Jokainen meistä on erilaisia, kaikki tietävät sen. Ei ole kahta samanlaista ihmistä, ei ole kahta samanlaista persoonaa, ei yksinkertaisesti ole kahta samanlaista. Jotkut kyllä kovasti yrittävät mahtua yhteen muottiin, jossa me kaikki olisimme samanlaisia - tai ainakin osa. Kaveriporukat voivat olla samanlaisia pukeutumis - ja puhetyyliltään, mutta eivät heidänkään luonteeksa välttämättä täsmää.
Olen tässä mietiskellyt hieman kaikenlaista, ja etenkin täällä forumissa minulle tuli muutamassa topicissa tunne, että kaikkien meidän tulisi olla täydellisesti samanlaisia. Aloin myöskin miettiä, miksi meidän pitäisi olla samanlaisia. Miksi emme myös forumissakin (kuten muuallakin) voi olla omia itsejämme, kirjoittaa kuten haluamme (omalla murteellamme ja omat pienet kirjoitusvirheet sisältäen), miksi emme voi vapaasti ilmaista omia ajatuksia ja ennenkaikkea - miksi me emme voi hyväksyä niitä? Ainakin joillekin toisten mielipiteiden hyväksyminen tuntuu liiankin vaikealta, vaikka olisi selvää.
Tästä pääsemmekin parin mutkan kautta persoonallisuuteen. Mielestäni se on hieno asia, enkä ymmärrä, miksi pitäisi peittää omaa persoonallisuuttaan. Täällä(kin) puhutaan paljon poikaongelmista, ja mietitään, miksi se ihastus ei edes vilkaisekaan minuun päin ja miten saan hänet. Mistä loppujenlopuksi tietää, että se ihastus onkin unelmiensa prinssi? Onko mahdollista, että voisimme välttyä pahimmilta ja useammilta sydänsuruilta, jos olisimme omia itsejämme, emmekä peittelisi omaa persoonaa? Mielestäni ihmiset, jotka uskaltavat näyttää oman persoonansa, ovat todella ihailemisen arvoisia, ainakin minä ihailen heitä. He nimittäin ovat sinut itsensä kanssa ja uskaltavat olla omia itsejään.
Ja tästä seuraavaan aiheeseen, rakkauteen. Koska monet nuoret (en väitä ettenkö myös minä, ennenkuin tapasin nykyisen poikaystäväni) ovat päältä kuori, ja sisältä oma itsensä, mietin, kannattaako pitää yllä ennemmin omaa valheellista kuorta, kuin paljastaa jo heti alussa se persoona, joka kuoren alta löytyy? Yläasteella monet vetävät päälleen tällaiset kuoret, ja kun poika ihastuu tällaiseen ihmiseen, useimmiten hän ihastuu tämän ihmisen kuoreen. Kestääkö tällainen "rakkaus"? Ei kukaan loputtomiin jaksa esittää, ja luultavasti poikakin pettyy ajan mittaan, kun kuori liukenee pois; juuri se kuori, johon ihastuttiin.
Mielestäni aito rakkaus perustuu persoonallisuuteen ja siihen, että ihminen on aito oma itsensä. Tottakai myös luottamus ja kunnioitus ovat osa rakkautta (kuten moni muukin asia), mutta jos ei ole oma itsensä, en usko, että rakkaus (tai oikeastaan "rakkaus") kestää loputtomiin.
Ja aivan - tällä tekstillä viittasin siihen, etteivät muutamat ihmiset (en mainitse ketään nyt edes nimimerkiltä, tosin en minä oikeita nimiä edes tiedä) eivät tuntuneet hyväksyvän minua. Minä olen ihminen, joka tahtoo auttaa ihmisiä, jos siihen vain pystyy. Lisäksi kirjoitan pääosin kirjakielellä tai ainakin sen tapaisella, tosin joukkoon eksyy kyllä oman murteen piirteitä ja omiakin sanontoja.
Mutta tästäkin tekstistäni huolimatta, kaikille oikein hyvää joulua ja rakkaudellista uutta vuotta 2005 :)
Olen tässä mietiskellyt hieman kaikenlaista, ja etenkin täällä forumissa minulle tuli muutamassa topicissa tunne, että kaikkien meidän tulisi olla täydellisesti samanlaisia. Aloin myöskin miettiä, miksi meidän pitäisi olla samanlaisia. Miksi emme myös forumissakin (kuten muuallakin) voi olla omia itsejämme, kirjoittaa kuten haluamme (omalla murteellamme ja omat pienet kirjoitusvirheet sisältäen), miksi emme voi vapaasti ilmaista omia ajatuksia ja ennenkaikkea - miksi me emme voi hyväksyä niitä? Ainakin joillekin toisten mielipiteiden hyväksyminen tuntuu liiankin vaikealta, vaikka olisi selvää.
Tästä pääsemmekin parin mutkan kautta persoonallisuuteen. Mielestäni se on hieno asia, enkä ymmärrä, miksi pitäisi peittää omaa persoonallisuuttaan. Täällä(kin) puhutaan paljon poikaongelmista, ja mietitään, miksi se ihastus ei edes vilkaisekaan minuun päin ja miten saan hänet. Mistä loppujenlopuksi tietää, että se ihastus onkin unelmiensa prinssi? Onko mahdollista, että voisimme välttyä pahimmilta ja useammilta sydänsuruilta, jos olisimme omia itsejämme, emmekä peittelisi omaa persoonaa? Mielestäni ihmiset, jotka uskaltavat näyttää oman persoonansa, ovat todella ihailemisen arvoisia, ainakin minä ihailen heitä. He nimittäin ovat sinut itsensä kanssa ja uskaltavat olla omia itsejään.
Ja tästä seuraavaan aiheeseen, rakkauteen. Koska monet nuoret (en väitä ettenkö myös minä, ennenkuin tapasin nykyisen poikaystäväni) ovat päältä kuori, ja sisältä oma itsensä, mietin, kannattaako pitää yllä ennemmin omaa valheellista kuorta, kuin paljastaa jo heti alussa se persoona, joka kuoren alta löytyy? Yläasteella monet vetävät päälleen tällaiset kuoret, ja kun poika ihastuu tällaiseen ihmiseen, useimmiten hän ihastuu tämän ihmisen kuoreen. Kestääkö tällainen "rakkaus"? Ei kukaan loputtomiin jaksa esittää, ja luultavasti poikakin pettyy ajan mittaan, kun kuori liukenee pois; juuri se kuori, johon ihastuttiin.
Mielestäni aito rakkaus perustuu persoonallisuuteen ja siihen, että ihminen on aito oma itsensä. Tottakai myös luottamus ja kunnioitus ovat osa rakkautta (kuten moni muukin asia), mutta jos ei ole oma itsensä, en usko, että rakkaus (tai oikeastaan "rakkaus") kestää loputtomiin.
Ja aivan - tällä tekstillä viittasin siihen, etteivät muutamat ihmiset (en mainitse ketään nyt edes nimimerkiltä, tosin en minä oikeita nimiä edes tiedä) eivät tuntuneet hyväksyvän minua. Minä olen ihminen, joka tahtoo auttaa ihmisiä, jos siihen vain pystyy. Lisäksi kirjoitan pääosin kirjakielellä tai ainakin sen tapaisella, tosin joukkoon eksyy kyllä oman murteen piirteitä ja omiakin sanontoja.
Mutta tästäkin tekstistäni huolimatta, kaikille oikein hyvää joulua ja rakkaudellista uutta vuotta 2005 :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yltiösovinnaiset ihmiset ovat tylsiä.
Minusta lähinnä tuntuu, että netissä, nimimerkin suojissa, moni uskaltautuu olla enemmän oma itsensä, kuin mitä real-lifettämisessä.
Itse olen yllätävänkin avoin näin nimikerkkini takana, mutta tietylä varauksella.
Kuitenkin meghan puhui asiaa.
Olen itsekin miettinyt täysin samaa asiaa. Koulussamme juuri ne, jotka uskaltavat olla mitä ovat, ovat muiden mielestä tylsiä. Eräällä kuvaamataidontunnilla opettajamme ilmoitti tehtäväksi tehdä "omakuvan vaatteena tai kasvina". Eräs, joka - sinua lainaten - yrittää mahtua yhteen muottiin muiden kanssa, alkoi heti pohtia luokassa istuville sopivia kasveja. Hän sanoi itse olevansa seksikkäät alusvaatteet, ja eräälle, joka on aina ollut oma itsensä, hän oivalsi sopivaksi vaihtoehdoksi "sellasen... tavallisen risun".
Minusta hän itse on tylsä - siis päällepäin ainakin. Uskon, että harvempi noista samanmuottisista oikeastaan on oikeasti samanlainen kuin muut. He eivät vain uskalla tai halua näyttää todellista persoonallisuuttaan. Ala-asteella minun kaverini koostuivat lähinnä kuorettomista ihmisistä, mutta myös esimerkiksi kiusaajien seura kelpasi, jos he olivat yksin, jolloin heidän ei tarvinnut esittää.
Olen myös samaa mieltä milliQ:n kanssa. En olisi takuulla näin puhelias, jos puhuisin omalla nimelläni. Ehkä minäkään en uskalla täysin olla se, mikä olen..?
Hyvää ja herkullista, lahjaisaa sekä erittäin persoonallista joulua sinulle, meqhan! ^o^
Meghan olet oikeassa! niin myös sinä MilliQ.
Minä valvoin eilenkin eli puoli kolmeen miettimässä asiaa, sillä itse ainakin haluaisin Humoristisen (persoonallisella tavallaan) ja nätin (tavallisen) tyttöystävän itselleni. ja tässä se tulee... en tiedä kuka on semmoinen kuorensa alla se minua tässä mietityttääkin ja se ei ole kivaa... joten ei auta kun odottaa...
t.Yksinäinen
Empä tiedä tosta erilaisuudesta täällä ja todellisessa elämässä... Mulla ei oo koskaan ollu mitään ongelmia olla oma itseni oikeestaan missään seurassa.
No joo se on ehkä syy siihen, ett jotkut ihmiset pitää muo vähän outona ku uskallan olla oma itseni. Jos oon erimieltä jostain niin myös monesti sanon sen. Järjen käytön rajoissa kumminkin...
Tylsäks muo ei oo koskaan sanottu. Se johtuu varmaan mun huumorintajusta (joka on paikotellen vähän outo) tai mun asenteesta. Välistä tuntuu, ett ainoo jolla edes voi olla tylsää mun seurassa on mun poikakaverini...;)
Joka tapauksessa massateinit joilla ei oo omia mielipiteitä ovat itse tylsää seuraa... Ihmiset joilla on omatkin ajatukset ovat paljon värikkäämpiä ja hauskempia. Oma kaveripiirini on suunnilleen rosolliin verrattava: kaikkea mahdolista sekaisin sulassa sovussa ja omana itsenään...=)
Hauskaa joulua kaikille=)