Säännöllinen päivärytmi

Minäkin aloittelen vasta elämää sairauden kanssa. Ennen hoitoa vuorokausirytmi oli todellakin iltavoittoinen, usein nukuin vasta kahden aikaan. Nyt on lääkityksellä saatu hieman säännöllisemmäksi rytmiä. Nukkumaanmenoaika vaihtelee puoli yhdentoista ja keskiyön välillä, aamulla herään noin 7-8 aikaan. Lisäksi minulla on pieni lapsi, joka herättelee ajoittain öisin ja noihin yöherätyksiin en voi itse vaikuttaa.

Kysyit, että paljonko voin vaihdella rytmiäni ilman häiriöitä. Alussa kun lääkitystä vasta säädettiin, pienikin muutos aiheutti kaamean väsymyksen seuraavana päivänä. Nyt kun lääkkeeseen on tottunut, voin aivan hyvin valvoa tuonne kahteen ilman mitään järkkyä väsymystä. Tuota valvomista varten ei edes tarvi ottaa lääkettä myöhemmin, koska se ei enää väsytä sillä tavalla. Myöskään lapsen aiheuttamat valvomiset eivät enää väsytä mitenkään erityisen paljon. Lääkkeen olen muutaman kerran unohtanut ja muistanut vasta pari tuntia myöhemmin, ei juuri vaikutusta seuraavana päivänä. Nyt lääkityksenä on Ketipinor Prolong 350 mg päivässä.

Tuon rytmin saa valita itselle sopivaksi, eikä todellakaan tarvitse iltauutisten aikaan nukkua. Mielestäni kyllä ainakin kerran viikossa voisi hyvin istua iltaa tai valvoa muuten, ilman suuria vaikutuksia. Ehkä jopa pari kertaakin. Tarkoitan tuollaista kahteen valvomista, en koko yön kukkumista tuonne viiteen tai myöhempään. Alkoholia en käytä enkä lähtisi kokeilemaan mitään illanistujaisia, joihin kuuluu runsas juonti. Alkoholi sopii muutenkin huonosti bipoille ja osa lääkkeistä estää sen käytön.

Niin ja unohdin vielä sanoa, että herään aina suunnilleen samaan aikaan, olin valvonut tai en. Sitten jos on valvonut, olen sitten hieman väsyneempi päivällä, mutta seuraavana iltana nukuttaa taatusta sitten ajoissa. Jos lähdet tuohon yökukkuminen ja päälle nukkuminen pitkälle päivään systeemiin, niin se on kyllä taatusti tuhon tie. Koko rytmisi menee aivan päin prinkkalaa ja on työ ja tuska taas repiä itsesi ns. normaaliin rytmiin.

Puhuin lääkärini kanssa tuosta selkeän rytmin tarpeesta ja hän sanoi, että herääminen samaan aikaan, aamupala samaan aikaan päivittäin ja sitten päivän pääruokailut suunnilleen samaan aikaan joka päivä, on riittävän tiukka rutiini, joka pitää päivärytmin kasassa. Muista jutuista ei tarvitse välittää ja noiden aterioiden väliajat voi täyttää millä haluaa tai täytyy. Nukkumaan kun nukuttaa, tiukka heräämiskuri estää ylettömän valvomisen.

Kiitos vastauksesta, Bipopää. Olen itse vaiheessa jossa vasta aloitettu lääkitys tosiaankin väsyttää, taju lähtee iltaisin. Lapsiperheen arkea eletään täälläkin ja illat ovat olleet sitä "omaa aikaa" kun lapset on laitettu pehkuihin. Nyt tuntuu että sen on menettänyt kun "oma aika" onkin etenevää lääketokkuraa. Ehkäpä se siitä tasaantuu kun kroppa tottuu. En kaipaa jatkuvaa rillumista, mutta että edes periaatteessa voisi vielä joskus lähteä vaikka hyvään konserttiin tai työkavereiden kanssa iltaa viettämään.. selvin päin toki (se ei ole mikään ongelma). Ettei ole elämä tältä osin vielä ohi. Myös työkuvioiden puolesta tulee välillä tilanteita että pitäisi pystyä olemaan edustuskunnossa myös myöhään illalla, vaikken vuorotyötä teekään. Vähän on vielä hakusessa, miten palaset saa loksahtamaan kohdilleen. Äsken lapsi tuli kertomaan että maha on kipeä, no enpä taida olla tajuissani yöllä jos tarvii ruveta siivoilemaan, ehdin jo vetää napin naamaan... =( Että tällaisia käytännön elämän haasteita.

Sinänsä säännöllinen päivärytmi on tuttua lapsuudenkodistani, eräällä perheenjäsenellä kun on diabetes: säännöllisen ateriarytmin säilyttäminen on silloin elintärkeää. Että siihen jos vertaa niin kyllä tämänkin pitäisi lutviutua.

Kannattaa mahdollisimman nopeasti tiedostaa, ettei kyseessä ole sairaus vaan nimitys ihan normaalille mielialanvaihtelulle. Pystytte siten ottamaan kantaa niihin oikeisiin asioihin elämässänne, mikä saa mielialan välillä masentuneeksi. Asiat kannattaa opetella käsittelemään mielummin kuin hukuttaa pois huumaavin ainein, mutta mielestäni kaikilla on loppujen lopuksi oikeus tehdä valintansa itse.

Säännöllinen päivärytmi ja varsinkin työssäkäyminen tasaavat kyllä huomattavasti elämää tämän mielialahäiriön suhteen.

Toki se joskus saattaa vähän venyä, varsinkin lomalla ollessa ja joinain viikonloppuina ja niiden aikaan on aina se vaata että lähtee kovakin nousukausi käyntiin. Onneksi lääkkeillä ja puolisolla olen ne saanut melkolailla estettyä jo vuosien ajan kun tunnistan itsekin sen tunteen kun alkaa vauhti kiihtymään ja uskallan sitä jo vastustaakin ja lyödä jarrua peliin.

Nuorempana opiskelijana en tätä niin tiedostanut ja meni useampi vuosi siihen kun sen ymmärsin miten tärkeää on mennä sänkyyn viimeistään 23 aikaan joka ilta, nukuttipa sitten tai ei ja herätä viimeistään 8 aikaan, väsyttipä sitten kuinka paljon tahansa.