Reilu puoli vuotta sitten erosin 10 vuotta kestäneestä liitosta. Ei sormuksia, eikä lapsia. Eron jälkeen rakastuin mieheen, jolla on kolme lasta, 2 pientä tyttöä ( 2 ja 4v) sekä kouluikäinen poika. Haluttiin yhteinen lapsi koska minulla kova vauvakuume ja biologinen kello huomautteli että nyt se lapsi.
Nyt olen raskaana. Mies käy normi päivätyössä ja lapset on vuoroviikoin isällänsä. Minä opiskelen vielä tutkintoani loppuun. Ikää minulla 25 ja miehellä 31. Miehen lapsiin menee todella usein hermot, jota en tietenkään niille näytä vaan vituttaa ja kiehuu päässä vaan niin lujaa että vetäydyn ja pakko lähtee esim. purkaan energiaa lenkille. Eniten rassaa päivät kun koko ajan tytöt huutaa ja itkee. Sit lapsettomalla viikolla unohtuu taas tämä. Koen välillä oloni niin stressaantuneeksi että haluisin kuulla m itä muut ihmiset ovat mieltä tästä? Kasvatanko tulevan lapsemme yksin vai yritänkö vain tottua uuteen elämään kera miesten lasten. En halua että lapsi kasvaa stressaantuneessa perheessä. Miehen lapset on niin pieniä että vaativat paljon huomiota. Onko normaalia että joka päivä itketään ja huudetaan mitättömistä asioista tuon ikäisenä???
Nyt olen raskaana. Mies käy normi päivätyössä ja lapset on vuoroviikoin isällänsä. Minä opiskelen vielä tutkintoani loppuun. Ikää minulla 25 ja miehellä 31. Miehen lapsiin menee todella usein hermot, jota en tietenkään niille näytä vaan vituttaa ja kiehuu päässä vaan niin lujaa että vetäydyn ja pakko lähtee esim. purkaan energiaa lenkille. Eniten rassaa päivät kun koko ajan tytöt huutaa ja itkee. Sit lapsettomalla viikolla unohtuu taas tämä. Koen välillä oloni niin stressaantuneeksi että haluisin kuulla m itä muut ihmiset ovat mieltä tästä? Kasvatanko tulevan lapsemme yksin vai yritänkö vain tottua uuteen elämään kera miesten lasten. En halua että lapsi kasvaa stressaantuneessa perheessä. Miehen lapset on niin pieniä että vaativat paljon huomiota. Onko normaalia että joka päivä itketään ja huudetaan mitättömistä asioista tuon ikäisenä???
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mikä IHMEEN kiire sinulle tuli? 25-vuotiaana sinulla olisi aikaa vielä ihan hyvin tulla äidiksi! Tuntuu tuo toimintasi taas kerran oikein tyypilliseltä nykyihmisen toiminnalta:"Minä HALUAN!" Silloin siis on totta kai lapsi saatava, vaikka olisi ollut järkevämpää keskittyä ensin saamaan parisuhde kuntoon. Uusperheessä on riittävästi tekemistä aluksi ihan ilman uutta lastakin.
On hyvin todennäköistä, että olet trolli. Surullisinta on se, että kaltaisiasi teinin tasolle jääneitä seilaajia oikeasti riittää.
Just niin. Samantien paksuksi ja jo raskausaikana suunnittelee eroa. Voi luoja näitä nykyajan pösilöitä. Oiskohan nyt kuitenkin kannattanut vähän tutustua ensin ja totuttautua perhe-elämään ennen lapsentekoa. Etenkään kun aloittajalla ei nyt todellakaan olisi mitään kiirettä lapsentekoon.
että, ”Mies käy normi päivätyössä ja lapset on vuoroviikoin isällänsä.” Vastaatko sinä siis yksin miehen lapsista heidän isä -viikollaan päivisin opintojesi ohella, isänsä kun on normi päivätöissä? Huh huh, eipä muuta kuin kärsivällisyyttä vaan ja lenkille illalla sitten kun lasten isä voi ottaa huoltovastuun.
Oiskohan lapset hoidossa (päiväkoti, perhepäivähoito) päivisin kun isä on päivätöissä? Ihan normitapa.
Itse olin "vuoroviikko-yh" vuorotöissä: minun viikollani olin päivävuorossa (lapsi hoidossa) ja illat lapsen kanssa, sillä lapsettomalla viikolla taas olin iltavuorossa. En minä ainakaan kotona tarvinnut ketään lapsenhoitajaksi.
Trolli
Tuota se teettää kun rikkoo toisten perheen ja alkaa leikkimään aikuista. Miksi halusit vielä salaa mieheltä paksuksi, siksikö ettei mies jätä sua että tein vanhanaikset, tuollai saa miehen kun miehen.. voi sua..hoida vaanomat kersat jaasiat ja mene hoitoon, äläkä muita syyttele omista ongelmistasi, Kun veit lapselta isän niin kiitostako heitlä odotit? Tiesit että kun isän vie lapsilta niin tottakai ne sut haukkuu ja vihaa sua., Olet säälittävä.Hankkiutuaksesi raskaaksi, kiusaat myös lapsia ja miehen rakasta exää.. aika sairasta.
Voi, että, kun sinä osaat sitte olla niin empaattinen, sympaattinen ja kannustava.
Liian aikaisin liian paljon on tapahtunut sinun kohdallasi! Rakkauden huumassa sitä kuvittelee, että uusperheen muodostus sujuu kuin itsestään.
Ydin perheen hajoaminen on aina lapsille tuskallista ja vaikeaa. Pienet lapset reagoivat vanhempien eroon. He kokevat turvattomuutta ja pelkoa muuttuneesta elämäntilanteesta. He hakevat huomiota, turvallisuutta ja rakkautta. Miten muuten pieni lapsi osaisi ilmaista omaa tuskaansa kuin itkemällä ja olemalla vaikea?? Lasten vanhempien tehtävä on täyttää nämä lasten tarpeet, jotta lasten olo tasapainottuu.
Sinun tunteesi ovat hyvin inhimillisiä. Myös sinun elämäsi on kriisissä. Olet tilanteessa, joka on sinulle hyvin haastava. Olet raskaana ja keskellä perhe elämää, johon et ole ehtinyt tottua ja kasvaa. Sinut on kuin heitetty tilanteeseen, joka vaatii sinulta liikaa liian aikaisin. Raskaus ja hormonit tekevät myös naisen usein myös herkäksi ympäristön ärsykkeille. Älä vaadi itseltäsi mahdottomia! Noi sun tunteet ovat täysin inhimillisiä.. ei niitä toisen lapsia tosta vain oteta "omiksi", vaan kyllä ne herättää monenlaisia tunteita.
Ehdottaisin sinulle, että otat etäisyyttä tästä tilanteesta. Kun miehen lapset ovat teillä, niin eikös se ole miehen vastuulla hoitaa lapsosensa? Voisitko mennä jonnekin omaan rauhaan? Jos sellaista ei löydy teiltä, niin voisitko hätätilanteessa majoittua vaikka omilla vanhemmillasi?
Puhu miehellesi näistä tunteista. Pelkkä puhuminen jo usein helpottaa. Jos hän on rakastava kumppani, niin hän kyllä ymmärtää ja antaa sinulle aikaa kasvaa tähän uusperhe elämään.
Minä olen ollut nykyisen mieheni kanssa 8 vuotta. Kun menimme yhteen, niin minulla olisi myös vaikeaa hänen teini tyttärensä kanssa. Tiedän omasta kokemuksesta kuinka paljon toisen lapsi saattaa vituttaa ja raivostuttaa. Elämä on tunnekoulua. Kyllä se lapsi nostaa tunteita oli se sitten oma tai toisen. Kun saat oman lapsen, niin voit huomata, että kyllä se omakin muru nostaa kaikenlaista pintaan.
Kun vuodet kuluu, niin kasvat ihmisenä ja asiat helpottuu. Älä ihmeessä eroa! Ei se elämä ydinperheenä ole mikään paratiisi.. ihan yhtälailla siinä hiotaan ihmistä, vaikka haasteet voivat olla hieman erilaisia.
Niin siis vuosia sitten sinua vitutti miehen teini... Sitten teini kasvoi ja lähti maailmalle, niin sinua helpotti. Ei siis voi sanoa, että sinulla olisi mitään kokemusta siitä, miten kasvetaan tiiviiksi uusperheeksi tai hyväksi ätipuoleksi, eikös.
Minun mieheni tytär oli 2v kun tutustuin mieheeni. Omat lapseni olivat 1v ja 4v. Olihan siinä hässäkkää... Me ei yhteen hetkessä muutettu, vaan seurusteltiin ensin 1,5 vuotta. Ajan kanssa ruvettiin viettämään viikonloppuja ja lomia yhdessä yms.
Yhteen muutto kävikin sitten helposti, koska se olikin jo lastenkin toive. Lapset alkoivat entistäkin enemmän kokea olevansa sisaruksia (bonussisaruksia). Alusta asti meille oli selvää, että jo ennen yhteen muuttoa mietimme miehen kanssa, mitkä ovat meidän yhdessä luomat säännöt ja rytmit, mitä tapoja meillä noudatetaan ja että lapsien on saatava molemmilta aikuisilta tasapuolisesti huomiota, ja molemmilla vanhemmilla on oikeus myös ojentaa kaikkia lapsia. Lapset oppivat tämän hyvin, koska me tuimme toisiamme, ja teimme myös mukavia asioita paljon yhdessä. Olimme myös aika alusta asti itseksemme toistemmekin lasten kanssa, eli siten, ettei toinen aikuinen ollut paikalla. Se tiivisti lasten suhdetta meihin.
Nyt meillä on talo täynnä teinejä. Upeita nuoria, jotka osaa kyllä joskus ärsyttääkin, kuten teinin kuuluu.;) Mutta meillä ei erotella sitä, kuka on kenenkin lapsi. Meidän perheessä on kolme lasta. Kaikki ovat tasa yhtä rakkaita meille molemmille aikuisille. Lapset keskenään sanovat olevansa sisaruksia. Jos nyt voisin muuttaa valintojani, niin mitään en tämän perheen suhteen tekisi toisin. Olen valtavan onnekas, että miehen lisäksi sain elämääni myös yhden lapsen lisää, ja lapseni saivat isäpuolen lisäksi myös sisaruksen. Eivät meidän lapset edes muista aikaa ennen tätä perhettä. Eikä tule muistamaan aloittajankaan miehen lapset.
Niin, ei kaikki aina ollut paratiisia. Mutta lähtökohdan on aina uusperheessä oltava se, että joko ei lähde siihen ollenkaan, tai sitten avaa sydämensä koko paketille. Mikään etäisyyden otto ei ole ratkaisu sellaisessa tilanteessa, kun lapsille on jo tulossa sisarus. Silloin on tiivistettävä välejä, ja mietittävä miksi ei olisi valmis rakastamaan -oman lapsensa sisaruksia???
Meillä kaikki kolme lasta ovat osan ajastaan myös toisessa kodissaan.
Haluan pitää lapsen, mutta mies sanoo, että abortti tehtävä jo en halua elää perheenä johon siis kuuluu myös hänen lapsensa. Pakko nyt ottaa pientä etäisyyttä. Tuntuu, että mies on niin ehdoton... Auttakaa :(
Kiitos äitipuolelle asiallisesta kommentistaan. Osuit asian ytimeen eli ymmärsit juurikin mitä tunnen. Haluan elää perheenä, en todellakaan halua viedä lasta isältä. Miksi haluaisin koska rakastan tätä miestä? Pienen ajan sisällä vaan on tapahtunut liikaa. Olen miehen kanssa puhunut avoimesti lapsista ja kertonut että välillä on todella haastavaa koska lapset ei ole minun ja auktoriteettia silti pitäisi löytyä. En halua kokea tehneeni elämäni suurinta virhettä nyt kun saamme yhteisen lapsen, sehän on maailman onnellisin asia ja me molemmat sitä halutaan.
Ihminen on tyhmä kun tekee niinku tunteet sanoo, ei kuuntele järjen ääntä. Joskus vaan tuntuu ettei tämä elämä pelkällä järjen äänellä kulje. Ehkä otan hieman etäisyyttä, vaikka en halua kyllä erkaantua miehen nykyisistä lapsista täysin. Tytöt on todella haastavassa iässä ja tottakai ero vaikuttaa lapsen käytökseen. Sekin tuntuu pahalta, jos ei mikään riitä vaikka kaikkensa yrittää.
Mä olen ollut äitipuoli miehen lapsille jo vuosia, Laitoin alussa lapset komentoon, ja sanoinn kuka määrää ja kuka käskee. Ensin ne kapinoi mutta en antanut periksi, nyt ovat lähes poistuneet meidän elämästä, kun eivät suostuneet komentooni. Minä sanoin heti että olen teidän äiti täällä isänne luona, ja minulla on valtuudet kasvattaa ja komentaa,jos ei sovi ei tarvi tulla. Ja he eivät tulleet. Meillä onnistui hyvin jotta saamme olla omana perheensä, emme tarvi ylimääräisiä tänne syömään. Tiukasti vaan omista asioista pidetään kiinni, lapset eivät sanele mitä tehdään tai mitä ei tehdä. Lasten on hyv oppia se että aikuinen määrää, oli kuka tahansa, äitipuoli kjuitenkin on kormeemmalla kuin naapurin täti. Jos lapset ei hyväksy ei ne tule, se ei meitä haittaa, meillä on ihana perhe, ja tekemistä yllin kyllin. Äitipuoli määrää, miellä ainakin. Lapset sopeutuu kun vaan ei anna periksi.
*** Ruoki trolli päivässä ***
Lissu taas lässytää.
Ensinnäkään Lissu ei saa miestä muualta kuin valomerkin jälkeen baarista, silloinkin jonkin umpihumalaisen looserin.
No näinhän hän siten laitautuikin paksuksi, ja sai miehenkin vähäksi aikaa, kun mies halusi kantaa vastuunsa. Vaan eihän sekään kauaa Lissua jaksanut katsella, vaan löysi jonkun edes jotenkuten kelvollisen, ja niin jäi Lissu yksin rääkyvän kakaransa kanssa (Lissu kun ei osaa lasta hoitaa, niin sellainen siitä sittun tuli).
Nyt kakara on jo aikuinen eikä suostu äitiänsä tapaamaan. Isänsä luona lapsi käy tietenkin säännöllisesti (tästähän lapsi ei tietenkään äidilleen uskalla kertoa, turpiin tulisi kuten lapsuudessa muutenkin koko ajan). Vielä Lissu silti jaksaa lässyttää täällä.
*** Ruoki trolli päivässä ***
Miksi olet noin kateellinen? Meiltä sutturat veivät lasteni isän koska sutturoilla ei ollut mitään itsellään, joten eivät he voi tietää mitä perhe merkitsee. Surimme aikamme mutta unohdimme sitten kun ymmärsimme, että mies vaihtoi omat lapset naikkosiin, ja naikoset käskivät miehen unohtaa lapsensa. Omituista kun ajattelee miten jotkut miehet vanvoivat vaihtaa omat lapsensa, mutta nyt uskomme, sillä niin käy useimmiten ihmisille. Perhenrikkojia tulee aina olemaan.
Onneksi mies oli niin fiksu ettei tuonut sutturoita koskaan meille ja lasten lähelle, suojeli lapsia huonoilta vaikutteilta ja haukuilta ja kiusalta. Emme koskanapakottaneet lapsia näkemään isänsä naikkosia, sillä halusimme että lapset kasvavat turvallisesti kotonansa, sitä ei mies pystynyt enää tarjoamaan kun sutturat manipuloivat hänet meitä vastaan. Nyt vatlapset erittäin onnellisia omillaan ja ovat perheellisiä. Surullista on ettei lapsenlapseni tunne omaa pappaa, kun lapseni eivät voi sietää häntä koska isä heidät hylkäsi, nyt he hylkäsivät isänsä. On ihanaa kun lapset sanovat että olen maailman paras äiti kun pidin heidän puoltaan. Olisihan se ollut kaameaa jos täysin vieras suttura olisi meille tullut meitä haukkumaan ja sotkemaan kotimme, lapset eivät ole sitä ansainneet, meille miehen sutturat ei kuulu mitenkään, on etuoikeutettua olla tuntematta perheenrikkojia, mihin me niitä olisimme tarvinnet, olisvat vaan rikkoneet ja kiusanneet mietä jokapäivä jos tänne olisivat tulleet. Meidän elämään semmoiset hanhet ei kuulu.
Montaks niitä sutturoita oli hakemassa sun ukkokultaasi? Veikö hänet oikein käsiraudoissa tahi muilla voimakeinoilla?
Sinähän muuen olet aivan selvästi kertonut, että olet kieltänyt lapsiasi näkemästä isäänsä. Mulkku ja/tai trolli sinä olet, et muuta.
Mitäs otit muslimimiehen se saa tuoda vaimojaan myös teille, ettäs tiedät.
Ensiksikin, kyllä on todellakin normaalia että joka päivä, ja useita kertoja päivässä, itketään ja huudetaan aivan mitättömistä asioista tuon ikäisinä. Kuuluu kasvuun ja tuon ikävaiheen lapsuuteen. Sinäkin saat lapsen, ja tulet asian huomaamaan. Eli tuosta perheestä pakenemalla et ole enää tuolta kiukuttelulta suojassa. Luultavasti oma lapsesi tulee kiukuttelemaan ja huutamaan sinulle vielä enemmän, koska olet hänen oma äiti.
Ja vaikka itsekin ehkä tajuat, niin hurjaa kiirettä olette pitäneet... Puolessa vuodessa jo asutte yhdessä ja olet raskaana. Olet vielä nuori, eikä sinulla iän puolesta mitään kiirettä ollut.
Sinä toki itse mietit, oletko valmis uusperheessä elämään ja valmis rakastamaan myös miehen lapsia. Se ei riitä että siedät, koska lapset vaistoavat fiiliksesi, ja sinä itse väsyisit siihen. Opettaisit tahtomattasikin omalle lapsellesi, että perheen muut lapset ovat eriarvoisia.
Jos lähdet, niin muista että olet sitten itse erossa omasta lapsestasi vuoro viikkoina. Tuo isä on selkeästikin isä, joka pystyy ja haluaa huolehtia lapsistaan yhtä paljon kuin lasten äiti. Hän tulee tekemään niin myös sinun lapsesi kohdalla, haluat sinä sitä tai et.
Mutta te molemmat nappasitte toisistanne ylimenosuhteen. Mies on vasta tovi sitten eronnut exästään, samoin sinä. Kun mietit miten vaikea teidän aikuisten on sopeutua asiaan, niin pohdi tovi, miltä tilanne tuntuu miehen pienten lasten mielestä... Heillä on varmasti aika vaikeaa, kun sinä yhtäkkiä muutut heidän toiseen kotiin. Ja nyt tulee uusi sisaruskin, mikä on aina iso muutos. Lasten tunteet ovat paljon tärkeämpiä kuin sinun tunteesi. Keskity siis välillä ajattelemaan noita lapsia.
Aivan järjetöntä kiiruhtaa tekemään lapsi noin lyhyen tuttavuuden perusteella,ja miten luulet hermon kestävän sitten kun lapsi on syntynyt,ja myös miehen lapset ovat siinä.Olet todelliseen liriin järjestänyt itsesi,olisi toivonut että sulla olisi ollut järkeä olla tekemättä heti lapsi,aivan käsittämätöntä hölmöilyä.
Taustalla on elää miehen rahoilla, ja eron jälkeen nostaa elareita.
Eihän ne miehen lapset kuulu tämän uusion elämään, nehän on ex vaimon ja miehen yhteiset, tämähän on erillisnainen joka nyt yrittää hyötyä miehen rahoista ja omaisuudesta.
Mistä rahoista äijähän on ihan tyhjätaskuinen looseri.
Erotessaan ei saa mitään muuta, kun velkaa.
minä menetin rakkaat lapsen lapset vaimoni ihanan kodin
kun aikainen tyttö puoli alkoi sekoilee
yrittäjänä tässä yritän mennä jotenki eteenpäin
Kun lapsi syntyy niin alat ymmärtää enemmän äitiydestä. Ja isosisarukset tulevat osaksi teidän perhettä. Olet lapsettomana vähän kuin perheen reunalla. Lapsi yhdistää kun otat kaikki lapset mukaan uuden tulokkaan elämään.
Minä tiedän ihan oikeesti mistä puhun.