mitä minä teen?olen rakastunut kundiin joka ei asu samassa kaupungissa..
hän on todella ihana ja huomaavainen..
pelkään että hän satuttaa minua jollakin tapaa..
mutta hän on sanonut että hän ei ikinä satuttaisi minua..
auttakaa!
hän on todella ihana ja huomaavainen..
pelkään että hän satuttaa minua jollakin tapaa..
mutta hän on sanonut että hän ei ikinä satuttaisi minua..
auttakaa!
Vastaukset 31
Vanhimmat
En ymmärrä toisaalta, miksi pelkäät hänen satuttavan. Jos poika sinusta oikeasti välittää ja sanoo ettei satuta, hän ei todellakaan satuta. Siinä vaiheessa hän kyllä voi satuttaa, kun hän huomaa, ettet usko, ettei hän satuta.
Soitat vaikkapa hänelle ja puut aivan tavallisesti. Miten menee, mitään suunnitelmissa lähiaikoina jne. Puhelu kannattaa ennemmin kuin tekstari.
Ja en myöskään ymmärrä tuota "rakastaa" sanan käyttöä. En ymmärrä, miten ihmistä voi rakastaa, jos häntä ei tunne kunnolla, eikä hänen kanssaan tosiaankaan jaa kaikkea. Mutta kukin taaplaa tyylillään.
minä uskon häntä kun hän sanoo ettei satuta minua mutta en voi mitään sille että olen silti hieman epävarma..
syy miksi käytin sanaa rakastunut enkä esim.ihastunut on se että se palo joka loimuaa sydämmessäni ei voi olla mitään muuta kuin rakkautta..
Toisaalta, jos toista ei tunne vielä kunnolla, häneen voi olla vaikea luottaa, ja itselleen on vaikea kyllä sanoa, että "nyt uskot ja sillä selvä".
Rakkaus - se on kylläkin toisen tuntemista läpikotaisin, toisen tukemista heikkoinakin hetkinä, toisen huonojenkin puolien rakastamista, huolehtimista, hellimistä - ja paljon muutakin. Minä sanoisin tuota vain syväksi ihastukseksi, joka kyllä ajan mittaan voi muuttua rakkaudeksi :) Ja se syvä ihastuminenkin on todella suuri tunne. Rakkauden kyllä tajuaa, kun se sattuu kohdalle.
no minä uskon että meidän suhteemme
on rakkautta eikä mitään ihastusta..
Kuten otsikko jo sanookin, aina voi uskoa.
Ihastumista vaan ikävän usein liioitellaan "ah-niin-suureksi" rakkaudesta ja kappas - seuraavalla viikolla tätä äijää jo vihataan, vaikkei häntä edes ole kunnolla tuntenut.
Kyllä sen rakkauden tuntee kun se kohdalle tulee, eikä se ole mitään verrattuna teini-iän ihastuksiin.
en ikinä voisi vihata häntä!
hän on kaikkea mitä olen etsinytkin..
ja niin sanoo hänkin että olen juuri sellainen
millaista hän on etsinyt..
olen ihastunut usein..mutta se ei ole mitään tähän verrattuna...
kerran olen luullut että rakastan yhtä poikaa,mutta nyt tämä poika on ainutlaatuinen ja luulenpa että rakkautteni sammu...koskaan...
En minä ole tarkoittanut, ettei tunteesi häntä kohtaan olisi suuri. Kun toiseen ihastuu todella paljon, se on suuri tunne, minä tiedän sen kokemuksesta - ihan oikeasti.
Vaikka et ikinä voisi häntä vihata, ja hän oikeasti olisikin sitä mitä olet etsinyt (ja sinäkin hänelle), se ei tarkoita että rakastaa. Rakkaus kun kehittyy ajan kanssa ja se sisältää muutakin kuin sen, että on ihastunut toiseen ja toinen on ihana ja hänessä tuntuu olevan kaikkea. Fakta on, että hänessä on negatiivisiakin puolia - meissä jokaisessa on. Rakkauteen kuuluu kunnioittamista, hyväksymistä, negatiivisten asioiden kääntämistä positiivisiksi, toisesta huolehtimista, hyvänä pitämistä, kuuntelemista ja tukemista - sekä mikä on rakkaudelle ehdoton edellytys; toinen pitää tuntea läpikotaisesti. Eikä tässä vaikuta, että häntä läpikotaisin tuntisit.
Kyllä sen tajuaa, miten naurettavalta tuo kuullostaa, kun oikeasti jotain ihmistä rakastaa ja saa vastarakkautta.
Olen puhunut ja pidän mielipiteeni, piste.
minäkin aion pitää mielipiteeni siitä että tunteeni häntä kohtaan on rakkautta eikä pelkästään ihastumista.
piste.
Pidä mielipiteesi ja tajua rakkauden tunteen merkitys myöhemmin, piste.
Jos et voi luottaa häneen, niin kuinka voit olla hänen kanssaan? Tärkeää suhteessa on luottaminen. Jos poika rakastaa sinua, niin ei hänen luulisi satuttavan sinua.
Sinun on vain luotettava häneen, varsinkin kun hän on sanonut ettei ikinä satuttaisi.
minä luotan häneen,mutta kuten aikaisemmin sanoin niin en voi sille mitään että pientä epävarmuutta minulla on.
minulla on ollut suhde jossa se poika sano että se rakastaa minua,mutta ei se sitä estänyt tekemästä sitä mikä satutti minua..
joten sen takia se pieni epävarmuus..
En saa oikein selvää sinusta.
Toisaalla sanot, että luotat häneen, mutta kuitenkin olet eppävarma. Ethän sinä silloin häneen luota? Ei parisuhde voi toimia, ellei myös luottamus ole kunnossa. Et sinä voi hänen kanssaan seurustella kunnolla, ellet luota häneen.
Tottakai pahoista kokemuksista jää epävarma olo, eikä heti luota ihmisiin. Minä puhuisin sinuna tämän uuden pojan kanssa, koska saisitte ainakin rehellisen alun mahdolliselle suhteelle tämän pojan kanssa, ja samalla voisit oppia luottamaan häneen enemmän.
en itsekään ymmärrä kovin hyvin miten voin luottaa ja samaan aikaan tuntea epävarmuutta..
mutta se epävarmuus on melkein jo poissa..
juttelimme eilen ja tänä aamuna niin se epävarmuus alkoi katoamaan hetki hetkeltä..
sitten on myös toinen asia mikä on saanut minut tuntemaan näin..tämä poika ei ole suomalainen vaan hän on muuttanut kaksi vuotta sitten suomeen.
ja kun mainitsin yhdelle kaverilleni että hän on venäläinen,niin kaveri alkoi samantien varoittelemaan ettei minun kannattaisi luottaa häneen ja että minun ei kannattaisi olla hänen kanssaan yhdessä.ja syyksi hän sanoi kulttuurierot.tiedän että poikaystäväni on erillaisesta kulttuurista,mutta en suostu uskomaan että hän olisi juuri sellainen kuin kaverini luulee..
Hyvä, jos olette saaneet puhuttua :) Kyllä se epävarmuus siitä vielä väistyy.
Ja itse voin sanoa kokemuksesta, että myös venäläiset ovat ihmisiä aivan kuten me suomalaisetkin. Minulla on yksi kaveri, sekä yksi erittäin hyvä ystävä, jotka ovat venäläisiä. Oikeassa kaverisi on siinä, että venäläisillä ja suomalaisilla on kulttuurieroja, mutta jos molemmat toisistaan välittävät, kyllä ne kulttuurierot siitä tasoittuvat ajan kanssa. Jompi kumpi yleensä myös sopeutuu toisen kulttuuriin enemmän kuin toinen, joka on myöskin aika toimiva vaihtoehto. Mikäli vielä joskus naimisiin menet kuitenkin tämän pojan kanssa, suosittelisin miettimään kerran jos en toisenkin kerran uudelleen. Avioliiton merkityksessä eri kulttuurille on todellisia eroja, ja suhde voi muuttua yhdessä hetkessä.
Mutta minä tekisin sinun tilassasi niin, kuin sydämesi sanoo. Ethän sinä edes voi tutustua häneen ja hänen kulttuuriinsa lähemmin, jos et anna tilaisuutta. Ja vaikka kaverisi ei ajatuksesta pitäisi, eihän hän tämän pojan kanssa seurustele. Kannattaa puhua myös kaverin kanssa, jos ei tahdo menettää kaveria. Jotkut kaverit voivat tuollaisessa tapauksessa nimittäin lähteä lätkimään.
no tuskin se naimisiinmeno on vielä ajankohtaista.
annan hänelle mielelläni sen tilaisuuden.ja sen minun sydämeni haluaakin antaa ja se antaa sen mielellään..
tämä kaverini ei ole parhaita kavereitani,mutta kuitenkin kaveri.en haluaisi menettää hänen ystävyyttään mutta jos niin käy,sitten niin käy.
en olisi halunnut että koko koulu tietää että minä seurustelen ja että minun poikaystäväni on venäläinen.kaverini kertoi kaikille sen.tietysti haluan että muutkin kaverini tietäisivät poikaystävästäni mutta olisin halunnut kertoa sen itse.nyt muutamat kaverini ovat hieman suuttuneita minulle kun en kertonut heille..
En väittänytkään naimisinmenon olevan ajankohtaista? Toin vaan tästä aiheesta muutaman tosiasian ilmi, juuri näistä kulttuurieroista.
En tajua kavereidesi suuttumusta. Tällä kaverillasi ei ole minkäänlaista oikeutta levittää sinun asioitasi, jonka voit sanoa myös suuttuneille kavereillesi. Voit myös todeta, että olisit kertonut myöhemmin, kun kaikki on varmaa ja te seurustelette oikeasti.
Tuo kuullosti hieman oudolta, kun sanoit "en olisi halunnut, että koko koulu tietää että minä seurustelen ja että minun poikaystäväni on venäläinen". Aivan kuin häpeäisit häntä? Eihän toista hävetä, jos hänestä oikeasti välitetään.
sanoin ehkä vähän väärällä tavalla sen että
"en olisi halunnut,että...".
en todellakaan häpeä häntä!
tarkoitukseni oli vain se että en halunnut juuri hänen kertovan sitä..ja en ehkä ollut vielä valmis siihen että kaikki tietäisivät..
sanoin ehkä vähän väärällä tavalla sen että
"en olisi halunnut,että...".
en todellakaan häpeä häntä!
tarkoitukseni oli vain se että en halunnut juuri hänen kertovan sitä..ja en ehkä ollut vielä valmis siihen että kaikki tietäisivät...
en todellakaan häpeä häntä!
taisin ilmaista asian hieman väärällä tavalla..
tarkoitin sillä että itse olisin halunnut kertoa sitten kun olen valmis siihen..
kone vähän sekoili...
Tosiaan, ilmaisit kyllä asian niin, että sain kuvan, että häpeäisit tätä poikaa. Mutta ymmärrän, että tahdot itse kertoa seurustelustasi. Toisaalta, et voi kuitenkaan kertoa kaikille koskaan henkilökohtaisesti sitä, että seurustelet. Puskaradio on aina toiminnassa.
niinhän se on että ei sitä kaikille itse voi kertoa mutta kuitenkin että olisin itse saanut ekana kertoa jollekin ja sitten jos siitä vasta lähtenyt kulkemaan puskaradion kautta..
ja vaikka tämän jo kerran sanoinkin niin sanon uudestaan..
en todellakaan häpeää häntä enkä löydä hänestä mitään hävettävää
Niin, siltä osin kaikki on siis hyvin. Mutta sukulaisillesi melko varmasti pääset kertomaan asiasta itse, samoin vanhemmillesi. Koulussa ne jutut ikävä kyllä leviävät vähän omaa tahtiaan, ja itse ainakin huomasi, että muu koulu tiesi omatkin asiani jo ennen kuin tiesin niitä edes itse. Mutta hyvät joulut sulle :)
kaikki on hyvin..
nyt vähän harmittaa se kun ei voida viettää joulua yhdessä.. =(
hyviä jouluja sinullekin!
Minulle vieläpä luvattiin, että tämän joulun saan sitten viettää poikaystävän kanssa, mutta eipä sekään lupaus toteutunut :/ Kyllä niitä jouluja vielä, elämä on kuitenkin edessä :) Näin minä aina pyrin synkkinä hetkinä ajattelemaan, kun tuntuu, että joutuu olemaan kauan erossa toisesta. Onhan tässä koko loppuelämä aikaa :) Meillä on muutenkin hyvänä puolena se, että ensi vuonna tähän aikaan varmaan asutaan samassa kämpässä. Mutta totta tosiaan, todella hyvää joulua :) (Joulu tekee mut aina hieman höveliksi :) )
olet oikeassa siinä että onhan tässä koko loppuelämä aikaa.minäkin joskus ajattelen tuolla tavalla ja yleensä se onnistuu ja tulen iloiseksi eikä se pettymyksen tunne ole enää niin suuri,mutta joskus se ei onnistu..
joskus minut tekee surulliseksi se että asun melko kaukana hänestä..mutta kuitenkin kun soittelemme niin aina sen jälkeen on aina iloisempaa..
mun isosisko asuu miehensä kanssa,niin heillä on joulun aikaan sellainen mietintä että kumman kotiin he menevät aatoksi...melko usein he ovat menneet miehen vanhempien luokse..
Mä todellakin ymmärrän, miltä susta tuntuu tuo välimatka. Minulla ja poikaystävällä se on 10km, mutta täällä ei kulje tasan minkäänlaiset bussit eivätkä vanhemmat autoineen, joten tuokin välimatka tuottaa ongelmia. Mutta onneksi nuo kännykät ja sähköpostit on keksitty.
Onnea teille/sinulle, kyllä se siitä! :)
tämä on todellakin hyvä päivä minulle.kaikki epävarmuus on poistunut mielestäni.
no meidän välimatkalla kulkee busseja,mutta kun ei ole niin paljoa aikaa ja rahaa että pääsisi käymään kullan luona..
olen samaa mieltä että on onni että kännykät ja sähköpostit keksitty.
Onnea myös teille/sinulle!
No hyvä, että kulkee busseja :) Mä olen itse saanut aina jostain rahaa, äidiltä tai isältä kun pyytää ja kertoo syyn niin kyllä mun vanhemmat ovat antaneet aina joskus rahaa, ja kaikki "ylijäämät" oon aina säästänyt käsilaukun pohjalle. Mutta nyt näin jouluaattona oikein ihanaa joulua! :)
Nuo rakkaus jutut on joskus vähän kinkkisiä juttuja, mullakin oli omat ongelmani,mutta nykyään seurustelen, juuri sen kanssa joka minusta tuntuu että hän on " se oikea".
Mutta en toisaalta usko että olen jo nyt löytänyt " sen oikean", aika näyttää..
Uskotteko te tosirakkauteen??
tai uskotteko avioliittoon??
oikein ihanaa joulua myös sinullekin!