Joku kehui juttuani “lahnan perkuusta“. Otsikkoa kehui, itse juttua ei jaksanut lukea. Jollekin tuli mieleen “se ensi kerta“. Minäkin sitä omaani muistelin, ja vaikka tästä nyt varmaan pannukakku tulee, minä yritän kirjoittaa pikkuisen siitäkin.
Kyllä se oli sinä samana lahnanperkuukesänä, kun tarkkaan mietin. Mutta myöhemmin. Mätäkuu oli jo ovella ja heiniä ajettiin talliin. Helmin kanssa me niitä ajettiin, ja hevonen oli nimeltään Hely. Oli siinä auttamassa Helmin aikamiespoikakin, ja joitakin lähiseudun mökkiläisiä.
Helmi oli siinä talossa piikana. Hän oli semmoinen vähänläntä, iättömän oloinen, reipas muija, jolla oli omanlaisensa puhetapa. Hän alkuun vähän haki sanoja ennen kuin pääsi kunnolla lauseen päälle. Mutta huumorintajuinen Helmi oli, oikein veijarimainen täti.
Helmi oli ollut koko ikänsä piikana, niitä vielä sotien jälkeen oli, ja hänelle oli piikojen tapaan heti käynyt se vahinko. Mutta sittemmin hänestä oli tullut haluttu työihminen, josta isännät oikein kilpailivat. Hyvin Helmi hoiti lehmät ja kanat.
Siinä kananhoidossa minä Helmiä joskus auttelin. Kanoille kerättiin vesiheinää ja nuorta apilaa, hakattiin se havuraudalla silpuksi ja rivautettiin sekaan pikkuisen ruisjauhoja. Hyvin se kelpasi munijoille aamupalaksi.
Helmi tuli siihen kanssa. Hän oli kuivattanut munankuoria uunin jälkilämmössä ja kävi niitä hienontamaan. Siinä kyykisteltiin kumpainenkin, ja minä huomasin, että Helmillä ei ole alushousuja. Helmillä ei kesällä ollut. Arvaatte varmaan, että minulla rupesi heti siinä aamutuimaan seisomaan.
Heinänajossa Helmi oli ladossa tamppaamassa. Hangolla nosteltiin kuormasta heiniä kasan päälle, ja Helmi niitä jaloillaan survoi tiukempaan. Pistelee, Helmi valitteli, ja sekös nauratti miehiä. Pidä pikkuhousuja, niin ei pistele, he sanoivat. Se oli niin yleisessä tiedossa.
Siinä oli Helmin aikamiespoikakin, ja sekin naurahti. Olihan se yhtä ja toista kuullut.
Pojan aikaan ei puhuttu, mutta muuten miehet juttelivat mielellään Helmistä. Siinä on sitten hyvä kesäpillu, he sanoivat. Aina pikkuisen hiessä.
Sitä teerenpeliä pidettiin Helmin ympärillä ihan tavankin vuoksi. Talkoissa oltiin, ja kun hyvin osasi lohkaista, sai Helminkin nauramaan.
Minä en ole hyvä suustani, kuuntelin vaan. Muutenkin olen ujo, enkä kehdannut raitinristille lähteä illalla. Nuoriso siellä kokoontui, kun kesäaika kumminkin oli. Saunassa oli käyty, ja Helmikin saanut iltatyönsä tehtyä. Se tuli saunalta yöpaidassaan illan hämyssä ja suki hiuksiaan.
Tämmöinen kaunis kesäilta tekee kaihoisaksi, Helmi sanoi ja jäi siihen rappusille juttelemaan. Helmi ihmetteli, kun en ollut lähtenyt kylille, mutta minä sanoin olevani huono tanssimaan.
Sanottiin hyvät yöt, ja Helmi meni aittaansa. Minä jäin istumaan. Se levottomuus jotenkin kaihersi jäseniä. Istuin siinä ja Helmi tuli siihen uudestaan. Etkös sinäkään saa unta? No en.
Istuttiin siinä, ja Helmi sanoi, että tule vähäksi aikaa hänen viereensä. Että hän menee nyt, tule kohta.
Helmi meni, ja kun siinä hetken aprikoin, menin perässä. Helmi nosti peittoa ja minä pujahdin viereen. Maattiin hiljaa vierekkäin, silmät vaan vilkkuivat. Helmillä oli pitkä, flanellinen yöpaita. Tukka tuoksui saunalle, kylki lämmitti ja minulla oli jotenkin arvoituksellinen olo.
Helmi kysyi, tiesinkö miten tyttöjen kanssa ollaan.
Minä sanoin tietäväni. Hyvä että kieli kääntyi, niin kankeana olin päästä varpaisiin.
Helmillä oli herttainen, sydämellinen ääni. Hän kysyi, haluaisinko maata hänet.
Haluaisin, sain kakaistua kurkustani.
Kokeillaan sitten, Helmi sanoi ja rullasi yöpaitaa ylemmäs. Minulle tuli hätä päästä eroon paidasta ja housuista, mutta Helmi sanoi, että ei tässä kiire ole. Hyväillään ensin.
Minä hyväilin. Se oli ensimmäinen kerta, kun tunnustelin naisen villatavaraa. Minä huomasin, että Helmillä se oli reippaasti halki.
Eikä siinä sitten aikailtu. Tottuneesti Helmi minut ohjasti, ei tarvinnut sitä huolta kantaa, ja sen jälkeen kaikki kävi ihan itsestään. Helmi kerran, pari puristi, ja minulta alkoi sytkähdellä. Niin makeata ei ollut tehnyt minulla vielä koskaan.
Siinä sitten silmiteltiin, enkä tiennyt pitikö olla nolona vai kiittää vai mitä sanoa. Helmi herahti nauramaan ja sanoi, että älä sure, on tässä vielä iltaa.
Ihan kiva ilta siitä tuli. Helmi sanoi, että hän haluaa olla alasti ja otti yöpaidan kokonaan pois. Minä puristelin Helmin tisuleita, ja ne oli minusta aivan ihmeelliset. Armastelupaikan tutkin, että minkä mallinen se naisella on, ja Helmi tuntui tykkäävän siitäkin. Hänellä oli vähän semmoinen maine, että antoi miesten pidellä.
Otatettiin toinen kerta, ja sitä Helmi jo vähän kehaisi. Hän sanoi, että sehän oli kuin varsan potku. Enkä minä malttanut aarrettani jättää vieläkään, kun olin makuun päässyt. Helmi opasti kuinka ollaan takaapäin. Vai oliko se vasta seuraavalla kerralla? Syksyyn asti Helmi minua opetti, ja siitä olen ikuisesti kiitollinen. Vielä naimisissa ollessani lähetin hänelle aina joulukortin. Kaikkein kauneimman valitsin, ja lämmöllä muistelin.
Mutta muuten se loppui siihen. Tuli syksy ja pakkaset sinne meidän syrjäiseen hämäläiskylään, ja piiat muuttivat tuvan nurkkaan nukkumaan, isäntäväen valvovan silmän alle. Alkoi se pimeitten talvikuukausien pitkä selibaatti.
Kyllä se oli sinä samana lahnanperkuukesänä, kun tarkkaan mietin. Mutta myöhemmin. Mätäkuu oli jo ovella ja heiniä ajettiin talliin. Helmin kanssa me niitä ajettiin, ja hevonen oli nimeltään Hely. Oli siinä auttamassa Helmin aikamiespoikakin, ja joitakin lähiseudun mökkiläisiä.
Helmi oli siinä talossa piikana. Hän oli semmoinen vähänläntä, iättömän oloinen, reipas muija, jolla oli omanlaisensa puhetapa. Hän alkuun vähän haki sanoja ennen kuin pääsi kunnolla lauseen päälle. Mutta huumorintajuinen Helmi oli, oikein veijarimainen täti.
Helmi oli ollut koko ikänsä piikana, niitä vielä sotien jälkeen oli, ja hänelle oli piikojen tapaan heti käynyt se vahinko. Mutta sittemmin hänestä oli tullut haluttu työihminen, josta isännät oikein kilpailivat. Hyvin Helmi hoiti lehmät ja kanat.
Siinä kananhoidossa minä Helmiä joskus auttelin. Kanoille kerättiin vesiheinää ja nuorta apilaa, hakattiin se havuraudalla silpuksi ja rivautettiin sekaan pikkuisen ruisjauhoja. Hyvin se kelpasi munijoille aamupalaksi.
Helmi tuli siihen kanssa. Hän oli kuivattanut munankuoria uunin jälkilämmössä ja kävi niitä hienontamaan. Siinä kyykisteltiin kumpainenkin, ja minä huomasin, että Helmillä ei ole alushousuja. Helmillä ei kesällä ollut. Arvaatte varmaan, että minulla rupesi heti siinä aamutuimaan seisomaan.
Heinänajossa Helmi oli ladossa tamppaamassa. Hangolla nosteltiin kuormasta heiniä kasan päälle, ja Helmi niitä jaloillaan survoi tiukempaan. Pistelee, Helmi valitteli, ja sekös nauratti miehiä. Pidä pikkuhousuja, niin ei pistele, he sanoivat. Se oli niin yleisessä tiedossa.
Siinä oli Helmin aikamiespoikakin, ja sekin naurahti. Olihan se yhtä ja toista kuullut.
Pojan aikaan ei puhuttu, mutta muuten miehet juttelivat mielellään Helmistä. Siinä on sitten hyvä kesäpillu, he sanoivat. Aina pikkuisen hiessä.
Sitä teerenpeliä pidettiin Helmin ympärillä ihan tavankin vuoksi. Talkoissa oltiin, ja kun hyvin osasi lohkaista, sai Helminkin nauramaan.
Minä en ole hyvä suustani, kuuntelin vaan. Muutenkin olen ujo, enkä kehdannut raitinristille lähteä illalla. Nuoriso siellä kokoontui, kun kesäaika kumminkin oli. Saunassa oli käyty, ja Helmikin saanut iltatyönsä tehtyä. Se tuli saunalta yöpaidassaan illan hämyssä ja suki hiuksiaan.
Tämmöinen kaunis kesäilta tekee kaihoisaksi, Helmi sanoi ja jäi siihen rappusille juttelemaan. Helmi ihmetteli, kun en ollut lähtenyt kylille, mutta minä sanoin olevani huono tanssimaan.
Sanottiin hyvät yöt, ja Helmi meni aittaansa. Minä jäin istumaan. Se levottomuus jotenkin kaihersi jäseniä. Istuin siinä ja Helmi tuli siihen uudestaan. Etkös sinäkään saa unta? No en.
Istuttiin siinä, ja Helmi sanoi, että tule vähäksi aikaa hänen viereensä. Että hän menee nyt, tule kohta.
Helmi meni, ja kun siinä hetken aprikoin, menin perässä. Helmi nosti peittoa ja minä pujahdin viereen. Maattiin hiljaa vierekkäin, silmät vaan vilkkuivat. Helmillä oli pitkä, flanellinen yöpaita. Tukka tuoksui saunalle, kylki lämmitti ja minulla oli jotenkin arvoituksellinen olo.
Helmi kysyi, tiesinkö miten tyttöjen kanssa ollaan.
Minä sanoin tietäväni. Hyvä että kieli kääntyi, niin kankeana olin päästä varpaisiin.
Helmillä oli herttainen, sydämellinen ääni. Hän kysyi, haluaisinko maata hänet.
Haluaisin, sain kakaistua kurkustani.
Kokeillaan sitten, Helmi sanoi ja rullasi yöpaitaa ylemmäs. Minulle tuli hätä päästä eroon paidasta ja housuista, mutta Helmi sanoi, että ei tässä kiire ole. Hyväillään ensin.
Minä hyväilin. Se oli ensimmäinen kerta, kun tunnustelin naisen villatavaraa. Minä huomasin, että Helmillä se oli reippaasti halki.
Eikä siinä sitten aikailtu. Tottuneesti Helmi minut ohjasti, ei tarvinnut sitä huolta kantaa, ja sen jälkeen kaikki kävi ihan itsestään. Helmi kerran, pari puristi, ja minulta alkoi sytkähdellä. Niin makeata ei ollut tehnyt minulla vielä koskaan.
Siinä sitten silmiteltiin, enkä tiennyt pitikö olla nolona vai kiittää vai mitä sanoa. Helmi herahti nauramaan ja sanoi, että älä sure, on tässä vielä iltaa.
Ihan kiva ilta siitä tuli. Helmi sanoi, että hän haluaa olla alasti ja otti yöpaidan kokonaan pois. Minä puristelin Helmin tisuleita, ja ne oli minusta aivan ihmeelliset. Armastelupaikan tutkin, että minkä mallinen se naisella on, ja Helmi tuntui tykkäävän siitäkin. Hänellä oli vähän semmoinen maine, että antoi miesten pidellä.
Otatettiin toinen kerta, ja sitä Helmi jo vähän kehaisi. Hän sanoi, että sehän oli kuin varsan potku. Enkä minä malttanut aarrettani jättää vieläkään, kun olin makuun päässyt. Helmi opasti kuinka ollaan takaapäin. Vai oliko se vasta seuraavalla kerralla? Syksyyn asti Helmi minua opetti, ja siitä olen ikuisesti kiitollinen. Vielä naimisissa ollessani lähetin hänelle aina joulukortin. Kaikkein kauneimman valitsin, ja lämmöllä muistelin.
Mutta muuten se loppui siihen. Tuli syksy ja pakkaset sinne meidän syrjäiseen hämäläiskylään, ja piiat muuttivat tuvan nurkkaan nukkumaan, isäntäväen valvovan silmän alle. Alkoi se pimeitten talvikuukausien pitkä selibaatti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oi kiitos niin sydämellisestä tarinasta. Oikein tuli haikia olo. Tämä saattaa olla ihan tottakin? Ainakin voisi olla. Ah.
Luin sen ensimmäisen juttusi ja oli kyllä kaunista luettavaa, mutta niin oli tämä jälkimmäinenkin. Kyllähän tuo ehkä vähän liian hyvää oli ekaksi kerraksi ;)