puhelu kuolleelta enolta

Enosikin kuoli jo 20 vuotta sitten.
osoittaa soneran palvelun hitautta. Nythän on jo syyskuu lopuillaan.
Laita kuituyhteys niin nopeudet kasvaa kaksin kertaiseksi.

Avausviestin huumoritiheydestä on äkkiseltään vaikea tietää, mutta ehkä käsittämättömiä puhelisoittojakin on tapahtunut.

Yhdestä oudosta puhelusta kerrotaan Oskar Reposen kirjassa Suomalaisisa selvänäkijöitä. Puhelun vastaanotti Suntta Sundström.

Tapahtuukohan noin outoja asioita nykyään, vai ovatko ne vain historiaa?

Aivan samaa kuin Kanervan ja kumppaniensa vakoilunapsahdukset.
Reposet ja suntat elivät jo sata vuotta sitten, ja silloin olivayt keijukaiset ja muut maahiset aina asialla, vaikkeivat puhelintekniikasta siihen aikaan mitään tajunneetkaan.
Tämän päivän tietotasolla ei mitään kannata enää ihmetellä.

Kuollut voi materialisoida kurkun ja käden tälle puolelle todellisuutta joissain tapauksissa. Tuo kyky lähtee niiltä, jotka ovat olleet kauemmin vuosia kuolleena. ns. mestarit tietty voivat manifestoitua fyysillisenä aina. Kännypuhelut voivat onnistua, mutta olen kuullut että monesti puhe kuuluu epäselvänä tai sitä ei kuulu ollenkaan.

On olemassa tekniikka, millä soitetaan tuolle puolelle. Mm. australialaiset ovat soitelleet kuoleille sukulaisille.

Tuli semmoinenkin mieleen, että kuollut kirjoittelee nettiin päiviäkin kuolemansa jälkeen. On materialisoinut molemmat kätensä tälle puolelle, joten kirjoittelu onnistuu edelleen vaivatta. Muuten hän on meille näkymätön, mutta kädet vain näkyy.

Pilapuhelu. Joku on nauhoittanut enosi puhetta hänen vielä elossa ollessaan. Tai osaa matkia hänen ääntään. Tai ehkä soittajalla oli samanlainen ääni kuin enollasi (esim. enosi poika soitti).

Soittiko veneestä juuri ennen putoamista? Tieto on tärkeä jatkon kannalta.

Minun eno soitti omista hautajaisistaan LA-puhelimella. Oli jo kuopassa ja yhtä äkkiä eno alkoi mölähtelemään lälläriin. Mölisi oikein kovasti. Pappi käski peittää haudan nopeasti. SItten, kun hauta oli ummessa, niin huomattiin, että haudattiin väärä eno. Kuollut eno seisoi saattoväen joukossa kuolleena ja elävä eno montun pohjilla. Kyllä oltiin ihmeissään. SIitäpä sitten lähdettiin kotio, kun eipä sille eneää mitään voinut. Eno jäi mölyämään sinne hautausmaalle lällärinsä kanssa ja kuollut eno kannettiin kotio ja lyötiin viiden tuuman nauloilla olohuoneen seinään kiinni. Siinähän se aikansa roikkui, mutta alkoi pirulainen haista pahalla. Oli pakko heittää eno roskiin. Kyllä harmitti. Hyvä oli eno, mutta loppuaikoin pahanhajuinen.

Puhelin ei kylläkään toimi veden alla.

Kannattaa jo vaihtaa akku siihen telehvooniin.

Kesäkuussa ei ollut kiireitä missään liikkeessä joten aloittaja valehtelee sen kun kerkiää.

Eilen kävin lukemassa Hesarin kirjastossa.