"Sellainen on puhelin, sellainen on puhelin, monen monta se yllättää.... . Kuuluu laulun sanat.Silmätmiltei ymmyrkäisenä tuli mieleeni puhelimen kehitys sieltä lapsuusajoilta tähän päivään.
Perimmäisen huoneen, siis sen jota pappa piti omana huoneenaan, siellä se komea kapistus seinällä oli. Puhelimessa oli aika suuri näyttävä luuri, joka tempaistiin jalustalta pois, vastattiin haloo,haloo, täällä ......, jo alkoi kuulua kuka langan toisessa päässä halusi puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. Puhelun loputtua piti muistaa vääntää puhelimen kampea että sentaraali-Santra tiesi puhelun katkaista jos ei sattunut olemaan kuulolla.
Jos halusit soittaa kaverille, nosta luuri puhelimessa olevalta jalustalta, väännä kammesta ja jo oli Sentraali-Santra linjoilla, täällä keskus ja sitten pyyntö mihin halusi saada yhteyden. Välillä Santra kyseli, puhutaanko vielä?Niin, Santra oli kylän ikä-neito joka hallitsi kylän elämänmenon täydellisesti.
Miten oikein puhe kulki lankojen kautta, enpä tiedä, saaristoihinkin? Se tuli todetuksi kesäiset ukkosenilmat joskus räsäyttivät puhelimen mykäksi ja sitten tuli puhelin "monttöörille" töitä.
Aika kultaa muistot, nyt vain hiplaan kännykän numeroita, pian on vastaajan ääni ilmoilla. Runo Puhelimessa, on oiva muistojen herättäjä, joka alkaa "Soi Hanhelan puhelin tir-rir-rii, emo hanhipa hätään nyt kiirehtii....".
Perimmäisen huoneen, siis sen jota pappa piti omana huoneenaan, siellä se komea kapistus seinällä oli. Puhelimessa oli aika suuri näyttävä luuri, joka tempaistiin jalustalta pois, vastattiin haloo,haloo, täällä ......, jo alkoi kuulua kuka langan toisessa päässä halusi puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. Puhelun loputtua piti muistaa vääntää puhelimen kampea että sentaraali-Santra tiesi puhelun katkaista jos ei sattunut olemaan kuulolla.
Jos halusit soittaa kaverille, nosta luuri puhelimessa olevalta jalustalta, väännä kammesta ja jo oli Sentraali-Santra linjoilla, täällä keskus ja sitten pyyntö mihin halusi saada yhteyden. Välillä Santra kyseli, puhutaanko vielä?Niin, Santra oli kylän ikä-neito joka hallitsi kylän elämänmenon täydellisesti.
Miten oikein puhe kulki lankojen kautta, enpä tiedä, saaristoihinkin? Se tuli todetuksi kesäiset ukkosenilmat joskus räsäyttivät puhelimen mykäksi ja sitten tuli puhelin "monttöörille" töitä.
Aika kultaa muistot, nyt vain hiplaan kännykän numeroita, pian on vastaajan ääni ilmoilla. Runo Puhelimessa, on oiva muistojen herättäjä, joka alkaa "Soi Hanhelan puhelin tir-rir-rii, emo hanhipa hätään nyt kiirehtii....".
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sitähän se on pitkälti puhelimen kehitys, joskaan en itse tarvitse koko tietokannan välttämättömyyttä olla käsillä:D Joissakin liike-elämän ratkaisuissa, viestinopeus voi olla valttia.
Joskus on hauska kuunnella maaseudun ihmisiä: "Juu, se on nyt rouva Ylönen kun täällä juttelee," toimitti eräs perunanostaja hauskasti:
-"Jaa, ei isäntä sitten olekaan kotona,... vai?" "Juu u,... kertoo sitten vaan, että laittaa hän säkkiin perunat valmiiksi, kun se kyytijä,...poika kun on niin .... (seurasi hengästyneen touhukas kertomus) " juu se on rouva Ylönen kun täällä juttelee, kello yhdeksi niin kun se kyyti,...heippa :D