Mietin että mitä ihmiset ovat oppineet menneestä elämästään. Ollaanko opittu mitään todellisuudessa vai onko jäänyt jotain aivoihin... Luulis että olis ainakin ihmissuhteista oppinut jotain tai että tälläisia juttuja ei kannata kirjoittaa.
---> olen toivoton
No sen olen oppinut että huonossa suhteessa ei kannata elään (tää oli helppo)
---> olen toivoton
No sen olen oppinut että huonossa suhteessa ei kannata elään (tää oli helppo)
Vastaukset 39
Vanhimmat
Elämä on opettanut monenlaisia asioita. Yksi mekittävimmistä on teeskenteleminen. Nuorempana jouduin aika usein hankaliin tilanteisiin ihmisten kanssa suorapuheisuuteni takia. En myöskään jaksanut naureskella jos ei nauratanut (typerille jutuille). Osittain työn puolesta olen oppinut kuitenkin teeskentelemään. Nyt on helpompaa ja sosiaalinen puoli toimii (hmmm). Osaan teeskennellä kiinnostunutta, huvittunutta, empaattista jne. Osaan pitää suuni kiinni tarvittaessa. En sano omaa mielipidettäni vaikka mieli tekisikin. Toivottavasti saan/osaan olla vielä joskus oma itseni ;) Ei muuta kuin Joulua vaan kaikille.
Toi oli aika hyvä oivallus. Asia on todella tuolla tavalla... en ole oikein koskaan ajatellut asiaa.
jännää että teeskentelyllä tosiaan saavuttaa asioita tai onhan se luonnollista että hyvin käyttäytyvä menestyy paremmin kuin suoraan asian kertovat. Matkustelen usein eri maissa ja suomalaiset ovat tuossa suhteessa yleensä kivikaudelta, me täräytellään asioita suoraan puhuen kun taas noi ulkomaanelävät teeskentelevät ja menestyvät...
..on mielestäni olla rehellinen itselleen ja muille sekä sanoa suoraan asiat ilman teeskentelyä, itsellä on ainakin parempi olla. Myönnän kyllä, olen saanut kärsiäkkin siitä etten ole oppinut pitämään suutani kiinni enkä haluakkaan oppia.Mitä en rehallisyydellä ja avoimuudella saavuta sitä en sitten tarvitse, vaikka kuinka kipeetä tekisi, pököpää mikä pököpää.
Elämä on opettanut, paljon on vielä oppimatta, ehkä joskus opin.
Aleksin kanssa olen samaa mieltä, huonossa suhteessa ei kannata elää, onneksi sen opin ja voin arvostaa itseäni sen päätöksen jälkeen.
Olisikohan oikeampi termi tuo mainitsemasi hyvä käytös. Tiedä häntä. Joskus olen kyllä salaa naureskellut mielessäni, kun joku on kehunut minun olevan luonnollinen ;) "Tuntisitpa vaan". Jospa se onkin niin, että "teeskentelystä" on tullut niin vallitseva käyttäytymismalli, että se koetaan luonnollisuudeksi.
..teeskentelyn olevan vallitseva käyttäytymismalli kuten sanoit. Usein sillä tavoitellaan omaa etua, minkä työelämässä huomaa hyvin; ollaan pomon kanssa samaa mieltä, ei uskalleta kyseenalaistaa asioita vaan otetaan kaikki vastaan mitä "ylhäältä päin" tulee.
Mitä siitä seuraa aikaa myöten, motivaatio työhön katoaa, uupumus iskee ja kaikki voivat huonosti!
aivan oikeassa.Teeskentely on valitettavan yleistä, miksi ei uskalleta olla omana itsenään. Usein on niin, kun kasvotusten puhutaan ollaan tosi ystäviä, mutta takana päin ei enää suinkaan olla ystäviä. Usein etsitään vaan omaa mielihyvää. Etenkin työpaikalla pitäisi pystyä teeskentelystä luopumaan...mutta kun on ne roolit..niitä ei sovi unohtaa...Työuupumus on kyllä varsin yleinen jo monella yöpaikalla ja varsinkin hoito alalla..Hyvää joulua t.hipskukkuu
jonkunasteinen 'teeskentely' lienee välttämätön osa diplomatiaa, jota joutuu harjoittamaan jos ei ole täysin itsekeskeinen. Ehkä elämän varrella luonnostaan suorapuheiset ihmiset oppivat teeskentelemään (olemaan hienotunteisia?) ja ei-suorapuheiset oppivat ilmaisemaan itseään suoremmin?
Itselläni on aina ollut ristiriitana ujo luonne ja vahvat mielipiteet. Olen oppinut ajattelemaan ja ilmaisemaan itseäni vahvasti ja/mutta diplomaattisesti.
eivät mielestäni tarkoita teeskentelemistä, joskus tietysti voi olla niinkin. Meillä kaikilla on varmasti useita erilaisia rooleja, riippuen siitä missä ollaan ja niissäkin voi olla "oma ihana itsensä". Rooleissa ja mitä olemme niissäkin oppineet,riittäisi pähkäiltävää pitkäänkin. Iloa jouluusi :)
No mulle onkin käynyt sitten toisinpäin, olen nimenomaan oppinut sanomaan asiat suoraan, ja kaikennäköinen mielistely on saanut jäädä.
Myönnän että siitä ei aina hyvä seuraa mutta oonpa ainakin rehellinen....Niin että rehellistä Joulua kaikille!
Teeskentelyä vai hienotunteisuutta? Jos kaiken sanoisimme suoraan, sitä helposti loukkaisi ihmisiä usein. Eikös se ole empatiaa ja hienotunteisuutta, ettei esim. kerro kuinka pahaa on ystävän valmistama ruoka? :) Jokaisella on myös ammattirooli, eihän kaikista asiakkaista voi pitää, muttei sitä kannata näyttää.
"Teeskentely" tarkoittaa mielestäni eri asiaa: yrittää olla erilainen kuin on, muuttaa käytöksensä muiden ihmisten odotusten? mukaiseksi. Loppujen lopuksi paljon teeskentelevä ihminen on vaikeaselkoinen, hänestä on vaikeaa saada selvää millainen hän todella on.
Sinua on kehuttu luonnolliseksi, luulenpa siis, että olet hyvinkäyttäytyvä ja hienotunteinen :)
"Sinua on kehuttu luonnolliseksi, luulenpa siis, että olet hyvinkäyttäytyvä ja hienotunteinen :)"
Toivottavasti olet oikeassa. Esitit mielenkiintoisia pointteja, hyvässä hengessä ;]
joo mutta kun aikansa teeskentelee ja sitten pikkuhiljaa tutustuu on aika heityää naamiot- jos onnistuu löytönsä kanssa, voi olla aivan rehellinen oma itsensä ja saa oikean ystävän ja saa nauraa paljon........
ja teeskentely ovatkin sisällöltään aika sukulaisia keskenään. Esimerkiksi näyttelijä eläytyy esitettävään rooliin ja elää roolihahmon todeksi. Teeskentelijän on myös eläydyttävä siihen rooliin jolla tavallaan "pisteitä" irtoaa eniten, tämähän on myös tavallaan teeskentelyn todeksi elämistä. Siis, mikä on teeskentelyä?
Mielestäni teeskentelyä ei tavallaan olekkaan, se on vain väline jota käytetään hyväksi jonkin päämäärän saavuttamiseksi. Eli, me ihmiset olemme monessa asiassa aika mestareita keksimään, ideoimaan jne. että saavutamme sen mitä haluamme.
Työpaikalla ja tiimi työskentelyssä on taas olemassa omat roolinsa. Mikähän lie tämän ajan ihmisen työpaikka rooli ja välineet, että työpaikka niiden puolesta on turvattu? Jouluista mieltä, huusi pukki tieltä, ja käärön heitti silmää iski siinähän tuli sinun joulu viski..:))
jos rooleilla haetaan pisteitä ja tavoitellaan omaa etua, se on mielestäni teeskentelyä ja mielistelyä. Pisteitä saa avoimuudesta ja rehellisyydestä, riippuen tietysti tilanteesta. Taisin jo kertoakkin, et mulle on ollut suorapuheisuudesta haittaa, varsinkin työssä koska eräitä periaatteita mä en itsestäni myy työnantajalle, mielummin lähden pois. Siitä ehkä joskus myöhemmin kerron lisää, uskon sulla olevan mielenkiintoisia kommentteja siihen jotka haluaisin kuulla.
Työyhteisöissä ja tiimeissä on paljonkin rooleja, itse koen niiden tulevan ihan luonnostaan ainakin omassa tiimissä, eikä työntekijöiden roolit ole teeskenneltyä tai vastoin heidän omaa arvomailmaansa ja periaatteitaan.
Ihmettelet varmasti miten voin sanoa näin työkavereistani, siksi koska olemme kaikki hyviä ystäviä keskenämme, jaamma ilomme ja murheemme.
Voin olla onnellinen siitä, että saan tehdä siinä porukassa työtä, josta kaikki pidämme.
Oli kiva jouluruno, kiitos sulle siitä ja tee joulustasi ikimuistoinen, toista samanlaista ei tule :)
Oli muuten hyvä alkulämmittely, näyttelijä roolit:)
rooleissa ja teeskentelyssä on se, mihin ne pohjautuvat sydämessämme, ovatko ne oikeassa linjassa arvomaailmamme kanssa. Voimmehan teeskennellä olevamme vaikka surullisia, niin että saamme toisen huomion osaksemme. Tämä sitten ei olekkaan linjassa oman sisäisen arvomaailman kanssa ja näin on syntynyt risti riita omaan sisimpään..ja toinen on tullut petetyksi..Tälläisiinkin juttuihin törmää aika usein, siksihän tämä keskustelun avaus osuikin naulan kantaan. Eli mitä olemme oppineet.
että arvoistaan on pidettävä kiinni..koskaan ei tipu liian syvälle, etteikö päivä alkaisi paistamaan. Senkin vielä, että on alkanut arvostamaan omia kantapäitä.
minäkin ollut. Ehkä elämä on opettanut minulle kantapään kautta, mitä on, kun on itsepäinen ja jääräpää. Vaikeuksia on ollut, mutta ne ovat kasvattaneet minua kuitenkin enemmän.Olen oppinut minäkin, että parempi olla yksin kuin huonon kaverin kanssa.*vaipuu muistoihin*. Niin, eikä ole välttämättä hyvä asia, että tunteet ohittavat järjen.. tunneihmisenä joskus todella vaikea pala nieltäväksi..:) Oppia olen yrittänyt tässäkin.
Jos on hyvä peesaaja eikä kavahda väriä kielessä, niin elämässä pääsee pitkälle. Puhuakaan ei tarvitse osata, kunhan osaa sanoa oikeassa paikassa jees jees.
Mää reppana en oo osannu tehdä ittelleni käyntikorttia ja profiilia. Jospa Joulun jälkeen jaksas paneutua asiaan niin pääsis tänne mukaan keskustelemaan.
Mitä on oppinu iän myötä?
Että kaikki takuuvarmasti aikanaan muuttuu. Kaikki mitä elämässä "saavuttaa", siitä joutuu jossain vaiheessa myös luopumaan. Ja toisaalta jos mitään ei mene pois eikä mistään suostu luopumaan, niin uuttakaan ei voi tulla tilalle. Sitä tässä kovasti pähkäilen näinä aikoina, että mikä se on se suurempi "totuus" tai "tarkoitus" tän elämisen jatkuvan ylös-alas-tyyntä-aallokon takana. Voi kauhistus, iskikö sitten se ns. 40-kriisi?!? Ja mä kun luulin että just mä selviäisin ilman tätä ikäkriisiä, tuntuu että justhan se oli se kolmenkympin kriisi. Nuorille sitä yrittää antaa positiivisen kuvan elämästä, mutta just nyt kyllä tuntuu että on ittekkin ihan ulalla tän elämän kanssa. Toivottavasti ei nyt lähiaikoina kukaan tuttu nuori tartte elämänohjeita eikä kannustusta, itte tarttisin sitä itseäni vanhemmilta, mutta kun ei sitäkään oo saatavissa kun omat vanhemmat on kuolleet eikä niin tuttuja vanhuksia ole lähipiirissä keltä vois tukea pyytää.
Mitä on oppinu iän ja elämän myötä?
Tavallaan kaikki on aika epävarmaa, ainoa varma asia on että asiat muuttuu, hitaasti tai nopeasti. Eikä se läheskään aina ns."tunnu kivalta".
Joukkoon käyntikortilla tai ilman.
Vähän lainaan kommenttejasi:
Että kaikki takuuvarmasti aikanaan muuttuu. Kaikki mitä elämässä "saavuttaa", siitä joutuu jossain vaiheessa myös luopumaan. Ja toisaalta jos mitään ei mene pois eikä mistään suostu luopumaan, niin uuttakaan ei voi tulla tilalle. Sitä tässä kovasti pähkäilen näinä aikoina, että mikä se on se suurempi "totuus" tai "tarkoitus" tän elämisen jatkuvan ylös-alas-tyyntä-aallokon takana.
Kuinka moni meistä todella miettii tuota... ja tajuaa
Ja olen mittinyt jo pitkään. Täytyy olla rohkeutta ottaa vastuuta omasta elämästään ja antaa muutostenkin tulla, vaikka kipeää tekisikin. Harvemmin isot muutokset tullessaan ovat kivuttomia. *puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä*
Kun on rohkea, realistinen ja vielä optimisti, huomaa että elämä on sittenkin ihanaa. Jokaisen pimeän tunnelin päässä on valoa. Joskus se tunneli on vaan aika hemmetin pitkä. Uskaltaessaan luopua jostain, avaa myös sydämensä uudelle joka saattaa väijyä ihan minkä kulman takana tahansa.
näin minä olen tämän asian tajunnut, kantapään kautta tosin... ;)
että Joulu yllättää juhlijat joka vuosi.
Ja paljon muutakin. Tärkeintä on kuitenkin se,
että itse huomaa oppineensa jotain ja oppivansa koko ajan uutta.
Sitten kun oppii vaihtamaan oman mielipiteensä, siis kääntämään takkinsa, niin on oppinut aika paljon.
Aattele, sitä kun oppii itselleen sanomaan, että olin muuten väärässä....
... se on yksi asia, jonka olen oppinut. Vaikka olen oinas ja itsepäinen, olen oppinut, (vaikka ei näistäkään jutuista välttämättä usko) että voin olla väärässä ,ja pystyn vaihtamaan mielipidettä ,ja myöntämään olleeni väärässä. Se on muuten hieno tunne itsellä jälkeenpäin, kun sen pystyy tekemään, puhumattakaan vastapuolen ilmeestä...
Luulen että kaikki itseään arvostavat oppivat tän jutun ennemmin tai myöhemmin, eli huonossa suhteessa ei kannata jatkaa.
Elämä on tehty elettäväksi ja tarkotus kai olis että ollaan suht tyytyväisiä siihen...
Ei nöyristelyä, mutta lisää nöyryyttä.
Omat murheet on aika pieniä monien isompien rinnalla.
Samoin, huonossa parisuhteessa ei kannata elää,
itsellä sen asian kanssa 'kipuilu' vei turhan kauan.
Parhaat vuodet, mutta en ole katkera.
monia asioita, onko ne sitten oikeasti oppinut on eri asia mutta ainakin:
- anna positiivista palautetta jos siihen on aihetta
- anna negatiivinen palaute rakentavasti
- älä suhtaudu ihmisiin toisten puheiden perusteella, vaan muodosta oma käsityksesi ihmisestä
- älä usko kaikkea, mieti omilla aivoilla
- maailmaa pyörittää raha
- rahalla ei saa onnea
- antaminen on saamista tärkeämpää tiellä onnellisuuteen
- puhu ihmisistä hyvää, pahat puheet tulee ao. ihmisen tietouteen
- enemmistö on aina väärässä
- sirkushuveja kansalle
- jokainen elämä on laulun arvoinen (Veikko Lavi)
jne...
olen oppinut jättämään turhan hötkyilyn pois ja nauttimaan niistä pienen pienistä arjen asioista. En tavoittele kuuta taivaalta enkä kuvittele olevani muuta kuin mitä olen.
Olen myös oppinut sen mitä mummuvainaakin jo opetti... aikansa kutakin... oli se sitten onnea, surua etc, niin jokainen tilanne ja tunne on ponnahduslauta seuraavalle tasolle, toivonmukaan paremmalle.
on opettanut minulle, että mikään EII ole itsestään selvää.
Elämä on opettanut pienen hetken merkityksen.
Elämä on opettanut surun kyyneleen kauneuden.
Elämä on opettanut, että kaikki vaikuttaa kaikkeen.
aika hieno kysymys. Ja hauskaa lukea mitä te muut olette vastanneet.
Olen itse törttöylyt elämässä sen verran että olen oppinut olla tuomitsematta muita. No, tuo näyttää tekopyhältä, mutta yritän tosissani. Olen itse tehnyt asioita joista joskus aikaisemmin olen sanonut viisaasti että "noin minä en ikinä tekisi!".
Toinen asia jonka 25v neitokainen opetti oli ettei elämää vastaan kannata taistella. Ehkä tarvitsen juuri ne vastoinkäymiset jotka minulle tulee. Esimerkkinä; jos sairastun kesken kiireisimmän ajan, ehkä lepo oli tarpeen. Ei ole mitään niin pahaa ettei siitä olisi jotain hyötyäkin.
Moni täällä kirjoitti että ei kannata elää huonossa suhteessa. Sitä olen tässä pitkään pohtinut, että kannattaako... ehkä suhde ei ole (vielä) tarpeeksi huono.
Sinä, Aleksi40, opetit mulle tällä kysymyksellä että on olemassa miehiä jotka pohtivat muuta kuin egoaan. Sorry miehet, tästä tulee varmaan vielä takkiin.. Menenkin laittamaan suojavarusteet päälle, jos sieltä joku tulee ruudun läpi...
kautta olen oppinut, elämään niillä arvoilla, mitä milloikin on ollut käytettävissäni.. Ja koitan myös säästellä niitä, mahdollisuusien mukaan, mahdollisen kohtalon varalle.. Oli se kohtalo, sitten mitä tahansa.. Paras säästö tapa on kuitenkin se, ettei tavoittele mitään sellaista, jonka tietää jo menettäneensä kokonaan.. Hyvää Joulua.. t, tosi-jorma
en oikein bonjannut kokonaisuutta
ymmärrän että elät arvomaailmasi puitteissa eli tiedät arvosi ja liikkumavarasi, miten arvojen säästäminen ilmenee? mitä kohtaloa varten niitä säästät ja miten arvoja voi säästää, olemalla käyttämättä niitä? ei ei täsmää mun aivoille ihan heti. Kerro vähän lisää, tämä oli niin erikoinen vastaus. En myöskään oikein ymmärtänyt säästötavan liitäntää tuohon menetetyn tavoittelemisen jättämiseen.
Säästän niitä pahan päivän varalle, jotta ei tarvitsisi vaipua kaikista vastoin käymisistä synkkyyteen vaan ajatella positiivisesti, ja että on oppinut sopeutumisen ja suvaitsevuuden taidon käsitellekseen niitä uudella tavalla.. Koska eihän kaikkea rahaakan kannata törsätä kerralla, mitä on.. Yksin on helppo säästää, kun kaksin taas käytetään niitä mitä on säästänyt.. Yksin käytetään erillaisia arvoja elämiseen, esim.toisen huomioon ottaminen tekemisissä jne.. ja viiminen.. Miksi tuhlata kaikkea energiaa, jos tiedät jo etukäteen, ettei voimasi säästoineen siihen riitä.. Oli se sitten mitä tahansa.. toivottavasti nyt bonjasit..
minun mielestäni hyvät arvot eivät kulu käytöstä, päinvastoin ne vahvistuvat, korjaantuvat paremmiksi. Jos niitä ei käytä, vaikka ne oisivat sisälläsi käyttövalmiina, ne saattavat olla implementaatioltaan aika epäkypsiä käyttöön. Jokaisella yksilöllä on arvonsa, onko ne oikeita siihen en sano mitään ja kuka niitä on arvostelemaan, mutta kahdella yksilöllä on omat arvonsa, mutta heidän pitää myös luoda yhteinen arvopohja. Ilman tätä ei ole tulevaisuutensa. Minä tuhlaan arvojani, päinvastoin kuin maallinen mammona, arvot saavat kuluttamisesta lisäarvoa.
en siis ymmärtänyt ...
Mielestäni tunteiden kanssa on niin, että mitä enemmän annat sitä enemmän saat. Kyllä se toinen huomaa jos pidättelet tunteita, ja alkaa ihmetellä onko hänessä vikaa vai sinussa. Korjaa jos ymmärsin sut väärin.
Positiivista antamisessa on se että voit olla tyytväineen itseesi jälkeenpäin, ainakin yritit kaikkesi
hyvät kulukkaan tosiaan, koska ne on niitä opittuja säästöjä.. Nyt kuitenkin edelleen Hyvää Joulua..
ok, hyvää Joulua!
pitää paikkansa, jos on kyseessä tasavertainen pari.. Mutta mihin niitä huomattavia tunteitaan, yksin olessa voitkaan käyttää.. Ja pari suhteessakin, polttaa vaan sitä yhteistä kynttilää sieltä oikeasta päästä, ei molemmista.. Mutta mikä onkaan tänä päivänä, se kaikkesi raja.. Kun sekään ei tunnu enää riittävän..
Niin kovin synkkää mutta totta. Tuli sun tekstistä mieleen että mikä minäkin olen saarnaamaan antamisesta kun avioeroa olen täällä avoimesti pohtinut. Taitaa olla jarrut päällä. (Ei sentään kässäri:)) Onhan se taitolaji, tuo ihmissuhde-juttu. Toisaalta; jos et pelaa et voi voittaa. Ja toisaalta, tuo on sinun selviytymiskeinosi.
on tosiaan.. Ainahan jotain, mutta ei kuitenkaan kannata aina kaikkea,ainakaan ihan heti.. Onneksi ei tunnu olevan, mikä onkin hyvä asia, jatkamaan elämää eteen päin, mutta muista kuitenkin jättää säästöösi jotakin, vaikka vinkkejä täältä jos muu ei auta.. Aivan, vain veikaten voit voittaa.. Elämän kouluahan tässä käydään joka päivä yksinään, ja säästöstä loput että selviää..