Aloitanpa yhden puhepolun "ihan ite" (pohjalainen! :) ) ja kyselen, mitä uusia harrastuksia olette löytäneet/aloittaneet 50 ikävuoden jälkeen?
Harrastuksista
Hanna
16633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
maalaamista, muotoilua, kirjoittamista ja surffailua tietokoneella. Lenkkeilyä ja joogaa harrastan jaksoittain.
Lopetin tupakanpolton, punaisen lihan syönnin, liian kahvin juonnin ja vähensin ravintolassa käyntejä.
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.
Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa kuntoliikuntaa.
Itse menin lumilautailu kurssille 2 pv kesti opetella lautailun alku.Nyt nautin harrastuksesta.
Samoin melonta tuli kesä lajiksi. Kurssille vain ja aluksi vuokra kajakilla kunnes harrastus vei mennessään ja ostin halvan kajakin.
Vielä aloitin juoksemisen tähtäimessä maratooni ennen 60 v päiviä. (siis ensimmäinen) aikaa menee vuosi varmaan kunnon hankkimiseen. Mitään en menetä mutta jotain voin saada.
Minuun iski niin valtava harrastusvimma eläkkeelle päästyäni, etten tahtonut tietää mihin kaiken purkaisin.
Ensimmäisen vuoden aikana oli joka päivä varattu jollekin harrastukselle. Siitä alkoi pikkuhiljaa kehittyä samanlainen noidankehä kuin konsanaan työelämässä.
Saatoin joku ilta tuntea että haluaisin vaan olla kotona ja viettää rauhallista koti-iltaa, mutta almanakassa oli varattu aika jollekin harrastukselle.
Seuravana vuonna olin vähän viisaampi ja ajattelin etteihän minun tarvitse harrastaa kaikkea yhtä aikaa. Voihan niitä harrastuksia ripotella pitkin tulevia vuosia kun aikaa on!
Kävin mm 1-vuotisen valmistavan taidekoulutuksen!
Siellä minä, 55 , nuorten joukossa maalasin ja piirtelin, etsasin, muotoilin. Uskokaa, että oli hauskaa. Ei vaan minusta, vaan nuortenkin mielestä oli kivaa kun oli oikea "äiti-hahmo" mukana. Keväällä sitten jännäsimme porukalla kuka mihinkin korkeamman tason jatkokoulutukseen pääsisi!
Kuntosalille minut oli lähetteen avulla jo aikaisemmin määrätty ja siellä kuljin ihan mielellään, välillä muutin mieltäni ja meninkin uimahallille.
Aikaisemmin olin hiihtänyt paljon talvisin ja harrastanut jonkun verran lasketteluakin, mutta ne harrastukset ovat nyt historiaa.
Päätin kokeilla golfia. Sain jopa houkuteltua poikanikin mukaan. Siitä mukava peli, että sekä nuoret että vanhat voivat pelata yhdessä.
Useimmat harrastukset ovat ilmaisia: Kävelylenkit, lukeminen, kirjoittaminen, musiikin kuuntelu. Aina löytyy jotakin, jos vaan haluaa tehdä. Ja jos ei halua, niin kukaan ei valita.
Aloitin ainoan, uuden harrastuksen.
Punttisalilla 5-kertaa viikossa, nykyään 6-kertaa.
Joka kerralla tosin osa ajasta menee fitness-puolen jumputtimien ja putkivempeleiden kanssa mutta pääpaino on vapaalla tangolla.
Ehdoton edellytys hyötymiselle on täydellinen raittius.
Tissuttelujaksoilla ei kannata ajatellakaan treenejä.
Kahvia juon runsaasti ja syön kaiken sortin lihaa.
Rasvatonta maitoa, vähärasvaista raejuustoa ja kananmunia kuluu myös.
Protskutarpeekseni lasken noin 150g/vrk.
Hei!Kysyit harrastuksista;itsellä kun fyysinen puoli on hiukan rajoittunut,mutta mielikuvitus laukkaa,kuin varsalla,keksin näin eläkeläisenä heille tarkoitetut kerhot.Siellä on vireätä porukkaa,vaikka ikävuosia on vähän enemmän kuin minulla! Maanantaina on keskustelu-ja ohjelma,-tiistaina käsityö-ja keskiviikkona toinen keskustelukerho! Pidän kovasti niitten toimeliaasta ilmapiiristä! Välipäiviksi riittää lastenlapsien tapaamista ja hoitamista,pitää paikkansa,että eläkkeellä on kiireistä!Se on ihanaa jos tuntuu kunto huonolta,saa jäädä lepäämään, PAKKO ei ole lähteä minnekkään! Elän elämäni parasta aikaa!
Jospa minäkin kertoisin, mitä ihania harrastuksia löysin itselleni nyt noin 55:na. Olenhan työtön ja kun olen puhtaasti luontoihminen ei ole puutetta mieluisista harrastuksista. Muutettuani elämäni Hesassa asuneena tänne maaseutumiljööseen, pääsen oiken sydämen halusta marjastaan, sienestämään, kalastamaan, kameran kanssa liikkumaan luonnossa, kuvaamaan luonnonihmeitä, kirjoitan paljon mm. runoja, luen paljon sellaista syvällisempää kirjallisuutta, opiskelen tietotekniikkaa, teen www-sivuja ystäville ja opettelen uusia ohjelmia ja koneen tekniikkaa - siis mielekästä tekemistä on tosi paljon. Olen oikein kunnon PC-friikki, vaikka olenkin naisihminen, onhan tietokoneharrastus mielletty yleensä miesten harrastukseksi. Kuvankäsittely on tietokoneella mielenkiintoista ja vaikka vallan mitä. Nyt tämä ajatuksenvaihto täällä netissä ja kiva olisi olla muutama sähköpostiystäväkin.
Mielenkiinnolla luen toisten harrastuksista ja voimme varmaan kysäistä toisiltamme, jos jostain asiasta neuvoa tarvitaan - eikö vain ?
Ekan koiran ostin omilla rahoillani 18 vuotiaana ja maksoin siitä 800mk osamaksulla, nykyään sama koira maksaa 4000mk. Uusia harrastuksia en koirien lisäksi ole hankkinut muuta kun tämän netin ja KARAOOKEN!!!!!!!!! ja ikää sitä on 53v.
kiinnostunut olen aina ollut ja tähän ikään mennessä olen ehtinyt hankkia kunnioitettavan kielitaitovaraston.
Nyt on aikaa meilata eri puolille maailmaa ja vaihtaa ajatuksia ikäistensä kanssa. Mielenkiintoista kuulla, mitä esim. Brasiliassa, Uudessa Seelannissa, Australiassa, Kanadassa, Kaliforniassa ja eripuolilla Eurooppaa olevissa maissa meiliystävät puuhailevat.
Saattaa löytää samalla aaltopituudella olevia ystäviä, niinkuin itse löysin esim. irlantilaisen
meiliystävän, joka on samanlainen "kielihullu" kuin minäkin. Uudesta Seelannista on joka aamu odottamassa oikea naurupommi, joka saa heti aamusta hyvälle tuulelle.
Kehitys on todella mennyt valtavasti eteenpäin. Muutamia vuosikymmeniä sitten meni viikkoja, ennenkuin kirjeet toiselta puolelta maailmaa olivat perillä, nyt saa viestinsä perille muutamassa sekunnissa.
Jos hankkii itselleen ICQ-numeron, niin voi jutella toistensa kanssa suoraan.
Viestit ei tahdo mennä perille Suomi 24:ssä.
Olen aina ollut tavattoman kiinnostunut vieraista kielistä ja ehtinyt hankkia hyvän kielitaidon elämäni aikana.
Nyt on aikaa meilata eri puolille maailmaa ja vaihtaa ajatuksia ikäistensä kanssa.
On mielenkiintoista kuulla, mitä esim. meilikaverini Brasiliassa, Kaliforniassa, Kanadassa, Uudessa Seelannissa, Australiassa, Irlannissa, Saksassa ja Hollannissa puuhailevat.
Irlantilainen meiliystäväni osoittautui samanlaiseksi kielihulluksi kuin minäkin. Uusseelantilaisella on samanlainen huumorintaju kuin minulla ja hänen meilinsä saa minut aina hyvälle tuulelle.
Mutta surun ja ilon aiheet ovat varmaankin samat ympäri maailman.
Vielä muutmia vuosikymmeniä sitten saattoi kirjeen lähettäminen toiselle puolelle maapalloa viedä viikkoja, nyt menee viesti perille muutamassa sekunnissa.
ICQ:n avulla voi myös jutella suoraan toistensa kanssa.
Elän ihanaa aikaa,
lapset pärjäävät omillaan, ovat minun hyviä ystäviä,
mies lähti etsimään kadonnutta nuoruutta tyttöavovaimon avulla - toivottavasi on onnellinen.
Kun siitä kriisistä selvisin niin huomasin jotain ihan kummallista: on niin paljon uutta koettavana, että loppuelämä ei kaikkeen riitä.
Minä maalaan ja valokuvaan, luen ja kirjoittelen, kuntoilen, liikun luonnossa ja kaupungeissa, käyn katsomassa maalauksia ja kuuntelen musiikkia, harrastan keramiikkaa, matkustelen ympäri maailmaa ja teen kaikkea sitä, mitä aina olen ajatellut joskus haluavani kokeilla.
Näitä kaikkia täytyy vielä tehdä työn ohella, sääli.
Harrastusten osalta voi kysyä, pitääkö harrastaa jotakin sellaisten kanssa, jotka ovat samanikäisiä, vai eri-ikäisten kanssa, jolloin muut ovat pääosin nuorempia.
Minusta viimeksi mainittu olisi suositeltavaa. Se voisi olla hyödyksi molempiin suuntiin, niin "vanhukselle", jota kukaan kuusikymppinen eihalua olla, kuin nuoremmille.
Rupesin harrastamaan erästä budo-lajia jokin vuosi sitten ollessani pitkän matkaa kuudennellakymmenellä. Se on ryhmän muodossa toteutettava harrastus; joukon keski-ikä oli vähän yli kolmenkympin.
Lieneekö muuten miehille harrastusten löytäminen tai niiden tarve pienempi ongelma, kun tätäkin harrastuksia koskeva keskustelua käydään hyvin daamipitoisessa seurassa?
Hyvä Topi, mukavaa että haluat daamipitoisessa seurassa ajatuksia vaihtaa. Uskon, että vielä muitakin miehiä saamme keskusteluun mukaan.
Eikö budo olekin sellainen laji, joka kehittää kestävyyttä ja nostaa yleiskuntoa - en oikein osaa mieltää millaisesta lajista on kysymys.
Eikös se ole niitä ns. itämaisia voimailulajeja ja eikös niihin kuulu monia muitakin samantapaisia ?
Varmasti meidän ikäisten on ihan hyvä olla nuoremmankin väen kanssa samoissa harrastusjoukoissa ja siihenhän on monia mahdollisuuksia.
Toiset tietenkin luonnostaan viihtyvät itseään vanhempien seurassa - itse olen ihan nuoresta aina viihtynyt itseäni huomattavasti vanhempien kanssa. Olen aina tykännyt heidän kertomuksistaan ja kuunnella heidän elämänkokemustensa kirjoa.
Ja toki on harrastuksia, joita ihan yksin harrastetaan - joten jokaiselle ihmisluonteelle löytyy sopivaa harrastusfoorumia.
Tämä kaiken lainen tietotekniikan harrastaminen taikka metsissä samoilu on aika yksinäistä harrastamista tai luontokuvaus - mutta tämä keskustelu on sitten mukavaa "piiri" seuraa ja harrastamista, aivovoimistelua eräässä mielessä.
Kiitos pena, että kerrot lisää bodosta !
olla ratkaiseva, mitä harrastuksiin ja seuraan tulee.
Oma ystäväpiirini koostuu 25-95 vuotiaista, joitten kanssa voi harrastaa erilaisia asioita.
He ovat tietenkin kiinnostuneita eri jutuista.
Eräs ystävistäni ei jaksa liikkua ja hänen kanssaan käyn konserteissa, joskus teatterissa.
Muutamat ystävät pitävät luonnossa vaeltamisesta ja niinpä teemme joskus pitkiäkin vaellusretkiä
yhdessä. Sitten on niitä, jotka pitävät aurinkomatkoista ja on niitä jotka yhdistävät matkat ja kulttuurin. Jotkut pitävät taidenäyttelyissä kulkemisesta. Aina löytyy kavereita, joka lähtöön.
Mitäs tämä 95-vuotias sitten harrastaa? Golfia
tietenkin, pyöräilyä, syviä keskusteluja, musiikkia. Nupissa ei ole mitään vikaa ja monella nuoremmallakin on varmasti enemmän fyysisiä vikoja kuin hänellä.
Minä tykkään olla monenikäisten kansas,
omat lapseni ovat parhaita kavereita, joiden kanssa voipi käydä kuuntelemassa rockin (mielellään sitä oikeaa - 60 luvulta) ja toisaalta myös omanikäiset ystävät ovat mukavia, on yhteistä samanaikaisesta lapsuudesta ja nuoruudesta. Mutta tunnen vallan hurmaavia vanhempia ihmisiä, joiden juttuihin ei koskaan kyllästy.
Niinkuin useimmat tällä palstalla - viihdymme monenlaisessa seurassa tehden kaikkea kivaa.
Tarja Halonen sanoi uuden vuoden puheessaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Maailmalla kiertäessä ei voi samalta ajatukselta välttyä. Ainoastaan pimeä, kurainen, kiireinen työpäivä voi herättään toiveen, että olisi syntynyt etelämerensaarelle.
on tullut tapa. Ja on halpaa liikkumista.
minä olen aina, mutta juoksemisen olen lopettanut.... ;)
Paikallanolon olen oppinut iän karttuessa.
PS. Älä pahastu leukailustani, en voinut vastustaa kiusausta! :)