Kaksiportainen jääkiekon SM-liiga?

Loimaa rockets liigaan!

No mutta kyllä jotai kunnon uudistuksia pitäisi tehdä

Sehän päätettiin tässä syksyllä, että Mikkelin Jukurit aloittaa syksyllä 2016 1üga-taipaleensa. Kun yksikään seura ei 1ügasta tipu, nousee sen joukkuemäärä näin 16 seuraan. Itse veikkaan, että Mestiksen potentiaalisimmat seurat 1ügaan olisivat tämän jälkeen Hokki, Jokipojat, Kiekko-Vantaa ja TuTo. Vaikkakin Jokipojat taisi juuri nousta Suomi-sarjasta Mestikseen. Turusta mukana 1ügassa tosin on jo TPS, mutta onhan toisaalta Tampereeltakin kaksi seuraa nyt 1ügassa. Eikä Turun ja Tampereen alueiden asukasluvuissa merkittävästi eroavaisuuksia ole.

Kajaani puolestaan on käsittääkseni Rauman kokoinen kaupunki ja sieltä on esimerkiksi Ouluun pidempi matka kuin Raumalta Poriin tai jopa Turkuun. Näin ollen voisi Hokillakin olla hyvä sauma päästä 1ügaan, ainakin jos siitä kehitettäisiin siis tuollainen kaksiportainen. Kiekko-Vantaa puolestaan voisi kaiketi täyttää Jokereiden jättämää aukkoa pääkaupunkiseudulta, josta ennen Hjalliksen KHL-lähtöä löytyi peräti kolme 1üga-joukkuetta.

Loimaalaisella Rockets-seuralla voi mennä puolestaan pidempi aika päästä 1ügaan mukaan. Säkyläläisellä Lännen Kiekolla tosin sitäkin pidempään. Mutta ei sitä tiedä, vaikka nämäkin seurat joskus pääsisivät Suomen jääkiekon pääsarjatasolle!

Tuli tossa kehiteltyä seuraavanlainen malli, mikäli siirryttäisiin 10 10 joukkueen kaksiportaiseen jääkiekon SM-liigaan:

Molemmilla sarjatasoilla pelattaisiin kymmenen joukkueen kuusinkertainen runkosarja. Näin kukin joukkue pelaa 54 ottelua. Tämän perusteella A-liigan kuusi parasta pääsevät pudotuspeleihin ja yhdeksäs pelaa liigatasonsa karsinnoissa B-liigan sijoille 2-6 sijoittuneiden joukkueiden kanssa. A-liigan kymmenes ja B-liigan voittaja vaihtavat keskenään seuraavaksi kaudeksi suoraan liigatasoa. B-liigan kymmenes pelaisi oman liigansa karsinnoissa, mikäli alempaa suinkin löytyy potentiaalisia nousuehdokkaita.

A-liigan pudotuspeleissä pelattaisiin ottelupareittain puolivälierät, välierät ja finaali. Runkosarjan kaksi parasta pääsevät suoraan välieriin, kun taas joukkueet sijoilta 3-6 aloittavat puolivälieristä. Otteluparit määräytyvät runkosarjasijojen mukaan. Puolivälieristä voittajat jatkavat välieriin, hävinneet kesälomille. Välieristä voittajat puolestaan jatkavat finaaliin ja hävinneet lomille. Finaalin voittaja palkittaisiin mestaruuslaatoin ja -pokaalilla sekä pudotuspelien pääpotilla. Laatat olisivat pysyviä ja henkilökohtaisia. Pokaali myönnettäisiin seuraavan liigakauden runkosarjan päätökseen asti. Pääpotti myönnettäisiin mestariseuran omaan käyttöön.

A-liigan karsinnoissa pelattaisiin alkusarja, välierät ja finaali. Alkusarjassa joukkueet jaetaan kahteen kolmen joukkueen lohkoon. Kummankin lohkon sisäisesti pelattaisiin kaksinkertainen sarja. Näin jokainen osallistuva joukkue pelaisi neljä ottelua. Tämän perusteella molempien lohkojen kaksi parasta jatkavat karsintojen välieriin. Kolmoset jäävät kesälomille.

Välierissä lohkojen voittajat kohtaisivat toisen lohkon kakkosen. Otteluparien voittajat etenisivät finaaliin, jonka voittaja pelaisi seuraavan kauden A-liigassa. Muut osallistuneet pelaisivat vastaavan kauden B-liigassa.

B-karsintojen formaatti riippuisi hyvin pitkälti siitä, kuinka monta joukkuetta alempaa on pyrkimässä ylemmäs. Jokaisen jääkiekon SM-liigan B-tasollekin pyrkivän tulee osoittaa täyttävänsä liigakriteerit esimerkiksi talouden ja halliolosuhteiden kautta, jotta karsinnat voitaisiin pelata. Jos mukana on kolme parasta alemman sarjan joukkuetta, aloitettaisiin karsinnat välierillä. Välieristä voittajat menisivät finaaliin, jonka voittajalle aukeaisi mahdollisuus nousta jääkiekon SM-liigan B-tasolle.

Tiedä sitten, saiko tästä kukaan mitään tolkkua. Toivottavasti nyt ainakin joku edes sai itseni lisäksi. Mutta tämmösellä mallilla voitaisiin lähteä liikkeelle, mikäli kaksiportainen jääkiekon SM-liiga joskus tulisi.

Voitaisiin myös peluuttaa 12 joukkueen A-liigaa per kausi ja 10 joukkueen B-liigaa per kausi. Molemmissa liigoissa olisi kuusinkertainen runkosarja. Kaikki A-liigan joukkueet pelaisivat näin 66 ottelua ja B-liigassa 54 ottelua. Tämän perusteella A-liigan seitsemän parasta joukkuetta etenisivät pudotuspeleihin. Yhdestoista menisi puolestaan liigansa karsintoihin B-liigan sijoille 2-6 sijoittuneiden joukkueiden kanssa. A-liigan kahdestoista ja B-liigan voittaja vaihtaisivat seuraavaksi kaudeksi automaattisesti liigatasoa. Ja jos 22 joukkueen SM-liigan ulkopuolelta löytyy potentiaalisia nousuehdokkaita, järjestettäisiin niitä varten B-liigan karsinnat. Mukana olisi myös B-liigan kymmenes.

A-liigan pudotuspeleissä pelattaisiin ottelupareittain puolivälierät, välierät ja finaali. Runkosarjan voittaja pääsisi suoraan välieriin, kun taas sijoilta 2-7 edettäisiin puolivälieriin. Otteluparit määräytyisivät runkosarjasijojen mukaan. Puolivälierät pelattaisiin paras kolmesta niin, että ottelusarjojen ottelut 1 ja 3 pelattaisiin paremmin runkosarjassa sijoittuneiden joukkueiden kotikentillä. Muut kierrokset pelattaisiin paras seitsemästä niin, että ottelusarjojen ottelut 1, 2, 5 ja 7 pelattaisiin runkosarjassa paremmin sijoittuneiden joukkueiden kotikentillä. Puolivälieristä ja välieristä otteluparien voittajat jatkavat seuraavalle kierrokselle ja hävinneet lomille. Finaalin voittaja palkittaisiin mestaruuslaatoin ja -pokaalilla sekä pääpotilla. Laatat olisivat pysyviä ja henkilökohtaisia. Pokaali myönnettäisiin mestariseuralle seuraavan SMA-liigan runkosarjan päätökseen asti. Pääpotti myönnettäisiin mestariseuran omaan käyttöön.

A-liigan karsinnat aloitettaisiin kausittain kuuden joukkueen voimin. Ne jaettaisiin kahteen kolmen joukkueen lohkoon, joiden sisäisesti pelattaisiin kaksinkertaiset sarjat. Näin kukin seura pelaisi neljä ottelua. Tämän perusteella molempien lohkojen kaksi parasta jatkaisivat karsintojen välieriin.

A-karsintojen välierissä lohkojen voittajat kohtaavat toisen lohkon kakkosen. Paras seitsemästä. Otteluparien voittajat finaaliin. Paras seitsemästä. Finaalin voittaja pelaisi seuraavan liigakauden A-liigassa ja muut karsinnoissa pelanneet B-liigassa.

Melkosia viritelmiä kumpuaa. Mutta saapi nähdä, mihin suuntaan suomalainen jääkiekko kehittyy. Vaikka pudotuspelit tuovat oman mausteensa jääkiekkoon, toivoisin runkosarjallekin arvoa. Tämän lisäksi joukkueilla pitäisi olla mahdollisuus nousta/pudota eri sarjatasojen välillä.

Minun mielestäni nuo 10 10 ei jotenkin sovi urheilumukaisesti ja ykkösliiga-nimi kuulosta vain typerältä. Myös minne ylimääräinen Mestis-joukkue sitten lähtevät ja tuski Suomi-sarjassa mahtuu sinne mitenkään.

Samoin ettei ykkösliigasta voi pudota Suomi-sarjalle ollenkaan tai SS nousta ykkösliigalle, niin se on oikeasta vääryys muille kohtaan esim. Ketterä, FPS, S-kiekko ja muut havittelevat mestis pääsyä jo vuosia ja se tavalla estäis niiden nousu mahdollisuus. Myös 2-divari joutuis myös kärsimään pahasti...

Myös tuossa huomasin ''11.-12. Karsinta Suomi-sarjaan 1.-2. sijoittuneita vastaan'' eli tuossa on IS-jutuissa virhekohta! Mestis ilmoitti jo kesällä uutisessa, että Suomi-sarja voittaja saa mestis paikan automaattisesti suoraan ( eli Jukurien tilalle ) ja 2.-3. sijoilla oleva pääsevä mestis-karsinta...

Tiedä sitten kun bisnes on niin suuri sana nykyään myös urheilussa. Itse urheilu jää näin helposti pienempään rooliin kuin sen toivoisi urheilussa olevan. Toisaalta suomalaista jääkiekkoa voitaisiin peluuttaa myös seuraavanlaisella kaaviolla:

Jääkiekon SM-liiga on suomalaisen jääkiekon korkein sarjataso. Se kattaa kausittain 12 joukkuetta. Muut sarjatasot ovat ylhäältä alemmas lueteltuina Ykkössarja, Kakkossarja, Kolmossarja jne. Toki divisioona-sanalla voidaan tuo sarja-sana korvata. Näillä sarjatasoilla olisi jokaisella kymmenen joukkuetta per kausi. Olettaen, että runkosarjassa kaikki pelaavat toisiaan vastaan yhtä monta kertaa, etenisi SM-liigan kahdeksan parasta pudotuspeleihin ja kahdestoista karsintoihin Ykkössarjan kuuden parhaan kanssa. Ykkössarjan kymmenes puolestaan karsisi omasta sarjapaikastaan Kakkossarjan kolmen parhaan kanssa. Muilla sarjatasoilla kahdeksas ja yhdeksäs karsisivat alemman sarjatason kakkosen ja kolmosen kanssa. Alemman sarjan kymmenes ja ylemmän sarjan voittaja vaihtaisivat automaattisesti keskenään sarjatasoja. Karsinnat pelattaisiin kullakin sarjatasolla otteluparein. Kakkossarjan ja sitä alempien sarjatasojen karsinnoissa kotiedut olisivat ylemmän sarjan kahdeksannella ja alemman sarjan toisella.

Mutta saapi nähdä, mihin suuntaan esimerkiksi suomalainen jääkiekko tulee muuttumaan. Joskus puhuttiin jopa massiivisesta jääkiekkoliigasta Eurooppaan, jota pelattaisiin euraasialaisen KHL:n rinnalla. Vaikka on vain puheiksi jäänyt, saapi silti nähdä tuleeko NHL:n ja KHL:n rinnalle joskus massiivinen EHL (European Hockey League).

Siinä riittäisi kyllä miettimistä, mitkä viisi seuraa Mestiksestä vielä nostettaisiin, jos jääkiekon SM-liiga päättäisi siirtyä tuohon 10 10-malliin. Itselleni tulee lähinnä mieleen Hokki, Jokipojat ja TuTo, joista varsinkin TuTolla lienee luvassa haasteita ensimmäisten kausien aikana. K-Vantaaseen ja Espoo Unitediin suhtaudun varauksella, kun nykyisellään pääkaupunkiseudulta tulee yksi KHL-jengi ja yksi SML-jengi. Siitäkin huolimatta, että pääkaupunkiseutu on Suomen selvästi suurinta kaupunkialuetta väkiluvullisesti.

Jos Hokki, Jokipojat ja TuTo päätettäisiin nostaa jääkiekon SM-liigan kattojärjestön alle, olisi kasassa yhteensä 18 joukkuetta. Eli vielä jäädään kahden joukkueen päähän tavoitteesta. Kokkola ja Rovaniemi saattaisivat olla seuraavat varteenotettavat markkina-alueet, mutta mielestäni Hermeksen ja RoKin pitäisi kammeta itsensä Mestiksen suurseurojen joukkoon ainakin urheilullisesti, ehkä myös muutenkin. Toki jos Jokerit loikkaa jossain vaiheessa takaisin KHL:stä SM-liigaan, oltaisiin yhden joukkueen verran lähempänä tavoitetta - mikäli se on se 10 10-malli.

Jatkoajan puolella ainakin yksi käyttäjä on innokkaasti ehdottanut, että 10 10-mallissa seurajoukkueet pelaisivat neljä kertaa oman sarjatasonsa vastustajia vastaan ja vastakkaisen sarjatason vastustajia vastaan kahdesti. Näin kukin seurajoukkue pelaisi runkosarjassa 56 ottelua. Pudotuspeleihin etenisivät A-sarjan seitsemän parasta ja B-sarjan voittaja, joka nousisi samalla kertaa suoraan A-sarjaan. A-sarjan kolme viimeisintä pelaisivat karsinnoissa B-sarjan muiden parhaimpien kanssa (tähän hätään en muista, montako seuraa ehdotti B-sarjasta, enkä viitsi lähteä etsimään). Karsintojen kaksi parasta jatkaisivat myös A-sarjaan ja muut karsinnoissa olleet sarjatasolle B.

Mikäli ristiinpelaamisia olisi ja jääkiekon SM-liiga jakautuisi 10 seuran A-sarjaan ja seuramäärältään yhtä suureen B-sarjaan, voitaisiin siitä kehitellä seuraavanlaistakin mallia:

A-sarjan kuusi parasta jatkaisivat pudotuspeleihin. Kaksi parasta suoraan välieriin ja seuraavat neljä puolivälieriin. Otteluparit määräytyisivät runkosarjan mukaan. Puolivälierät pelattaisiin paras kolmesta -tyyliin ja muut kierrokset paras seitsemästä -periaatteella. Toki jos pronssipeli pelataan, se pelattaisiin nykyiseen malliin yksiosaisena. Finalistit ja runkosarjan kaksi muuten parasta jatkaisivat seuraavan kauden jääkiekon mestarien liigaan, mikäli Suomen liigasta otetaan kausittain neljä seuraa mukaan.

A-sarjan karsinnoissa pelaa A-sarjan yhdeksäs ja B-sarjan seurat sijoilta 2-7. A-sarjan viimeinen vaihtaa B-sarjan voittajan kanssa automaattisesti sarjatasoa. Karsintojen seurat sijoitetaan väliaikataulukkoon kahden viimeisen runkosarjakohtaamisen perusteella. Näin saadun taulukon ykkönen etenee suoraan välieriin ja muut puolivälieriin, myös otteluparit määräytyvät samaisen taulukon perusteella. Karsintojen finaalisarjan voittaja etenisi A-sarjaan ja muut pelaisivat sarjatasolla B.

Sitä sitten pohdiskelin, pelattaisiinko karsintojen kaikki kierrokset paras viidestä -periaatteella vai olisiko pudotuspelien tavoin puolivälierät paras kolmesta ja muut kierrokset paras seitsemästä. Mutta tuo olisi yksi hahmotelma, jos päädyttäisiin 20 joukkueen jääkiekon SM-liigaan ja jaettaisiin se urheilullisin perustein 10 seuran A-sarjaan ja 10 seuran B-sarjaan.

Todennäköisesti B-sarja olisi kuitenkin alaspäin kiinni, tai ainakin enemmän kuin se olisi ylöspäin. Seurojen vaihtuvuust A- ja B-sarjojen välillä olisi todennäköisempää kuin B:n ja C:n välillä. Toki karsintoja voidaan ainakin harkita, mutta todennäköisimmin ne pelattaisiin B:n viimeisen ja C:n voittajan välisenä ottelusarjana. Jos C-sarjasta haluttaisiin nousta B:hen, todennäköisesti seuran pitäisi kiikuttaa hakemus SM-liigan ylläpidolle, joka sen käsittelisi. Rehellisintä olisi kuitenkin käsitellä se sen verran aikaisella aikataululla kuin mahdollista.

Ihan mielenkiintoinen tuo 10 10 ajatus. Mutta mun mielestä pelejä pitäisi radikaalisti vähentää. 36 peliä riittäisi. Jäisi aikaa trenaamiseen, lepoon ja mikä parasta, pelipäivät voitaisiin keskittää loppuviikoksi. Pelin taso myös nousisi, kun olisi enemmän aikaa kuvioiden treenaamiseen ja siis myös lepoon.

Kuuden joukkueen playoffsejahan kokeiltiin joskus aikoinaan. Mielestäni karsinta pitäisi käydä A:n kahden huonoimman ja B:n kahden parhaan joukkueen kaksinkertaisena sarjana. Eikös Ruotsissa ole tämä malli?

Ensimmäinen siirtmävaihe kohti 10 10-järjestelmää voisi olla 16. seuran ottaminen mukaan jääkiekon SM-liigaan. Päättyneellä kaudella kyseinen seuramäärä piti kai Suomen jääkiekon pääsarjassa ollakin, mikäli Blues ei olisi päätynyt konkurssiin. Nelinkertainen runkosarja teettäisi tuolla seuramäärällä nykyisen 60 ottelua per seura. Haasteena saattaisi olla se, moniko seurajoukkue pääsisi kausittain pudotuspeleihin. Jos nykyiseen tapaan 10 parasta menisi, jäisi niiden ulkopuolelle kausittain kuusi seuraa. Olisiko se yhdelle kaudelle liikka suljetussa liigassa? Tosin jos 12 menisi, se vaikuttaisi ehkä liian suurelta 16 seuran liigassa. 11 voisi olla sinänsä kompromissi, jolloin pudotuspelien ulkopuolelle jäisi nykyiseen tapaan 5 seuraa yhden kauden aikana. Viisi parasta suoraan puolivälieriin, seuraavat kuusi villi kortti -kierrokselle. Kuinka mielekästä tuo olisi?

Seuraava vaihe voisi olla kahden seuran lisääminen, jolloin seurajoukkueiden määrä kasvaisi 18 seuraan. Yksi tapa peluuttaa tuon seuramäärän liigaa olisi jakaa seurat kuuden seurajoukkueen välisarjoihin, joiden sisäisesti pelattaisiin nelinkertaiset sarjat. Kun muiden välisarjojen vastustajat kohdattaisiin kolmesti, pelaisi kukin seurajoukkue 56 ottelua runkosarjan aikana. Jokaisen välisarjan kolme parasta ja välisarjojen neljänsistä paras 10 parhaan pudotuspeleihin.

Kun aika olisi sopivan kypsä, voitaisiin seuramäärää kasvattaa edelleen kahdella. Tällöin päästäisiin siihen kaivattuun 20 seurajoukkueen jääkiekon SM-liigaan. Jako voidaan heti alusta asti tehdä urheilullisin perustein 10 seuran A-liigaan ja 10 seuran B-liigaan. Toki se mahdollisuus voidaan tässäkin tilanteessa antaa uusille tulokkaille, että jääkiekon Suomen-mestaruus olisi mahdollista ensimmäisten kausien aikana. Formaatti saattaisi mennä vähän hankalaksi, varsinkin silloin kun halutaan saada mahdollisimman pian kamppailua sarjapaikoista ylemmän ja alemman sarjatasojen välille.

Tässä nyt oli jonkinlainen hahmotelma siitä, miten 20 seurajoukkueen SM-liigaan voitaisiin jääkiekossa päästä. Mutta katsokaamme, mitä tuleman pitää. Muistaakseni on mainittu, että ainakin kevääseen 2019 asti jääkiekon SM-liiga olisi suljettu. Jääkiekon SM-liigan ylläpidostakin on jonkin verran huudeltu avoimen sarjajärjestelmän perään tässä jokunen aika sitten. Mielenkiintoista on myös se, miten toiseksi korkein sarjataso - tässä kohtaa siis Mestis - saadaan myös kehittymään siihen suuntaan, että seurajoukkueiden vaihtuvuus näiden sarjojen välillä ei olisi šokki. Tarkoittaen siis sitä, että se tapahtuisi vain urheilullisin perustein.

Eipä niitä seuroja helpolla taideta nostaa siitä päätellen, että Hokki ajautui konkurssin kautta Suomi-sarjaan ja myöskin Espoo United käsittääkseni kärjistelee talousvaikeuksissa. Ilmeisesti on jopa suunniteltu kyseisenkin seuran pudottamista Mestikseen. Koska aikaa ei enää ole tarpeeksi ennen seuraavan kauden alkua, on kaiketi puhuttu 11 seuran Mestiksestä kyseiseksi kaudeksi. Ei ehdittäisi nostaa Suomi-sarjasta enää ketään tilalle, jos espoolaisseura sinne putoaisi ennen alkavaa kautta.

Toki siis jos SM-liigaan haluttaisiin saada seuroja lisää, varteenotettavin vaihtoehto lienee Jokipojat. Markkina-alue lienee Mestiksessä suopein nousulle, tosin en tiedä kuinka hyvin muut asiat kyseisellä seuralla on tai onko edes mielenkiintoa nousta SM-liigaan lähivuosina. TuTo olisi tosiaan sikäli yksi vaihtoehto, koska jotakuinkin Turun kanssa samankokoisesta kaupungista Tampereellakin majailee nykyisellään kaksi 1üga-seuraa. Toki hankaluuksia olisi tulossa ainakin alkukausien aikana sen jälkeen, jos TuTo päätettäisiin lähivuosina nostaa SM-liigaan. Ainakin sponsoreita lienee hankala löytää, enkä TuTonkaan suhteen tiedä lieneekö mielenkiintoa nousta.

Jokipoikiakin varteenotettavampi vaihtoehto Jokerit on käsittääkseni tehnyt jo jokusen kauden mittaisen sopimuksen KHL:ssä pysymiseen, joten sen takia mainitsin joensuulaisseuran varteenotettavimmaksi seuraksi. Ja espoolaisseurasta päätellen pääkaupunkiseudultakin lienee hankala saada samanaikaisesti yksi KHL seura, yksi SM-liigaseura ja yksi Mestis seura.

Tosin 16 seuraa olisi tosiaan mielestäni jakaa playoff-seuroihin ja niiden ulkopuolisiin seuroihin. Varsinkin, jos SM-liigassa ei ole putoamisen pelkoa pelkin urheilullisin kriteerein. 10 parasta jos jatkaa pudotuspeleihin, jäisi niiden ulkopuolelle peräti kuusi seuraa per kausi. Mielestäni se lienee liikaa. Osalla seuroista saattaisi jo turhan aikaisin varmistua se, että ei pääse pudotuspeleihin. 12 seuraa taas olisi mielestäni kuudentoista seuran liigassa liikaa per kausi. Panosta ei välttämättä paljoa ole niin sanotuille keskikastin seuroille. Ja toisaalta kun tuota aikaisemmin ehdottamaani yhdentoista seuran pudotuspelejä miettii, jäisi siinäkin mallissa panos helposti näiltä keskikastin seuroilta runkosarjan lopusta. Tiedä sitten, olisiko runkosarjan ja pudotuspelien väliin sijoittuvassa välisarjassakaan mitään järkeä...

16 seuran SM-liiga voisi silloin toki toimia, jos kauden päätteeksi kuudestoista vaihtaisi alemman sarjatason (Mestis, ellei sen nimeä muuteta) mestarin kanssa automaattisesti sarjatasoa sekä neljästoista ja viidestoista pelaisivat karsintoja alemman sarjatason kakkosen ja kolmosen kanssa. Tällöin olisi helppo pitää SM-liigan pudotuspelit nykyiseen malliin 6 4 seuran kinkereinä. Mutta hankala tuossa mallissa olisi varmaan kuvitella, että SM-liigasta peräti kolme seuraa olisi kausittain vaarassa menettää liigapaikkansa pelkästään urheilullisin kriteerein samalla, kun Mestiksestä peräti kolmella seuralla olisi kausittain mahdollisuus nousta SM-liigaan pelkästään urheilullisin kriteerein.

Jos Suomen jääkiekossa haluttaisiin kahden korkeimman sarjatason välille mahdollisuus seurojen vaihtuvuuteen pelkästään urheilullisin perustein, luontevin tapa lienee SM-liigan kattojärjestön seuramäärän kasvattaminen mielestäni vähintään 20 seuraan. Tällöin ne olisi helppo jakaa kahteen eri sarjatasoon, joista toisessa pelattaisiin mestaruudesta ja siitä, kuka joutuu karsimaan ja mahdollisesti jopa tippuisi suoraan alemmalle sarjatasolle. Toisessa puolestaan kamppailtaisiin lähinnä siitä, ketkä pääsevät karsimaan paikasta ylös ja kuka mahdollisesti nousisi jopa suoraan ilman karsintoja. Tämä malli tosin tukehduttaisi seurojen vaihtuvuuden pelkästään urheilullisin perustein kakkos- ja kolmostasojen väliltä. Niitä seuroja on tosiaan varmaan enää hankala saada SM-liigaan lisää, kun osalla seuroista tuntuu olevan Mestiksessäkin talousvaikeuksia ja Jokerit on tehnyt käsittääkseni sen jokusen kauden sopimuksen pysymisestä KHL:ssä.

Toisaalta jos jokaiselle seurajoukkueelle halutaan saada 60 ottelua runkosarjan aikana, luontevimmin se onnistuisi ottamalla SM–liigan organisaatioon vähintään 22 seurajoukkuetta. Tällöin ne jaettaisiin kahteen sarjatasoon, jotka molemmat kattaisivat kausittain 11 seurajoukkuetta. Kummankin sarjatason sisällä pelattaisiin kuusinkertaiset runkosarjat, jolloin jokaiselle seuralle saataisiin se 60 ottelua. Runkosarjan jälkeen ylemmän sarjatason kahdeksan parasta jatkaisivat pudotuspeleihin, kun taas ylemmän sarjan yhdestoista ja alemman sarjatason mestari vaihtaisivat keskenään automaattisesti sarjatasoja. A–sarjan yhdeksäs ja kymmenes puolestaan pelaisivat B–sarjan muiden parhaimpien kanssa karsintoja. Tosin siinä tapauksessa A–sarjasta saattaisi kerrallaan päästä ehkä jo liiankin monta seuraa pudotuspeleihin, joten ehkä sinänsä voisi olla parempi päästää vain kuusi parasta kausittain pelaamaan mestaruudesta runkosarjan jälkeen. Ja vaihtoehtoisesti A–sarjasta voisi myös vain kymmenes mennä karsintoihin samalla kun yhdestoista vaihtaisi sarjatasoa suoraan B–sarjan mestarin kanssa.

Toki se 60 ottelua per seura onnistuisi silläkin, jos haluttaisiin kummallekin sarjatasolle kausittain 10 seuraa. Kumpikin sarjataso jaettaisiin viiden seuran välisarjoihin, joiden sisäisesti pelattaisiin viisinkertaiset sarjat. Tämän lisäksi muita saman sarjatason seuroja vastaan pelattaisiin neljä kertaa ja vastakkaisen sarjatason vastustajat kohdattaisiin kahdesti. Mutta olisiko se kovin mielekästä peluuttaa eri sarjatasojen välillä sellaisia otteluita, jotka vaikuttaisivat kummankin runkosarjoihin? Tuskin siinä muutenkaan olisi järkeä peluuttaa niiden välillä otteluita niin monta ottelua ilman, että niillä olisi jotain panosta.

Jos Suomen jääkiekossa josksu siirrytään kaksiportaiseen pääsarjaan, jostain syystä mielestäni ehkä mielekkäin vaihtoehto olisi 12 seurajoukkueen A–sarja ja 10 seurajoukkueen B–sarja yksittäisen kauden aikana. A:n kahdeksan parasta menisi runkosarjan jälkeen pudotuspeleihin, kun taas kahdestoista jatkaisi kuuden parhaan B:läisen kanssa karsintoihin. Karsintakaavio olisi vastaava kuin esimerkiksi vielä keväällä 2000 ilmeisesti oli, nykytrendin mukaisesti tosin pelattaisiin todennäköisemmin paras seitsemästä kuin paras viidestä -tyylillä. Toki jos halutaan pitää sarjatasot mahdollisimman lähekkäin toisiaan, voisi A–sarjan kahdestoista vaihtaa suoraan sarjatasoa B–sarjan mestarin kanssa samalla kun A:n yhdestoista jatkaisi karsintoihin B:n muiden parhaimpien kanssa. Mutta moniko B–sarjan parhaista jatkaisi tässä tapauksessa A:n karsintoihin? Jos haluttaisiin pelata vuoden 2000 kaavion mukaisesti, pitäisi B–sarjan sijoilta 2-7 päästää seurat mukaan. Sekin vaihtoehto voisi olla, että karsintoihin jatkaisivat B–sarjan seurat sijoilta 2-6. Tällöin A:n yhdestoista ja B:n toinen saisivat suoran paikan karsintojen välieriin ja muut karsijat aloittaisivat karsinnat puolivälieristä. Se tosin edellyttäisi mielellään sitä, että puolivälierät pelattaisiin joko paras kolmesta tai korkeintaan paras viidestä –periaatteella. Tällöin suoran paikan välieriin saaneiden ei tarvitsisi tavattomasti odotella ennen kuin aloittavat oman karsintataipaleensa.

Mutta aika näyttää, kuinka käy vai käykö kuinkaan. Toisinaan taidetaan keskustella jopa ylikansallisesta jääkiekkoliigasta joko sillä tasolla, että Suomen ja Ruotsin pääsarjat vain yhdistyisivät keskenään tai niin, että mukana olisi myös seurajoukkueita Keski–Euroopasta ja mahdollisesti jopa muualtakin Euroopasta. Mutta suunnittelujen tasolle nuokin ovat jääneet.

https://www.mtv.fi/sport/jaakiekko/sm-liiga/artikkeli/sm-liigan-ja-mestiksen-valille-haetaan-isoa-uudistusta-karsintojen-paluu-tai-kaksiportainen-liiga/6806138#gs.Mre2yoU

Linkataanpa tännekin tällainen juttu.

En tiedä, onko Sportilla, KooKoolla ja Jukureilla vielä maksamista liittyen näihin viimeisimpiin liiganousuihinsa. Jos on, eikä muilla nykyisillä liigaseuroilla ole niin paljon maksamista liigan suuntaan, voisi toki siinä mielessä kaksiportaisessa sarjajärjestelmässä olla luontevampaa peluuttaa 12 seuraa A-sarjassa yhden kauden aikana. B-tasolla ei vaadittaisi niin paljoa rahallista satsausta, mikä voisi helpottaa esimerkiksi näiden kolmen - ja tietysti näiden seuraksi nostettavien seurojen - rahallista taakkaa liigaorganisaatioon sopeutumisessa. Tällöin ei tosin voisi olla suoraa nousemista ja putoamista A- ja B-tasojen välillä, eikä B-tason ja C-tason välillä olisi ainakaan niin todennäköisesti vaihtuvuutta seurojen välillä. Toki B-tason parhaat osallistuisivat A-tason karsintoihin sen heikoimmin sijoittuneiden kanssa. Mutta edes karsintoja ei kuitenkaan olisi ainakaan alkukausina B- ja C-tasojen välillä.

Miettimistä olisi tosin ainakin siinä, montako seuraa tuolle B-tasolle nousisi. Jos saataisiin se viisi seuraa jostain, saataisiin mielestäni se minimi 20 seuraa koko liigaorganisaatioon. Mutta se olisi mielenkiintoista tietää, kuinka sarjajärjestelmä saataisiin toimivaksi vain kahdeksan seurajoukkueen voimin. A-tason kattaessa sen 12 seuraa kausittain, tarkoittaisi se tosiaan siis 8 seuraa kausittain B-tasolle 20 seuran liigaorganisaatiossa.

Mikäli A-taso kattaisi kausittain sen kaksitoista seuraa ja B-taso kahdeksan, yksi vaihtoehto olisi peluuttaa karsintoja näiden tasojen välillä kuuden seurajoukkueen voimin. Mukana olisivat kaksi viimeistä A-tasolta ja neljä parasta B-tasolta. Otteluparein pelattaessa nämä A-tason kaksi viimeistä saavat suoran paikan toiselle kierrokselle, kun neljä parasta B-tasolta pelaavat kahdessa otteluparissa ensimmäisellä kierroksella. Tämä tasoittaisi asiaa sikäli, kun A-tasolla mitä todennäköisemmin on runkosarja pidempi. Ensimmäiseltä kierrokselta otteluparien voittajat jatkavat toiselle kierrokselle, josta otteluparien voittajat jatkavat edelleen A-tasolle. Muut karsinnoissa pelanneet seurat jatkavat B-tasolle.

Toinen vaihtoehto näin sijoittuneiden seurojen kesken olisi se, että seurat jaetaan kahteen kolmen seuran lohkoon. Kummassakin lohkossa olisi siis yksi kuluvan kauden A-sarjalaista seuraa ja kaksi vastaavan kauden B-sarjalaista seuraa. Lohkoissa pelattaisiin sovitun pituiset ottelusarjat, jonka perusteella lohkojen voittajat jatkavat A-sarjaan. Haluttaessa toki kummankin lohkon kaksi parasta voisivat pelata ristiin vielä joitain playoff-tyylisiä otteluita.

Sellainenkin viahtoehto voisi olla, että karsintoihin ottaisivat osaa sekä A-sarjan viimeisin ja viisi parasta B-sarjasta. Jos haluttaisiin suoraan lähteä pelaamaan playoff-tyyliin, pitäisi A-sarjan jumbon ja B-sarjan voittajan saada tuolla seuramäärällä suora paikka välieriin. Muut neljä aloittaisivat puolivälieristä. Puolivälieristä voittajat välieriin, josta voittajat edelleen finaaliin. Tässä mallissa finaalin voittaja saisi paikan A-sarjaan. Vaihtoehtoisesti voisi olla kaksi kolmen seuran lohkoa, joista joko kaksi parasta jatkaisivat karsintojen playoff-vaiheeseen tai voittajat pelaisivat keskenään karsintojen finaalin A-tasolle pääsemisestä.

Tuota 1 5-mallia ajattelin karsintoihin sitä kautta, kun B-tasoltahan ei ainakaan alkukausina olisi niin todennäköistä riskiä tippua liigaorganisaatiosta pois. Tällä saatettaisiin saada enemmän vipinää B-tason häntäpäähänkin vähän paremmin. Jos se siis kattaisi kausittain vain sen 8 seuraa. Yksi vaihtoehto karsintoihin voisi olla toki sekin, että mukana olisivat A-sarjan viimeisin ja B-sarjan neljä parasta. Näiden neljän kesken pelattaisiin ensin kaksi playoff-kierrosta siitä, kuka pääsisi karsimaan paikasta A-sarjaan sen viimeistä vastaan. Tämä tosin voisi uuvuttaa sen B-sarjasta tulevan karsijan sen verran, että nouseminen A-tasolle voisi olla sen puoleen turhan edukas sen jumboksi sijoittuneelle seuralle. Varsinkin, jos kyseinen seura olisi tiedossa jo tovin ennen kuin A-sarjan runkosarjaa oltaisiin saatu päätökseen. Mutta onhan niitä kaikkia kaavoja ja mietintöjä varmasti ties minkä sorttisia, ja tässä nyt oli taas jokunen niistä lisää tähän keskusteluun. Hyvää vappua!

Sen pitää olla kaksiportainen liiga, jossa kummassakin portaassa on kahdeksan joukkuetta.

Joukkueiden tulee pysyä koossa koko liigakauden, eikä pelaajien myyntiä tai vaihtamista sallita.

Sellaistakin vaihtoehtoa pohdiskelin, josko kaksiportaisessa jääkiekon SM-liigassa pelattaisiin kummassakin kymmenen seurajoukkueen sarjatasolla esimerkiksi vain nelinkertaiset perussarjat, jonka perusteella A-sarjan kolme parasta saisivat sijoitustensa perustella kulta-, hopea- ja pronssimitalit. Samalla sarjatasojen välillä voisi olla karsintoja sekä mahdollisesti automaattista sarjatason vaihtoa A-tason viimeisen ja B-tason voittajan välillä.

Tämän kaiken lisäksi pelattaisiin jääkiekon Suomen Cupia, jolla paikkailtaisiin noita pienentyneitä ottelumääriä. Kun nuo perussarjat oltaisiin pelattu, jaettaisiin seurajoukkueet niiden sijoitusten perusteella Suomen Cupin lohkoihin. Jos mahdollista, karsintoihin osallistuvat seurat voitaisiin sijoittaa keskenään samaan Suomen Cupin lohkoon. Tällöin pystyttäisiin peluuttamaan karsintoja luontevasti Suomen Cupin rinnalla, jolloin kyseiseen lohkoon saataisiin senkin puoleen enemmän panosta.

Yksi vaihtoehto tuohon Cupiin olisi se, että seurajoukkueet jaettaisiin neljään viiden seuran lohkoon. Lohkot voisivat olla esimerkiksi C, D, E ja F, joiden sisäisesti pelattaisiin kaksinkertaiset ottelusarjat. Tämä teettäisi kahdeksan pelattavaa ottelua kullekin seuralle. Sen perusteella jokaisen Cup-lohkon kolme parasta seuraa jatkaisivat jatkosarjaan.

Jatkosarjassa lohkoista C ja F mukaan päässeet muodostaisivat lohkon G, kun taas lohkoista D ja E mukaan päässeet muodostaisivat lohkon H. Kummassakin lohkossa pelattaisiin kahdesti vastakkaisesta alkulohkosta samaan jatkolohkoon tulleita vastaan, jonka lisäksi keskinäiset kohtaamiset alkusarjassa vaikuttavat myös jatkosarjan lohkotaulukoihin. Näin ollen kukin seura pelaisi jatkosarjassa kuusi ottelua, mutta sen päätyttyä jokaisella seuralla olisi kymmenen jatkosarjan lohkotaulukoihin vaikuttavaa ottelua. Sen perusteella kummankin lohkon neljä parasta jatkaisivat Cupin pudotuspeleihin.

Cupin pudotuspeleissä pelattaisiin otteluparein puolivälierät, välierät ja finaali. Puolivälierissä otteluparit muodostettaisiin niin, että jatkolohkojen voittajat kohtaavat vastakkaisen jatkolohkon neljännen ja jatkolohkojen kakkoset kohtaisivat vastakkaisen jatkolohkon kolmannen. Välierissä otteluparit voitaisiin muodostaa joko samalla tavalla kuin lajin MM-kisoissa tai niin, että parhaiten jatkolohkossaan pärjännyt kohtaa heikoiten pärjänneen ja toiseksi parhaiten pärjännyt kohtaisi toiseksi heikoiten pärjänneen. Joka tapauksessa kukin kierros pelattaisiin paras seitsemästä -periaatteella, ja finaalisarjan voittaja olisi koko turnauksen mestari.

Toki jos nuo kymmenen seuran A- ja B-tasoilla pelattavat perussarjat olisivat vain nelinkertaiset, jäisi yksittäinen Suomen Cupin jatkosarjaan kautensa päättävä seura 50 otteluun. Noiden perussarjojen pitäisi olla noilla seuramäärillä pikemminkin viisinkertaiset, jolloin kautensa Suomen Cupin jatkosarjaan päättävä seura pelaisi 59 ottelua. Se ei niin paljon heittäisi siitä, että nykyisellään jääkiekon SM-liigassa jokainen runkosarjaan kautensa päättävä seura pelaa sen 60 ottelua. Tällä mallilla tosin ei ainakaan näennäisesti olisi paljoakaan merkitystä, aloitatko kautesi A- vai B-tasolla, koska joka tapauksessa sinulla olisi mahdollisuus voittaa kyseisellä kaudella koko liigan pudotuspelit. Tosin A-tasolla voisi päästä paremmin isompiin rahoihin kiinni. Ja kun karsinnat mitä todennäköisimmin pelattaisiin korkeintaan muutaman seurajoukkueen voimin kausittain, B-tasolla heikommin sijoittuneille ei jäisi paljoakaan panosta perussarjan loppupäähän. Toki siinä olisi ehkä varaa jotenkin taktikoida, minkälaiseen Suomen Cup -lohkoon pääsisi tai päätyisi.

Mutta tällaista tällä kertaa. Jatkakaamme!

Aikanaan tuli siis ehdotettua, että yksi välivaihe kaksiportaiseen jääkiekon SM-liigaan olisi seuramäärän kasvattaminen ensin kahdeksaantoista seuraan. Toki tuo seuramäärä ei mielestäni vielä riittäisi toimivaan kaksiportaiseen sarjajärjestelmään. Mutta jos olisi 18 seurajoukkuetta kyseisen sarjan järjestössä, voitaisiin siinä toki peluuttaa seuraavanlaistakin sarjajärjestelmää:

Runkosarjassa olisi kolme välisarjaa, joissa jokaisessa olisi 6 seuraa. Välisarjojen sisällä pelattaisiin nelinkertaiset ottelusarjat, jonka lisäksi muiden välisarjojen seurat kohdattaisiin kolmesti. Tällä tavoin jokainen mukana oleva seura pelaisi 56 ottelua. Tämän perusteella kunkin välisarjan kaksi parasta sekä 6 muuten parasta seuraa jatkaisivat kauttaan mestaruusturnauksen alkusarjaan. Muut 6 päättäisivät kautensa runkosarjaan.

Mestaruusturnauksessa olisi neljä kolmen seuran lohkoa, joiden sisällä pelattaisiin kaksinkertaiset ottelusarjat. Tämän lisäksi saman lohkon seurojen kaksi viimeisintä kohtaamista runkosarjassa vaikuttavat turnauksen lohkotaulukoihin. Näin ollen jokainen seura pelaa kauden tässä vaiheessa neljä ottelua, mutta sen päätyttyä kullakin seuralla on kahdeksan omaan lohkotaulukkoon vaikuttavaa ottelua. Tämän perusteella kunkin lohkon kaksi parasta seuraa jatkaisivat kyseisen kauden pudotuspeleihin. Lohkojen kolmannet päättäisivät kautensa mestaruusturnauksen alkusarjaan.

Pudotuspelejä varten mukana olevat kahdeksan seuraa sijoitettaisiin väliaikataulukkoon, johon vaikuttaisivat niiden kaikki siihen asti pelatun kauden seurakohtaiset tilastot. Sen perusteella ratkaistaisiin otteluparit kullekin pudotuspelikierrokselle. Mitä parempi sijoitus, sitä heikommin sijoittuneen saisi muista mukana olevista vastaansa.

Otteluparein pelattavia kierroksia olisi kolme: puolivälierät, välierät ja finaali. Niistä jokainen pelattaisiin paras seitsemästä -tyyliin, eli neljä otteluvoittoa vaadittaisiin ottelusarjan voittoon. Ainakin puolivälierissä tippuneet päättäisivät kyseisen kautensa siihen. Mielipidekysymys olisi puolestaan toki siinä, jatkaisivatko välierissä tippuneet pronssipeliin vai päättyisikö näiden kahden kausi välieriin. Joka tapauksessa välierissä neljä otteluvoittoa napanneet jatkaisivat finaaliin, jonka aikana neljä otteluvoittoa nappaava seura palkittaisiin asian mukaisin tavoin.

Toki tästä mallista olisi olemassa keskenään lievästi erilaisia vaihtoehtoja, mutta tässä oli tällainen esimerkki sille. Mutta todennäköisesti seuramäärää ei kyseisessä liigassa ainakaan lähivuosina nosteta ja itsekin olen osaltaan haikaillut jostain syystä kahdentoista seurajoukkueen suuntaan. Tarkoittaen siis, että kyseisessä sarjassa pelaisi kausittain vain 12 seuraa ja sinne olisi mahdollisuus nousta ja sieltä pudota pelkästään urheilullisin seuroin. Mutta todennäköisesti tähänkään suuntaan ei olla menossa ainakaan kovin helpolla.

Jos seuramäärää nykyisestä nostettaisiin, todennäköisimmin nostettavat seurat varmaan olisivat Jokipojat, Kiekko-Vantaa ja TuTo. Joensuusta on sen verran sopiva matka nykyisellään lähimpiin kaupunkeihin, mistä seuroja tulee kyseiseen sarjaan ja markkina-alueeltaan Joensuu olisi varmasti muutenkin sopivan kokoinen. Mainittua vantaalaisseuraa puoltaisi ainakin se, että Vantaa sijaitsee Suomen selvästi suurimmalla kaupunkialueella ja onhan siellä ennenkin ollut samanaikaisesti peräti kolme seuraa asianomaisessa sarjassa. Tosin nykyisellään lienee olosuhteet sikäli eri, kun pääkaupunkiseudulta yksi seura pelaa selvästi suuremmassa liigassa ja Espoon perusteella taitaa olla hankala pitää kyseisellä seudulla samanaikaisesti yhtä seuraa KHL:ssä sekä yhteensä kolme seuraa SM-liigassa ja Mestiksessä, United kun ei näissä olosuhteissa edes Mestiksessä pysynyt pystyssä. TuToa puoltaisi puolestaan se, että suunnilleen Turun kokoiselta kaupunkialueelta Tampereeltakin tulee nykyisellään kaksi seuraa jääkiekon SM-liigaan. Sen puoleen voisi Turussakin kaksi seuraa samassa sarjassa kannattaa. Toki jos lähdetään pilkkua viilaamaan, Tampere on toki piirun verran isompi markkina-alue ja luultavasti siellä lienee muutenkin isompi jääkiekkohype. Mutta näillä mennään!

Toisaalta 12 12-mallissa olisi ainakin sellainen etu 10 10-malliin verrattuna, että tällöin saataisiin luontevammin runkosarjaan 60 ottelua jokaiselle seurajoukkeelle. Seurakohtainen ottelumäärä pysyisi siis yhden kauden runkosarjassa samana. Molemmat sarjatasot jaettaisiin kahteen kuuden seurajoukkueen välisarjaan, joiden sisällä pelattaisiin kuusinkertaiset ottelusarjat. Kun muut saman sarjatason seurat kohdattaisiin viidesti, niin avot. Toki kun sarjataulukko olisi sarjatasolla yhteinen kaikille kahdelletoista seuralle, rehdeintä toki olisi, jos saman sarjatason seurat kohtaisivat kaikki toisensa yhtä monta kertaa sekä koti- että vieraskentällä.

Jos kaksiportaisessa sarjajärjestelmässä olisi kaksi sellaista sarjatasoa, jotka molemmat kattaisivat kausittain sen 12 seuraa, voisi A-tason kahdeksan parasta seuraa jatkaa kyseisen kauden pudotuspeleihin. Tällöin otteluparit ratkottaisiin runkosarjasijoitusten perusteella. Mitä parempi sijoitus, sitä heikommin sijoittuneen muista mukana olevista saa vastaansa. Samalla runkosarjassa paremmin sijoittuneet saisivat kotiedun ottelusarjaan lähdettäessä. Jokaisella kierroksella pelattaisiin paras seitsemästä -periaatteella, eli neljällä otteluvoitolla nappaisi ottelusarjan voiton. Finaalisarjan voittaja olisi samalla koko jääkiekon SM-liigan mestari.

A-tason karsintoihin jatkaisivat kauden päätteeksi A-tason yhdestoista ja B-tason sijoille 2-8 sijoittuneet seurat. A-tason kahdestoista ja B-tason voittaja vaihtaisivat automaattisesti keskenään sarjatasoa. A-tason yhdestoista saisi jokaisella pelaamallaan karsintakierroksella heikoiten B-tasolla sijoittuneen mukana olevista seuroista ja kotiedun jokaiseen ottelusarjaansa lähdettäessä. Muuten otteluparit ja kotiedut ottelusarjoihin lähdettäessä ratkaistaisiin B-tason runkosarjasijoitusten mukaan. Jokainen kierros pelattaisiin paras seitsemästä -periaatteella, eli neljällä otteluvoitolla nappaisi koko ottelusarjan voiton. Karsintojen finaalisarjan voittava seura jatkaisi A-tasolle ja muut saman kauden karsinnoissa pelanneet jatkaisivat B-tasolle.

CHL-turnaukseen jatkaisivat liigasta A-tason parhaiten rankatut seurat. Jos turnauksen voitto ei osunut edeltävällä kaudella SM-liigaan, voitaisiin turnaukseen valita SM-liigasta seurat seuraavassa järjestyksessä:

1. Playoff-mestari
2. Runkosarjan ykkönen
3. Runkosarjan kakkonen
4. Playoff-finalisti
5. Runkosarjan kolmonen
6. Playoff-semifinalisti (parempi rs-sijoitus)
7. Playoff-semifinalisti (heikompi rs-sijoitus)

Tällä tavoin saataisiin sopivan kaltainen suhdanne pudotuspelien ja runkosarjan välille. Playoff-kiimaisessa lajissa playoff-menestys halutaan varmasti nostaa mahdollisimman korkealle, mutta huomattavasti pidempi runkosarja ansaitsisi ainakin minun mielestäni myös tietynlaista alustalle nostamista. Kattaahan se siis tosiaan huomattavasti isomman osan kaudesta kuin pudotuspelit, ja pudotuspelien sisällä sijoitukset voivat aika lailla muuttua siitä mitä ne runkosarjan päätteeksi ovat olleet.

Kaksiportainen SM-liiga tosin edellyttäisi sitä, että nykyisen SM-liigan ja Mestiksen tasoero kaventuisi riittävästi. Ainakin, jos puhutaan Mestiksen kärjen tasoerosta nykyiseen SM-liigaan. Tämä mahdollistaisi nykyisen Mestiksen potentiaalisimpien seurojen nostamisen SM-liigaan niin, että kaksiportainen sarjajärjestelmä olisi seuramäärän puolesta mahdollinen.

Yksi vaihtoehto tasoeron kaventamiseen, tai ainakin sen yrittämiseen, voisi olla sellainen, että SM-liigasta sen pudotuspelien ulkopuolelle jäävät seurat pelaisivat jonkinlaisen cup-turnauksen Mestiksen parhaimpien kanssa. SM-liigasta jää nykyisellään viisi seuraa per kausi pudotuspelien ulkopuolelle. Vähiten muutosta sarjajärjestelmiin vaativa malli olisi sellainen, että nämä viisi pelaisivat Mestiksen mestarin kanssa yhteisen cup-turnauksen. Tämä tarkoittaisi kuutta seuraa kyseiseen turnaukseen yksittäisen kauden aikana. Otanta on toki suppea, mutta jos useammalla seurajoukkueella (ja mieluummin siis Mestiksen osalta) toimiva malli löytyisi niin nopeuttaisi se tätä urakkaa entisestään. Mikäli tähän turnaukseen osallistuisi siis kerrallaan nämä kuusi seuraa, voitaisiin se aloittaa heti pudotuspelimallilla. Nostaisi SM-liigan runkosarjan arvoa sieltä tulevien seurojen osalta.

SM-liigan sijoille 11 ja 12 sijoittuneet seurat saisivat suoran paikan turnauksen välieriin. Tällöin näillä kahdella olisi aikaa nuolla haavojaan pudotuspelipaikkojen karattua käsistä ja myöskin valmistautua tähän toiseen koitokseen. Puolivälierissä SM-liigan kolmastoista kohtaisi Mestiksen mestarin ja toisessa parissa kohtaisivat SM-liigan neljästoista ja viidestoista. Näiden parien voittajat jatkaisivat turnauksen välieriin.

Jos Mestiksen mestari pääsee turnauksen välieriin, kohtaisi SM-liigan yhdestoista sen. Muuten otteluparit määräytyisivät SM-liigan runkosarjasijoitusten mukaan. Otteluparien voittajat kohtaisivat toisensa finaalissa. Mikäli Mestiksen mestari on turnauksen toinen finalisteista, olisi kotietu finaaliin lähdettäessä SM-liigasta tulevalla seuralla. Muuten asia ratkaistaan SM-liigan runkosarjasijoitusten mukaan. Finaalin voittaja olisi koko turnauksen mestari.

Sitäkin voitaisiin toki spekuloida, kuinka monta otteluvoittoa kullakin kierroksella vaadittaisiin ottelusarjan voittoon. Varmaan luontevin tapa olisi, että puolivälierissä pelattaisiin paras kolmesta -ottelusarjat ja muilla kierroksilla paras seitsemästä. Toisaalta, tällaiset turnauksen näiden sarjatasojen välillä vaatisivat varmaan jonkun ulkopuolisen rahoittajan, jotta SM-liigan ja Mestiksen olisi kannattavaa lähteä tällaiseen rumbaan. Asia kun ei ainakaan alkuunsa olisi läpihuutojuttu, että esimerkiksi yleisöä kiinnostaisi riittävästi. Ja joitain rahapalkintoja olisi varmasti perusteltua antaa jo pelkästään yksittäisen ottelusarjan voitosta. Toki siis niin, että finaalisarjan voitosta saisi enemmän kuin välieräsarjan voitosta, ja välieräsarjan voitosta saisi enemmän kuin puolivälieräsarjan voitosta. Tosin riskinä olisi sellainen, että Mestiksen mestari jäisi vallan ilman rahapalkintoa. Tämähän toteutuisi sillä, mikäli seura ei pääsisi turnauksessa edes välieriin. Mutta tulipahan tällaista kuitenkin ehdotettua. En tiedä, onko olemassa parempaa mallia tasoittaa nykyisen SM-liigan ja nykyisen Mestiksen kärkipään tasoeroa kuin jonkinlainen yhteinen rahastuscup. Tasoeron ainakin sanotaan olevan niin suuri, että ilman sen selkeää pienentämistä lienee turha odottaa esimerkiksi kaksiportaista SM-liigaa tai että karsinnat palautuisivat edes SM-liigan ja Mestiksen välille.