Veden varassa

Mitenköhän tässä kävikin näin
kippo kiepsahti kerrasta nurin päin
vaikka häämöttävän jo aavistin
mökkirantani rakkaimman laiturin

Ei ois pitänyt laineille lähteäkään
vaahtolakeille järvelle syksyisään
eikä kelluntaliivejä tietenkään
mukaan ottanut uhmakas yltiöpää

Veden varassa huomasin, olinkin
tyrskyin peittäissä pääni ja kasvonikin
eikä vene tuo kaukana, kumollaan
surmansoutajaa kyennyt auttamaan

Loppuni koittais, sen aavistin
järvenselällä hyytäviin aaltoihin
vaan kohta jo kylmissäin pinnalla veen
oljenkorteen tarttuisin viimeiseen

Näin karin, ei suurempi muodoltaan
ollut se lautasliinaakaan
vaan parempi tyhjää se kuitenkin
sille riittäisi voimani viimeisin

Jo likemmäksi luotoa uin
sen kylmään kallioon tarrauduin
kampeuduin kivelle istumaan
vaikka vesi oli viedä mukanaan

Läpimärkänä, kylmästä hytisten
leuat loukkua löi kera laineiden
vaan lämmöttä siinä yksinään
jouduin liian kauan kai värjöttämään

Vaan mikä povessa pilkaten lämmittikään
muisto menneestä josta ei jälkeäkään
rintataskussa kännyni lämpöinen
pitkällekö piisaisi latinki sen?

Mitä mies tekis viisas - yks-yks-kakkoseen
kai soittaisi siitä jo pikaiseen
vaan minä hullupa hetkeen lämpöiseen
tahdoin kanssasi palata uudelleen

Kerran viimeisen sormin kohmeisin
naamakirjan upposin saloihin
löysin kuvasi kauniin
siihen katsahdin
tutun lämpösi tunsin
sä ihanin