Kuka näkee mielessään ensimmäisenä luotettavan eurobreederin, kuka virolais-venäläisen pentutrokarin? Onko huono suomi kieli ehdoton nou-nou kasvattajaa valitessa? Voiko esimerkiksi aasialainen koirankasvattaja koskaan täyttää suomalaisten tiukkoja vaatimuksia koiran terveystutkimuksista tai käyttötuloksista?
Voiko ulkomaiselta koiraa hankittaessa tehdä poikkeuksen vain, jos koira hankitaan alkuperämaastaan - esimerkiksi akita Japanista tai sakemanni Saksasta?
Voiko ulkomaiselta koiraa hankittaessa tehdä poikkeuksen vain, jos koira hankitaan alkuperämaastaan - esimerkiksi akita Japanista tai sakemanni Saksasta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinulla nämä rasistiset vihapuheet vain jatkuvat, vaikka siitä muita syytätkin. Johan pomppasi, mutta se siitä.
Minun kolmesta koirasta yksi on Serbiasta ja yksi Virosta. Ensin mainitun kansalaisuuden omaavan kasvattajan kanssa ei kommunikoitu suomeksi, mutta jälkimmäisen kanssa kyllä - hänen puoleltaan hoonolla soomella. Tiesithän sinä, ystävä hyvä, että myös Suomen ulkopuolella on ihan kasvattajanimellisiä ja luotettavia kasvattajia? Huono suomi ei tee kenestäkään automaattisesti pentutrokaria tai -tehtailijaa, joten miksi ihmeessä se pitäisi olla "ehdoton nou-nou"? Pentutrokarit ja -tehtailijat ovat toki ehdoton nou-nou, mutta eihän kummankaan nyt toisaalta pitäisi liittyä kenenkään mielessä liiaksi nimenomaan venäläisiin ja/tai virolaisiin. Kyllä molempia suomalaisetkin osaavat, mutta oli kansalaisuus mikä hyvänsä, niin perus ihmistuntemustaidoilla ja maalaisjärjellä pötkii yllättävän pitkälle trokareita ja tehtailijoita väistellessä. Rasismi harvoin vie yhtä pitkälle yhtään missään.
Pointti tässäkin: kun nyt kerran tiedostat mm.terveystutkimukset, niin miten pitkälle ajattelit pötkiä ainoastaan Suomessa syntyneillä koirilla?
Toivoisin sinun erittelevän rasistiset ja vihapuheiset kohdat kirjoituksestani.
Viittasin kirjoituksessani alkuperämaassaan kasvatettuihin akitoihin ja saksanpaimenkoiriin. Puhuin myös eurobreedereistä*.
En myöskään väittänyt huonon suomen kielen taidon olevan yhteydessä edellä mainitsemiisi asioihin. Suomenkielisen kasvattajan valinnan taustalla voi olla myös muita syitä, kuten etäisyydet tai halu keskustella sujuvasti kasvattajan kanssa omalla äidinkielellään.
Muilta osin kiitän mielipiteestä; niitähän tänne pyysin. Kuulisin mielelläni lisää koirakokemuksistasi. Mitä kautta rekkusi hankit? Entä kuulitko kasvattajasta/yhdistyksestä jonkin virallisen kanavan kautta, vai oliko sinulla jo ennestään suhteita asianomaisiin?
* http://www.eurobreeder.com/
"Toivoisin sinun erittelevän rasistiset ja vihapuheiset kohdat kirjoituksestani."
Voisin toki tehdä niin, mutta kuten edellisessä kommentissani totesinkin, niin eiköhän tämä tällä kertaa riittänyt.
Sekä Serbiasta että Virosta ostettu koira tulivat valittua enimmäkseen vahingossa. Rotuni on Suomessa suht harvalukuinen, mutta olin ensimmäistä hankkiessa päätynyt suomalaiseen kasvattajaan, jolla oli kaksi koiraa serbialaiselta, maailmankuululta kasvattajalta. En enää muista, missä alunperin törmäsin kyseiseen serbialaiseen kasvattajaan, mutta olin joka tapauksessa taustatutkimuksia tehdessäni päättänyt, että hänen linjoista se koira tulee. Suomessa oli tosiaan kasvattaja, jolla oli häneltä koiria, mutta ne olivat niin nuoria, että päädyin kuitenkin ottamaan yhteyttä suoraan serbialaiseen kasvattajaan ja alle vuoden odottelun jälkeen oli koira kotona.
Toisen koiran kohdalla olin valinnut englantilaisen kasvattajan, jonka koirat vastaavat sitä, mitä todella haluan rodussa nähdä. En muista taaskaan, mistä ko. kasvattajan alunperin bongasin, sillä tämänkin kasvattajan koiria olin kuolannut jo vuosia. Siinä kävi sitten kuitenkin niin, että vahingossa sain tietää hänen myyneen koiria virolaiselle kasvattajalle, ja koska englantilaisella ei itsellään ollut tulossa pentuetta hyvään aikaan, niin päädyinkin kysymään koiraa virolaiselta kasvattajalta. Sieltä koira löytyikin suht nopeasti ja juuri siitä linjasta, mistä halusinkin.
Pitkä tarina tuossa vähän lyhyempänä ja riisutussa muodossa, mutta ei kummankaan hankintaan mitään kummoista liittynyt. Koirien piti siis suunnitelmien mukaan tulla Suomesta ja toisen Englannista, mutta niin vain suunnitelmat muuttuivat lennossa, vaikka sinänsä sainkin suunnitelmien mukaiset koirat. Ulkomailta koiraa hankkiessa pitää luonnollisesti tehdä ihan eri tavalla taustaselvityksiä, olla aktiivinen sekä käyttää aikaa ja rahaa koiran hankintaan enemmän kuin Suomesta hankkiessa. Voin kuitenkin suositella ulkomailta hankkimista kenelle vain, vaikka se tietysti hankkijalta tietynlaisia valmiuksia vaatii. Avartaa kummasti maailmaa ja omaa katsontakantaa asioihin, kun uskaltaa luottaa muihinkin kuin sellaisiin, joiden kanssa saa turista pienen Suomen menosta.
Onko muilla kokemuksia koiran hankkimisesta ulkomailta?
Minulla ei ole kokemusta, mutta kyllä voisin jos kaikki tuntuisi olevan ok eikä herää mitään epäilyksiä. Myöskin Suomesta vaikka kasvattaja olisikin ulkomainen. Jos kaikki rekisteriasiat on ok, henkilö on kuka väittää olevansa, koirat samaan malliin tutkittuja ja yleensäkin pidetty kuten Suomalaiseen tapaan kuuluu, niin en näe estettä ostaa pentua tällaiselta kasvattajalta.
Rotuni piireissä tuodaan paljon koiria ulkomailta, Virosta, Jenkeistä, Euroopasta. Maan rotujärjestön kautta löytää asialliset kasvattajat, koskaan en ole kuullut tulleen ongelmia näiden tuontien kanssa, eikä myöskään ulkolaisten kasvattajien kanssa.
Oma kielitaitoni on sen verran kehno, etten lähde hankkimaan ulkomailta koiraa, vaikka se voisi ollakin ihan hyvä juttu rodun kannalta. Nimittäin jos toisin koiran ulkomailta, pyrkisin saamaan siitä jotain jalostukseenkin.
Minussa eniten kiinnostusta herättävät ulkomaiset terveysluokitukset. Koirista tuntuu olevan vaikeampi saada tutkittua tietoa kuin kotimaassa - siitä kiitosta suomalaiselle jalostustyölle! - ja arvostelu on väljempää kuin täällä.
En itsekään hankkisi koiraa ns. elinkeinokasvattajalta. Pentujen ja emän on hyvä elää niissä oloissa, johon pentu myöhemmin päätyy. Ja kasvattaja voi olla vähän tarkempi mistä jalostaa, kun koko rahatalous ei ole kiinni siitä, kuinka paljon pentuja syntyy. Liekö tällaisia Pohjoismaissa lainkaan. Amerikkalaisista ammattikasvattajista olen kyllä kuullut.
Ammattilaisen apu lienee hyvä idea, ellei päädy ostamaan pentua aiemmin tapaamaltaan ulkomaan-tuttavalta. Pitäisi käydä useammin koiranäyttelyissä kontakteja hankkimassa.