Aloin tässä miettiä "perusteita" vakavalle suhteelle.
Minkälainen suhde on mielestänne vakava? Mitä vakava suhde sisältää? Voiko ystävyyssuhde olla vakava? Voiko täysin eri-ikäluokan ihmisillä olla vakava suhde? Onko mielestänne ns. vakava suhde miehen ja naisen välillä myös seksiä? Mistä tunnistaa ns. vakavan suhteen?
Empä tiedä, mistä tällaistakin aloin pohtimaan.
Itse en nyt vastaa mihinkään edellä esittämiini kysymyksiin omista kokemuksista tai tilanteista elämässäni, vaan vastaan ihan yleisesti. Olisi kiva kuulla mielipiteitä, mitä te muut pidätte niinsanottuna vakavana suhteena, missä sellaista esiintyy ja niin edelleen.
___________________________________________
Mielestäni vakavaan suhteeseen sisältyy ennenkaikkea luottamus, oli kyseessä sitten naisen ja miehen tai kahden ystävän välinen suhde. Minun mielestäni vakavaa ja vakaata pohjaa ei voi nimittäin luoda ilman rehellisyyttä. Tottakai vakavaan suhteeseen (oli se sitten ystävyyssuhde tai parisuhde) sisältyy myös toisen kunnioitus (ja tietynlainen ihaileminen), huolenpitäminen, välittäminen, kuunteleminen, olemassa oleminen, toisen tunteminen, toisen sanojen ennalta-arvattavuus ja vahva tunne yhteenkuuluvuudesta.
Kuten edellisestä kappaleesta tuli ilmi, mielestäni myös ystävyyssuhde voi olla ns. vakava suhde. Mielestäni on todella upeaa ja kunnioitettavaa, kun on löytänyt ystävän, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut, sekä vaikeammatkin asiat. Sellaisia "ystäväpareja" kuitenkin on vain harvassa. Ja tällainen ystävä varmaan tekisi itse kullekin meistä vain hyvää. Minun mielestäni myös eri ikäluokan edustajilla voi olla vakava suhde (oli se sitten ystävyyssuhde tai parisuhde). Jos osapuolet vain ymmärtävät toisiaan ja ajatusmaailma on tarpeeksi samalla tasolla.
Ja tuohon seksi-asiaan. Mielestäni se riippuu yksilöistä. Toiset eivät harrasta seksiä ennen avioliittoa, ja eiköhän heidän suhteensa ole vakava, mikäli he menevät naimisiin. Tässä tuli siis mielipiteeni lyhyesti - parisuhteen vakavuus ei automaattisesti tarkoita seksiä.
Ja mistäkö minun mielestäni vakavan suhteen tunnistaa.
Mielestäni vakava suhde on suhde, ettei kaiken aikaa tarvitse todistella "tuo on minun, tuo on minun!" - jolla käytännössä esimerkiksi parisuhteessa tarkoitan sitä, ettei yleisillä paikoilla tarvitse kaiken aikaa olla toiseen liimautuneena, eikä tarvitse muulloinkaan kaiken aikaa todistella "mä niin rakastan sua kulta". Vakavassa suhteessa osataan ottaa rennostikin.
Mutta juu - pitkistä saanoistani huolimatta olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä. :)
Minkälainen suhde on mielestänne vakava? Mitä vakava suhde sisältää? Voiko ystävyyssuhde olla vakava? Voiko täysin eri-ikäluokan ihmisillä olla vakava suhde? Onko mielestänne ns. vakava suhde miehen ja naisen välillä myös seksiä? Mistä tunnistaa ns. vakavan suhteen?
Empä tiedä, mistä tällaistakin aloin pohtimaan.
Itse en nyt vastaa mihinkään edellä esittämiini kysymyksiin omista kokemuksista tai tilanteista elämässäni, vaan vastaan ihan yleisesti. Olisi kiva kuulla mielipiteitä, mitä te muut pidätte niinsanottuna vakavana suhteena, missä sellaista esiintyy ja niin edelleen.
___________________________________________
Mielestäni vakavaan suhteeseen sisältyy ennenkaikkea luottamus, oli kyseessä sitten naisen ja miehen tai kahden ystävän välinen suhde. Minun mielestäni vakavaa ja vakaata pohjaa ei voi nimittäin luoda ilman rehellisyyttä. Tottakai vakavaan suhteeseen (oli se sitten ystävyyssuhde tai parisuhde) sisältyy myös toisen kunnioitus (ja tietynlainen ihaileminen), huolenpitäminen, välittäminen, kuunteleminen, olemassa oleminen, toisen tunteminen, toisen sanojen ennalta-arvattavuus ja vahva tunne yhteenkuuluvuudesta.
Kuten edellisestä kappaleesta tuli ilmi, mielestäni myös ystävyyssuhde voi olla ns. vakava suhde. Mielestäni on todella upeaa ja kunnioitettavaa, kun on löytänyt ystävän, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut, sekä vaikeammatkin asiat. Sellaisia "ystäväpareja" kuitenkin on vain harvassa. Ja tällainen ystävä varmaan tekisi itse kullekin meistä vain hyvää. Minun mielestäni myös eri ikäluokan edustajilla voi olla vakava suhde (oli se sitten ystävyyssuhde tai parisuhde). Jos osapuolet vain ymmärtävät toisiaan ja ajatusmaailma on tarpeeksi samalla tasolla.
Ja tuohon seksi-asiaan. Mielestäni se riippuu yksilöistä. Toiset eivät harrasta seksiä ennen avioliittoa, ja eiköhän heidän suhteensa ole vakava, mikäli he menevät naimisiin. Tässä tuli siis mielipiteeni lyhyesti - parisuhteen vakavuus ei automaattisesti tarkoita seksiä.
Ja mistäkö minun mielestäni vakavan suhteen tunnistaa.
Mielestäni vakava suhde on suhde, ettei kaiken aikaa tarvitse todistella "tuo on minun, tuo on minun!" - jolla käytännössä esimerkiksi parisuhteessa tarkoitan sitä, ettei yleisillä paikoilla tarvitse kaiken aikaa olla toiseen liimautuneena, eikä tarvitse muulloinkaan kaiken aikaa todistella "mä niin rakastan sua kulta". Vakavassa suhteessa osataan ottaa rennostikin.
Mutta juu - pitkistä saanoistani huolimatta olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä. :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miehet ja naiset vetävät puoleensa toisiaan sen takia, että heihin on sisäänrakennettu huoli lajin säilymisestä.
Ikävä puoli asiassa on, että harvoin sellainen pari löytää toisensa, jolla olisi samanlainen tarve seksiin. Jos ensin tuntuu, että niin on, niin vuosien saatossa tilanne saattaa muuttua.
Seurauksena on sitten uskottomuutta ja mustasukkaisuutta, joka usein johtaa jopa suhteen kariutumiseen.
Ihmiset ovat petollisia kaikilla elämän osa-alueilla, ei pelkästään parisuhteissa. Esim. työelämässä, politiikassa j.n.e.
Tuohon seksikysymykseen vastaan. Mielestäni suhde voi olla vakava vaikkei seksi siihen vielä kuuluisikaan.Itsekin olen kihloissa, kuten tiedät, muttemme ole vielä aloittaneet sukupuolielämää, ja mielestäni se on aivan normaalia, varsinkin tässä iässä. Sen jopa minä myönnän, että 13-vuotias on liian nuori harrastamaan seksiä.
Mutta kun sen aika sitten joskus koittaa, en usko että se muuttaa suhdettamme kovinkaan paljoa.
Itse luokittelen vakavan suhteen sellaiseksi, että todennäköisesti pysytään vielä kauan yhdessä ja ollaan tiiviisti tekemisissä. Itse olen aiemmin tapaillut muutamia jätkiä noin pari kuukautta. Jos joku kysyy olenko seurustellut, vastaan etten vakavasti.
Ystävyyssuhteissä en välttämättä puhuisi "vakavasta suhteesta" vaan ennemminkin hyvistä, läheisistä ystävistä, mutta ajatus on toki sama. Seksi kuuluu vakavaan suhteeseen ainakin jossain vaiheessa, mutta pelkkä seksisuhde ei mielestäni ole vakava suhde. Vakavaan suhteeseen kuuluvat syvät tunteet ja lopulta ehkäpä rakkaus.
sellanen on vakava suhde ettei petä ja oo toisen kans vaa seksin takii.
ja ystävät on yleensä vähän pysyvämpiä...
musta kuulosti oudolta ystävien vakava suhde...
Minusta homoseksuellien suhde ei voi koskaan olla vakava.
Mun mielestä se on niin ärsyttävää, kun sanotaan parin kk päästä, että mä rakastan sua kulta...
Äh...voiko olla yhtään sen ärsyttävämpää..
SIIS miten voi rakastaa toista vaikka ei tunne toista..
Toista ei voi oppia tuntemaan hyvin parissa kk..
Ehkä parissa vuodessa..parin kk seurustelussa mielestäni voi olla rakastunut ja ihastunut..mutta ei rakastaa toista..
Suuremmat vaikeudet osoittaituu juuri siinä vuoden pari kohdassa...kun toinen ei olekkaan enää samanlainen kuin silloin alussa..
Sanoisin, että kun on 2v seurustellut, niin sitä voi sanoa jo vakavaksi..
koska yleensä silloin luottaa toiseen, ja tuntee toisen hyvin..tietää joka ilmeen ja eleen mitä se tarkoittaa..ja osaa aavistaa mitä toinen ajattelisi..
Kihloihin meno ei tarkoita, että seurustelisi vakavasti...se ei ole mikään tae..voi kai joku mennä kihloihin päivänkin päästä..mutta ruusuiset unelmat särkyvät ehkä jo puolen vuoden aikana..
Ja puhun kokemuksesta..itse olen seurustellut lähes kaksi ja puoli vuotta..ja olen nyt muutaman kk yli 18v..
Eikä olla menty vielä kihloihin...ehkä vuonna 2006 alussa(armeijan takia ei voida vielä)..kun muutetaan yhteen asumaan...
Lumikin tekstistö löysin paljon asiaa, joten oli kyllä kieltämättä jälleen aivan pakko kommentoida.
Minuakin ärsyttää suunnattomasti, kun parin kuukauden jälkeen parit ovat niin umpirakastuneita ja sitä hehkutetaan kaikille, miten me niin rakastetaan toisiamme. Kaiken aikaa myös hoetaan "minä rakastan sinua". Tuossahan kaunis lause vaan menettää merkitystään, kun ihmiset eivät ilmeisesti edes tajua, mitä he tarkoittavat sanalla rakkaus.
Itselläni on hieman eriävä mielipide ajasta, jolloin voi sanoa rakastavansa toista. Pari vuotta on mielestäni kyllä aika suuntaa antava vuosimäärä, mutta riippuu pitkälti parista. Toiset parit ovat yhdessä tiiviimmin kuin toiset, ja tottakai siinä oppii tuntemaan toista enemmän. Aika riippuu siis mielestäni ihan parista, mutta tottakai tietynlainen toisen tunteminen tulee vasta ajan kanssa, ei muutaman kuukauden päästä toista voi tuntea läpikotaisin, ja sehän on mielestäni kyllä aika tärkeä osa rakkautta, luottamuksen ja kunnioituksen ohella.
Ja oikeassa Lumikki on myös siinä (ainakin minun mielestäni), että kihloihin meno ei tarkoita välttämättä vakavaa suhdetta. Toisille kihloihin meneminen tarkoittaa toisen rengastamista ja merkitsemistä omaksi, tuskin edes ajattelevat siinä vaiheessa kihlauksen perimmäistä tarkoitusta. Paljon puhutaan, että nuoret eivät vielä tiedä mitä kihlautuminen tarkoittaa, mutta mielestäni on eri asia, tietääkö mitä kihloihin meneminen tarkoittaa, vai sisäistääkö sen. Mielestäni kihlautuminen on todella kaunis tapa, jolla esittää välittävänsä toisesta. Lisäksi se sisältää kauniin lupauksen. Itse pidän kihlausta suurena harppauksena, mutta en todellakaan asiana, joka tekee suhteesta vakavan. Vakavuus syntyy suurista tunteista ja luottamuksesta, ei (mahdollisesti) tyhjistä lupauksista.
Jokaiselle maan tallaajalle vakava suhde on erilaista.
Kun jollakkin vakavuus on sitä että istutaan käsi kädessä ostarilla ja hymyillään toisilleen.
Toisille vakavuus on sitä että pompataan kihloihin.
Ei vakavuutta voi pistää muottiin ja sanoa että kun tuohon päädytte olette vakavassa suhteessa.
Omasta mielestäni vakavuus on sitä kun olette seurustelleet niin kauan että tunnet sen ihmisen niin hyvin että sinun ei tarvitse kysyä häneltä enää yhtään mitään. Vakavuus on sitä että voit antaa hänen mennä ilman että roikut hänen lahkeissaan kiinni joka paikassa. Vakavuus on sitä että annatte toisillenne muutakin elämää, suotte omat hetket ja kaverit. Vakavuus on sitä että tiedätte rakastavanne toisianne ilman että todistatte sitä koko ajan.
Mutta toisiaan olis kyllä parempi elää ilman vakavuutta, ehkä sitä ei ole. Kaikki on vaan lapsenomaista leikkimistä tunteilla, niiden rikkomista ja kokoamista. Ilman suuria fiiliksiä. Niin se on paljon helpompaa.