. Et varmasti tule koskaan olemaan tuolla tavoin onnellinen. Voit toki olla hyväksymättä itseäsi ja tunteitasi, taistella viimeiseen pisaraan asti tunteitasi ja seksuaalisuuttasi, mutta teet näin vain suuren suurta hallaa itsellesi. Se on kuin viiltäisit veitsellä rannettasi auki ja pakottaisit itsesi teennäisesti hymyilemään ja toistelemaan papukaijan tavoin, että kaikki on todella hyvin ja onnellisesti. Lopulta käy kuitenkin tosi pahasti kun et saa apua etkä lopeta itsesi vahingoittamista. Oman mielenterveytesi kannalta olisi todella ehdottoman tärkeää, että et yritä tukahduttaa tunteitasi tai seksuaalisuuttasi.
Elämä tosiaan yllättää, joskus, jopa monesti, POSITIIVISESTI. Aloittaja, sinä olet todellinen pessimisti, et realisti kuten fault kirjoitti. Pessimistillä ajatukset voivat olla todella, todella epärealistisia, kuten tästäkin kirjoituksesta huomaa sen. On hyvin epärealistista odottaa, että elämässä tai ihmissuhteissa mikään, ei siis mikään onnistuisi. Elämässä tapahtuu asioita, positiivisia ja negatiivisia. Elämä ei voi myöskään olla aina pelkkää alamäkeä, jossain aina on pakko olla myös ylämäkeä. Ilman alamäkeä ei voi olla myöskään ylämäkeä, ilman sadetta ei voi olla myöskään aurinkoa. Sateen jälkeen tulee aina aurinko, sinun mielestä elämä on pelkkää sadetta ja aurinkoa ei ole edes olemassa. Olet ihminen, joka ajattelee aina, että vesilasi on puoliksi tyhjä, eikä puoliksi täynnä. Auttamaton totuus on, että omalla asenteella voi vaikuttaa omaan elämään, joskus jopa huomattavan paljon.
Eikö 16-vuotiaat muka sitten saisi käydä tällä palstalla? Miksi ylläpito ei sitten aseta ikärajaa tänne? Ärsyttävää ikärasismia. Kyllä 16v ikäisetkin saavat pohtia näitä asioita.
ja missä on sanottu etteivät saisi? Minä ainakin vain ihmettelin että viime aikoina suurin osa aloituksista on ollut 15-16v. Ihmettelin että mistä tällainen teinityttöjen joukkio on juuri nyt tänne päätynyt. Ei sen kummenpaa. Vastauksia he ovat saaneet, asiallisia ja ehkä vähän asiattomiakin. Mutta näillä palstoilla tulee aina niitä asiattomiakin. Liian herkillä nämä ei ole.
Kannustan todellakin nuorten pohtimista ja ajatustensa julkituomista. Ehkä sä vain luit ihmettelymme liian ahtaasti.
Itse yrittäisin "tunnustella" tunteitani vielä hetken.Jos en pääsisi asiasta yli niin yrittäisin mennä tutustumaan ihmiseen.Jos kiinnostus vielä pysyisi/kasvaisi: Alkaisin vasta miettimään naiselta kysymistä/kertomista.Tsemppiä sulöe ja toivotaan,että keksit oikean ratkaisun :D
P.S. Et halua kokea sitä,että pakenet ihastusta.Tukahdutat ajatukset ja yrität jatkaa elämääsi.Etkä kuitenkaan unohda häntä alitajuntaisesti,kun etenet elämässäsi toisen kanssa eteenpäin :/
Miten tuollainen voi edetä kenenkään muunkaan kanssa yhtään mitenkään jos joka kerta pakenee omia ihastuksen tunteitaan? Vastaus on, että ei mitenkään. Ainoastaan tuollainen etenee sellaisten kanssa, joihin ei ole minkäänlaisia tunteita. Jokainen voi sitten ajatella, että mitä siinä käy jos yrittää edetä sellaisen kanssa, johon ei ole minkäänlaisia tunteita. Onko sellainen suhde hyvä, onnellinen ja rehellinen? Entäs miltä tuntuu siltä toisesta osapuolesta, että hänen kanssaan ollaan vaan olemisen pakosta (tai rahan ja kulissien takia) eikä suinkaan sen takia, että hänestä välitettäisiin ja tykättäisiin? Juu, varmasti hyvin reilua sitä toista osapuolta kohtaan teeskennellä ja valehdella tykkäävänsä, vaikka oikeasti ei voi paskaakaan kiinnostaa. Minkälainen tulevaisuus on suhteella jos siinä ei ole minkäänlaisia tunteita? Ellei sitten aloittaja halua olla jossain järkisuhteessa/järkiavioliitossa, jossa ollaan vain taloudellisten etujen takia ja ulkopuolisille ihmisille näytellään kiillotettua kulissia, mutta oikeasti talon seinien sisällä kaikki on todella persiistä ja tai yhtä suurtan näytelmää. Mitä tuo pitkässä juoksussa tekee ihmisen mielenterveydelle? Minkälaista on esim. harrastaa tuollaisessa suhteessa seksiä jos ei ole minkäänlaisia tunteita toista kohtaan? (ellei sitten harrasta sitä seksiä vaikkapa rahan takia). Kyllä aika kylmäksi, onnettomaksi ja julmaksi menee suhde ja asiat. Täytyy olla ihminen melkoisen tyhmä, että kiduttaa tuolla tavalla itseään, ikään kuinn hakkaisi päätä seinään. Typerää, tosi typerää.
En tiedä ymmärsitkö väärin,mutta ei mitään :"D
On mulla suhde ja rakastan häntä paljon.Muistan kuitenkin aikoi sitten vanhan ihastukseni harmittavan,kun en voinut puhua kenellekkään hänestä.Ystävälleni kerroin ja hän haukkui lyttyyn,mutta meni ohi aiheen.Kiitti vaan kommentistas :'D