mä en jaksa enää..
seurustelin yhen jätkän kanssa 1,3vuotta..torstaina tulee kuukaus erosta..
sain erosta seuraavana päivä teitää olevani raskaana..
mulla ois kaks viikkoo aikaa tehä abortti..
miks kaikki tuli päällekäin??
se jätkä seurustelee jo uuden kanssa sano vaan että elämä jatkuu..
miks sen on niin helppo jatkaa..
mä en ite jaksa..
mä tekisin mitä vaan jotta saisin sen takasin itelleni..
se on pettäny jo muijaansa mun kanssa kolme kertaa..
miten se pystyy oleen sen kansa että mitää ei ois tapahtunu..kun alettiin oleen oltiin oltu kavereita ja vein sen yheltä..
sen teidän ettei se mua pettänyt koskaan..
miten mä saan sen oikeesti takasin??
saisin pilattua niitten suhteen jos avaisin suuni mut sitten ainakaan saa mikaa enää takasin..
se ei uskalla puhua siitä muijastaan kellekkään koskaa tuntee mut ja mun kaverit ja kukaan ei pysty hyväksyyn sitä uutta suhdetta kun toi sen jo viikon jälkeen kaupunkiin kun oli poikki menny ja se teitää että jos saan teitää tai mun kaverit saa tietää kuka se on niin sitä paiskotaan sen jälkeen..
kunpa se vaan rakastais mua ja ottais mut takasin kainaloonsa ja rakastais mua niinkun ennenkin..
kaks kertaa eron jälkeen oon jo yrittäny tappaa itteni..
jätkäkin sano että ois parempi vetää ittensä narunjatkeeks..
se mika on 20..
kertokaa oikeesti ihmiset mahd.nopeeta mitä teen en kauaa jaksa enään..
seurustelin yhen jätkän kanssa 1,3vuotta..torstaina tulee kuukaus erosta..
sain erosta seuraavana päivä teitää olevani raskaana..
mulla ois kaks viikkoo aikaa tehä abortti..
miks kaikki tuli päällekäin??
se jätkä seurustelee jo uuden kanssa sano vaan että elämä jatkuu..
miks sen on niin helppo jatkaa..
mä en ite jaksa..
mä tekisin mitä vaan jotta saisin sen takasin itelleni..
se on pettäny jo muijaansa mun kanssa kolme kertaa..
miten se pystyy oleen sen kansa että mitää ei ois tapahtunu..kun alettiin oleen oltiin oltu kavereita ja vein sen yheltä..
sen teidän ettei se mua pettänyt koskaan..
miten mä saan sen oikeesti takasin??
saisin pilattua niitten suhteen jos avaisin suuni mut sitten ainakaan saa mikaa enää takasin..
se ei uskalla puhua siitä muijastaan kellekkään koskaa tuntee mut ja mun kaverit ja kukaan ei pysty hyväksyyn sitä uutta suhdetta kun toi sen jo viikon jälkeen kaupunkiin kun oli poikki menny ja se teitää että jos saan teitää tai mun kaverit saa tietää kuka se on niin sitä paiskotaan sen jälkeen..
kunpa se vaan rakastais mua ja ottais mut takasin kainaloonsa ja rakastais mua niinkun ennenkin..
kaks kertaa eron jälkeen oon jo yrittäny tappaa itteni..
jätkäkin sano että ois parempi vetää ittensä narunjatkeeks..
se mika on 20..
kertokaa oikeesti ihmiset mahd.nopeeta mitä teen en kauaa jaksa enään..
Vastaukset 27
Vanhimmat
Älä luovuta. Kaikesta päätellen olet kuitenkin vielä melkoisen nuori, jolla tarkoitan sitä, että elämä on vielä edessä.
Aborttiin en osaa kommentoida mitenkään, ja se on kyllä muutenkin kokonaan sinun päätöksessäsi - sekä tämän kyseisen lapsen isän.
Sinuna en murehtisi sitä, miten saisin entisen poikaystävän takaisin. Jos hän on jo jäänyt ns. "pettämisen makuun" nykyisen tyttöystävänsä kanssa, oletko aivan varma, ettei hän kokeilisi muita naisia myös sinun aikanasi? Itse en välttämättä olisi valmis ottamaan tuota riskiä ja joutua mahdollisesti pettymään uudelleen - vasta, kun erosta on toivuttu. Mutta tämä on sinun asiasi, ja sinun täytyy tehdä niinkuin sydämesi sanoo.
Jos tämä entinen poikaystäväsi sanoo, että olisi (käsittääkseni sinun?) parempi roikkua narun jatkeena, välittääkö hän sinusta? En ymmärrä, että jos toisesta välittää, toivoisi hänen olevankin poissa.
Mutta älä edesauta kuolemaasi oman käden kautta, se ei helpota ketään (paitsi sinua siinä vaiheessa, kun et enään ole tässä maailmassa). Omaisillesi siitä jää kamalan kova tuska, ja he miettivät "miksi"? Jos et tahdo antaa omaistesi kärsiä, älä anna periksi vaan taistele. Kyllä se aurinko pilven takaa vielä pilkahtaa :)
siis mika sanoin että hänen ois parempi mennä narun jatkeeks..
tiedän hänen mielipiteensä lapsesta..
sanoi ettei koskaan tulis rakastaan sitä..
se sattui..
se vaan sanoi etttei pysty päästään irti musta ja ei halua olla ilman mua..
tiedän ettei hän tekis sitä mulle koskaan..
mut miks sen tarvii olla sen toisen kanssa..
koska teitää että palaisin sen luo..
moni jätkä joka kuuli että meil meni poikki tuli kysyyn että voisko meillä(mulla ja toisel jätkäl)olla jotain mutten pysty..
mika oli kaikki mitä mä halusin..
mut mä pääsisin ite tästä olosta pois..en vaan jaksa enään..
Itse en ole koskaan ollut tuossa tilanteessa, joten en todellakaan voi sanoa, että tietäisin, miltä sinusta tuntuu. Mutta voin ainakin kuvitella. :/
Silti, vaikka tuntuisi, ettei ole tietä ulos, koeta silti jaksaa. Jossain näkyy sitä valoa kuitenkin, jonka avulla jaksat jatkaa. Ja sitä valoa näkyy päivä päivältä enemmän. On sinulla varmasti edes joitan ihmisiä, jotka sinua rakastavat ja tukevat.
Ja vielä - uskon todellakin, että sattuu, jos mies sanoo, ettei voisi koskaan rakastaan omaa lastaan.
musta vaan tuntuu että tää tuntuu päivä päivältä pahemmalta ja päivä päiltä kaipaan mikaa enemmän..
sanoo vaan rakastavansa mua yms..
miksei se sitten näytä rakkauttaan..
miten joku ihminen voi satuttaa toisat näin paljon??
Niimpä, miksei hän sitten näytä rakkauttaan. Oletko aivan varma, ettet ole sokeasti rakastunut häneen, ja uskottelet itsellesi hänen kauniiden sanojesi rinnalla, että hän oikeasti rakastaa?
Minun henkilökohtainen mielipiteeni tuohon "miten joku ihminen voi satuttaa toista näin paljon" kohtaan on, että kun toiseen kiintyy tarpeeksi ja toisesta välittää tarpeeksi, hänen sanansa sattuvat eniten. Todettua on, että kaikkein rakkaimman ja tärkeimmän sanat satuttavat kaikkein eniten, ja samalla ne tuntuvat kaikkein kauneimmilta ja ovat kaikkein ihanimpia.
Jatka silti, pyydän. Elämä on lahja, eikä sitä ole tarkoitettu lopetettavaksi itse oman käden kautta. :/
sen voin sanoo että teidän että hän oikeesti rakasti mua..
tiedän myös kuinka monta kyyneltä hän on vuodattanut takiani..
en tiä mitä mä rupeen näille asioille enään tekeen..
oon katkera siitä uudesta tytöstäkin jo..
Jos tiedät, että hän rakasti, se tekee varmaan kaikesta vielä vaikeampaa. Ja todellakin uskon sun olevan katkera siitä uudesta tytöstä, hän on kuitenkin vienyt sulta ihmisen, josta välitit ja välität yhä. Ja kun tämä henkilö on toisen oma, siinä tuntee katkeruutta.
Mutta koeta tehdä jotain. Pystytkö puhumaan kenellekään ihan oikeassa elämässä? Jos vaan pystyt, niin puhu. Voisin melkein 100% varmuudella sanoa, että puhuminen auttaa. Kun henkilö on vielä luotettava ja osaa kuunnella, auttaa vielä takuulla paljon enemmänkin. Koeta jaksaa aivan oikeasti, koska elämä on lahja. Yritä edes. (:
mietin että hakeeko hän lohtua vaan uudesta..he näkevät vain kerran kaks viikossa..tytön vanhemmat ei anna heidän edestavata..niin tajusin..
tytöllä oli sisko jonka poikaystävä oli mika ja he ajoivat mettään ja kuolivat sen takia minun mika ei saa olla sen toisen kanssa.
mut eiköhän se tapahdu sillonkin kun he näkee jos se on tapahtuakseen..ei se mua kyl haittaa vaikkei saa nähä..parempi vaan..
mä taidan menn tältä erää nukkuun...
kirjottelen huomena lisää..
hyvää yötä ja mietin nyt mitä teen..huomena on ultraääni..
Voi kyllä hyvin olla, että hän hakee tästä uudesta lohtua. Sillä jos hän kerran sinua on oikeasti rakastanut, hänelle on voinut jäädä jotenkin jonkinlainen "tyhjä kohta" itseensä. Hän on ehkä tottunut huomioon ja hellyyteen kanssasi, ja hakee tätä nyt tästä uudesta tyttöystävästä.
Koeta vaan jaksaa päivä kerrallaan. Sitäpaitsi, aina voit purkaa itseäsi tänne, kyllä täällä aina joku kuuntelee ja edes yrittää auttaa :)
eilenkin sanoi vielä ettei halua olla ilman mua..miks sen tarvi sitten jättää mut..
mä oisin voinut tehdä sen onnellisex..
mutta oon sitä mieltä jos meijät on yhteen tarkotettu nii me mennään vielä yhteen ja toivottavasti mahd. pian
kiitos nyt tästä kaikesta..
Varmaan ihan hyvä ottaa välillä unta palloon. Koeta saada unta ja pohdi asiaa taas päivänvalossa, kokemuksesta voin sanoa, että silloin asiat tuntuvat edes hieman paremmilta. Onnea ultraääneen :)
Niin, aika ihmeellistä, että kuitenkin jättää, vaikkei tahdo olla ilman sua. Toivon todella sun puolesta, että elämäs kääntyy parhain päin, juuri niin, kuin sä toivot suoraan sydämestä. Eikä sun tarvitse kiitellä, haluan auttaa jos vaan siihen kykenen :)
sitä sinne tarvitaanko..
ja jos se suutus päissään jätti mut sillon nii miksei voi sitten koittaa vielä ja sitä onnee siellä toivotaan..
nyt ei oo varmaa oonko 10vk raskaana vai pitemmällä kunpa pitemmällä nii ei tarvis tehä aborttia..
voin toivoo vaan..
mutta nyt meen nukkuu..
tiedän että itekn aikani ennekun saan taas nukuttua..
mut kirjotellaan taas..
mun maili on [email protected] jos haluat kirjotela nii laita sinne mailii..
Koetahan nukkua tosiaankin hyvin. Ja itselläni kohtuuden rajoissa itkeminen ainakin auttaa :)
Jos sua täällä ei näy, niin varmaan mailailen sulle. Tahdon tietää kuulumiset ja mahdollisesti vaihtaa omiani, tosin, ny on kyllä tärkeämpää, että mä tuen sua, kuin että aletaan vaihtaa heti kaikkia ajatuksia. Yksi asia ensin kuntoon, mutta hyvää yötä! :)
joo olin siellä ultrassa..
mika oli mukana..
se haluaa sen abortin..
aika ois 4.1 mut sanoin mikalle että oon pärjänny tähänkin mennessä ilman sitä että pärjään nytkin..
en mee tekee sitä..
mitetiittin sen kanssa missä se sai alkunsa..
ite ollaa tampereelta nii oltii kavreilla kokkolassas sinä viikonloppuna kun mun vauva sai alkunsa niin se on meijäv kavreitten suihkussa saanu alkunsa..=))
joo mailillaan vaan..
En voi kyllä moittia sua toisaalta yhtään. Itsekin jos olisin valinnan edessä abortti vai lapsi, en kyllä tiedä pystyisinkö aborttia tekemään :/ Mutta muuten kaikki meni ok siellä ultrassa?
mä oon ollu aina sitä mieltä etten tee koskaan aborttia..nyt tulaa äidit & isät puolella toi yks rupes syyttää mua ehkäsyn takia..
ex.sän kaveri soitti tossa just ja kysy mitä meinaan..
se on mun kaverin jätkäkaveri ja sano että on aina mun tukena..
mä oon ollu aina sitä mieltä etten tee koskaan aborttia..nyt tulaa äidit & isät puolella toi yks rupes syyttää mua ehkäsyn takia..
ex.sän kaveri soitti tossa just ja kysy mitä meinaan..
se on mun kaverin jätkäkaveri ja sano että on aina mun tukena..
mä oon ollu aina sitä mieltä etten tee koskaan aborttia..nyt tulaa äidit & isät puolella toi yks rupes syyttää mua ehkäsyn takia..
ex.sän kaveri soitti tossa just ja kysy mitä meinaan..
se on mun kaverin jätkäkaveri ja sano että on aina mun tukena..
Musta itestäkin se on jotenkin vaan aina tuntunut sellaiselta, ettei ole minun juttuni. Vaikka siellä mahassa kasvaakin siinä vaiheessa vielä vain solumuodostelma, kun ajattelee, että siitä tulee jossain vaiheessa ihminen, menee kyllä viimeisetkin halut tehdä abortti. Itsestäni se ainakin tuntuu murhaamiselta, siis pelkkä ajatuskin. Mutta toisaalta, on se lapsen kasvattaminenkin todella iso asia. En kyllä olis henkisesti vielä tarpeeksi kypsä kantamaan itseni lisäksi vastuuta pienestä ihmisestä :/
onhan silläkin tulossa elämä tai jotain..
oon ite ollu aina sitä mieltä että vastuu jokaisen on kannettava eikä se ratkea sillä että tekee abortin..
sitten jos saan tietää että lapsella on jokin vamma niin voisin tehdä sen..
Niin, oot kyllä oikeassa. Vastuu pitää osata kyllä kantaa, mutta jos ei oo valmis henkisesti lasta kasvattamaan niin toisaalta siinä mielessä mun mielestä abortti on lapselle parempi vaihtoehto. Itellä on onneks pillerit, ettei ainakaan pahempia yllätyksiä pitäis olla tulossa. Jos tuo tilanne ois mulla, en kyllä tiedä mitä tekisin :/
niinhän mäkin söin pillereitä..
ja sellasta..
pitäs tässä duunii lähtee.
Tuossa luki, että "viestin hierarkia on liian suuri" ja ohjasi sitten tänne.
Otitko ne sitten aina ajallaan ja näin jos kerran pääsi vahinko tapahtumaan? /: Koetahan jaksaa painaa töitä.
joo otin ne ajallaan aina joka ilta kello 10..
mut sen lääkärin kanssa puhuttiiin että kun oltiin juomassa niin oksensin nii saatto tulla siinä sitten ulos..
Älä luovuta...
- sulla on elämä edessä
- ei varmaan kuulosta hyvältä ja todelliselta
nyt, mutta maailmassa on muitakin jätkiä.
Löydät varmasti jonkun uuden ja mikaa paremman
- sun perheelles tulis kauheat syylisyyden tunnot
- se mika joutus kärsimään lopunikänsä
syyllisyydestä
- se mika ei oo sun elämäs arvonen
- ja tärkein: sä oot saamassa lapsen, se on
arvokas asia älä hukkaa sitä
Siinä syitä ja niitä on varmasti vielä paljon lisää...=)
Sitä paitsi itsari on luovuttamista ja elämässä ei pidä luovuttaa... Mulla ei oo ollu koskaan samanlaista tilannetta, mutta pettymyksiä on ollut mullakin. Ne eivät ole olleet mitään mukavia, mutta sinulla on varmasti vielä paljon pahempaa ja olen siitä pahoillani...=/
Sä oot ilmeisesti aika nuori, joten mieti tarkkaan mihin aiot elämäs käyttää. Itse en voisi tehdä aborttia, mutta se on minun osaltani lähinnä moraalikysymys... Enkä syylistä niitä, jokta aborttiin päätyvät.
Lapsi tuo vastuuta pitkäksi aikaa eteen päin. Jos olet valmis siihen niin hyvä niin. Mutta jos epäröit oletko, niin abortti on yksi vaihtoehto. Se ei ole helppo ja nopeasti sivuutettava ratkaisu, mutta kaikki on sinun käsissäsi...
Jos haluat vaihtaa ajatuksia tai mailata muuten vaan ni kirjoita: [email protected]
Joka tapauksessa toivotan sinulle onnea, mihin ratkaisuun päädytkin. Ja hauskaa joulua=)