Haluisin vähän kysyä, että onko muilla ollut samanlaista tilannetta?
Eli siis, lääkäri suositteli minulle terapiaa johon minun oli pakko suostua. No sittenhän tämä terapeutti aloitti kaikki nämä kysymykset masennuksesta ja muista trauma jutuista.
Mutta minulla ei ole mitään mielenterveydellisiä ongelmia. Ja sen takia olenkin jatkuvasti sanonut terapeutilleni, että näistä ei ole mitään apua.
Kuitenkin terapeuttini jatkuvasti höpöttää, että valehtelen ja tarvitsen terapiaa ja että etsimme yhdessä ongelmani. Lopulta ajauduin siihen, että aloin uskomaan että olen hullu ja minulla oikeasti olisikin jotain ongelmia.. No siitähän seurasi se, että aloin etsimään itselleni sairautta ja lopulta aloin jo melkein uskomaankin siihen.
Lopulta kieltäydyin terapiasta ja nytten joudun keskustelemaan lääkärini kanssa jatkotoimenpiteistä, mutta terapeutti on valehdellut ja syytänyt vääriä tietoja terapiasta lääkärilleni.
Yhdessä vaiheesa pyysinkin pääsyä juttelemaan lääkärilleni, johon terapeuttini vastasi että hän varaa ajan. Seuraavalla kerralla sainkin kuulla, että terapeutti oli itse jutellut lääkärin kanssa ja miettinyt voiko minua pakottaa puhumaan asioista. Ja he päätyivät siihen, että ellen suostu puhumaan lapsuudestasi ja tunnustamaan että minulla olisi joku ongelma joka voitaisiin hoitaa, en voi edetä hoidoissani eteenpäin. (olen puhunut lapsuudestani jo niin moneen kertaan, että se on alkanut tuntumaan jo turhauttavalta, koska ei siitä ole mitään hyötyä ollut minulle)
Tämä on todella turhauttavaa, koska jos en suostu terapiaan, en voi jatkaa hoitojani eteenpäin. Mutta kun terapeutti ei ensinnäkään osaa työtänsä ja hän yrittää tehdä minusta hullua. Hän on myös kiristänyt minua terapiasessioissani ja tehnyt ihmeellisiä testejä ja kysellyt asioita, jotka ovat minun yksityisasioita.
Terapeuttini myös salaa minulta asioita ja minulla ei ole hajuakaan miksi joudun käymään koko terapiassa, niin sitten hän vain suuttuu ja sanoo että olemme keskustelleet tästä monesti - joka ei kuitenkaan ole totta.
Asialle ei kuitenkaan tehdä mitään ja koululääkärini suositteli, että siirtyisin muualle terapiapiiriin ja että tilaisimme tayssilta paperit koululle, josta voisin nähdä, mitä minusta on kirjoitettu.
Onko muilla ollut näin huonoa kokemusta terapiasta? En oikein tiedä mitä tekisin. Olen siis transhoidoissa nokialla, mutta hoitoni jäädytettiin koska terapeutti yrittää keksiä minulle sairautta. Ja jatkuvasti minua on kiristetty siitä, että hoitoni lopetetaan kokonaan ja voisin vasta 18v jatkaa hoitoja.
Onneksi täytän puolenvuoden päästä 18v, koska sen jälkeen voin siirtyä aikuisten transpolille. Mutta tässä on kuitenkin se ärsyttävää, koska halusin aloittaa hormoonihoidot jo paljon aikasempaa, mutta olen nyt ollut tutkimuksissa jo 2v. Ensiksi piti mennä puolesta vuodesta vuoteen, mutta nyt on jo mennyt kaksi vuotta.
Eli siis, lääkäri suositteli minulle terapiaa johon minun oli pakko suostua. No sittenhän tämä terapeutti aloitti kaikki nämä kysymykset masennuksesta ja muista trauma jutuista.
Mutta minulla ei ole mitään mielenterveydellisiä ongelmia. Ja sen takia olenkin jatkuvasti sanonut terapeutilleni, että näistä ei ole mitään apua.
Kuitenkin terapeuttini jatkuvasti höpöttää, että valehtelen ja tarvitsen terapiaa ja että etsimme yhdessä ongelmani. Lopulta ajauduin siihen, että aloin uskomaan että olen hullu ja minulla oikeasti olisikin jotain ongelmia.. No siitähän seurasi se, että aloin etsimään itselleni sairautta ja lopulta aloin jo melkein uskomaankin siihen.
Lopulta kieltäydyin terapiasta ja nytten joudun keskustelemaan lääkärini kanssa jatkotoimenpiteistä, mutta terapeutti on valehdellut ja syytänyt vääriä tietoja terapiasta lääkärilleni.
Yhdessä vaiheesa pyysinkin pääsyä juttelemaan lääkärilleni, johon terapeuttini vastasi että hän varaa ajan. Seuraavalla kerralla sainkin kuulla, että terapeutti oli itse jutellut lääkärin kanssa ja miettinyt voiko minua pakottaa puhumaan asioista. Ja he päätyivät siihen, että ellen suostu puhumaan lapsuudestasi ja tunnustamaan että minulla olisi joku ongelma joka voitaisiin hoitaa, en voi edetä hoidoissani eteenpäin. (olen puhunut lapsuudestani jo niin moneen kertaan, että se on alkanut tuntumaan jo turhauttavalta, koska ei siitä ole mitään hyötyä ollut minulle)
Tämä on todella turhauttavaa, koska jos en suostu terapiaan, en voi jatkaa hoitojani eteenpäin. Mutta kun terapeutti ei ensinnäkään osaa työtänsä ja hän yrittää tehdä minusta hullua. Hän on myös kiristänyt minua terapiasessioissani ja tehnyt ihmeellisiä testejä ja kysellyt asioita, jotka ovat minun yksityisasioita.
Terapeuttini myös salaa minulta asioita ja minulla ei ole hajuakaan miksi joudun käymään koko terapiassa, niin sitten hän vain suuttuu ja sanoo että olemme keskustelleet tästä monesti - joka ei kuitenkaan ole totta.
Asialle ei kuitenkaan tehdä mitään ja koululääkärini suositteli, että siirtyisin muualle terapiapiiriin ja että tilaisimme tayssilta paperit koululle, josta voisin nähdä, mitä minusta on kirjoitettu.
Onko muilla ollut näin huonoa kokemusta terapiasta? En oikein tiedä mitä tekisin. Olen siis transhoidoissa nokialla, mutta hoitoni jäädytettiin koska terapeutti yrittää keksiä minulle sairautta. Ja jatkuvasti minua on kiristetty siitä, että hoitoni lopetetaan kokonaan ja voisin vasta 18v jatkaa hoitoja.
Onneksi täytän puolenvuoden päästä 18v, koska sen jälkeen voin siirtyä aikuisten transpolille. Mutta tässä on kuitenkin se ärsyttävää, koska halusin aloittaa hormoonihoidot jo paljon aikasempaa, mutta olen nyt ollut tutkimuksissa jo 2v. Ensiksi piti mennä puolesta vuodesta vuoteen, mutta nyt on jo mennyt kaksi vuotta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lopeta välittömästi ainakin hullu-sanan käyttö! Terapiassa käy paljon hulluja, jotka ovatkin normaalia älyllisempiä ja luonnollisempia. Esim. aspergerit, joihin verraten tavantallaaja on varsinainen tuuliviiri.
Sitten on normaalia, luonnollista kuten sydänsurua potevat (pääasiassa naiset, koska miehet kuolevat ennemmin kuin hakevat apua) persoonat. Hullu on vanhentunut termi ja osoittaa puhujan moukkamaiseksi.
Sitä vastoin "hulluus" on suotavaa ja vain hyväksi.
Hei! Toivottavasti olet jo päättänyt vaihtaa terapeuttia. Tuollainen peli ei johda kovin pitkälle, jos terapeutti ei kerran lähtökohtaisesti usko koko trans-diagnoosiin.
Miksi sun pitää päätäs vaivata sillä, mitä terapeuttis sanoo?
Tietenkin tuo aloittaja murehtii asiaa koska terapeutti estää transtutkimusten etenemisen.
Tietenkin joo, jos kuuluu niihin 98 %:iin, jotka ajattelevat standardinomaisesti, ulkoa-ohjatusti, täysin - ja ennalta-arvattavasti. Täytyy vain toivoa, että ap. löytäisi tietoisuuden arvostaan ja vaikutusmahdollisuuksistaan. Siitäkin huolimati että kaikenkarvaiset terapeutit lyövät kapuloita rattaisiin.
Lainaten "Mutta tässä on kuitenkin se ärsyttävää, koska halusin aloittaa hormoonihoidot jo paljon aikasempaa, mutta olen nyt ollut tutkimuksissa jo 2v. Ensiksi piti mennä puolesta vuodesta vuoteen, mutta nyt on jo mennyt kaksi vuotta." Kannattaa tottua tuohon, että prosessissa kestää - ja tutkimuksissakin voi kestää. Minimiaika on minimi, eikä se tarkoita sitä, että pääset siinä ajassa prosessin läpi. Joskus joudut jonottamaan, joskus lähetteet katoavat, joskus oma fyysinen tai psyykkinen vointisi estää etenemisen. Tie on pitkä ja raskas, ja täynnä esteitä. Ettei kannata suhtautua prosessiin siten, että pääset sen läpi niin ja niin nopeasti, kun ei voi koskaan tietää mitä hidasteita matkan varrelle tulee. Ikäväähän se on, itse aloitin prosessin 18 vuotiaana ja olen nyt 28, ja se on yhä kesken erinäisten esteiden ja hidasteiden takia. Viimeiset 4 vuotta se on ollut kesken omien henk.koht- ongelmien takia, mutta silti se prosessi voi kestää luvattua pitempään. Ja odotahan kun pääset leikkauksiin asti: ei voi olettaa että kaikki menee nappiin. Todennäköisempää on, että tulee jotain ongelmia, ja toipumisessa kestää. Tulevan kannalta suosittelen suhtautumaan prosessiin kärsivällisesti, ja keskittyä oman elämän elämiseen odottelun sijasta. Liiat odotukset voivat lannistaa, mutta sitten kun asiat menevätkin putkeen ja sujuvat hyvin, voi yllättyä iloisesti.
Sen lisäksi on monia transihmisiä joilla on mielenterveydellisiä ongelmia, esim. masennusta, ja ne hoidetaan siinä samalla. Pitää olla joku persoonallisuushäiriö tai muu, jota en nyt jaksa tässä googlettaa, että se vaatisi tarkempaa tutkiskelua ennen prosessiin pääsemistä. Esimerkiksi masennus on yleinen vaiva transihmisillä ennen prosessia. Ja on monia joilla on muitakin ongelmia, traumoja yms. mutta ne tutkitaan ja hoidetaan eivätkä ne ole kytköksissä transsukupuolisuuteen. Ei tarvitse hävetä tai piilotella ongelmiaan, jos niitä on.
Ja transpoli on ainoa joka voi tehdä transdiagnoosin. Joku voi ohjata taholle, minne ottaa yhteyttä jos epäilet ettei sinuun suhtauduta vakavasti. Seta tai trasek tms. taho auttaa varmasti.
oli niin sekavaa, että siitä ei ymmärtänyt yhtään mitään. Silti täältä ryntäsi välittömästi lauma asiantuntijoita antamaan mielipiteitään.
Eihän aloituksesta edes selvinnyt, että miksi hän käy terapeutilla. Ehkäpä aloittajalla onkin joku todellinen syy, että miksi hän tarvitsee terapeuttia.
Jokainen on oman elämänsä asiantuntija: ei voi antaa kuin neuvoja muille siitä mistä omakohtaista kokemusta löytyy.