Minulla on 3-vuotias seropiuros jossa 25% suomenajokoiraa ja sen kyllä huomaa. Ajovietti on ihan valtava ja jopa olen suunnitellut metsästyskortin suorittamista ja jänisjahtiin lähtemistä koiran kanssa, mutta ongelmana on vain se, ettei koira hauku ajaessaan ollenkaan. Kerran pääsi karkaamaan pihasta jäniksen perään eikä haukkunut yhtään. Lenkeillä näkee usein jäniksiä, supeja, kettuja ja kerran hirvikin, perään yrittää kovasti lähteä muttei ääntäkään päästä.
Kysymys kuuluukin, että mikä olisi hyvä harrastuslaji tällaisen koiran kanssa? Ei tuolle otukselle pelkkä hihnassa kävely riitä, on sen verran energinen ja hyväkuntoinen. Täällä ei uskalla myöskään hirveästi pitää koiraa vapaana pihalla kun tosiaan on paljon noita villielukoita. Onko jotain lajia, missä koira pääsisi ajamaan ilman että sen tarvitsee haukkua? Ehkä hiukan sekava teksti, mutta toivottavasti ymmärsitte yskän.
Kysymys kuuluukin, että mikä olisi hyvä harrastuslaji tällaisen koiran kanssa? Ei tuolle otukselle pelkkä hihnassa kävely riitä, on sen verran energinen ja hyväkuntoinen. Täällä ei uskalla myöskään hirveästi pitää koiraa vapaana pihalla kun tosiaan on paljon noita villielukoita. Onko jotain lajia, missä koira pääsisi ajamaan ilman että sen tarvitsee haukkua? Ehkä hiukan sekava teksti, mutta toivottavasti ymmärsitte yskän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jäljestys tulee mulle ekana mieleen, mutta en ole metsästyskoiraharrastaja, joten en tiedä, mitä ajossa oikeastaan tapahtuu ja tykkäisikö ajokoira jäljestämisestä. Lajivalinta riippuu myös siitä, haluatko kisata, harrastaa omaksi iloksesi vai päästä metsästämään koiran kanssa.
Metsästyskoirille on ainakin yksi ihan oma jälkimuotokin, verijälki eli mejä, jossa yritetään vereen kastettua sientä metsässä vedettynä simuloida hutilaukauksesta tai onnettomuudessa haavoittunutta hirveä tai muuta eläintä harhailemassa. Näitä koiria ilmeisesti käytetään autojen kolhimien hirvien jäljitykseen?
Sekarotuisen kanssa ei pääse mejä-kokeisiin, mutta harrastaa voi.
Tai sitten voi kokeilla ihan tavallista ihmisjälkeä. Metsästysviettinen koira tosin taitaa kesken jäljen vaihtaa vähän turhan mielellään oikean riistan jälkiin.
Jäljellä koira on aina liinassa, joten se ei pääse karkuun. Laji vaatii jonkun verran aikaa ja vaivaa, mutta toisaalta pääsee ihailemaan koiran mahtavaa nenää.
Sitten on noita vinttikoirien maastojuoksutuskisoja. Sinnekään ei vääränrotuiset ja roduttomat pääse, mutta joillakin paikkakunnilla muunrotuisille järjestetään omia harjoituksia ja hupikisoja pientä maksua vastaan.
Liikunnan vuoksi voi kokeilla vaikka jotain vetolajia, mutta sitten on vaan entistä parempikuntoisempi tylsistynyt ajokoira.
Ajata hihnassa niin omakin kunto kohoaa.