Avoimieheni on hakemassa yksinhuoltajuutta 4w pojallensa.
Poika asuu tällä hetkellä äitinsä luona toisella paikkakunnalla (30 km päässä).
Poika on isällänsä, eli meillä joka toinen viikonloppu, mutta näemme poikaa JOKA viikonloppu, sillä pojan äiti vie tämän mieheni vanhemmille niinä viikonloppuina, joina poika ei ole meillä (ja mieheni vanhemmat, mummula on 1 km päässä meidän omakotitalosta). Eli rehellisesti ja värittämättä totuutta, pojan äiti ei ole ollut pojan kanssa viikonloppua yhdessä ainakaan vuoteen (Pojan äiti perustelee tätä sillä, että hänellä ei ole yhtään omaa aikaa.. Minä kysyn hiljaa itseltäni, että kellä toisella äidillä on kaikki viikonloput "vapaata" kun tarvitaan "omaa aikaa" omalta lapseltaan....)
Ja pari kertaa kuussa tämä äiti vie pojan tänne mummulaan jo keskellä viikkoa, esim. keskiviikkona jo, niin että poika on mummulassa sunnuntaihin. (Vaikka pojalla on kerhot ja kaikki, hän vain haluaa omaa aikaa) Poika on kuitenkin arkipäivisin kerhossa aamusta kello kolmeen, joten arkisin ei äiti pojan kanssa ole kuin aamulla ja sitten pari tuntia itapäivästä/illasta ennen kuin poika menee nukkumaan. ja silti pakko saada joka ikinen viikonloppu vapaata ja pari kertaa kuussa melkein koko viikko. Onko normaalia? Minusta ei..
Miehelläni ja tällä naisella on yhteishuoltajuus, ja sopimuksessa on että isä näkee vähintään kerran kuussa poikaa viikonlopun ajana.
Poika on nyt alkanut kiroilemaan ja käyttäytyy kuulemma todella levottomasti ja huonosti kerhossa (ei meillä tai mummulassa ollessa kiroile, muutamat kerrat on päässyt vi**u sana suusta) pojan äiti kiroilee 24/7 ja tunnustanutkin että häneltä poika on kiroilun oppinut, mutta ei tämä äiti siltikään ole lopettanut kiroilua, huutaa ja toruu poikaa vain kun tämä ei lopeta... Lisäksi äiti ei käy poikansa kanssa koskaan ulkona, KOSKAAN, muutakuin silloin, kun vie kerhoon tms. syyksi tälle selittänyt että kun poika ei osaa käyttäytyä ja karkailee. Poika istuu päivät pitkät sisällä, ilman muiden lasten vuorovaikutusta, ja katselee televisiota. Ruokailutkin ovat kuulemma hakusessa, pojalta kun olemme kyselleet, niin äidin luona ei koskaan ole hedelmiä tai kasviksia, aamuisin syödään välillä pelkkää nakkia aamupalaksi ja ruoat ovat "valmisruokia" "muovilautasilla" eli näitä kaupasta ostettavia Tv-aterioita. Lisäksi pari kertaa kun pojan äiti tuonut pojan meille, on pojalla ollut "ruoka" mukana, grilliltä ostetut makkaraperunat!!!! Pojalla ei ole omaa huonetta äitinsä luona, hänen äitinsä asuu kaksiossa, olohuone ja makkari. Poika kuitenkin jo 4 ja puolivuotias, tarvitsisi oman huoneen. Täällä meillä omakotitalossa pojalla on oma huone. Poika ei myöskään pese hampaitaan äitinsä luona. ei ole koko hammasharjaa äitinsä luona.. Pojan äitillä entuudestaan muutama lapsi, jotka otettu häneltä huostaan lapsien ollessa juurikin n.4 vuotiaita. Äiti huutaa, kiroilee, ei siivoa asuntoa, ei tee kunnon kotiruokaa, ei ulkoile lapsen kanssa, ei vietä viikonloppuja lapsen kanssa, ei osaa hoitaa raha-asioitansa niin että rahat riittäisivät (on koko ajan pyytämässä rahaa mieheni vanhemmilta, vaikka tämä äiti saa kaikki tuet sossusta, ja näistä hänen 3:sta huostaanotetusta lapsesta nämä kuukausittaiset tulot, ja on vielä kuntouttavassa työtoiminnassa, josta saa vielä ylimääräistä, niin ei siltikään) viikonloput kun poika on meillä tai mummulossa, tämä äiti toimii juoppokuskina paikkakuntansa juopoille, ja majoittelee heitä asuntoonsa. Emme tiedä juoko hän itse viikonloppuisin, toivottavasti ei.. Nytkin hän oli vienyt pojan keskiviikkona mummolaan, ja tutustunut facebookissa johonkin juoppoon, joka asui viereisellä paikkakunnalla, ja lähtenyt tätä hakemaan, ja majottanut tämän juopon asunnolleen. kun mieheni sitten netissä kirjoitti hänelle että eikö olisi parempi että poika muuttaisi hänen luokseen, tänne meille, niin tämä äiti suuttui niin paljon että käski mieheni isää tuomaan pojan takaisin hänen luokseen mummolasta, vaikka tämä tuntematon ja humalainen mies oli vielä siellä ja on edelleen! Ja pojalla edes omaa huonetta siellä... Minä olen raskaana ja poika saa pikkusiskon jouluna, täällä olisi pojalla sukulaiset, mummola, oma huone, kaikki mikä on pojan etuuksien mukaista. täällä poika saa kunnon kotiruokaa, leikkikentällä ja ulkoilemassa käydään päivittäin, niin kurakeleillä kuin auringonpaisteessa, uimahallissa käydään, askarrellaan, käydään metsäretkillä ja mummulan väen kanssa pari kertaa vuodessa reissussa kaikki yhdessä (huvipuistot ja kylpylät) normaalia lapsen arkea, joka häneltä on minusta evätty niin kauan, kuin asuu äitinsä luona, joka on patologinen valehtelija, ja lisäksi, häneltä on ennenkin ne lapset huostaanotettu, en tiedä miksi, mutta nyt kun olen tätä touhua seurannut sivusta, niin alkaa minullekin aukeamaan, että miksi. Eikö tässä ole jo syitä riittämiin että isä saisi yksinhuoltajuuden? kun tämä pojan äiti vielä kehtasi laittaa viestin, että hän antaa pojan mieluummin sossuille ja laitokseen, kuin isälleen!!
Poika asuu tällä hetkellä äitinsä luona toisella paikkakunnalla (30 km päässä).
Poika on isällänsä, eli meillä joka toinen viikonloppu, mutta näemme poikaa JOKA viikonloppu, sillä pojan äiti vie tämän mieheni vanhemmille niinä viikonloppuina, joina poika ei ole meillä (ja mieheni vanhemmat, mummula on 1 km päässä meidän omakotitalosta). Eli rehellisesti ja värittämättä totuutta, pojan äiti ei ole ollut pojan kanssa viikonloppua yhdessä ainakaan vuoteen (Pojan äiti perustelee tätä sillä, että hänellä ei ole yhtään omaa aikaa.. Minä kysyn hiljaa itseltäni, että kellä toisella äidillä on kaikki viikonloput "vapaata" kun tarvitaan "omaa aikaa" omalta lapseltaan....)
Ja pari kertaa kuussa tämä äiti vie pojan tänne mummulaan jo keskellä viikkoa, esim. keskiviikkona jo, niin että poika on mummulassa sunnuntaihin. (Vaikka pojalla on kerhot ja kaikki, hän vain haluaa omaa aikaa) Poika on kuitenkin arkipäivisin kerhossa aamusta kello kolmeen, joten arkisin ei äiti pojan kanssa ole kuin aamulla ja sitten pari tuntia itapäivästä/illasta ennen kuin poika menee nukkumaan. ja silti pakko saada joka ikinen viikonloppu vapaata ja pari kertaa kuussa melkein koko viikko. Onko normaalia? Minusta ei..
Miehelläni ja tällä naisella on yhteishuoltajuus, ja sopimuksessa on että isä näkee vähintään kerran kuussa poikaa viikonlopun ajana.
Poika on nyt alkanut kiroilemaan ja käyttäytyy kuulemma todella levottomasti ja huonosti kerhossa (ei meillä tai mummulassa ollessa kiroile, muutamat kerrat on päässyt vi**u sana suusta) pojan äiti kiroilee 24/7 ja tunnustanutkin että häneltä poika on kiroilun oppinut, mutta ei tämä äiti siltikään ole lopettanut kiroilua, huutaa ja toruu poikaa vain kun tämä ei lopeta... Lisäksi äiti ei käy poikansa kanssa koskaan ulkona, KOSKAAN, muutakuin silloin, kun vie kerhoon tms. syyksi tälle selittänyt että kun poika ei osaa käyttäytyä ja karkailee. Poika istuu päivät pitkät sisällä, ilman muiden lasten vuorovaikutusta, ja katselee televisiota. Ruokailutkin ovat kuulemma hakusessa, pojalta kun olemme kyselleet, niin äidin luona ei koskaan ole hedelmiä tai kasviksia, aamuisin syödään välillä pelkkää nakkia aamupalaksi ja ruoat ovat "valmisruokia" "muovilautasilla" eli näitä kaupasta ostettavia Tv-aterioita. Lisäksi pari kertaa kun pojan äiti tuonut pojan meille, on pojalla ollut "ruoka" mukana, grilliltä ostetut makkaraperunat!!!! Pojalla ei ole omaa huonetta äitinsä luona, hänen äitinsä asuu kaksiossa, olohuone ja makkari. Poika kuitenkin jo 4 ja puolivuotias, tarvitsisi oman huoneen. Täällä meillä omakotitalossa pojalla on oma huone. Poika ei myöskään pese hampaitaan äitinsä luona. ei ole koko hammasharjaa äitinsä luona.. Pojan äitillä entuudestaan muutama lapsi, jotka otettu häneltä huostaan lapsien ollessa juurikin n.4 vuotiaita. Äiti huutaa, kiroilee, ei siivoa asuntoa, ei tee kunnon kotiruokaa, ei ulkoile lapsen kanssa, ei vietä viikonloppuja lapsen kanssa, ei osaa hoitaa raha-asioitansa niin että rahat riittäisivät (on koko ajan pyytämässä rahaa mieheni vanhemmilta, vaikka tämä äiti saa kaikki tuet sossusta, ja näistä hänen 3:sta huostaanotetusta lapsesta nämä kuukausittaiset tulot, ja on vielä kuntouttavassa työtoiminnassa, josta saa vielä ylimääräistä, niin ei siltikään) viikonloput kun poika on meillä tai mummulossa, tämä äiti toimii juoppokuskina paikkakuntansa juopoille, ja majoittelee heitä asuntoonsa. Emme tiedä juoko hän itse viikonloppuisin, toivottavasti ei.. Nytkin hän oli vienyt pojan keskiviikkona mummolaan, ja tutustunut facebookissa johonkin juoppoon, joka asui viereisellä paikkakunnalla, ja lähtenyt tätä hakemaan, ja majottanut tämän juopon asunnolleen. kun mieheni sitten netissä kirjoitti hänelle että eikö olisi parempi että poika muuttaisi hänen luokseen, tänne meille, niin tämä äiti suuttui niin paljon että käski mieheni isää tuomaan pojan takaisin hänen luokseen mummolasta, vaikka tämä tuntematon ja humalainen mies oli vielä siellä ja on edelleen! Ja pojalla edes omaa huonetta siellä... Minä olen raskaana ja poika saa pikkusiskon jouluna, täällä olisi pojalla sukulaiset, mummola, oma huone, kaikki mikä on pojan etuuksien mukaista. täällä poika saa kunnon kotiruokaa, leikkikentällä ja ulkoilemassa käydään päivittäin, niin kurakeleillä kuin auringonpaisteessa, uimahallissa käydään, askarrellaan, käydään metsäretkillä ja mummulan väen kanssa pari kertaa vuodessa reissussa kaikki yhdessä (huvipuistot ja kylpylät) normaalia lapsen arkea, joka häneltä on minusta evätty niin kauan, kuin asuu äitinsä luona, joka on patologinen valehtelija, ja lisäksi, häneltä on ennenkin ne lapset huostaanotettu, en tiedä miksi, mutta nyt kun olen tätä touhua seurannut sivusta, niin alkaa minullekin aukeamaan, että miksi. Eikö tässä ole jo syitä riittämiin että isä saisi yksinhuoltajuuden? kun tämä pojan äiti vielä kehtasi laittaa viestin, että hän antaa pojan mieluummin sossuille ja laitokseen, kuin isälleen!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Missä ihmeen kerhossa ollaan joka päivä ja aamusta kolmeen?
No tietona sinulle, että jos lapsi jolla on kaksi huoltajaa huostaanotetaan, niin lapsen tietoja tarkastettaessa huomataan se toinen huoltaja, ja häneen otetaan yhteyttä. Isommat lapsethan osaavat sen toki itsekkin sanoa. Huostaanoton jälkeen lapsi tulisi teille asumaan, jos olette ihan tavisihmisiä, eikä teillä ole sellaisia ongelmia, jotka estävät asumisen.
Neljä vuotiaita ei myöskään ainakaan tällä paikkakunnalla sijoiteta laitoksiin, vaan sijaisperheisiin. Laitoksissa asuu pienistä lähinnä vaikeasti hoidettavat.
Toivon, että parisuhteenne kestää. Aika nopeasti on miehesi hankkimassa uutta lasta lyhyeen parisuhteeseen.
Mistä sinä tiedät miten pitkä suhde heillä on takana? Esimerkiksi minun ja mieheni suhde alkoi jo ennen kuin miehen entinen deitti ilmoitti olevansa raskaana.;) Eivät siis seurustelleet, vaan lapsi tuli vahinkona. No, saatiin ihana lapsi meidän perheeseen. Eli siinä vaiheessa kun mieheni lapsi oli 4v, me olimme olleet mieheni kanssa yhdessä jo 4,5 vuotta. Melko moni pariskunta siinä ajassa ehtii jo hankiutumaan raskaaksi, enkä pitäisi sitä erityisen nopeana tahtina.
Meillä ei biologisesti yhteisiä lapsia ole, eikä tule. Ikää jo sen verran, että nämä 2 1, kolme ihanaa riittää.:)
Kiitos vastauksestasi, vaikkakin olen huomaavinani, että koitat mustamaalata miestäni, et muuta keksinyt, niin tyhjästä sitten :) Ehkä olet YH äiti, ja olet sitä mieltä että lapselle paras paikka on aina äidin luona, mutta ikävä kyllä näin ei aina ole. Lapsen etua juuri ajatellen. Ja parisuhteemme kyllä kestää :) Olemme tunteneet nyt 6 vuotta, josta olemme seurustelleet 3 vuotta, ja naimisissa olemme olleet 2 vuotta :) Tämä mieheni entinen "suhde" oli lyhyt ja katkeran suloinen, nainen tuli heti raskaaksi heidän tavattuaan ja lapsen synnyttyä nainen itse aiheutti eron, negatiivisuudellaan, huutamisellaan ja haukkumisellaan. Ethän rakenna hätiköityjä johtopäätöksiä, näkemyksiä ihan vain omien tunteidesi ja kokemuksiesi pohjalta :)
Kovasti tsemppiä teille; kokemuksesta voin kuitenkin sanoa että äiti ja viranomaiset pelaavat aina yhteen ja siinä lapsella, isällä ja isyydellä, vanhemmuudella, huoltajuudella ei ole mitään sijaa ja merkitystä; äitiä kun pidetään lähinnä jumalan jälkeen seuraavana sosiaaliviranomaisten toimiessa itse jumalana;
itselläni vaikea ero josta ei kiusaamista puuttunut niin lapsia kuin isää kohtaan äidin ja sosiaaliviranomaisten toimesta. Sovittiin jo käytännös
sä yhteishuollosta, viikonloppu ja kesätapaamisista, vaatiessani lisäksi arki- ja juhlapyhien jakanmista, yhtä arkitapaamista viikoittain käänsi-
vät äiti ja lastenvalvoja takkinsa, lapset halusivat asua tasapuolisesti äidillään ja isällään, joka oli minunkin toivomus isänä..
no viranomaiset heittäytyivät pelailemaan lapsella ja käyttivät heitä häi- käilemättömästi pelinappulana, katkeruutena ja kostonvälineenä. Viran-omaiset valehtelivat tuomioistuimessa perättömässä lausumassaan lap sen olosuhteet, toiveet ja lausunnot lapsen asumisesta osittain myös isällään, mistä lastenvalvojalla yhdessä sovittiin, mitä lapset oma-aloitteisesti lausuivat eli haluavansa asua molemmilla vanhemmillaan
ja erityisesti mitä viranomaiset itse selvitystyössä äidille oma-aloittei-
sesti lapsen edun mukaisena lausuivat eli yhteishuolto ja laajat tapaa-misoikeudet... myöhemmin kuitenkin samaan selvitystyöhön liittyen samat sos. työntekijät lausuivat suosittaen tuomioistuimelle äidin yksinhuollon ja lapsille muutaman tunnin tapaamiset viikonloppuisin, koska äiti ei halua eikä luota isään, lapsen ja isä suhteessa ei huomau-tettavaa, lapset ovat hyvin kiintyneita isäänsä..vaadittiin isä ostamaan mm. uusi asunto ja auto saadakseen tavata, vaadittiin isä psykologille saadakseen tavata; isän päässä kuulemma vikaa kun haluaa lasten vuoroasumista, lasten toivomalla tavalla vaikka lastenvalvoja mm. valehteli vanhemmille ettei suomessa käytetä vuoroviikkoasumista lapsen tapaamisoikeudesta sovittaessa..
No lapsethan sitten lopullisesti menettivät rakkaan isänsä ja isovan-
hempansa äidin vaihtaessa myös lasten nimet uuden avipuolison ni-
miin uhkailemalla, pelottelemalla, kiristämällä, lahjomalla lapsia ettei
isä ja isovanhemmat muka välitä saadakseen lasten hyväksynnän,
vaihtoi myös lasten puhelinnumerot salaisiksi etteivät isä, isovanhem
mat ja lapset saisi mitään yhteyttä toisiinsa, joka on sosiaaliviran-omaisten mukaisesti lapsen etu.. ihan ohjeena vain sos. viranomaisten kanssa ei kannata olla missään tekemisissä, ovat yksin äidin puolella ja isän huoltajuutta vastaan kaikissa olosuhteissa; sanoisin ettei paljon mahdollisuuksia yksinhuoltoon ole, kun yhteishuoltoakaan en saanut... mikäli kuitenkin haluatte yrittää kannattaa ottaa yhteyttä lapsiasioihin erikoistuneeseen asianajajaan eikä mitään yhteyttä viranomaisiin/ lastenvalvojaan, lastensuojeluun ilman asianajajan läsnäoloa kaikissa neuvotteluissa ja keskusteluissa, myös kaikki keskustelut kannattaa nauhoittaa.. ja ottaa huomioon että saattaa myös tulla sos.viranomais
ten "olosuhdeselvitys" ja tuomioistuimen "ratkaisu" joka suosittaa äi-
din yksinhuoltoa ja isälle valvottuja tapaamisia, koska äiti ei luota ja
isä hullu narsisti ym paskaa; tuomioistuin kun kopioi ainoastaan sos-
sun selvityksen sanasta sanaan omaksi päätöksekseen ottamatta homioon muuta todistelua ja lainsäädäntöä perusteetta, kuten minun lasteni asiassa kävi..
Olen pahoillani, jos sinua loukkasi huomioni miehesi tavasta hankkia lapsia naisten kanssa, vain lyhyen yhdessäolon jälkeen. Kertomuksesi perusteella en todellakaan usko, että tuo äiti olisi sopiva huoltajaksi. Jos kirjoitat totta, niin lapsen olisi paras olla ihan missä tahansa muualla, kuin äidillään.
Mielestäni huoltajuudella ei ole tässä asiassa ratkaisevaa merkitystä, eli en lähtisi miehesi roolissa hakemaan yksinhuoltajuutta. Sen sijaan voisi hakea lähihuoltajuutta. Eli edelleen olisi yhteishuoltajuus, mutta isä olisi lähivanhempi. Äiti voisi sitten tapaamissopimuksen mukaan tavata lastaan. Toivottavasti äidin biletysvaihe on ohimenevä. Ja joka tapauksessa äiti ei ymmärrykseni mukaan ole lapselle kuitenkaan vaarallinen. Olkoot miten huithapeli tahansa, niin hän on lapselle rakas. Ja hänellä on oikeus olla myös toinen huoltaja, ja vaikuttaa sitä kautta mm. lapsen uskontoon, ainevalintoihin koulussa, terveydenhoitoon yms.
Mutta kirjoittamasi perusteella vaikuttaisi siltä, että lähivanhemmuuden vaihtaminen olisi hyvä ajastus. Suosittelen hakemista sovintomenettelyn kautta. Se voi tasata vanhempien välejä, ja helpottaa kenties yhteistyötä jatkossa.
Hei.
Postauksestasi jäi sellainen käsitys, että pojan äiti ei tällä hetkellä ehkä oikein kykene huolehtimaan pojasta yhtä hyvin kuin mitä te kykenesitte. Tsemppiä siihen yksin-tai lähihuoltajuuden hakemiseen!
Aiheen vierestä: Laitoksista voin sanoa sen, että nykypäivällä sjioitetaan niin pienet oikeasti enemmänkin sjiaisperheisiin(tai alussa vastaanottokoteihin) kuin lastenkoteihin.