Lehtipisteeltä sattui mukaan pitkästä aikaa Alibi - lehti. Kannessa oli monta mediassa paljon pyörinyttä aihetta Nela Utkinan etsinnöistä Ulvilan - jutun "kapellimestari - käänteeseen" sekä Heidi Foxellin toipumista käsittelevä juttu, unohtamatta nykyisen valtiovarainministerin talon ampumista. Kuitenkin eniten pisti silmää ja monestakin syystä tuo Lauri Johanssonin kolumni.
Teksti on fiksua ja kun kertoo asioista mistä tietää niin yleensä onnistuu kirjoituksessa. Ajankohtaisuuttakin oli rutkasti Laten tekstissä mukana. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleeni painamaan ihmisten kaksinaisuus ja se miten mahdollisuudet joita kenelläkin meistä on vaikuttavat käytännön asioihin. Siis asiat jotka kolumnissa tulivat eritoten "rivien välistä". Mietin siis kovasti miksi Late on joutunut elämään niin kuin on sekä valitsemaan niin kuin on valinnut. Jokaisessa ihmisessähän on kaksinaisuutensa ja jokainen käyttää niitä mahdollisuuksia, joita meille kulloinkin tarjotaan.
Joskus kun pimeässä vaeltaa niin voi nähdä valon ja sitä valoa ei "elämän menestyjät" lopulta ollenkaan näe. Mitä pitää siis tehdä ymmärtääkseen miten voi elää parhaalla mahdollisella tavalla? Jokaisella on "pimeä puolensa", kun osaa ymmärtää elämää ja toisia ihmisiä ja on sisäisesti rauhassa niin sen puolen voi jo hallita. Ei, sitä eivät hallitse "menestyjät" eikä "suorittajat", vaan pitää nähdä mitä "alhaalla" on. Pitää oppia jotakin elämästä, joka on vaikea sanoa suoraan tai yleensä ääneenkään.
Itsekin näen että voisin olla niin poliisin kuin ammattirikollisenkin asemassa, en edes usko että ne ovat lopulta toinen toistaan kovastikaan eroavat asemat. Lopulta on vain tärkeää se miten osaa nähdä maailman, sekä mitä kukin sisimmässään edustaa ja on toisille. Maailma pitää elää paitsi itselleen, niin koko yhteisölle mitä edustaa. Lopulta on vain valintoja, joita käytetään joka hetki. Miten niitä valintoja voitaisiin käyttää, että mahdollisimman monien ihanteet toteutuisivat?
Minä nostan Lauri Johanssonille tänä päivänä hattua, hän on oppinut ymmärtämään jotakin itseään isompaa. Monesti on niin vaikeaa tuoda päivittäin ihanteita esiin niin että ihmiset ymmärtäisivät mahdollisuutensa. Byrokratia ei niitä tuo esiin, pitää osata katsoa kanssaihmisiä oikein joka hetki. Itsekin olisin niin p--rkeleen hyvä ihminen jos osaisin auttaa ihmisiä paremmin. Tätä olen ajoittain miettinyt. Menestys ei tuo kenellekään mitään, mutta se luo varjoja ja varjot luovat kuiluja ihmisten välille. Se lopulta johtaa rikoksiin, ja on vaikea sanoa onko se lopulta kenenkään vika. Yhteiskunta ei ole sopusointuinen, kun se ei osaa elää ihanteidensa mukaan. On niin vaikeaa kohdata ihminen sellaisena kuin hän yksilönä on.
Tässä terveiset (hyvät sellaiset) myös poliiseille. Toivon, että poliiseillakin olisi joskus jatkossa paremmat mahdollisuudet vaikuttaa ihmisten kohtaloihin. Ja toivon myöskin, että mikään ammattikunta ei ylpistyisi asemastaan liikaa. Siis toivon, että levottomuuden sijaan saisi voiton rauhallinen ymmärrys, että yksilöt elävät joka hetki omia kohtaloitaan, omine mahdollisuuksineen. Mitä tehdä tasa-arvon hyväksi?
Toivon myöskin, että Lauri Johansson lukee tämän, sillä toivon miehelle mitä parhainta tulevaisuutta. Menneisyys on jokaisella mikä on, se jää joskus jokaisella lopulta taakse. Mutta Lauri, sinussa on elämänymmärrys joka tuo mukanaan toivoa, kulkekoot tuo toivo mukanasi myöskin kun pääset siviilielämään joskus!
Teksti on fiksua ja kun kertoo asioista mistä tietää niin yleensä onnistuu kirjoituksessa. Ajankohtaisuuttakin oli rutkasti Laten tekstissä mukana. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleeni painamaan ihmisten kaksinaisuus ja se miten mahdollisuudet joita kenelläkin meistä on vaikuttavat käytännön asioihin. Siis asiat jotka kolumnissa tulivat eritoten "rivien välistä". Mietin siis kovasti miksi Late on joutunut elämään niin kuin on sekä valitsemaan niin kuin on valinnut. Jokaisessa ihmisessähän on kaksinaisuutensa ja jokainen käyttää niitä mahdollisuuksia, joita meille kulloinkin tarjotaan.
Joskus kun pimeässä vaeltaa niin voi nähdä valon ja sitä valoa ei "elämän menestyjät" lopulta ollenkaan näe. Mitä pitää siis tehdä ymmärtääkseen miten voi elää parhaalla mahdollisella tavalla? Jokaisella on "pimeä puolensa", kun osaa ymmärtää elämää ja toisia ihmisiä ja on sisäisesti rauhassa niin sen puolen voi jo hallita. Ei, sitä eivät hallitse "menestyjät" eikä "suorittajat", vaan pitää nähdä mitä "alhaalla" on. Pitää oppia jotakin elämästä, joka on vaikea sanoa suoraan tai yleensä ääneenkään.
Itsekin näen että voisin olla niin poliisin kuin ammattirikollisenkin asemassa, en edes usko että ne ovat lopulta toinen toistaan kovastikaan eroavat asemat. Lopulta on vain tärkeää se miten osaa nähdä maailman, sekä mitä kukin sisimmässään edustaa ja on toisille. Maailma pitää elää paitsi itselleen, niin koko yhteisölle mitä edustaa. Lopulta on vain valintoja, joita käytetään joka hetki. Miten niitä valintoja voitaisiin käyttää, että mahdollisimman monien ihanteet toteutuisivat?
Minä nostan Lauri Johanssonille tänä päivänä hattua, hän on oppinut ymmärtämään jotakin itseään isompaa. Monesti on niin vaikeaa tuoda päivittäin ihanteita esiin niin että ihmiset ymmärtäisivät mahdollisuutensa. Byrokratia ei niitä tuo esiin, pitää osata katsoa kanssaihmisiä oikein joka hetki. Itsekin olisin niin p--rkeleen hyvä ihminen jos osaisin auttaa ihmisiä paremmin. Tätä olen ajoittain miettinyt. Menestys ei tuo kenellekään mitään, mutta se luo varjoja ja varjot luovat kuiluja ihmisten välille. Se lopulta johtaa rikoksiin, ja on vaikea sanoa onko se lopulta kenenkään vika. Yhteiskunta ei ole sopusointuinen, kun se ei osaa elää ihanteidensa mukaan. On niin vaikeaa kohdata ihminen sellaisena kuin hän yksilönä on.
Tässä terveiset (hyvät sellaiset) myös poliiseille. Toivon, että poliiseillakin olisi joskus jatkossa paremmat mahdollisuudet vaikuttaa ihmisten kohtaloihin. Ja toivon myöskin, että mikään ammattikunta ei ylpistyisi asemastaan liikaa. Siis toivon, että levottomuuden sijaan saisi voiton rauhallinen ymmärrys, että yksilöt elävät joka hetki omia kohtaloitaan, omine mahdollisuuksineen. Mitä tehdä tasa-arvon hyväksi?
Toivon myöskin, että Lauri Johansson lukee tämän, sillä toivon miehelle mitä parhainta tulevaisuutta. Menneisyys on jokaisella mikä on, se jää joskus jokaisella lopulta taakse. Mutta Lauri, sinussa on elämänymmärrys joka tuo mukanaan toivoa, kulkekoot tuo toivo mukanasi myöskin kun pääset siviilielämään joskus!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Late on älykäs kaveri ja varmasti olisi oikeanlaisessa ohjauksessa voinut opiskella nuorena ja menestyä normaalissa työelämässä.
(väkivaltaisista) Alkoholistikodeista harvemmin vaan tulee sellaisia, jotka itsenäisesti osaisivat tehdä oikeita ratkaisuja ja menestyä normaalissa työelämässä.
moi!kutos numerossa alibia oli sulla juttua noista pampuista.tosi hyvä heistä oli ettei niitä tai vankeja voi kuitenkaan eritellä.ollaan oltu omalta kohdalta jo 15 vuotta siviilissä yhden vartian kans ja ollaan kavereita tänäänkin muurin paremmalla puolella!moikataan ja jutellaan aina kun tavataan,sattuu asumaan vieläkin talon jälkeen naapurissa;)jaksamisia!