"Tämäkö on sitten se Fuchia City?", Eddy kyseli itseltään kolmikon astuessa uuteen kaupunkiin.
"Jep... tämä se on...", Taylor sanoi.
"Nyt vain etsitään se sali!", Harwey huusi ja lähti juoksemaan.
"Eikö tuolla pojalla ole muuta mielessä ikinä?", Taylor mutisi ja lähti perään.
"Odottakaa!", Eddy huusi vielä perästä ja lähti hölkkäämään.
"Tätä salia ei voi olla huomaamatta!", Harwey sanoi itselleen ja tuijotti suurta linnaa nenänsä edessä.
"Sisään sitten vain!", Harwey sanoi ja alkoi työntää ovia auki.
"Voi pojat!", Taylor sanoi kun he pääsivät sisään. Heidän edessään oli kolme käytävää.
"No tietenkin menemme keskimmäisestä!", Harwey sanoi ja alkoi marssia.
"Ei Harwey! Oikeanpuoleinen on aina oikea!". Eddy huusi ja veti hänet takaisin.
"Mitä te houritte? Vasen se tietenkin on!", Taylor karjaisi.
"No hyvä on... jokainen menee omaa tietänsä.", Harwey sanoi viisaasti ja paineli eteenpäin keskimmäistä käytävää. Taylor ja Eddy katsoivat hetken toisiansa ja menivät omaa tietänsä.
"Niinpä tietenkin! Umpikuja!", Taylor huusi raivoissaan päästyään käytävän päähän. Hän istui maahan ja mietti miten jatkaisi matkaa.
"Niinpä tietenkin! Umpikuja! Eddy taisi olla oikeassa!", huusi parin minuutin päästä Harweykin ja istui myöskin maahan.
"Niinpä tietenkin! Umpikuja! Olisi pitänyt ottaa sen Taylorin reitti!", Eddy tokaisi viiden minuutin päästä ja istui maahan.
Sillä hetkellä he kaikki sitten sanoivatkin:
"OLIN VARMA ETTÄ MINUN TIENI OLI OIKEA! *syvä huokaus*"
He istuivat kaikki hetken lattialla kun yhtäkkiä kuului narahdus siltä paikalta missä he istuivat.
"MIKÄ ÄÄNI TUO OLI?", he kaikki kysyivät itseltään ja hetken myöhemmin he tippuivat lattialuukusta alas pitkään liukumäkeen.
He kaikki kiljuivat kun he liukuivat maanalle, suoraan pimeyteen.
Pian kaikki kolme liukumäkeä olivat päässeet perille. Harwey tippui yhtäkkiä yhden puisen huoneen lattialle. Eddy tippui myös samaan huoneeseen mutta vain huoneen toiselle puolelle seinää. Taylor tipahti myös parin sekunnin päästä siihen samaan paikkaan. Huone oli noin 30 metriä leveä ja pitkä, eikä siellä ollut mitään sen sisällä. He saattoivat nähdä toisensa huoneen toisessa päässä.
"O... oletteko kunnossa kaverit?", Harwey kysyi joukolta. Eddy ja Taylor nyökkäsivät. He lähtivät kaikki kävelemään toistensa luo mutta silloin he törmäsivät johonkin.
"Onko tässä seinä!?", Taylor huudahti ja löi nyrkillään ilmaa.
"Voi ei... tämä huone on tehty täyteen hyvin puhtaita läpinäkyviä seiniä!", Eddy huusi ja yritti itsekin lyödä seinää.
"No kaipa täältä jotenkin pääsee ulos! Yritetään etsiä tästä sokkelosta ulos.", Harwey sanoi ja he lähtivät liikkeelle etsien tietä ulos.
Kesti puolituntia kunnes he olivat kaikki päässeet huoneen keskipisteeseen. Vieläkään ei ollut ulospääsyä löydetty mutta toisensa oltiin.
"Te olette hyvin avuttomia!", kuului yhtäkkiä naisen ääni heidän ympäriltään. Kaikki seinät upposivat hetkessä lattian sisään ja savu peitti koko huoneen. Kukaan ei nähnyt hetken mitään kunnes savu alkoi vihdoin hälvetä. Tyttö seisoi pian huoneessa heitä katsoen.
"Kuka sinä olet!?", Taylor kysyi ärtyneenä.
"Minä olen Janine! Fuchia Cityn salipäällikkö ja Kogan tytär!", sanoi tyttö.
"Minä olen Harwey! Olen Newbarkin Townista ja JOHTO-maan mestari!", ilmoittautui Harwey ja astui askeleen eteen.
"Vai että oikein New Bark Townista...", Janine sanoi ja haukotteli perään.
"Kyllä! Ja olen tullut tänne voittamaan sinulta Soulmerkin!", Harwey lisäsi.
"Käytämme kolmea Pokémonia! Valmistaudu häviämään poika!", Janine sanoi ja nappasi viittansa alta Poképallon.
"Valitsen sinut! Ampharos!", Harwey huudahti ja viskasi pallonsa lattialle jonka sisältä pyyhälsi ulos Ampharos!
"Minun valintani on... Arbok!", Janine sanoi ja heitti oman pallonsa maahan, jolloin suuri kobra luikerteli ulos sihisten.
"Ampharos, ukkoslyönti!", Harwey komensi ja Ampharos hyökkäsi nyrkit sähisten Arbokin kimppuun. Se sai suuren halvaannuksen mutta ei luovuttanut!
"Arbok, happohyökkäys!", Janine komensi ja hänen kobransa alkoi sylkeä syövyttävää nestettä. Amharos yritti väistää tätä liejua mutta sai lopulta osuman häntäänsä.
"Aaaamphhhh!", Ampharos kiljaisi ja juoksi ympäri salia.
"Takaisin Ampharos!", Harwey käski ja hänen lopulta pökertynyt Pokémoninsa palasi palloonsa.
"Teddiursa! Matkaan!", Harwey komensi tällä kertaa. Suuri välähys tapahtui ja hänen kimmeltävä Teddiursansa ampaisi ulos pallosta.
"Okei! Matkaan... Crobat!", huusi Janine ja vapautti lepakon pallostaan.
"Teddiursa, megalyönti!", komensi Harwey ja hänen Teddiursa totteli nyrkki ojossa. Crobat sai tällin naamaansa ja tippui maahan.
"Crobat, koita kestää!", Janine huusi mutta turhaan. Teddiursa ravasi sen päältä.
"Hm! Se ei ehtinyt edes iskeä!", Janine huudahti hermostuneena ja imaisi Crobatin palloonsa.
"Enää yksi Pokémon jäljellä!", Taylor sanoi sivummalla.
"Minä valitsen... Haunterin!", Harwey komensi ja heitti viimeisen pallonsa.
"Vai että Haunter... No... Minä olen päättänyt hyökätä... Nidoqueenillä!", Janine huudahti ja viskasi myöskin viimeisen pallonsa lattialle. Suuri ja mahtava Nidoqueen tömisti ulos.
"Haunter, hypnoosi!", Harwey käski. Haunter vapautti hypnoosiaallot itsestään kohti Nidoqueeniä joka yritti peittää silmänsä. Hypnoosi ei tepsinyt ja Nidoqueen yritti sokkona rynnätä kohti Haunteria.
"Nidoqueen, ei tuo auta! Käytä kivenviskontaiskua!", Janine komensi.
"Eihän täällä ole kiviä!", Harwey muistutti mutta Nidoqueen hyppäsi pari kertaa lattianpäällä jolloin se alkoi repeytyä. Pian oli lattiassa aukko josta Nidoqueen repäisi järkäleitä. Haunter yritti parhaansa mukaan väistää kiviä mutta yksi järkäle lopulta osui häneen. Haunter tippui maahan pökertyneenä...
"Älä huoli Harwey!", Eddy sanoi PokéCentterissä.
"Huomenna me rökitetään Janine oikein kunnolla!"
"Tiedän, tiedän! Huomenna... Janine saa katua voittoansa... minulla on nimittäin ässä hihassa!", Harwey sanoi ja siemaisi viimeiset pirtelöstään.
"JATKUU..."
"TO BE CONTINUED..."
"Jep... tämä se on...", Taylor sanoi.
"Nyt vain etsitään se sali!", Harwey huusi ja lähti juoksemaan.
"Eikö tuolla pojalla ole muuta mielessä ikinä?", Taylor mutisi ja lähti perään.
"Odottakaa!", Eddy huusi vielä perästä ja lähti hölkkäämään.
"Tätä salia ei voi olla huomaamatta!", Harwey sanoi itselleen ja tuijotti suurta linnaa nenänsä edessä.
"Sisään sitten vain!", Harwey sanoi ja alkoi työntää ovia auki.
"Voi pojat!", Taylor sanoi kun he pääsivät sisään. Heidän edessään oli kolme käytävää.
"No tietenkin menemme keskimmäisestä!", Harwey sanoi ja alkoi marssia.
"Ei Harwey! Oikeanpuoleinen on aina oikea!". Eddy huusi ja veti hänet takaisin.
"Mitä te houritte? Vasen se tietenkin on!", Taylor karjaisi.
"No hyvä on... jokainen menee omaa tietänsä.", Harwey sanoi viisaasti ja paineli eteenpäin keskimmäistä käytävää. Taylor ja Eddy katsoivat hetken toisiansa ja menivät omaa tietänsä.
"Niinpä tietenkin! Umpikuja!", Taylor huusi raivoissaan päästyään käytävän päähän. Hän istui maahan ja mietti miten jatkaisi matkaa.
"Niinpä tietenkin! Umpikuja! Eddy taisi olla oikeassa!", huusi parin minuutin päästä Harweykin ja istui myöskin maahan.
"Niinpä tietenkin! Umpikuja! Olisi pitänyt ottaa sen Taylorin reitti!", Eddy tokaisi viiden minuutin päästä ja istui maahan.
Sillä hetkellä he kaikki sitten sanoivatkin:
"OLIN VARMA ETTÄ MINUN TIENI OLI OIKEA! *syvä huokaus*"
He istuivat kaikki hetken lattialla kun yhtäkkiä kuului narahdus siltä paikalta missä he istuivat.
"MIKÄ ÄÄNI TUO OLI?", he kaikki kysyivät itseltään ja hetken myöhemmin he tippuivat lattialuukusta alas pitkään liukumäkeen.
He kaikki kiljuivat kun he liukuivat maanalle, suoraan pimeyteen.
Pian kaikki kolme liukumäkeä olivat päässeet perille. Harwey tippui yhtäkkiä yhden puisen huoneen lattialle. Eddy tippui myös samaan huoneeseen mutta vain huoneen toiselle puolelle seinää. Taylor tipahti myös parin sekunnin päästä siihen samaan paikkaan. Huone oli noin 30 metriä leveä ja pitkä, eikä siellä ollut mitään sen sisällä. He saattoivat nähdä toisensa huoneen toisessa päässä.
"O... oletteko kunnossa kaverit?", Harwey kysyi joukolta. Eddy ja Taylor nyökkäsivät. He lähtivät kaikki kävelemään toistensa luo mutta silloin he törmäsivät johonkin.
"Onko tässä seinä!?", Taylor huudahti ja löi nyrkillään ilmaa.
"Voi ei... tämä huone on tehty täyteen hyvin puhtaita läpinäkyviä seiniä!", Eddy huusi ja yritti itsekin lyödä seinää.
"No kaipa täältä jotenkin pääsee ulos! Yritetään etsiä tästä sokkelosta ulos.", Harwey sanoi ja he lähtivät liikkeelle etsien tietä ulos.
Kesti puolituntia kunnes he olivat kaikki päässeet huoneen keskipisteeseen. Vieläkään ei ollut ulospääsyä löydetty mutta toisensa oltiin.
"Te olette hyvin avuttomia!", kuului yhtäkkiä naisen ääni heidän ympäriltään. Kaikki seinät upposivat hetkessä lattian sisään ja savu peitti koko huoneen. Kukaan ei nähnyt hetken mitään kunnes savu alkoi vihdoin hälvetä. Tyttö seisoi pian huoneessa heitä katsoen.
"Kuka sinä olet!?", Taylor kysyi ärtyneenä.
"Minä olen Janine! Fuchia Cityn salipäällikkö ja Kogan tytär!", sanoi tyttö.
"Minä olen Harwey! Olen Newbarkin Townista ja JOHTO-maan mestari!", ilmoittautui Harwey ja astui askeleen eteen.
"Vai että oikein New Bark Townista...", Janine sanoi ja haukotteli perään.
"Kyllä! Ja olen tullut tänne voittamaan sinulta Soulmerkin!", Harwey lisäsi.
"Käytämme kolmea Pokémonia! Valmistaudu häviämään poika!", Janine sanoi ja nappasi viittansa alta Poképallon.
"Valitsen sinut! Ampharos!", Harwey huudahti ja viskasi pallonsa lattialle jonka sisältä pyyhälsi ulos Ampharos!
"Minun valintani on... Arbok!", Janine sanoi ja heitti oman pallonsa maahan, jolloin suuri kobra luikerteli ulos sihisten.
"Ampharos, ukkoslyönti!", Harwey komensi ja Ampharos hyökkäsi nyrkit sähisten Arbokin kimppuun. Se sai suuren halvaannuksen mutta ei luovuttanut!
"Arbok, happohyökkäys!", Janine komensi ja hänen kobransa alkoi sylkeä syövyttävää nestettä. Amharos yritti väistää tätä liejua mutta sai lopulta osuman häntäänsä.
"Aaaamphhhh!", Ampharos kiljaisi ja juoksi ympäri salia.
"Takaisin Ampharos!", Harwey käski ja hänen lopulta pökertynyt Pokémoninsa palasi palloonsa.
"Teddiursa! Matkaan!", Harwey komensi tällä kertaa. Suuri välähys tapahtui ja hänen kimmeltävä Teddiursansa ampaisi ulos pallosta.
"Okei! Matkaan... Crobat!", huusi Janine ja vapautti lepakon pallostaan.
"Teddiursa, megalyönti!", komensi Harwey ja hänen Teddiursa totteli nyrkki ojossa. Crobat sai tällin naamaansa ja tippui maahan.
"Crobat, koita kestää!", Janine huusi mutta turhaan. Teddiursa ravasi sen päältä.
"Hm! Se ei ehtinyt edes iskeä!", Janine huudahti hermostuneena ja imaisi Crobatin palloonsa.
"Enää yksi Pokémon jäljellä!", Taylor sanoi sivummalla.
"Minä valitsen... Haunterin!", Harwey komensi ja heitti viimeisen pallonsa.
"Vai että Haunter... No... Minä olen päättänyt hyökätä... Nidoqueenillä!", Janine huudahti ja viskasi myöskin viimeisen pallonsa lattialle. Suuri ja mahtava Nidoqueen tömisti ulos.
"Haunter, hypnoosi!", Harwey käski. Haunter vapautti hypnoosiaallot itsestään kohti Nidoqueeniä joka yritti peittää silmänsä. Hypnoosi ei tepsinyt ja Nidoqueen yritti sokkona rynnätä kohti Haunteria.
"Nidoqueen, ei tuo auta! Käytä kivenviskontaiskua!", Janine komensi.
"Eihän täällä ole kiviä!", Harwey muistutti mutta Nidoqueen hyppäsi pari kertaa lattianpäällä jolloin se alkoi repeytyä. Pian oli lattiassa aukko josta Nidoqueen repäisi järkäleitä. Haunter yritti parhaansa mukaan väistää kiviä mutta yksi järkäle lopulta osui häneen. Haunter tippui maahan pökertyneenä...
"Älä huoli Harwey!", Eddy sanoi PokéCentterissä.
"Huomenna me rökitetään Janine oikein kunnolla!"
"Tiedän, tiedän! Huomenna... Janine saa katua voittoansa... minulla on nimittäin ässä hihassa!", Harwey sanoi ja siemaisi viimeiset pirtelöstään.
"JATKUU..."
"TO BE CONTINUED..."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.