Tää tulee ny vähä aikases, mut kiinnostais
tietää.. Eli mieheni on lähdössä vuonna 2003 YK-
joukkoihin. Joskin viel ei tiedä minne.
Luultavasti johki Välimeren lähelle. Olisin
lähdössä mukaan ja mua kiinnostais tietää et onks
joku ollu miehensä mukana ja mitä on tehny? Meil
ei o lapsia. Olen aatellut mennä siksi aikaa
johonki suht lähellä olevaan maahan. Esim.
Italia, Kreikka, Turkki, Israel... Oisko joku
työskennelly nois mais? Miten saanu duunia?
Millaset palkat, työajat, asunnot ym. ym. Au pair
hommat ei kiinnosta. Kaikki muu kyl käy. Oisin
todella onnellinen jos viitsitte vastata, kiitos!
tietää.. Eli mieheni on lähdössä vuonna 2003 YK-
joukkoihin. Joskin viel ei tiedä minne.
Luultavasti johki Välimeren lähelle. Olisin
lähdössä mukaan ja mua kiinnostais tietää et onks
joku ollu miehensä mukana ja mitä on tehny? Meil
ei o lapsia. Olen aatellut mennä siksi aikaa
johonki suht lähellä olevaan maahan. Esim.
Italia, Kreikka, Turkki, Israel... Oisko joku
työskennelly nois mais? Miten saanu duunia?
Millaset palkat, työajat, asunnot ym. ym. Au pair
hommat ei kiinnosta. Kaikki muu kyl käy. Oisin
todella onnellinen jos viitsitte vastata, kiitos!
Vastaukset 13
Vanhimmat
he hee, teidän "liitto" on loppu jo paljon ennen
sitä komennusta!
Ja mitä lähtisit sinne pilaamaan toisen
reissua??? Jätä nyt ihmeessä vähän
hengittämisvaraa, äläkä roiku kiinni kuin
iilimato.
... sA oon?
Toihan oli ihan jArjetOn kommentti!
Eiks kAynny mielessA et jotku voi tosiaan
rakastaa toisiaan ja haluta olla mahdollisimman
lAhellA toisiaan!
Taitaa sul olla vastaavasta vähän katkeria
kokemuksia. Kenties jätkä löysi reissullaan uuden?
Tai ei huolinu sua muuten mukaan?
No joka tapauksessa mähän en ollu menossa samaan
paikkaan. En edes samaan maahan. Et sillee!
Ja toisaalta meidän "juttu" on kestänyt jo yli 7
vuotta. Asuttu eri paikkakunnillakin vuoden
(välimatka n.600km.)
Toisilla kestää ja toisilla ei. Toivottavasti
säkin löydät sen oikean. Kaikke hyvää sulle
Sara
Mun PITI lähtee arabimaahan töihin. Onneksi
hommat meni sielä puihin, vaikka kokemus olikin
KAMALA. Eli olin siis eräässä arabimaassa viikon
ja huomasin että minut on palkattu ilotytöksi...
Jee jee. Suurlähetystön kautta pääsin pois,
onneksi en ollut allekirjottanut mitään.
Kys. arabi -maassa ei tehty alle vuoden
työsopimuksia viisumi- ja työlupa kulujen takia.
Jos otit lopputilin ennen vuotta, a) joudut
maksaa ittesi ulos (siis maksaa kulut , jotka on
työnantajalle susta tullu) ja b) Saat kyseiseen
maahan 6kk työkiellon. Jotta näin. Multa kys.
maassa olisivat ottaneet passin muka viisumia
varten. Kumma juttu kun heillä oli jo kopio mun
passista ja viisumi liimataan vain passiin...
Kaiken huippu oli se, että minulla oli
suomalainen esimies (tosin teini vielä)... Eli
siis suomalaiseen ei välttämättä voi luottaa...
Kerron mielelläni lisää kokemuksia, jos jotakuta
kiinnostaa. Haluan vain ettei muut joudu kokemaan
samanlaista paskaa... Osoite vaan tänne niin
kirjottellaan.
Ainakin tällä hetkellä työkkärin nettisivuilla on
mm. myyjän homma Espanjassa ja Tarjoilijan
Kreikassa. Tosin noi työt on tarjolla nyt. Mutta
ehkäpä sun ajan kohtanakin jotain löytyy. Eli
myös Suomen työkkärin kautta voi ettiä duunia
ulkomaille!!
tere! mun isä on ammatiltaan rekkakuski ja on
käynny kaikis nois maas ja jopa ainakin 10 maata
lisää! kyl suosittelen menemään ja alkamaan esim
rekka hommia tekemään! en itse ole olllut mukana
mutta varmasti viihdyt ajattele: talvi
lämpöisessä maassa esim: italia!
miten ihanaa! ystävällisin terveisin: rekkakuskin
poika
lähdet johonkin muuhun maahan, et ole silloin
miehesi mukana sanan missään merkityksessä.
Asetat vain miehesi tukalaan tilanteeseen. Suurin
osa ongelmista YK-miehillä johtuu ongelmista
(tyttöystävä, avo/aviovaimo) kotona. Uuteen
maahan muuttamista seuraa aina kulttuurishokki.
Miehelläsi on riittävästi tekemistä omansa kanssa
pärjäämisessä. Lisää nyt siihen huoli sinusta
omasi kanssa painiessa vieraassa maassa. Jos
kuitenkin ulkomaille hingut, suosittelen
lähtemistä samaan maahan miehesi kanssa, tai jos
se sota/kriisitilanteen johdosta ei ole
mahdollista, viereiseen valtioon, jossa muutkin
YK-vaimot asuvat. Siellä sinullakin on seuraa ja
tukea muista "kohtalonsisaristasi".
Ihan kiva, et ihmiset viittii vastata, mut miks
vastaukset on aina noin negatiivisen sävyisiä.
Varsinkin se ärsyttää, että oletetaan minun
änkevän väkisin mieheni mukaan...
Kenenkään mielessä ei vissiin ole käynyt
sellainen vaihtoehto, että mieheni haluaa
minunkin lähtevän ulkomaille?? Ja näin on asia.
Haluan sitä myös itse. Eli tämä on yhteinen
päätös. Jos haluan jäädä Suomeen voin tehdä myös
sen. Meidän suhteessa saa molemmat päättää. Tämä
tuntuu olevan outoa monille. Millaisissa
suhteissa ja elämissä te oikein elätte?
Yhtä onnellista liittoa myös muille toivoen!
Mä ainakin ihan vilpittömästi toivon sulle ja
teille kaikkea hyvää ja uskon, että ulkomaan
reissunne tulee onnistumaan. Halusin vaan tuolla
tekstilläni varoittaa ja kehoittaa sinua olemaan
varovainen. Itse luotin suomalaiseen 'esimieheen'
arabimaassa ja meinasin jäädä sinne ilotytöksi...
Joten... Ymmärrät varmaankin...
Kaikkea hyvää!
jos kirjoitukseni sävy tuntui liian
negatiiviselta. Ei ollut tarkoitus, mutta
sisällön takana kuitenkin seison yhä edelleen.
On mukavaa, jos miehesi haluaa sinunkin kokevan
jännittävän vuoden? ulkomailla. Kirjoituksestasi
päättelin (ehkä väärin), että ette aikasemmin ole
asuneet Suomen rajojen ulkopuolella. Minä olen
useita kertoja yhteensä toistakymmentä vuotta.
Kokemukseni perusteella voin kertoa, että uuteen
maahan muuttaminen ei ole puolisonkaan kanssa
pelkkää ruusuilla tanssimista ja mukavan jännää
saatika sitten yksin muuttaessa. Jo jokapäiväinen
elämä voi osoittautua hyvinkin rasittavaksi
pelkästään kieliongelmien takia. Ja loppujen
lopuksi arki on arkea ulkomaillakin, ei siis
mitään kivaa seikkailua.
Suosittelisin siis yhä edelleen muuttamista
paikkaan, jossa jo asuu muiden YK-ihmisten
perheitä. Heistä saat hyvän turvaverkon ja jo
valmiiksi toimivan sosiaalisen piirin käytännön
elämään liittyvän avun ja neuvojen lisäksi.
Parhaiten tämä käytännössä toimii niin, että
miehesi lähtee matkaan yksin ja perillä kyselee
työtovereiltaan, missä heidän perheensä asuvat.
Itse voit seurata kuukauden parin viiveellä ko.
kohteeseen. Silloin siellä jo asuvat ovat
pystyneet auttamaan miestäsi hankkimaan sinulle
asunnon valmiiksi, ettei tarvitse hotellissa asua
(tulee kalliiksi).
Muiden YK-perheiden tuki on myös siitä hyvä, että
normaalisti yksin muuttaessa olet täysin vailla
tukea ja turvaa vieraassa maassa jossa puhutaan
vierasta kieltä. Siellä ei löydy ystävällista
Hassen opasta samasta rakenuksesta tai edes
puhelinsoiton päästä.
Jos nyt kuitenkin päätät lähteä esimerkiksi
Italiaan, pari neuvoa:
1. Opettele Italiaa jo ennen lähtöäsi. Tulet sitä
kyllä pakosta sielläkin oppimaan, mutta käytännön
järjestelyt, esim. asunnon löytäminen, puhelimen
hankkiminen, sähkö-, vesi-, ja kaasusopimusten
tekeminen on helpompaa edes ontuvalla Italialla.
Kyseisten laitosten henkilökunta tuskin puhuu
englantia.
2. Älä koskaan kutsu paikallista miestä kotiisi
kylään. Perusitalialainen saattaa hyvinkin
todennäköisesti katsoa kutsusi lupaukseksi
seksistä, jonka hän sitten ehkä ottaa väkisin,
jos et muuten ymmärrä antaa.
Ehkä on parempi vielä tähän loppuun lisätä, että
ulkomailla asuminen on useimmiten avartava ja
positiivinen kokemus, kunhan matkaan lähtee
järkevällä asenteella. Mukavaa matkaa.
Vaitteri edellisestä vastauksesta. Ymmärrän
huolesi siitä, että ihmiset lähtevät ulkomaille
aivan liian vähällä valmistautumiselle niin
käytännön kuin henkiselläkin puolella.
Myönnän, että olen edelliseen syyllinen. Voi
olla, että minulla on liian optimistiset
odotukset, mutta sellainen minä olen. Pääsenhän
minä sieltä aina sitten pois jos rupeaa
ahdistamaan. Olen vaan luonteeltani sellainen,
että haluan aina uutta ja vaihtelua. En edes
esim. muista työpaikkojeni määrää. Yritän ottaa
opiksi sinun vastauksestasi ja hieman miettiä
noita käytännönkin puolia.
Vastauksessasi oli paljon asiaa. Esim. se, että
mies kyselisi sieltä muiden perheiden
asuinpaikkaa kuulostaa hyvältä idealta. Taidan
jopa harkita sitä...
Ystävällisin terveisin
Sara
Kyllä tässä on jo tullu sulle kaikenlaista
neuvoa..mutta kerron vielä oman kokemukseni:)
Kieltä kannattaa opiskella etukäteen, jos
tarkoitus on paikallisten parissa
työskennellä..nuo etelä eurooppalaiset kun ei
taida sitä englantia läheskään edes yhtähyvin
kuin me suomalaiset.ja töitä on aika vaikea saada
jos ei kohdemaan kieli taivu..paitsi tietysti
turistikohteissa..
Itse pari vuotta ulkomailla asuneena voin
kokemuksesta sanoa että vaikeitakin aikoja
tulee..kun ei kaikki toimikkaan niinkuin
kotona..ja jos ei hirveesti vielä tunne ihmisiä,
niin voi olla hankalaa purkaa pahaa oloa ja
jutella asioista ja kysyä neuvoa..sillä sitä
kyllä jokainen tarvitsee.Viralliset asiat on
pakko hoitaa ja niitä tuleekin yllättävän paljon!
Maassa maan tavalla.jutut voi olla ihan ok ja
jopa hoidettu paremminkin kun suomessa(tosin
byrokratia ainakin espanjassa on aika hidasta ja
vaivalloista ja paljon luukulta luukulle
juoksemista)mutta niiden opettelu voi viedä tovin.
Kulttuurishokki näyttää kirjoista luettuna
silmänlumeelta mutta se on totisinta totta..
mutta kaikesta huolimatta antoisa kokemus
varmasti!opettaa paljon elämistä..ja sitä ettei
heti pidä lannistua.kokemuksia tulee ja ystäviä
löytyy.Liikaa ei pidä myöskään pelätä.sinulla oli
ihan hyvä asenne..että kotiin pääsee aina jos
siltä tuntuu!ainakin eu:n alueella..noista lähi-
idän systeemeistä en sitte tiedä..ja eihän sitä
koskaan voi kokea mitään jos nyhjöttää kotona
eikä uskalla kokeilla.
maailmassa on niin paljon nähtävää että hui!
Ja hassua kun monet ajattelee että matkustaa ei
voi ja ulkomaille mennä jos ei oo ökyrikas..kyllä
sitä pienelläkin budjetilla pärjää jos on valmis
töitä myös tekemään..mutta se kaikki on sen
arvoista!jälkeenpäin hymyilyttää eikä kaduta
yhtään! Onnea matkaan!!
kuulla että joku muukin ajattelee noin!
Ilmeisestikään miehesi ei ole lähdössä joukkoihin
"pakoon" sinua, kuten useimmiten ilmeisesti
ajatellaan. Luulen kyllä että suurempi syy monella
muullakin on esim. halpa auto, hieno kokemus tai
jotain muuta yhtä mielikuvituksetonta. Minä hölmö
siis ilmeisesti uskon rakkauteen tai jotain.:)
Omalla kullallani vähän samanlaista hanketta
pystyssä mutta tilanne siinä mielessä eri että
ollaan asuttu koko suhteemme ajan (vasta vaivaiset
4 vuotta) eri kaupungeissa ja suurin osa ajasta
eri maissakin. Lähteminen on siis muodostunut
olennaiseksi osaksi suhdettamme ja parhaaksi
tavaksi välttää sen mukanaan tuomat ongelmat
ollaan todettu se, että molemmat lähtee, ei
välttämättä samaan paikkaa. Uudesta paikasta ja
kaikesta hienosta siellä on paljon helpompi
nauttia, kun ei tarvi potea huonoa omaatuntoa
siitä että toinen on siellä kotona räntäsateessa
ja minä nautin elämästäni täällä. Eikä taas toisen
tarvi koko ajan miettiä miten paljon hienompaa
sillä toisella siellä on. Vielä tärkeämpää on
kuitenkin se, että sitä kaiken uuden ihastelua ja
hienoutta hyvin pian seuraava
"voi-vitsi-tää-paikka-on-anaalista"-kausi tulee
molemmille yhtä aikaa ja silloinkin ollaan aika
paljon enemmän samalla aaltopituudella kun tietää
tarkalleen miltä toisesta tuntuu. Lopun
suvantokaudesta, kun molemmille on muotoutunut
normaali elämänrytmi omassa paikassaan, pystyy
sitten nauttimaan täysin siemauksin. On todella
mielenkiintoista huomata, miten toinen mukautuu
uuteen ympäristöönsä ja alkaa pitää arkipäiväisinä
asioita, jotka itsestä tuntuu ihan
kummallisilta... Siis vaikee selittää mutta
huomaat sen kyllä.:)
Tuo työhomma sitten. Itsellä vähän eri tilanne kun
vuosien saaatossa on syntynyt kontakteja vähän
sinne sun tänne, että ensimmäisenä ottaisin
varmaan yhteyttä johonki vuosien takaiseen
reilaustuttavuuteen. Yleensä ne on niin
riemuissaan jo yhteydenotosta että hommaavat
työpaikan päivässä.:) Mutta jos tuota vaihtoehtoa
ei ole, varmaan alottaisin työkkäristä. Taikka
sitten ihan hakuammunnalla netistä. Jos vain intoa
on tarpeeksi, työpaikkakin kyllä löytyy.
Kielitaitoa kannattaa alkaa kohentelemaan jo
hyvissä ajoin. Esim. Italiassa on, kuten jo on
mainittukin, tosi vaikee tulla toimeen muulla kuin
italialla, varsinkin etelässä.
Paljon työtä joutuu kyllä tekemään sekä asioiden
hoitelun suhteen että ihan henkisellä puolellakin,
mutta jos lopulta pääset lähtemään, voin taata
että aika tulee olemaan ikimuistoinen teille
molemmille.
Onnea vaan matkaan! Lähden tästä itsekin
varmistelemaan vaihto-opiskelupaikkaa Norjaan,
aikeena vihdoinkin muuttaa pitemmäksi aikaa samaan
maahan, ehkä jopa ihan yhteiseen kotiinkin.:)