miehen lapsesta? Toinen lapsista ok, toinen rasittavan raivostuttava. Lapset viikko-viikkosysteemillä. Jo puolessa välissä vapaa viikkoa alkaa jo valmiiksi ressaamaan lasten tuloa. Miestä rakastan. Vapaa viikot meillä ihanaa aikaa, lapsi viikot ei. Harmittaa :(
Onko pakko tykätä
Tinde2
911923
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 91
Vanhimmat
Ei se mun mielestä pakko oo kenestäkää tykätä. Eikä kukaa voi sitä vaatiakaa. Se on sitten toinen asia että antaako sen näkyä. Itse en ole omasta äitipuolestani koskaan niinkään tykännyt, ei ole itseni tyyppinen ihminen ollenkaan. Pari kuukautta sitten muutettiin kaikki saman katon alle ja olihan se vaikee muutos mutta päätin yrittää tulla äitipuoleni kanssa toimeen koska hän on isälle tärkeä. Kuitenkin nyt äitipuoli on alkanut käyttäytyy mua kohtaan tosi epäasiallisesti. Oon vähentäny siellä oloa (ollut äitin luona) melko paljon koska ilmapiiri on niin ahdistava. Sitten kun meen pitkästä aikaa käymään siellä ja pari tuntia illalla opiskelujen jälkeen vietän alakerrassa muitten seurassa, alkaa kauhea härdelli. Äitipuoli ei kuotenkaan sano mulle mitään suoraan! Valittaa isälle kun menevät esim saunaan tai sitten seuraavana päivänä että mä vien liikaa isäni aikaa ja huomioo, ja kävelee mun ohi vaan vihasesti mulkaisten. Sitten jos teen jotain joka ärsyttää sitä tai vaikka vahingossa unohdan jotain, saan sellaset huudot että huhhuh. Ja itsellä äitipuolellani on kaksi lasta, joille ei koskaan huuda, vaikka ovat niin laiskoja ja tottelemattomia kun olla voi! Ärsyttävää kun oon itte koittanu sopeutua tähän muutokseen ja sit äitipuoli ei näköjään edes yritä! Haluaa vaan kaiken ittelleen. Joten jos pystyt hillitsemään itses edes lapsipuoliesi haukkumiselta ja muulta sellaselta, niin saavat olla tyytyväisiä
Ihana kirjoitus Anbse69 :) Ei ole oikein, että äitipuoli huutaa teille. Onko sinulla ollut isäsi kanssa asiasta puhetta? Ottaako isäsi kantaa äitipuolen huuteluun? Kyllähän minä ymmärrän, ettei varmaan sillä lapsellakaan helppoa ole, kun en niin jaksa hänen kanssaan jutella. Jutut vain ovat niin korkealentoisia ja kännykkäpeleihin liittyviä etten oikeen osaa niihin mitään kommentoida. Niin se vain on, ettei kemiat kaikkien kanssa aina kohtaa vaikka haluaisikin. Harmittaa itseänikin, kun toisen kanssa pystyn toimimaan normaalisti ja toisen kanssa en. Haluaisin olla tasapuolinen. Minulla ei ole yleensä ollut tapana huutaa, olen sellainen vaikenija tyyppi. Noh, muutaman kerran olen ääntä korottanut, mutta siitä on aikaa jo toista vuotta. Tämä toinen lapsi on niin levoton, huutaa ja räkyttää isälleen. Tätä huutelua ja räkyttämistä kesti iltapäivästä kun kotiin tulivat koulusta, loppuen siihen kun nukkumaan laittoivat. Joskus vain meni hermot, kun isällä ei ole oikein otetta tähän lapseen, ei usko vaikka isänsä komentaa...räkyttää vaan vastaan. Ei vain jaksa sellaisessa melussa elää. Itsekin silloin vielä opiskelin ja piti yrittää tentteihin lukea ja tehtäviä tehdä...ei oikein onnistunut. Lapsien isälle sanon joskus asioista, mutta hyvin harvoin. Alkuun yritin ottaa kantaa lasten kasvatukseen ja käytöstapoihin, mutta sain huutia siitä sitten. Nyttemmin olen ollut hiljaa ja purrut hammasta.
Tsemppiä sinulle elämään...koitahan kestää ;)
empä tiiä.meillä on ollut 8 päivän vanhasta lapsenlapsi kaikki vapaa ajat,en antaisi pois yhtään viikonloppua.nyt tyttö on 13 vanha,käyn yhdessä harrastamassa lapsen lapsen kanssa.viikonloppuisin ja reisussa kahdestaan.ihmetellä täytyy miksi lapsista ei voi tykätä
Olisi parasta kun et puuttuisi toisten ihmisten lapsiin, he ei kuulu sulle, parempi ettet puutu ettei lapset kärsi. Lapset tulee isää katsomaan ei sinua, eivät he sinua halua omaan elämäänsä, pilalle menevät. Miksi haluat kiusaa miehenl apsia, miksi et omia tai sukulaisten lapsia, miksi täysin vieriata? Siksi etteivät he tulisi enää isän luokse. Hankaloitat isän ja lasten elämää. Nöyrry sen verran että et puutu tkä ole paikalla.
Kylläpä se kuuluu, koska asutaan saman katon alla ja minä kustannan osan heidän meillä olostaan. Joo, isäänsä tulevat katsomaan, onneksi ei minua. Ärsyttää, kun isän mielestä minun pitäisi koko ajan heidän kanssaan pelata ja touhuta. Ei kiinnosta. En ole kiusannut ketään. En voi olla viikkoa pois kotoa.
?? HUH HUH saman katon alla asuvat niin väkisinkin kuuluu
Etkö tiennyt että miehellä oli ennestään lapsia ja elatusvelvollisuus niistä? Miksi valitsit hänet? Että panet viattomat lapset kärsimään.Onhan noita äitipuolia jo
saduissakin luettu meille lapsena. Asetu lapsen asemaan. Kotisi on nyt myös hänen. Ei kaikki lapset etenkään jotka vaistoavat tilanteen ole hyvässä asemassa mmutta me aikuiset jos olet sellainen voidaan tehdä lasten olo helpommaksi.Itselläni kuoli isä kun olin 10v ja äiti avioitui kahdn vuoden päästä isän kuolemasta. Voi sitä osaani. Äiti oli siitälähtien aina puolisonsa puolella.En saanut edes koulunkäyntiin rahaa.Kun katsoivat yhdessä että ei tyttöjä kannata kouluttaa.Silloin maksoi kirjat ja lukukausimaksut.Olin ollut vapaaoppilas kun isä kuoli,mutta sitten kun äiti avioitui en enää saanutkaan vapaaoppilaisuutta. Kuinka moneen häpeään tuo isäpuoli minut laittoikaan lapsena.Onneksi on jo kuollut.Äiti elää ja katuu nyt miksi otti uuden miehen,kun lapset kärsi. Sellaista se rakkaus on menee lastenkin edelle.
Niin, pakko kysyä että miksi olet mennyt sitten kyseisenlaisen miehen kanssa yhteen? Lapsista olet varmaan kuitenkin saanut hyvin tuota ennen tietää ja tiennyt vuoroviikko systeemistä.On mielestäni jären köyhyyttä aloittaa suhde kyseisenlaisen miehen kanssa jollet voi sietää lapsia.
Lähtökohta on mielestäni AINA lapsen/lapsien etu.Lapsella pitää olla oikeus vanhempiinsa ja siinä uusien kumppanien pitää ymmärtää lapsen näkökulmasta tilanne ja vanhemman tärkeä rooli lapsen elämässä.
On mielestäni aivan äärettömän itsekästä aikuisen ihmisen ja jopa sairasta kokea että lapsen saama huomio on pois itseltään.
Neuvona kaikille jotka ette siedä uuden puolisonne lapsia; Jättäkää ja etsikää sellainen jolla EI OLE lapsia.
Jos on yhteishuoltajuus, niin eihän lapset VIERAILE isän luona, vaan asuvat siinä kodissa sopimuksen mukaan. He ovat yhtä oikeutettuja kuin sinä. Luo suhteet lapsiin, tarjoa heille rauhallinen ilmapiiri, ei heihin tutustuminen suinkaan ole mitään kiusaamista. Heillä on 50 % miehesi geenejä, tutustu heihin. Iloitse heistä. Puhu vain hyvää miehellesi, älä valita, jollei todellista aihetta ole. Tietenkin lapset aiheuttavat lisää työtä, tulee epäjärjestystä, tiskivuoret, ruokahuolet, mutta se on elämää, jonka itse olet valinnut. Siihen tulee valmistautua, lapsia ei saa hylätä eikä panna isää siihen pakkorakoon, että on valittava puolensa.
Menetät paljon, jos et suostu tutustumaan lapsiin, sillä he ovat miehesi elämässä koko ikänsä, puoliso ei ehkä olekaan.
Mulla ihan sama tilanne. Toinen viä menee kun rauhallisempi eikä niin ärsyttävä kuin pienempi. Alkaa ahdistamaan jo kun tietää että kohta ne taas tulee. Sanoin miehelle että tahdon oman kodin kun en jaksa enään jatkaa näin niin hän haluaa erota. Menetän rakkaani mutta en tahdo näinkään elää enään :(
Mua kans ahistaa et miehen lapset tulee joka viikko mielle sotkemaan. Me ollaan erittäin siisti perhe, mutta siisteydestä ei tietoakaan kun mihen laoset tulee. Itse olen lapseni opettanut kunnioittamaan ja siivoamaan jälkensä, ja ovat loistavia esimerkkejä näille miehen lapsille, mutta eipä sitä voi kauhalla antaa jos ei ole järkee päässä. En tiiä kauanko jaksan tätä, toivon mukaan lapset huomaa ettei oo toivottuja tänne. En suoranaisesti näytä että inhoon heitä, mutta jos älliä on ymmärtävät sen käytöksestäni.
Lopeta lissu se ryyppääminen niin huomaat ,että eihän sulla olekaan mitään miestä, eikä mitään miehen lapsia, vain pulloja ja tölkkejä kaikki paikat täynnä.
Tiedän tunteen. Huomenna ne taas saapuvat. Rauha on ohi ja tietää, että siivottavaa ja pyykinpesua riittää :( Ärsyttää jo lasten käytöstavat. Puhutaan ruoka suussa ja maiskutetaan ruokaa niinku olis iso purkka suussa. Tungetaan suuhun niin paljo ruokaa ku mahtuu jne. Yök! Puuttuvat koko ajan minun ja mieheni keskusteluihin. Yrittävät olla muka aikuisia, vaikka ovat ihan pentuja vielä. Ei vaan kestä!
Ai oikein ahistaa?
Voisitko opetella edes kirjoittamaan oikein ennen kuin rupeat valittamaan toisten ihmisten järkevyydestä. Kirjoituksesi oli täynnä varsin yksinkertaisia virheitä, joita peruskoulun välttävästi suoriutunut ei tee.
Kuulehan nyt pikku"vaimo". Mistä helvetistä tämmöisiä ämmiä oikein sikiää? Toivottavasti sinunkin miehesi ymmärtää, että paskaan on kätensä lyönyt oikein kyynärpäitä myöten. Olit siis täysin tietämätön, että (todennäk. vamppasit varatun) että kakaroita on. Olet tyhmä pikkublondi, jonka elämän tärkein asia on oma ulkonäkö, rakennekynnet, seksihepeneet, lisähiukset ja meikit sekä tietenkin sen, että äijällä taitaa olla rahaa. Älä missään nimessä lisäänny, ei tarvita lisää kana-aivoja. Hyvät miehet, koittakaa katsoa aivoillanne, älkääkä haaroväleillänne, olette kusessa tuollaisten kana-aivojen kanssa
Sama homma! Mutta eipä tässä oikein yhteistä tulevaisuuttakaan näe, koska omiakin lapsia tahtoisi saada, mutta en kyllä yhteiseen talouteen huonosti kasvatettujen penikoiden kanssa! Että voisitteko äidit kasvattaa kakaranne paremmin, jottei äitipuolien sitä tarvitsisi teidän puolestanne tehdä? Tai olisitte jättäneet ne hankkimatta, kun ette viitsi hommaa loppuun asti hoitaa..
En ole lainkaan samanlaisessa tilanteessa, mutta ymmärrän tunteesi ja hankalan tilanteen. Tsemppiä! Ei kai nyt kukaan oletakaan, ettei lapsilla olisi oikeutta vanhempaansa, mutta ei se tarkoita, ettei kielteisistä tunteista saisi puhua.
Voiha hito sentään. Katoppas nalkuttaja, kuinka maisterin koulutuksella kirjoitetaa. Ihan kuule näin voi kirjoittaa välimerkinkin voin jättää välistä jos huvittaa. pienellä aloittaa jos huvittaa. Mutta hienoa sulle, että oot ite oppinut kirjottaan, tais mennä peruskoulu ihan kirkkaasti läpi.
Sori, mutta oli pakko. Itse kyllä tykkään kirjoittaa ihan siistiä suomen kieltä ja arvostan myös helppoa luettavuutta, mutta tuollainen nipottaminen on typerää.
Ei lissu osaa lukea ja kirjoittaa, mutta ryypätä hän osaa.
"lissu" on palstahäirikkö.
Suoraan sanoen minä löysin avoliitossa olevan miehen joka sittenmmin erosi kun aloimme tapailemaan. Mies siis erosi mun takia, koska halusi onnellisen elämän. Hän oli surullinen vaimonsa ja lastensa kanssa. Meillä ei ole lapsia onneksi, ja mies tapaa omia harvoin, emme halua että yhteiselomme kärsii. Lapset ovat rasittavia, enkä halua hoitaa niitä. Mies ymmärtää kantani eikä halua itsekkään heitä tänne kovin usein, haluaa että ominäkin olen onnellinen. Kun mies maksaa elarit, odotamme teitysti että se riittää ja lasten äiti hoitaa heidät. Me korjaamme kerman kakun päältä, otamme silloin kun haluamme, emme yöksi vaan muutamaksi tunniksi, mun ei tarvi rasittua heistä. Mies ajattelee minua. En sanoisi etä rikoin heidän liiton, mutta mitä en teksi ihmisen vuoksi joka kärsii ja joka rakastaa mua. Meille riittää koti leikki kerran kuussa silloin voimme leikkiä isää ja äitiä. Lapset ovat isoja jottei koko ajan tarvi vahtii muutoin kuin ettei riko eikä sotke eikä varasta mitään, on sen verran arvokkaita tavaroita ja huonekaluja.
Ota lääkkeesi ja lopeta tuo pas-kan jauhaminen lissu.
Oletko kuullut neropatti suomen kielen eri murteista? Piä suus kii!
Ei ole, eihän ne lapsetkaan tykkää niistä isän naisista, jotka pakolla joskus tunkeutuisi heidän elämää sotkemaan, ei kaikkien tieysti, mutta yleensä haluavat rikkoa enemp.
Mä en oo rikkonu kenenkään suhdetta. Mies oli eronnut jo hyvän tovin kun tutustuttiin.
Ootpa kun otit eronneen mihen
Tiesit kuitenkin, että lapsia on vai olitko niin naiivi, että kuvittelet, että ex pitää lapsensa ihan itsellään. Koita nyt kana tajuta se, että kun varatun tai eronneen otat, niin sillä on myös lapsia ja sitä isää sinä ET VOI niiltä lapsilta. Olet itse niin kana-aivo kakara, että sinulla on paljon vielä elämässä opeteltavaa. Kyllä mieskin on tyhmä kun saapas, kun tuollaisen otti. Et ole minkään arvoinen. En yhtään ihmettele, että kakarat kiusaa sinua. Sinun ilkeytesi ja vittumaisuutesi haisee ja näkyy kilometrien päähän, jopa tänne keskustelupalstalle. Toivottavasti se tyhmä saapas mies ymmärtää lempata sinut pihalle. Olet iljettävä noita-akka. Älä missään nimessä lisäänny, kusipäitä on näköjään riittävästi
Olet varmaan itse perkele Suutarilasta! Otit varatun miehen ja kun sitten mies kyllästyi sinuun, niin mies nappasi toisen mukavan naisen. Sitä naista haukuit rotaksi. Myös tämän miehen lapset olivat sinulle rasitteita. Kun omasi olivat kullannuppuja.
Oho, nyt taitaa olla pahemmanlaatuinen, henkilökohtainen ongelma. Melko siivotonta.
Oletpas katkera akka.
Ei tietenkään ole pakko kenestäkään tykätä, mutta varsinkin kun kyseessä on lapsi, sinun on käyttäydyttävä niin, etten tuo sitä etten hänestä pidä, esille :)
No näin yritänkin tehdä. Ei se aina helppoa ole, mutta lapsille en huuda/ komenna heitä . Se on miehen tehtävä, itse olen omani kasvattanut aikuisiksi. Haluaisin vain, että kodissamme olisi rauha, niin varmaan luulisi kaikkien muidenkin haluavan omassa kodissa olevan?
Uusperhekuvioita kannattaisi varmaan miettiä vähintään kahdesti ja vielä kerran ennen kuin muutetaan saman katon alle. Lapset ovat olleet olemassa tapoineen ja luonteineen ja teineksi tullessaan muuttunevat vielä "ärsyttävämmiksi" äiti-/isäpuolen silmissä. Kannattaisi asua erillään ja hoitaa parisuhde niinä vapaaviikkoina. Isä/äiti voi olla rauhassa omanlaisensa vanhempi omille lapsilleen, kun ovat luonaan. Ruusunpunaiset lasit vaan tuppaavat häiritsemään järkinäköä. Lasten ei pidä joutua kärsimään aikuisten onnentavoittelusta.
Juuri näin. Eikä eritoten yritetä muuttaa lasta vaan omaa suhtautumista tilanteeseen. Lapset eivät ole se uudempi osapuoli suhteessa eivätkä he ansaitse saada kuraa niskaan jonkun toisen huomiontarpeesta.
Juuri niin. Lapset eivät saa kärsiä, he ovat syyttömiä. Olisit miettinyt asiaa tarkemmin, ennen kuin menit tämän miehen kanssa yhteen. Jos et pysty hyväksymään miehesi lapsia, niin älä missään tapauksessa itse tee lapsia. Et ole valmis äidiksi. Kasva aikuiseksi ja ihmiseksi.
Oma rakas kusipää kakara on ihan toinen asia kuin jonkun toisen kusipää kakara. Jos ei niitä toisen kestä, ei tarkoita, ettei hoitaisi hyvin omiaan. Ja ainakin omiensa mahdolliseen huonoon käytökseen tietää itse olevansa syyllinen. Muiden aikuisten huonot jäljet ei varmasti hyvältä maistu.
Yhtä paljon kuin heidän on pakko tykätä sinusta.
Kun ryhtyy suhteeseen henkilön kanssa, jolla on lapsia edellisestä suhteesta, he ovat kokonaisuus. Sinkku on sinkku, mutta isällä/äidillä on ne lapset=osa isää/äitiä. Lapsilla on vanhemmat eli isäksi tai äidiksi ei tarvitse ryhtyä, kaveriksi voi ryhtyä jos haluaa. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta toimeen on tultava. Ja hei, ne on lapsia! Viisasta on sopia yhteiset säännöt = istutaan saman pöydän ääreen ja jokainen saa vuorollaan ehdottaa jotain (jokaisen tulisi saada myös äänensä kuuluviin). Pitää muistaa että kompromisseja on tehtävä, että yhteiselo sujuu. Normaalia, että puolin toisin ollaan kateellisia toisen seurasta/ajasta. Kasvatusvastuu on sillä aikuisella kenen lapsia ne lapset ovat (sääntöjen rikkominen/rankaisu yms.). Ko. vanhemman tulisi myös ottaa se vastuu ja ajatella asioita sen uuden puolison/rakkaan kannalta. Epäreilua odottaa uuden puolison ottavan "äidin/isän" roolin ja elävän joka toinen viikko niin kuin perhe on entisessä elämässä elänyt. Sitä vaan pitää sietää jos toista rakastaa ja aikoo yhdessä elää. Uhkailu on turhaa. Jos ei kestä niin sitten sitä on paras lähteä siitä pois (ja lapset voittaa jos niin halutaan ajatella). Kaikkea ei tartte sietää, mutta jotain kuitenkin kun kyseessä on lapset... Etsi positiivisia asioita...
tottakai jos meinaat miehen kans olla niin on hyväksyttävä lapsetkin
VOE FIDDY! JOS otat akan, ni on hyväksyttävä sen kakkakaratkin ! !!!
jos halut olla toisen tulevaisuudessa niin eikö olisi parempi opetella tykkäämään mikään pakko ei tietty ole mutta kannattavaa. ellet sitten ole vaan joku reikä toiselle
Pitää tietää paketin ottaessaan, mitä kaikkea se sisältää!!! Tässä maailmassa ei tavittaisi enää yhtään avioeroa, josta lapset kärsivät aina kaikkein eniten! Pelkästään itsekkäiden ja omahyväisten aikuisten takia....
Ei ole pakko tykätä, jos siihen ei vain pysty. Mutta ainakin omasta mielestäni kannattaisi sitten miettiä koko juttu uusiksi, eli onko järkeä olla lapsia saaneen kanssa kimpassa ylipäätään?
Kuitenkin lapset menevät kaiken edelle ainakin terveelle vanhemmalle ja niin se pitääkin olla. Eli olet kyllä aika heikoilla, jos et kestä miehesi mukuloita.
Ja muutenkin, käy pian kuitenkin niin, että teidän elämä tulee olemaan vaikeata tämän lapsivihasi vuoksi. Tiedän sen omasta kokemuksesta.
Oma isäpuoli on kyllä just sellainen idiootti, kenen ei todellakaan olisi auttanut sekaantua yksinhuoltajaan. Mutta kai se naisentarve oli niin helvetin kova tai tarjonta niin helvetin suppea, että päätyi/tuppautui sitten meidän elämään. En nyt viitsi sen enempiä kertoa koko jutusta, mutta oli aika paskaa monta vuotta, sitten vasta helpotti, kun muutettiin siskon kanssa kotoa pois.
Aikuinen mies kun ei sitten loppuviimeksi keksinyt muuta, niin kierteli kylillä haukkumassa mua ja systeriä. Aika sairasta mun mielestä haukkua oman vaimonsa lapsia toivottomiksi idiooteiksi, joista ei muuhun tule olemaan, kun sosiaalihuollon suojatöihin jne. No, toisaalta hyvä, että hänellä ei ole omia kakaroita.. Saatan kuulostaa hieman katkeralta, ja ehkä sitä olenkin, mutta jattelin nyt sanoa suoraan, mihin tällainen inhoviha toisen mukuloita kohtaan voi johtaa(ja johtaakin aika usein).
Omalla avovaimollani 3 mukulaa ennestään, 2 ala-asteikäistä ja yksi alle kouluikäinen.
Ei ollut valinnanvaraa aikanaan, joko koko porukka tai ei yhtään mitään. Tosin pidän kyllä hänen muksuistaankin, tuskin pitäisin enempää vaikka olisivat omia ja tullaan hyvin toimeenkin vielä. Eli ovat vissiin tykästyneet muhun kanssa.
Toki välillä on vaikeitakin aikoja ja voin sanoa rehellisesti, että ovat kuin pahempiakin pikkupiruja ajoittain, jolloin tulee väkisinkin itselle mieleen että voi nyt helkkari tätä kaikkea mutta kuitenkin.. Tämä on sitä elämää ja olen onnellinen. Tosiaan kyllä tykätään molemmin puolisesti, mikä varmaan auttaa sitten yli niiden huonompienkin hetkien ja onneks en nyt ole muutenkaan tuollainen, kun mitä jouduin itse kakarana kotona kokemaan. Päin vastoin.
En tiedä, miten aloittaisin tämän, mutta aloittaja hyvä, sinähän olet aikuinen ja jos olet mennyt yhteiseloon toisen kanssa, jolla on lapsia entuudestaan niin kai sinä haluaisit, jos tilanne olisi toisinpäin, että sinun lapsistasi välitetään ja että sinä varmasti ajattelisit myös heidän parastaan. KErroit tuossa omasta kodistasi ja ymmärsin, että siellä saamasi kokemukset ovat olleet sinulle hieman liian traumaattisia ja nyt sitten reagoit osittain samalla tavoin, kuin miten sinua on kaiketi joskus kohdeltu. Minä ymmärrän tuon tilanteen ja näkökantasi ja se saattaa ahdistaa sinua. Mutta toisoisin sinun pystyvän välittämään oikeasti sen ajan, minkä vietät lasten kanssa.
Katso alla olevat liitteet ajatuksella läpi ja rakasta itseäsi ja lähimmäisiäsi. Kuitenkin se rakkaus on ainoa rakentava voima täällä. Jos koet, että olet liian väsynyt ja et jaksa, käy puhumassa siitä ammatti-ihmiselle tai keskustele jonkun muun luotettavan henkilön kanssa, ellei tuttavapiiristä löydy sopivaa peiliä tähän tarkoitukseen.
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/uusinnumero?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_lifecycle=0&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_p_frompage=uusinnumero&_Article_WAR_DL6_Articlepor
Täältä löydät eri roolikartat, jos haluat tutustua niihin.
http://www.vslk.fi/index.php?id=19
Kuitenkin lapset tarvitsevat turvallista ja välittävää aikuista. Muista, että se lapsi maksaa aikanaan sinun eläkkeesi. Joten kohtele häntä sen mukaan. Suomen järjestelmä toimii niin.
Suvaitsevaisuus, ymmärrys ja rakkaus sekä huumori auttavat paljon.
ompahan vähän tyhmä kysymys,onhan miehenkin hyväksyttävä jos naisella lapsia entuudestaan,pitää miettiä oikeasti voiko hyväksyä toisen osapuolen lapset,itselleni oli itestään selvyys kun naisella oli poika hänen ennemmäisestä avioliitosta,kasvakaa aikuiseksi.....
täytyy hyväksyä,se toisellekin,mitä itsellekin
Lastenei pitäisi koskaan nähdä isnäsä naisia, meillä ei koskaan ppakotettu lapsia näkemään isän naikkosia, kiellettiin moinen touhu heti alkuunsa. Se ei ole lapsille hyväksi nähdä perheenrikkoja joka vie hänen isänsä ja sitten täysivn vieras ihminen tulee kotiin alkaa kiusaan jahaukkumaan, me säästettiin lapsilta se, riitti että rikkoivat perheemme. Mihin ne lapset tarvii vierasta ihmisitä en ymmärrä sitä. NYt lapset aikuisena ovat erittäin onnellisia kun äitinä estin sutturoiden meidän tuloa, ja lapset sanookin että olen maailman paras äiti kun suojasin heitä perheenrikkoijilta.
Jos sinun perheessäsi isälläsi on vieraita naisia, niin ei ne naiset mitään perheenrikkojia ole. Kyllä sillä isukilla se syyllisyystaakka harteilla on ja hän on perheenrikkoja. Vai mikä ihme kuvio teillä oikein on ollut, olette asuneet silti yhdessä? Eihän se perhe sitten mihinkään rikki mennyt. Sepustelet kyllä aika omituisesti.
Sitä saa mitä tilasit, miksi menit muslimin matkaan, ne saa ottaa useita vaimoja ja saa tuoda ne myös teille.
Mietin että on omituinen asia yleensä. Miten lapset liittyy siihen että vanhemmat eroaa? Pitääkö lapsetkin sotkea siihen ja hankaloittaa lasten elämää? Lapset eläv't äidin kanssa, ja isä elää jonkun toisen knassa jos joku on perheen hajoittanut, ei siihen soppaan lapsia pidä pakottaa eikä tuoda ketään ulkopuolista ihmistä hankaloittamaan ja kiusaamaan lapsia. Jos lapsiaan rakastaa, antaa heidän elää rauhassa ja pitää ulkopuoliset ihmiset kaukana, en ymmärrä miksi pitää samantien tuoda perheenrikkojat lasten ja exän perheeseen.
Kyllä teillä on melkoisia juttuja, suurimmasta osaa kommentoijista huomaa ettei ole oikeista asioista tietoakaan. Olen tutustunut nykyiseen avomieheeni vuonna 2007, olin yksinhuoltaja jo vuodesta 2003, omasta aloitteesta. Nykyisin omat lapseni ovat 26v ja 17v, nuorempi asuu kanssamme. Avomiehelläni oli tuolloin Vuonna 2007 4 ja 7 v, lapset, jotka olivat äitinsä huoltajuudessa, koska äiti päätti ja pettää nykyistä avomiestäni ja käski lähteä lätkimään. Lapset kävivät isänsä kanssa heti meidän kodissamme ja me taas avomieheni luona kyläilemässä. Lapset olivat todella huonosti käyttäytyviä monta vuotta, kunnes huomasivat, että heillä on jotain turvaakin meistä. Ja teemme kaikkea mahdollista yhdessä. Nyt olen asunut 2,5 vuotta vasta asunut avomieheni ja kuopukseni kanssa yhdessä avomieheni luona, jossa tytöt käyvät joka toinen viikonloppu, ja meillä on tyttöjenkin kanssa todella mukavaa, heille vain pitää osata olla olkapäänä, kuulijana sekä opetettu normaaleja käytöstapoja.
En halua moittia ketään, mutta on vaikeaa ollut, kun heidän äitinsä kiroilee ja käytöstapoja ei ole juurikaan ollut, niin opettaa heitä talonpoikaisjärjellä hyvin käyttäytyviksi nuoriksi neideiksi.
Jatkan mielelläni tätä juttua, jos voin jotenkin neuvoa jutun aloittajaa!
TIEDOTE 17.2.2011
Tasa-arvovaltuutettu
Isilläkin on oikeus vanhemmuuteen - myös eron jälkeen
– Aika on ajanut vanhemmuutta koskevan lainsäädännön ohi. Tätä kuvaavat
tasa-arvovaltuutetulle tulleet, syrjityiksi itsensä kokeneiden isien
yhteydenotot, totesi tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen torstaina puhuessaan
Tasa-arvoa erovanhemmuuteen - isät pois paitsiosta -projektin avoimessa
foorumissa Tampereella.
Lainsäädännön ja viranomaiskäytäntöjen näkökulmasta ongelmalliseksi on
muodostunut esimerkiksi etävanhemman, useimmiten isän, asema. Tasa-arvovaltuutettu
on tuoreessa lausunnossaan vastannut yhteishuoltajana olevalle etäisälle,
joka ei saanut tietoja lapsensa esikoulun aloittamiseen liittyvistä asioista.
Päivähoidossa yleisesti käytössä olevassa asiakastietojärjestelmässä ei
kysytä tietoja etävanhemmista.
Tasa-arvovaltuutettu pitää tilannetta kestämättömänä.
– Etävanhemmalle on annettava mahdollisuudet myös käytännössä seurata
oman lapsensa arkielämää. Asiakastietojärjestelmiä tulee kehittää niin, että
ne ottavat huomioon yhteishuoltajuuden edellyttämät käytännön vaatimukset.
Moni valtuutettuun yhteyttä ottanut isä on myös epäillyt, että erotilanteissa
sosiaaliviranomaiset suosivat naisia epäasiallisin perustein. Tunnetta on
vahvistanut se, että enemmistö sosiaalityöntekijöistä on naisia ja että
nykyään yhä useammin myös asiaa tuomioistuimessa käsittelevä tuomari on nainen.
– Mielestäni olisi paikallaan tehdä sosiaaliviranomaisten palvelujen osalta
selvitys siitä, onko sukupuolella merkitystä ja suositaanko äitejä viran-
omaiskäytännöissä, kuten epäillään. Tuomioistuinten huoltajuusratkaisuista
on jo olemassa vastaava tutkimus, Pirkko Mäkinen sanoi.
Lisäksi tasa-arvovaltuutettu toteaa, että vanhempainvapaasäännökset kohtelevat
äitejä ja isiä eri tavoin. Sairausvakuutuslaissa määritellään, että vanhempainvapaan
voi käyttää joko lapsen äiti tai isä, riippuen siitä, mitä vanhemmat
keskenään sopivat. Oikeus työntekoon ja vanhempainrahan nostamiseen
kuitenkin vaihtelee sukupuolen mukaan. Lapsen isällä on oikeus
vanhempainrahaan, jos hän osallistuu lapsen hoitoon eikä ole tänä aikana
ansiotyössä tai muussa omassa työssä. Äidille sitä vastoin voidaan maksaa
vähimmäismäärän suuruista vanhempainrahaa, vaikka hän on samanaikaisesti
ansiotyössä tai omassa työssä taikka opiskelee päätoimisesti ja saa
opintotukilain mukaista opintorahaa.
Valtuutettu on useita kertoja vuodesta 2003 lähtien pyytänyt sosiaali- ja
terveysministeriötä selvittämään mahdollisuudet sairausvakuutuslain
muuttamiseksi siten, että vanhempainrahasäännökset olisivat samanlaiset
isien ja äitien osalta. Asiaan ei kuitenkaan ole saatu muutosta. Kelan
ohjeistus perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön, ja moitteet onkin
usein suunnattu Kelaa vastaan.
Lisätietoja:
Tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen, puhelin (09) 1607 4465,
ylitarkastaja Minna Lundell-Kiuru, puhelin (09) 1607 4455.
--------------------------------------------------------
Miten tämä liittyy ao. kommentteihin???????????????
joo mä olen kanssa opettanut miehen lapsille käytöstapoja ja puhtautta ja yleensäkin kaikkea, kotona äidin luona ei ole mitää optittu. Mies sanookin että olen lottovoitto hänenlapsilleen ja parempi kuin oma äiti koska otan lapset huonioon. Heidän äiti kiroilee ja käy tanssuissa jatkuvasti, en ymmärrä. Jos mua ei olisi en tiedä miten lapsetolisivat edityneet kasvamisessa. Tiedän itsekin että olen ollut lapsille hyvä ihminen ja ajatellut vain heitä, tykkäävät minusta, alussa oli vaikeeta kun kannoimme heidänäitinsä tavarat pihalle jotta sain omani tänne tuotua, mutta pian ymmrsivät että kun ryhdyin heidän uudeksi äidiksi niin se oli hyvä ratkaisu. Nyt kehuvat ja sanovatkin välillä äidiksi, on heinoa tulla isojen lasten maailmaan ei tarvi niitä vaifppoja ja kirkumisia kuunnella. Nyt kun sanoo että nyt hiljaa he ovat hiljaa, vauvoja ei voi niin opettaa. Kotityöt hoituu, ja molemmat lapset osaavat minun opastukella jo vaikka mitä, paljon onvieö tehtävää sillä heikosti oppivat mutta käyn heidän kanssa terapiassa ja sieltä saamme neuvoja miten häiriköt kasvaa. Öitinsä ei siitä tykkää, mutta me emme siitä välitä, pääasia että minä saan rauhan ja olla omissa oloissa välillä ja kunnian itselleni. Olen paras.
Lissu kirjoittelee pöpilästä ja kuvittelee, et hänellä on uusperhe, voi reesua, yksinäistä katkeraa juoppoa.
No on pakko yrittää parhaansa mukaan ja ei saa olla ilkeä. Paha äitipuoli on pahinta mitä elämässä vois ees sattua, ja omat lapset on tärkeämpiä kuin mikään miehille.
Ei ole pakko tykätä, mutta pakko on käyttäytyä asiallisesti ja antaa toisen tuntea, että kuuluu samaan perheeseen.
Lapsi koston väline avioerossa.
Etelä-Karjalan Kesäyliopisto.
Ammatillissivistävä koulutus Lappeenrannassa
Lapsi koston välineenä ja lyömäaseena huoltajuusriidoissa ja eroissa.
Koulutus on suunnattu lastensuojelun työntekijöille, lastensuojelulaitosten ja perhekotien henkilöstölle, sosiaalityöntekijöille, terveydenhuoltohenkilöstölle, psykiatrisen hoitotyön henkilöstölle, poliiseille, kasvatus- ja perheneuvolan työntekijöille, opettajille, juristeille, tuomareille ja syyttäjille, maahanmuuttajatyötä tekevälle henkilöstölle, seurakuntien työntekijöillle ja kriisityöntekijöille.
Sisältö
Lapsen ja toisen vanhemman suhteen tuhoaminen: kuka, miten ja miksi?
Merkitys ja psykososiaalinen oirehdinta lapsen kannalta
Tapausten oikeudellinen ja strateginen arviointi
Mitä voin ammattilaisena tehdä tilanteen purkamiseksi?
Koston psykologia: Miksi kostetaan, kuka kostaa? Onko kosto suloista?
Kosto avioeroperheessä: toisen vanhemmuuden tietoinen tuhoaminen.
Aika ja paikka
26.10.2011 klo 9.00 - 16.00
Kesäyliopisto, Lappeenranta.
Luennoitsijat
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian tohtori, erikoistutkija
Nyholm Jan-Olof, kriminaalipsykologian dosentti, varatuomari ja rikosylitarkastaja
-------
Kyllä ne lapset vaistoavat sen, että onko äitipuoli heistä kiinnostunut. Olen huomannut, että jos opettelee tykkäämään lapsesta, viettää hänen kanssaan aikaa, tutustuu häneen ja tehdään yhdessä perheenä asioita, niin se lapsi oppii näyttämään itsestään hyviäkin puolia.
Olen itse eronnut pari vuotta sitten miehestä, jolla oli kaksi lasta. Näen lapsia edelleenkin ja itse asiassa nuo murrosikäiset taitavat tulla kaikista aikuisista parhaiten toimeen juuri minun kanssa, koska jaksan kuunnella heitä ja jutella kuten aikuisille juteltaisi. Otan heidät ihmisinä, en kiusankappaleina.
Suosittelen, että hankit sellaisen miehen, joka on lapseton. Olet liian kypsymätön ottamaan vastuuta lapsista.
Juuri noin. Elämää kokeneen aikuisen naisen puhetta tai kirjoitusta, ei kana-aivoisen pikkusutturan sekoilua. Ja kiitoksen olet saanut siinä, että edelleenkin lapset tulevat luoksesi vaikka heidän isästään olet eronnut. Valitettavasti sinunlaisiasi on harvassa.
Miettikää nyt sitten miksi tässä suomi on! Tai miksi sivilisaatiot tuhoutuvat. Tai diktaattorit astuvat valtaan ja hoitavat tällaiset pikkuongelmat.
No ku ei oikein oollu niin kivaa sen toisen ka ni menin sen toisen ka ja sitten oltiin toisten ka ja...
miten lasten kävi kun munat ja pimpat vetivät päihteiden kanssa ojasta allikkoon.
Ja pahenee...
Älä huoli, meillä voi olla 20v päästä muslimivalta , sillon ei eroa ainakaan naiset, kun ovat nyrkin ja hellan välissä ja, jos yrittää lähteä niin kivitetään kuoliaaksi ja tenavat kuuluu muslimikomenossa aina miehelle.
Meidän aikuisten täytyy osata käyttäytyä aikuisen tavoin näissä asioissa. Ei käynyt ilmi onko kysyjällä omia lapsia, ilmeisesti ei. Jos on niin heittäisin kysymyksen, miltä sinusta tuntuisi jos miehesi ei hyväksyisi sinun lapsiasi. Mieti tarkkaan oletko valmis hyväksymään miehesi lapset, koska lapset toivottavasti ovat hänelle kaikki kaikessa. Jos et hyväksy, se on raskasta sekä lapselle että isälle. Miettisin tosi tarkkaan omaa käyttäytymistäni. Tärkeintä ovat lapset ja heidän hyvinvointinsa. Kannattaa miettiä miten tulevaisuus...onko sitä perheessä tämän ongelmasi kanssa vai ei. Sinusta se on paljon kiinni...
Miten voi käyttäytyä aikuisen tavoin jos on tuommosta seuraa, huonosti äkasvatettuja lapsia jos ollenkaan, ja exä kurkkii ikkunoista sisään ja määräilee meitä tai yrittää. Hän ei halua että menisin hänen kotiinsa tarkkaamaan miten siellä eletään onko siistiä ja jääkaapissa ruokaa, ihan lasten parhaaksi, mutta yrittää sitten tunkeutua meille. Mies ei sano mitään eikä ole puolellani vaan lasten. Yritän kasvattaa hänen lapsistaan normaaleja, mutta vaikeeta on kun sieltä päin tuulee. Ainoo järkevä ihminen tässä on minä, kaikkeni yritän mutta ei sitäyksin jaksa vaikka on kaikki langat käsissä, kun kukaan muu ei tee mitään.
Minä ajattlen lasten hyvinvointia ja teen säännöst ja vaadin ym, mutta turhaan, aina saa haukut ja minä vaan kiitän jokus
Varmasti tiesit tuon, joten älä valita. Kummallisia ämmiä, ensin vamppaavat varatun miehen (varattu on myös lapsellinen vaikka olisi jo eronut). Sinunlaisesi ämmät on alinta kastia. Toivottavasti mies tajuaa, minkälaiseen paskaan on kätensä pistänyt.
Arvoisa VOISAATANASENTÄÄN,kenelle on varattu jo eronnut mies?Entä koskeeko teoriasi kenties myös jo eronneita naisiakin?Suomessa on muistaakseni itsemäärämisoikeus eikä ketään voi omistaa.
Samaa paskaa oli mies tai nainen. Tänä päivänä on enemmän sääntö kukn poikkeus uusioperheet. Jos ei kestä puolison lapsia, niin olkoon sitten menemättä lapsellisen isän tai äidin kanssa yksiin. Varsinkin NAISET ovat niitä vittumaisempia uusien puolisoidensa lapsia kohtaan. Satu pahasta äitipuolesta ei todellakaan ole satua, tänäänkään vuonna 2015! Ketä tämä palvelee?? Ei ketään ja kaikkein eniten niistä kärsii täysin viattomat lapset. Onko sinusta tuollaiset kana-aivot fiksuja? Ovat itsekin niin kakaroita, etteivät raukat ymmärrä elämästä mitään. Tärkein asia on miehen rahapussi, rakennekynne jne.. otka jo mainitsin tuolla aiemmassa kirjoituksessani. Nuo penskat eivät varmastikaan tulleet tälle kana-aivolle yllärinä, joten kasvunpaikka on tuolla kana-aivolla, ei lapsilla! Miehenä haistan nuo pikkupyrkirit kilometrin päästä ja tiedän kiertää kaukaa
VOISAATANASENTÄÄN,ei tietenkään ole fiksua valittaa miehensä lapsista koska lapsilla on oikeus isään.Mutta kysyinkin että kenelle on varattu jo eronnut mies?siihen en saanut vastausta.
Niin, oliko kysymys siitä? Ei o ja ollut. Mutta, "Varattu jo eronnut mies TAI se nainen".. Varattuja ovat, on lapsia. Ovat varattuja niinkauan kun henki pihisee vaikka ne lapset olisivat 60 vuotiaita. Ymmärrätkö? Et, koska itselläsi ei ole lapsia. Sitten ymmärrät. Ai niin, voihan ne olla "sillä lailla" varattuja näin vuonna 2015, että ovat rekisteröityneet kaikkiin pane mua sivustoihin ja on siellä täällä askaroitavaa. Mutta vakavasti puhuen. Eronneet henkilöt, kaikilla on pääsääntöisesti lapsia ovat varattuja, ja ne lapset ovat aina etusijalla, ainakin niin kauan kun täyttävät -voisinko sanoa 30 v-, koska vanhemmat joutuvat niitä elättämään, kun suurin osa ei saa töitä. Mieti sitä. Mutta pääasiassa nämä pikkusutturat vaativat ja vihaavat niitä miesten lapsia, koska miehen PITÄÄ leikkiä, ulkoiluttaa, harrastaa jne OMIEN lastensa kanssa, eikä pikkusutturat saakaa sitä "omaa" miestä ihan itselleen ja voi perkele, "että niitten kakaroitten jälkiäkin saa siivota" tarkoittaa sitä, ettei viitsi edes siivoa, ettei kynnet katke.
VOISAATANASENTÄÄN Oletpa agressiivinen.En tässä nyt yritäkkään väittää etteikö aloittajan kysymys kieltämättä olisi hiukan tyhmä.Minua vain ihmetyttää tapasi yleistää tiettyjä ihmisiä ja olettaa tiettyjä asioita niistä mitään tietämättä.Toki lapsen/lasten etua pitää yleensä ajatella ennen omaansa,mutta keltään vanhemmalta ei voi eikä saa vaatia sitä että pitäisi olla yksin kun on lapsia,oli sitten lähi- tai etävanhempi.Se on tota että ei automaattisesti lakkaa olemasta vanhempi kun lapsesta tulee täysi-ikäinen,mutta siitä ei voi mielestäni sanoa että olet varattu,olet vain jonkun äiti/isä.Itselläni on neljä lasta että en ole täysin tietämätön kasvatuksesta ja sen mukanaan tuomasta vastuusta.
Olet sinä sitte katkera akka.
Ei suomessa tarvii elättää aikuisia työttömiä lapsia, vaan sen tekee yhteiskunta ja , jos elätät liki 30 vuotiaita lapsia niin ne ei koskaan mene töihin .
Asenteeltasi olet agressiivinen vihainen ja katkera ihminen.
Miksi menit tämän miehen kanssa naimisiin, jos tiesit, että hänellä on lapsia? Olisit tutustunut myös lapsiin ennen lopullista päätöstäsi. Lapset eivät ole syyllisiä, eikä heitä saa vihata sen vuoksi, että sinä et jaksa. Oletko joku marttyyri? Lopeta narina ja kasva aikuiseksi! Mikäli et pysty siihen, lähde pois. Parempi lapsillekin. Ja älä missään nimessä itse hanki lapsia, koska et kuitenkaan pystyisi hoitamaan heitä. Lapset ovat ihmisiä ja osaavat välillä kiukutella. Heillä on myös oikeus siihen. Mene itseesi ja kasva aikuiseksi! Ja muista, älä itse hanki lapsia tuolla asenteella..
En ole naimisissa enkä vihaa lapsia! En vain tykkää toisesta, kemiat ei kohtaa. Kohtaako sulla kaikkien kans? Toinen lapsista on mukava poika,.
Aika hurjia nämä vanhemmat jotka pakottaa omat lapset vieraan ihmisen seuraan, vaikke he tahdo? Puutaan että onko pakko uuden naisen tykätät miehen apsista, kukaan ei kysy onko lasten pakko isetää isän uutta naista, ei ole. Lapsilta pitää kysyä ja heidän äidiltään saako vieras nainen tulla heille ja puhutella lapsi. Mutta miten musta tuntuu ettei kukaan kysy,m vaan käsittelee lapsia kuine sineitä, tungetaan vaan sekaan vaikkei saisi. Meillä kiellettiin perheenrikojien meille tulo ja olemasta lasten kanssa heitä kiusaamassa ja haukkumasa.Se oli vähäin mitä mies voi lapsilleen sen jälkeen tehdä kun antaa perhenrikkojan hajoittaa perheen ja hylkää lapset. Miehellä ei ole oikeutta kiristää lapsia näkemään perheenrikkojia, vaan olla näörä ja kuunnella lapsia ja heidän äitiään. Meillä lapset ei ole ikinä nähneet perheenrikkojia, etteivät ole saaneet huonoja vaikutteita elämään että niin on pakko tehdä hajoittaa perhe ja hylätä lapset leikkiä onnellista. Teimme aivan oikein kieltäessämme naikkoset meidän elämästä. En voisi kuvitellakkaan että lapseni olisi menneet pilalle ja en tuntisi heitä enää. Olen sentään lastem äiti ja mulle kuului aina lasten elämä ketä siihen kuuluu ja ketä ei. Miehen naikoset eivät kuuluneet meidän elämään, ja se oli parasta, Lapset sanookin että olen maailman paras äiti.
Ei teidän perhe ole rikki asutte kuitenkin yhdessä ja kokonaisena, mutta et vissiin ole antanut anteeksi miehellesi joka on käynyt vieraissa.
Ei ole pakko tykätä mutta kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan sääntö pätee.Lapset ei pyöri jaloissanne koko loppuelämäänsä,jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin he lähtevät maailmalle ja siihen asti on vain yritettävä kestää ja jos ei kestä niin sitten on mentävä eri teille.
EI tartte tykätä mutta aikuisen on tultava toimeen lasten kanssa kaikissa olosuhteissa ja ei kaannata muuttaa yhteen jos toisella on alaikäisiä lapsia niin seurustelu on paljon helpompaa. Aikuisen on sopeuduttava tilanteeseen ja tultava toimeen lasten kanssa oli ne sitten omia tai jonkun muuun bioloogisia lapsia. Onneksi itse asun lapseni äidin kanssa eikä tartte muiden kakroita Katella ja omakin jo 20v.
Ymmärtääkö miehesi tilanteen? Hänen pitäisi ottaa enemmän vastuuta lasten kasvatuksesta. Ja hänen pitää tukea sinua, vaikka joskus olisi eri mieltäkin. Tilanteet selvitettäköön sitten kun lapset eivät ole paikalla.
Ennen kaikkea lapsille pitää tehdä tiettäväksi, että tässä isän kodissa tehdään tällä tavalla ja äidin kodissa äidin tavalla. Lapsia ei saa kohdella vieraina, joille petataan kaikki valmiiksi, eikä huomautella huonosta käytöksestä.
Säännöt auttavat myös lapsia selviytymään, sillä ei ole helppoa heilläkään.
En jaksa kaikkealukea, itä on kirjoitettu, mutta itselläni on ollut kaksi äitipuolta, joista ensimmäistä en muista, koska olin niin pieni ja enoni vaimo anasti minut pois omasta kodistani, ns. pahan äitipuolen alta. En tiedä oliko se viisasta tai ei. Isäni erottua äitipuolestani PÄÄSIN takaisin kotiin ja kolme vuotta kesti sitä auvoista elämää, kunnes isäni "joutui naimaan" uuden äitipuolen, jotta taloon saatiin työtä tekevät kädet. Nainen oli 49v, eikä hänellä ollut koskaan ennen ollut miestä, puhumattakaan omista lapsista.
Joten elämä oli joskus helvetillistä. Vaikka olin koulussa ja hän kotona esim. särki jonkin astian, niin minä olin sen sieltä koulusta käsin särkenyt.
Hän kyllä tullessaan tiesi minusta, joten se ei tullut yllätyksenä.
Vaikka asiasta on vuosikymmeniä, on se "paha äitipuoli" syndrooma edelleen mielessäni, se seuraa vielä vanhanakin uniin.
Kerron tämän siksi, että jokainen, joka menee naimisiin tai nykyisin avoiittoonkin, henkilön kanssa jolla on lapsia, että miltä se minusta itsestä tuntuisi, jos olisin se lapsi ja miten minua kohdeltaisiin / huomioitasiin. Minua ei huomioitaisi, ei rakastettaisi, ei annettaisi hymyä, ei toruttaisi pahanteosta, olisin vain ilmaa, olisin kiistakapula vanhempani kanssa.
Siis asetu lapsen asemaan, kun niin teet, saat siitä itsellesikin paljon ja paljon rakkautta.
Olen itse ollut sijaisäitinä, en äitipuolena, joten en voi tuntea tuntemustasi, mutta ajattele positiivisesti, koska lapsi, vaikka vieraskin, antaa paljon elämälle.
Olen tämän pitkän elämäni aikana nähnyt nyky"nuorissa" monta hyvää äiti- ja isäpuolta, joille kumppanin lapsi on kuin oma. Tunnen myös isovanhempia, joilla voi olla useamman isän tai äidin lapsenlapsia, jotka ovat ihan yhtä hyviä ja ihania, kuin heidän biologiset lapsenlapsensa.
Se vaatii vain asennemuutoksen.
Toivon sinulle ja kaikille muille vastaaville pariskunnille hyvää eloa kaikkien lastenne kanssa.
Jos sä tykkäät siitä miehestä niin kait se on ihan järkevää hyväksyä se tosiasia, että miehen lapset kuuluu teidän kuvioon mukaan. Ei niitä lapsia voi jättää huomioimatta.
Käytännössä sitten tämä tarkoittaa sitä, että vaikka se lapsi olisi raivostuttava niin siihen suhtaudutaan samalla tavalla kuin omaan lapseensa elikkä ollaan sille äitinä ja rakastetaan sekä pidetään tarvittavt nyörit kasvatuksessa käsissä, jotta se "raivostuttavakin" lapsi saa kunnon eväät myöhäisempään elämäänsä.
Ymmärrän kyllä, että homma ei ole helppoa mutta aina kannattaa ja pitääkin yrittää saada asioita paremmaksi. Jos sitten on lapsi, joka kasvaa eikä koskaan välitä rajoista ja käyttäytyy aina huonosti niin toki voi sitten miettiä onko hommassa enää järkeä jos ei oikeasti edes rakkaus ja hyvä kasvatuskaan auta.
Jotkut ihmiset vaan on sellaisia, ettei heidän suhteensa koskaan onnistuta saamaan asiaa kohdilleen ja nämä tapaukset ovat sitten hankalia eikä niitä sitten mun mielestä tarvi enää kestää.
Rakkaus tarkoittaa sitä, että ainakin yrittää rakastaa, jos se ei vaan onnistu eikä auta lapsen suhteen josta kasvaa entistäkin vaikeampi niin eihä sille voi sitten mitään ja kyllä silloin voi ajatella, että "ei väkiste" "antaa olla" ja kun lapsi on tarpeeksi iso niin voi jopa osoittaa sitä ovea jos homma ei hyvästä sydämmestä rakkaudella yrittämälläkään onnistu hänen kohdillaan.
Toivon jaksamista ja onnistumista ja paljon rakkautta :D
Tykkääminen ? Voiko tuollaisen asian ja tunteen valita ? Sietäminen on mielestäni valittavissa .
Voittiko isä jonkun tuomioistuintaistelun, kun sai viikko / viikko -järjestelmän? Asuitteko jo sitä ennen kimpassa? Hankala paikka, sanoisin.
Mutta jos isällä oli kyseinen järjestelmä, ennenkuin muutitte kimpaan, niin hölmösti teit, kun menit saman katon alle? Ehkä kannattaisi harkita omaa kämppää ihan lähellä. Voisit paeta sinne niitä lapsia isän viikolla ja sitten kun olet taas viikon isän kanssa, niin annat kämppäsi vaikka couch surfing -tyyppien käyttöön.
Ei rakkautta voi pakottaa. Voi vain olla hyväksyä ja tehdä parhaansa. Omaa lastaan rakastaa, vaikka olisi millainen, vieraan lapsen rakastaminen on mahdollista, mutta kaikkihan eivät rakasta edes omaa lastaan.
ON PIDETTÄVÄ!
Mä tykkään miehestä ja sitä en menetä, mutta sen kersat niistä en pidä ja toivon ettei oliskaan eikä tuliskaan. Rasittavia aina syömässä ja huutamassa, ei mitään kätöstapoja likaisia ovat. Ole siinä sitten äitipuolena, ei onnistu. Yrittävät savustaa mua pihalle, no tää on heidän lapsuuden koti, ja yritän kaikin keinoin remontoida mun näköseksi, jota unohtavat että olivat heidän. En pidä. Tulla saa mutta säännöt on mun ja niiä noudatetaan. Mä en lähde kiusallanikana tästä talosta pois saavat tottua että koti on nyt mun ja mä määrään. Tästä taosta eivät saa penninkutalettakaan.
Voi myös olla niin, että tuo "häiriköivä" lapsi, tuntee olonsa epävarmaksi seurassasi? Ja siksi käyttäytyy, niinkuin käyttäytyy.
Juttu menee aina niin, että aikuisen on ensin annettava malli, hyvästä olosta, rakastamisesta, välittämisestä, huolehtimisesta jne, vaikka ei saisikaan vastarakkautta. Sitten, kun aikaa kuluu ja lapsi voi luottaa siihen, että tuo edellämainittu on pysyvää - hänkin uskaltaa murtaa "panssarinsa" = joka on näkynyt kaikkena negatiivisena. Kapinoiva lapsi saattaa myös käytöksellään ilmaista sen, että hän ei hyväksy vanhempiensa eroa ja kuvittelee, että, jos on sinulle töykeä, lähdet pois ja oma äiti palaa isän luokse. Jos noin on, se vaatii hänen isältään ja äidiltään paljon kärsivällistä keskustelua ja tuossa tilanteessa saatetaan tarvita myös ulkopuolista ammattiapua. Yleensäkin lapsen häiriökäyttäytymisestä kannattaa kääntyä perheneuvolan puoleen, mieluummin turhankin takia kuin antaa asian olla. Sillä kärsijänä siinä on lapsi / nuori. Ja se sitten tulee kaikille hankalaksi, jos lapsi / nuori ei ajoissa saa "solmujaan" auki ja tarvitaan esim. nuorisopsykiatrista palvelua.
En ymmärrä että mies on tehnytkään lapsia entisen kanssa, kun miettii että jos mies ei itse halunnutkaan niin tämä vaimoke rahasti sillä, kun on lapsia ja eroo saa elarit ja lapsilisät. Olisi hyvä jos miehenl apset tulisivat meille asumaan, olisi aina jotain järellistä, nyt kun minä katselen entistä vaimoa niin eihän se ole koskaan osannutkaan olla lastensa kanssa. Olen monesti sanonut sen miehelle, että lapset voisi tulla meille asuun, kun heidän äiti on hieman tossu. Ei ruokaa ei puhtaita vaatteita ei mitään. Minä olen suuremma työn tehnyt lasten kanssa. Mun aikaansaannosta että lapset ovat voimissaa.
Täällä ei varmaankaan aina saa kovin asiallista keskustelua aikaiseksi mutta heitän oman kommenttini silti soppaan.
Erehdysten ja yritysten kautta ja elämällä vuosia vain omaa elämääni lasten kanssa olen tavannut sen oikean miehen joka saralla. Molemmilla erilainen menneisyys mutta kuitenkin kokemusta menettämisestä ja elämän kovuudesta, mikä nyt yhdistää meitä. Olemme suhteessa vielä aika alkutaipaleella mutta eteen on tullut jo vaikeitakin asioita ja yksi on ollut yhden lapsen kapinointi suhdettamme vastaan. Koko ajan on kuitenkin ollut täysin selvää että parisuhde on se mihin kaikki perustuu ja me seisomme yhdessä rintamassa.
Kummankaan lapsi ei voi eikä saa tulla meidän väliin ja olemme jutelleet asiallisesti kaikesta ja hyvin suoraan ja onneksi olemme samaa mieltä kaikesta.
Muista lapsista näkevät me, sekä ulkopuoliset miten onnellisia kaikki ovat, eikä se ole vain ruusunpunaisten lasien läpi katsottua. Joten me emme anna kenenkään tulla väliin, ei edes lapsen, vaan rakentavasti keskustelemalla ja rakastamalla tästäkin selvitään. Mitä siitä tulisi että eroaisimme ja lapsi saa tahtonsa läpi, se ei ole edes vaihtoehto.
Mitä siitäkin tulisi jos lapsi saa oikeuden määritellä aikuisen elämän polun ja tavat toimia. Aikuiset on ne jotka asettaa rajat ja rakastaa, ei se kuulu lapselle.
Kukaan ei tässä kuviossa kärsi mitenkään, muutosvastarinta on ihan luonnollista ja ajan kanssa kaikki tasaantuu.
Ei kait kukaan voi pakottaa tykkäämään, mutta on erittäin ikävää lapsen kannalta saada sellainen äiti- tai isäpuoli, joka ei hänestä tykkää. Kannattaisi sen isä- tai äitipuolen miettiä, onko valmis menemään suhteeseen, jossa joutuu vain sietämään lasta...Pelkästään lapsen sietäminen ei ole lapsen etu.
Siis eihän lapsen tarvi olla missään tekemisissä sen isin uudenisen kanssa. Miksi tarvis? Lapsi on tekemisissä vain isän kanssa. Kun lapsi menee isin luoouusi nainen voi menne kotiinsa tai hotelliin siksi aikaa. Lapsen velvollisuus ei ole sitä naista nhähdä.
Meillä ei ainakaan yksikään lapsi ole ollut tekemisissä entisen isän naisten kanssa. Eme ole siihen lähteneet mukaan että joku suttura tulisi meille väkisin. Ei missään nimessä, siihen lapset oat liian arvoikkaita.
Ja mitä tarkoitat kun kirjoitat äitipuoli? Äitihän on kokonainen ei äiti puoleksi muutu jos lapsen vanhemmat eroaa. Omituinen käsitys sulla.
Jotenkin omituista että lapsen pitäisi nähdä tai edes puhua isän naisen kanssa joka on rikkonut hänen perheensä. Meillä ei kukaan sitä ymmärätisi. Lapseni ei ole rikkonut perhettämme, sen on thenyt täysin vieras ihminen joka oli niin katkera kun itsellään ei ollut mitään niin ei saanut muillakaan olla. Sitten sun mielestä vielä pitäisi semmoinen ihminen ottaa sydänystäväksi meille? Hurjaa.
Teillä se vasta omituista on , on isäsi naisia ja isin uusisä????? homoja ja muslimeja ja sitte vielä entisiä isejä?? sekä sutturoita ja vielä joku katkera vieras sukupuolesta et tiedä??? sekaisin, mutta äitee on kokonainen ja muut rikkonaisia????Äiteellä on ollut monta äijää ja kaikkien kaa tenavia, teillä se on ollut hurjaa menoa..