Miksi Tibetin buddhalaiset aina haluaa vallan pysyvän Dalai Lamalla? Onko siihen mitään perusteluja? Eikö muitakin siihen sopivia henkilöitä olisi tai voisi tulla kaiken aikaa?
Dalai Lamasta taas
kyselijä
8609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Dalai Lamalla on elinikäinen posti, vähän niin kuin katolisten paavilla.
Muistaakseni omaelämäkerrassaan Freedom in Excile / Vapaus maanpaossa Dalai-lama mainitsee vastustuksesta holimatta ajaneensa tiibetiläisten "valtiosääntöön", tai mikähän hallinnollinen laki se nyt mahtoikaan olla, kohdan, jonka mukaan hänet voi enemmistön päätöksellä erottaa ja vaihtaa toiseen pätevään johtajaan. Ymmärtääkseni tämä koskee Dalai-laman maallista valta-asemaa. Henkisenä/uskonnollisena johtajana häntä ei voi erottaa, hänhän on yksi Dalai-lamojen ketjussa ja Tiibetin buddhalaisuudessa nämä asemat perustuvat henkiseen kehittymiseen ja perinteeseen.
Eikö henkinen kehittyminen kuitenkin ole jatkuvaa kaikilla, ja vaihtelevalla tempolla. Ja myös aiemmissa elämissä omaksuttujen asioiden tiedostaminen. Näin on mahdollista muidenkin henkinen kehittyminen hänen ohitseen. Varsinkin kun on kyse kehittymisestä useamman kuin yhden elämän aikana. Perinne jää siis ainoaksi aseman perusteeksi. Onko tämä Dalai Laman reinkarnaatio muutakin kuin tietyn yksilön reinkarnaatio? Perinteet on tulossa alas jopa buddhismissa, ajatellaan vaikka naisten asemaa.
Perinteet saisivatkin tulla alas nunnien sortamisen kohdalla. Ja hyvä että näin on käymässä/on käynyt. Olen iloinen ja ylpeä.
Kyllä varmaan muitakin perusteita on kuin perinne.
Ilmeisesti hän on hoitanut tehtäviään tiibetiläisiä tyydyttävällä tavalla Tiibetin kovissa kohtaloissa, kun ei häntä ole haluttu asemastaan poistaa.
Tiibetissä elettiin ennen nykyistä Dalai-lamaa ja aina 50-luvulle asti syvästi hengellisessä yhteiskunnassa. Tiibetin pakolaishallitus puolestaan on demokraattinen elin, ja systeemin nykyaikaistamiseen ja demokratisointiin on Dalai-lamalla uskoakseni ollut enemmän kuin vähän osuutta ja aloitetta.
Ei minullakaan mitään Dalai Lamaa vastaan ole, enkä halua häntä vallasta poistaa. Ihmetyttää vaan tuollainen ehdoton ikuinen vallanjako samalle henkilölle.
Mitä ilmeisimmin pakolaiset näkevät Dalai Laman maallisessa vallassa enemmän hyviä puolia kuin huonoja, ja tuskin on liian rohkea arvaus, että jos Tiibetiin jääneet saisivat valita, heitäkin miellyttäisi Dalai Lama enemmän kuin Kiinan miehitys.
Dalai Lamastahan olisi todella helppoa päästä eroon maallisena johtajana. Senkun tiibetiläiset aloittavat aseellisen sissisodan miehittäjiä vastaan, niin DL luopuu kaikista poliittisista tehtävistään, niin kuin on luvannut ja uhannut.
Omasta mielestäni DL toimii johtotehtävässään kunnioitettavalla tavalla, enemmän kansalaistensa palvelijana kuin pomona. Täydellistä yksimielisyyttä mistään politiikan piiriin kuuluvasta asiasta on tietenkin turha odottaa, ja kriittisyydellä on aina sijansa.
..tiibetiläisten maallisena johtajana ja keulakuvana lienee kiistaton. Toisaalta DL on sanonut ettei hän voi itse päättää kaikesta, vaan pakolaishallituksen virkamiehet ja muut usein luovat politiikan jonka mukaisesti hänen tulee toimia.
Dalai Laman asema tiibetiläisten henkisenä johtajana on huomattavasti kiistanalaisempi. Periaatteessa jokaisella Tiibetissä esiintyneen buddhalaisuuden neljästä linjasta on oma johtajansa, joka ei ole asemaltaan lainkaan Dalai Laman alapuolella. Dalai Lama itse edustaa gelug-linjaa. Käytännössä kuitenkin esim. sakya-linjassa on todettu, että heidän johtajansa on arvojärjestyksessä vasta kakkonen DL:n jälkeen.
Osa tiibetinbuddhalaisten ongelmista, mm. kagyü-linjan jakanut Karmapa-kiista saattaa liittyä nimenomaan siihen polemiikkiin, saako DL päättää myös muiden perimyslinjojen asioista. Periaatteessa linjat haluaisivat olla itsenäisiä, mutta käytännössä on korkea kynnys uskaltautua asettua DL:aa tai pakolaishallitusta vastaan. Jälleensyntyneiden lamojen tunnistamisella tehdään toisinaan myös politiikkaa. Esim. nyingma-linjan silloisen johtajan Dudjom Rinpochen kuollessa 1990-luvun loppupuolella, oli Dalai Lamalla oma kandidaatti hänen jälleensyntymäkseen. Tätä ehdotusta ei kuitenkaan noudatettu, sillä Dudjom Rinpochen lähimmillä oppilailla oli omakin ehdokas etsittynä. Näin ollen Dalai Laman asema tiibetiläisten henkisenä johtajana on jokseenkin kiistanalainen.
Dalai Laman valta ei myöskään ulotu kaikkialle Himalajan alueen buddhalaisten keskuuteen. Hänellä ei esimerkiksi ole arvovaltaa buddhalaisessa Bhutanissa, eikä häntä ole kutsuttu sinne vierailulle (vuoden 1974 tapahtumien jälkeen).
Demokratia hiipinee hiljalleen tiibetiläispakolaistenkin keskuuteen, mutta se vie aikaa. Vielä 1980-luvulla kaikki vallanjako - ja modernisointiehdotuksia pidettiin maanpetturuutena. Mahdollista on, että tulevaisuudessa Dalai Laman asema rajoittuu henkiseen puoleen ja muu jätetään virkamiehille. Tai sitten toisinpäin.