Olen ollut jo aikoja hiljaa ja pysytellyt sivussaja siihen löytyy syy. Oikeastaan minun olisi pitänyt tehdä tämä jo aikaisemmin mutten kai pystynyt. Olen päättänyt nyt vetäytyä täydellisesti sivuun ja jättää tämän toisen maailman tänne niiden käsiin jonne se kuuluu. Minulle ne eivät ole tarkoitettu, ei nyt. Ehkä vielä joskus teen paluun takaisin tai sitten yksinkertaisesti en.
Noituus on ollut aina osa elämääni vaikka siitä olen joskus purnannutkin, se on muodostunut elämän tavaksi jo yli viiden vuoden ajaksi ja se jättää minuun pysyvän jäljen, ei näkyvää mutta sitä jälkeä en pysty peittämään minä eikä sitä hankaa pois edes aika.
En tiedä olisiko minun pitänyt ollenkaan kirjoittaa tätä mutta tiedän etten nyt voi jakautua kahteen elämään, kahteen täysin erilaiseen kulttuuriin.. ..kyllä, rakastuin maallikkoon en voi sille mitään, minun oli tehävä valinta ja teinkin. Ehkä kadun sitä viellä joku päivä.
Tämää jättää paljon tyhjää aikaa enkä tiedä vielä mitä aion sinä aikana tehdä mutta minulla sen suhteen paljon ideoita ja ainakin aion keskittyä perhe-elämään.
Enkä tiedä, oppejani en unohda mutta en ole varma kenelle mahdan niitä siirtää.
Jos kerran wicca on teille elämän tapa niin kuin noituus minulle niin kuka on valmis siitä luopumaan rakkauden tähden? -niin kuin minä tein
Lopuksi haluan vielä kiittää teitä kaikkia ja toivottaa onnea Harakattarelle.
*irrottaa pentagrammi korun kaulastaan ja laskee sen pöydälle. Taittaa syvän hupun päähänsä ja puhaltaa kynttillän sammuksiin niin että siihen jää vielä kytevä pää, mutta jättää pimeyden sille kohdalle-se kertoo että siinä joskus istui joku. Ovi kolahti, olen poissa*
-axy
Noituus on ollut aina osa elämääni vaikka siitä olen joskus purnannutkin, se on muodostunut elämän tavaksi jo yli viiden vuoden ajaksi ja se jättää minuun pysyvän jäljen, ei näkyvää mutta sitä jälkeä en pysty peittämään minä eikä sitä hankaa pois edes aika.
En tiedä olisiko minun pitänyt ollenkaan kirjoittaa tätä mutta tiedän etten nyt voi jakautua kahteen elämään, kahteen täysin erilaiseen kulttuuriin.. ..kyllä, rakastuin maallikkoon en voi sille mitään, minun oli tehävä valinta ja teinkin. Ehkä kadun sitä viellä joku päivä.
Tämää jättää paljon tyhjää aikaa enkä tiedä vielä mitä aion sinä aikana tehdä mutta minulla sen suhteen paljon ideoita ja ainakin aion keskittyä perhe-elämään.
Enkä tiedä, oppejani en unohda mutta en ole varma kenelle mahdan niitä siirtää.
Jos kerran wicca on teille elämän tapa niin kuin noituus minulle niin kuka on valmis siitä luopumaan rakkauden tähden? -niin kuin minä tein
Lopuksi haluan vielä kiittää teitä kaikkia ja toivottaa onnea Harakattarelle.
*irrottaa pentagrammi korun kaulastaan ja laskee sen pöydälle. Taittaa syvän hupun päähänsä ja puhaltaa kynttillän sammuksiin niin että siihen jää vielä kytevä pää, mutta jättää pimeyden sille kohdalle-se kertoo että siinä joskus istui joku. Ovi kolahti, olen poissa*
-axy
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minullakin on ollut aikoja, kun olen kokenut kykyni lähinnä taakkana, mutta ne ajat ovat takana. Sillä se, joka on syntynyt noidaksi, on sitä aina. Et pysty luopumaan jostakin joka on osa omaa itseäsi, et edes rakkauden takia. Tulet huomaamaan sen.
Tee niinkuin minäkin, etsi mies joka hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Erilaisena, oman tiensä kulkijana ja noitanaisena.
Rakkaus ei kohdistu osiin, vaan kokonaisuuteen.
Tosi rakkaus on jakamaton kokonainen,
vaan ei koskaan samanlainen,
itsensä auliisti toiseudelle aina antaa.
Nyt saa noitanainen tosi opetusta, ottakoon sen kiitollisuudella vastaan... :)
>Jos kerran wicca on teille elämän tapa niin kuin noituus minulle niin kuka on valmis siitä luopumaan rakkauden tähden? -niin kuin minä tein
Wicca on minulle enemmän kuin elämäntapa, se on uskonto, jumalhahmoista luonnon pyhyyteen. Toisaalta noituutta ei tietääkseni lueta uskonnoksi.
Kenelläkään ei ole oikeutta pyytämään ketään luopumaan uskonnostaan, ei edes rakkauden vuoksi. Kukaan ei ole niin tärkeä päättämään uskonnosta toisen puolesta. Jos hän rakastaa, rakastakoon ehdottomasti, ilman vaatimuksia ajatusmaailman, tärkeysarvojen ja elämäntapojen muuttamisesta, ilman että vaatimuksillaan yrittää päästä auktoriteettiasemaan. Jos hän ei halua sinua sellaisena kuin olet, miksi vaivautua? Miksi yrittää ahtautua jonkun toisen muottiin? Kummalla on velvollisuus onnellisuudestasi, sinulla vai kumppanillasi?
Parisuhteessa on kyse tasavertaisuudesta ja kumppanuudesta, ei komentelusta ja alistamisesta. Kahden aikuisen intiimiin suhteeseen ei voi käyttää samoja sääntöjä kuin vanhempien ja lapsien tai työnantajan ja työntekijän välillä. Pari-, perhe- ja työsuhteiden joukosta kaksi perustuu auktoriteetteihin, yksi ei.
en jätä mitään mitä olen, siihen en pysty.. jätän vain tavat ja oppimisen, en muuta
tämä rakkaus ei ole vasta tullut joten miestäni en jätä..ollaan jo se aika oltu yhdessä että yhdessä pysytäänkin, hän antaa minun tehdä mitä haluan ja uskoa mihin haluan mutten halua itse suorittaa esim. rituaaleja tai muuta tällä tavalla..ne vain jätän taka alalle, teidät myös ja keskityn johonkin muuhun..
se jälki joka minuun jää ei katoa, sanoin ..tarkoitan tällä ettei noituus mihinkään haihdu vaikken siihen panostakaan..
Muista myös se, että et saa katkeroitua vuosien kuluessa kumppanillesi, koska hän painosti sinut luopumaan jostain sinulle tärkestä asiasta. Valinta on omasi.
ANTEEKS nyt vaan!!
Enkö tuossa juuri sanonut että hän antaa mun uskoa mihin haluan jne.?! Enkö?!
Olen katkera paremminkin sua kohtaan kun tulet tuollaista väittämään.
KYLLÄ, valinta on minun ja olen sen tehnyt, keskityn nyt muuhun kuin noituuteen panostamaan, piste.
Luulin aina ettei tämä palsta parempaa seriffiä voi saada, olinkin väärässä.
Alan todella pikkuhiljaa todenteolla ihmettelemään tuota käyttäytymistä.
jos kerrat haluat..niin..
Älä loukkaannu, en tarkoittanut pahalla. Sanoin sen siksi, että itse yritin joskus kauan sitten entisessä suhteessani muuttaa itseäni sellaiseksi, kuin mieheni toivoi, ajatuksiltani ja tyyliltäni. Aluksi kaikki menikin hyvin, mutta vähitellen aloin ärsyyntyä ja haikailla kaikkea sitä, jonka olin "menettänyt". Minusta tuntui, että mieheni ei rakastanut Minua vain mielikuvaansa minusta. Tätä tarkoitin. Meille tuli ero sen takia. On hyvä, jos hän antaa sinun olla sellainen kuin haluat. Ja totta on sekin, että parisuhteissa on tehtävä kompromisseja. Toivon teille kovasti onnea ja ettei minkäänlainen katkeruus tulisi välillenne, niinkuin minun ja exäni välille tuli. Sitä tarkoitin.
Ja pienenä lisähuomautuksena: olen minäkin ihminen enkä mikään yliolento ja kaikkitietävä. Teen virheitä, sanon mielipiteitä enkä todellakaan ole aina oikeassa. Kuten ei kukaan meistä.
äksyile..
...
Jokainen noituudesta irtipäässyt ihminen on VOITTO ihmisyydelle.
Miksi ihmeessä!? eikö jokaisen uskonnon tarkoitus ole olla itselle se PARAS!!!
Minulle on tärkeintä että:
-JOKAINEN saa itse valita mitä tekee tai mihin uskoo.(uskon siihen minkä tunnen todeksi !)
-Ettei tarvitse piitata muiden mielipiteistä(ns:olla massan mukana. )
>Jokainen noituudesta irtipäässyt on voitto ihmiskunnalle. tarkoitit kai: kristikunnalle???
Maailmassa on kai muitakin ihmisiä kuin kristityt?
... Voi pakottaa luopumaan siitä minkä kokee tärkeäksi, todellinen rakkaus hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Mutta toisaalta oma on valintasi, kaikea hyvää elämääsi tästäkin eteenpäin... :)