Onko leskellä oikeus kieltää omistusasunnon jakaminen
kun on kolme perillitä, yksi lesken biologinen tytär ja kaksi isän ensimmäisestä
aioliitosta.
Jos kaksi lapsista isän aikaisemmasta avioliitosta vaatii jakaa omistusasunnon.
Voiko jakoa vaatia ja mitä esteitä siinä mahdolisesti voi olla?
Perunkirjoitus on lähitulevaisuudessa
kun on kolme perillitä, yksi lesken biologinen tytär ja kaksi isän ensimmäisestä
aioliitosta.
Jos kaksi lapsista isän aikaisemmasta avioliitosta vaatii jakaa omistusasunnon.
Voiko jakoa vaatia ja mitä esteitä siinä mahdolisesti voi olla?
Perunkirjoitus on lähitulevaisuudessa
Vastaukset 17
Vanhimmat
PK 3:1a.2
"Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L3P1a
Jos asunto oli osaksi miehen 1. vaimon kuolinpesän omistama, edellä oleva ei päde.
"Jos asunto oli osaksi miehen 1. vaimon kuolinpesän omistama, edellä oleva ei päde." Kiitos, nix_nax, tämä vastaus tuli tarpeeseen, koska minäkin olen hiljattain yrittänyt selittää tätä asiaa lähipiirissäni.
Muuten, tuolla puolisolla tarkoitetaan AVIOpuoliSOA/AVIOleskeä.
Itse asiassa leski ei voi milloinkaan kieltää jakamista, mutta hänellä on perinnönjaon jälkeenkin hallintaoikeus asuntoon. Jos siis tosiaan kyseessä on vainajan tai vainajan & lesken yhdessä omistama asunto. Muiden tahojen omistamiin asuntoihin leskellä ei hallintaoikeutta ole.
Tarkennusta:
PK 3:1a.2
"Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää =>jakamattomana hallinnassaan<= puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon"
Ideaalinen jako kyllä voidaan tehdä, mutta fyysistä ei. Asunto, olkoonpa asunto-osake tai ok-talo, on lesken hallinnassa kokonaisuutena samoin kuin asuntoirtaimisto. Asuntoirtaimiston jako vastoin lesken tahtoa ei edes ideaalisena onnistu siten, että omistusoikeus vahvistettaisiin esineisiin perillisille, mutta ne jäisivät lesken kotiin hänen hallintaansa.
Mitähän tarkoitat ideaalisella jaolla ja fyysisellä jaolla? Nuo eivät siis ole mitään vakiintuneita termejä. Joko pesä jaetaan tai ei jaeta. (Toki osittainenkin jako on mahdollinen.) Viitannet fyysisellä jaolla hallintaoikeuden siirtymiseen ja ideaalinen jako tarkoittaa kai sitten sitä varsinaista jakoa.
Jos pesänjakaja jakaa kuolinpesän, niin kyllä se asuntokin jaetaan perillisille, vaikka hallintaoikeus jäisikin leskelle. Perillinenhän saattaa esim. saada osuuden asunnosta lakiosanaan, jos muuta omaisuutta ei ole, eikä leski halua maksaa lakiosaa rahana.
Ja kiinnostaisi muuten kuulla mihin perustuu tuo väitteesi, että jakajan pitäisi jättää asuntoirtaimisto perinnönjaon ulkopuolelle, jos leskellä on siihen hallintaoikeus. Itse näkisin, että sen suhteen voidaan menetellä samalla tavalla kuin asunnonkin. Käytännön ongelmat tällaisessa tilanteessa ovat tietysti ihan oma lukunsa.
Terveisin ent. -LW / Lakinainen
Fyysisellä jaolla tarkoitan ideaalisen vastakohtana sitä, että ensin mainitussa esine fyysisesti erotetaan pienempiin itsenäisiin osiin, jotka on mahdollista antaa pois, kuten tapahtuu vaikkapa, kun jaetaan asuntoirtaimisto, tai taulukokoelma, tai kirjakokoelma.
Mutta selitäpä sinä, mitä ko. säännöksessä tarkoitetaan, kun sanotaan, että "puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden asunnon" ja "tavanmukainen asuntoirtaimisto on jätettävä jakamattomana puolison hallintaan." Eikö riittäisi, että "puoliso saa pitää hallinnassaan asunnon ja asuntoirtaimiston". Miksi siinä on tuo "jakamattomana"?
Minusta jakamattomana tavanomaisesta asuntoirtaimistosta kyseen ollen tarkoittaa aivan konkreettisesti jakamattomana. Luonnollinen ratio on se, ettei lesken kodissaan tarvitse tuntea omistajien silmiä niskassaan vahtimassa, onko jonkin esineen käyttäminen sen omistajan hyväksymää.
Totesin, että asunnon omistus voidaan jakaa (koska jako on murto-osainen eli ideaalinen siinä mielessä, että siinä esine tai esineiden kokonaisuus ei fyysisesti hajoa), mutta asuntoirtaimistoa ei voida esineittäin jakaa. Mitä se "jakamaton asuntoirtaimisto" siis sinun mielestäsi on?
"Asuntoirtaimiston jako vastoin lesken tahtoa ei edes ideaalisena onnistu siten, että omistusoikeus vahvistettaisiin esineisiin perillisille, mutta ne jäisivät lesken kotiin hänen hallintaansa."
Enpä ole tuollaista tulkintaa koskaan ennen kuullut, eli olen tässä Lakinaisen kannalla. Minusta on aivan selvää, jo lain sanamuodonkin "Eloonjääneen puolison oikeuteen pitää 1 ja 2 momentin mukaan omaisuutta hallinnassaan on vastaavasti sovellettava, mitä 12 luvussa on säädetty testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta." mukaan että asunto irtaimistoineen jaetaan muun omaisuuden ohella, mutta niitä jää rasittamaan lesken (pelkkä) käyttöoikeus riippumatta jaon tarkasta toteutustavasta. [1]
Jos perilliset ne esineet todellisuudessakin omistavat, ei tämän toteamiseen mitään vahvistamista tarvita. Lesken kannaltahan asialla ei ole edes väliä, omistavatko osakkaat kukin murto-osan jokaisesta esineestä, vaiko murto-osan kuolinpesän jaottomasta yhteisomistussuhteesta ko. esinejoukkoon, vaiko kukin osakas tietyt nimetyt esineet suoraan. Näkisin ettei PK 12:6 ole mikään kielto tehdä esineellistä jakoa, vain muut kuin jäämistöoikeudelliset disponoinnit on kielletty. Leski joutuu mm. sietämään kuolinpesäosuuden kaupan ulkopuoliselle, vaikka kuolinpesä omistaisikin lesken asunnon irtaimiston. (jos tämä ei olisi mahdollista, jouduttaisiin suorastaan mahdottomiin tilanteisiin vähäisen määrän arvotonta irtaimistoa estäessä pesän lopullisen jakamisen. PK 3:1a:lla rasitetun esineen esineoikeuden luovutus ulkopuoliselle olisi kielletty PK 12:6:n nojalla, oikeiskäytäntöä tästä ei tietenkään ole).
Ehkäpä HE 225/82 antaisi osviittaa, mitä "jakamaton" sanalla tässä tarkoitetaan, mutta tätä ei näytä netistä löytyvän.
[1]: Tuulikki Mikkola, Lesken asema jäämistö- ja vero-oikeudessa s. 35- 36.
"esineoikeuden luovutus..." tarkoitin tietysti esineosuuden luovutusta.
Sen, ettet sinä tai LW ole "tuollaista tulkintaa" koskaan kuullut, tuskin voidaan sellaisenaan katsoa osoittavan mitään tuollaisen tulkinnan laadukkuudesta. Se on ainakin tyhjää parempi niin kauan kuin muunlaista tulkintaa siitä, miten tulisi käsittää "jakamattomana" lauseessa "tavanmukainen asuntoirtaimisto on jätettävä jakamattomana puolison hallintaan ei ole esitetty." Miksi "jakamattomana", kun riittävää olisi "asuntoirtaimisto on jätettävä puolison elinaikaiseen hallintaan"?
Eipä sinullakaan ole mitään oikeuslähteitä käsityksesi tueksi, vrt. minun yksi viittaukseni kirjallisuuten. "Jakamattomana" ei tarkoita tuossa kohdassa yhtään mitään, vaan merkitys on täsmälleen sama kuin sinunkin esitämälläsi lauseella "asuntoirtaimisto on jätettävä puolison elinaikaiseen hallintaan". Tämä lainkohta esitöineen on kirjoitettu yli 30 vuotta siten, joten kirjoitustyyli vain vaihtuu aikojen myötä. Minulla ei nyt ole Aarnio & Kangas raamattu käsillä, mutta muistelisin että ohittavat tämän aivan selvänä asiana.
Eihän se "aivan selvä asia" voi ainakaan suomen kielen vastaisena olla. Kyllä lakitekstissä jo tuohon aikaan 1965 oli pyrkimys selkeyteen ja lyhyyteen eli turhan karsimiseen. Kun kerran asia on ilmaistu jo tällä "asuntoirtaimisto on jätettävä puolison elinaikaiseen hallintaan" siten, että irtaimisto on jätettävä lesken hallintaan, niin minkä ihmeen vuoksi siihen olisi lisätty tuo "jakamattomana", jollei sillä olisi tarkoitettu, että irtaimistoa ei tule jakaa, vaan se on yhtenä kokonaisuutena lesken hallinnassa.
Selitäpä, mitä jakamattomana sinun mielestäsi ilman mitään mystiikkaa (sitä jotkut lakikielestä löytävät) merkitsee.
Suomen kielessä jakamaton on jaetun vastakohta. Ei se lakitekstissäkään muuta voi merkitä - tai olla merkitystä vailla. Eikä tämä ole vain "minun käsitykseni". Tämä on suomen kielessä näin. Ei lakikieli aivan oma kielensä saata olla, kyllä siinä pätevät suomen kielen lainalaisuudet.
Ei PK 3:1a§ta sentään vielä 1965 ollut, se valmisteltiin joskus 1970-luvun lopussa ja tuli voimaan joskus 1980-luvun alussa.
Sinun käsityksesi oli alkujaan %22Asuntoirtaimiston jako vastoin lesken tahtoa ei edes ideaalisena onnistu siten%2C että omistusoikeus vahvistettaisiin esineisiin perillisille%2C mutta ne jäisivät lesken kotiin hänen hallintaansa.%22%
Tämä taas on väärin yksinkertaisesti siitä syystä että sopimus kuolleen jäämist%C3%B6stä on pätevä ja sitoo sopijapuolia inter partes. Leskelle perinnonjakosopimuksen sisält%C3%B6 ei enää edes kuulu koska ositushan on siinä vaiheessa jo tehty. Koska esineitä ei mene jaossa ulkopuolisille, vaan jaetaan sitä mitä jo alkujaankin omistetaan yhdessä, ei kyseessä voi olla PK 12-luvun kieltämä disponointikaan.
Maallikko ymmärtää koti-irtaimiston jaon konkreettisena toimenpiteenä%2C jossa niitä lusikoita ja kukkapurkkeja kannetaan perittävän talosta omiin koteihin. Sana %22jakamaton%22 on ehkä mahdollisesti lisätty vinkkaamaan että tälläinen fyysinen jako on kielletty. Laki olisi tietysti sama ilman tuota %22jakamaton%22 sanaakin. Ehkä se onkin vain pelkkä lainsäätäjän lapsus.
Mitä %22jakamaton%22 ei tarkoita, olisi perinn%C3%B6njaon kielto. Esteet perinn%C3%B6njaon toimittamiselle on PK 23 luvussa, eikä lesken hallinnoimaa asunto-irtaimistoa mainita siellä (toisin kuin esim. jakamattomasta pesästä täytettävä tarkoitemääräys).
Et l%C3%B6ydä kannallesi tukea oikeuslähteistä koska olet sen itse keksinyt!
Stana** Suomi24%434 paskapalvelu lisäsi jostain syystä nuo %22 ja %C3 ym. sotkut tuohon! Eihän tänne voi edes kirjoittaa järkevästi kun kesken talennuksen pomppaa joku apinan naama ruudulle ilmoittamaan palvelun huoltokatkosta ja sitten formatoi nämä tekstit aivan miten sattuu. Toivottavasti saat selvää, en jaksa enää kirjoittaa puhtaaksi...
^^Ei PK 3:1a§ta sentään vielä 1965 ollut, se valmisteltiin joskus 1970-luvun lopussa ja tuli voimaan joskus 1980-luvun alussa.^^
Niinpä. Sitä enemmän myöhempi ajankohta puhuu sinun argumentaatiotasi vastaan. ("Tämä lainkohta esitöineen on kirjoitettu yli 30 vuotta siten, joten kirjoitustyyli vain vaihtuu aikojen myötä.")
^^Sinun käsityksesi oli alkujaan %22Asuntoirtaimiston jako vastoin lesken tahtoa ei edes ideaalisena onnistu siten%2C että omistusoikeus vahvistettaisiin esineisiin perillisille%2C mutta ne jäisivät lesken kotiin hänen hallintaansa.%22%^^
Minun mielestäni - alkuaankin - lain ratio ei voi olla se, että asuinirtaimiston omistus jaettaisiin perillisille esineittäin (A omistaa pölynimurin, B omistaa television, C omistaa pyykinpesukoneen, D omistaan olohuoneen kolme taulua ...), jotka esineet sitten kuitenkin jäisivät lesken hallintaan. Eihän tuossa olisi mitään järkeä kenenkään kannalta. Sen sijaan asuinirtaimisto olisi JAKAMATTOMANA kokonaisuutena lesken hallinnassa siihen asti, kun sen omistusoikeus lesken kuoltua jaettaisiin.
^^Maallikko ymmärtää koti-irtaimiston jaon konkreettisena toimenpiteenä%2C jossa niitä lusikoita ja kukkapurkkeja kannetaan perittävän talosta omiin koteihin. Sana %22jakamaton%22 on ehkä mahdollisesti lisätty vinkkaamaan että tälläinen fyysinen jako on kielletty.^^
Tuskinpa lakia 1980-luvullakaan on säädetty erityisesti maallikoille vinkkaamalla (ja selkeyttä hämärtämällä). Kun ilmaisu "asuntoirtaimisto on jätettävä lesken elinaikaiseen hallintaan" on selkeä ja ilmaisee maallikollekin oleellisen, niin kyllä looginen johtopäätös on, että lisäämällä tähän termi "jakamattomana" on haluttu tuoda jotain merkityksellistä tuohon hallintaan lisää.
^^Ehkä se onkin vain pelkkä lainsäätäjän lapsus.^^
Jos se on lainsäätäjän lapsus, niin se kuitenkin on selvää suomea eikä sitä sen tähden voida tulkita muutoin kuin mitä se suomen kielessä tarkoittaa: jätettävä jakamattomana = jätettävä siten, ettei jaeta. Lapsusta ei voida ohittaa silmät ummistaen ikään kuin tuollaista sanaa ei laissa olisikaan. Lapsus on korjattava korjaamalla laki.
^^Et l%C3%B6ydä kannallesi tukea oikeuslähteistä koska olet sen itse keksinyt!^^
Argumenttisi on heiveröinen. En ole tässä kohden edes etsinyt tukea Aarniolta & kumpp. Minä olen loogisesti perustellut sen, että termiä "jakamattomana" tulee tulkita suomen yleiskielen mukaisesti, koska laista ei löydy säännöstä, joka oikeuttaisi muunlaisen tulkinnan - tai koko sanan huomiotta jättämisen. Sinä sen sijaan kömpelösti koetat vakuuttaa minut ja muut siitä, että "Laki olisi tietysti sama ilman tuota %22jakamaton%22 sanaakin." Eihän se noin tietenkään ole. Koeta nyt vähän terästäytyä!
Taas nix nax "mukatietäjä" alkaa kiivailemaan, kun jäi väittelyssä alakynteen palstan todellisten osaajien kanssa! Ennenkin olet ollut aivan vääräsä kun olet noita omia ajatuksiasi tänne lakina selittänyt. No etsi ne PK 3:1a esityöt ja perustelut sitten, jospa siellä sanottaisiin mitä lainsäätäjä on tarkoittanut "jakamaton" sanalla tässä yhteydesssä. Tai avaa Aarnio & Kangas, he tietävät tämänkin asian vakiokommentoija nix naxia paremmin.
Änkyrä sentään yrittää argumentoida, vaikkakin heiveröisesti, mutta tässä suutaan aukoo oikean ajatuksen tonava, jonka ulosannissa ei ole päätä eikä häntää.
Minun ei kantaani tarvitse perustella muulla kuin millä edellä olen perustellut. Mitä siis suomen kielessä tarkoittaa "jakamattomana"? No, se tarkoittaa, kerrottakoon se ummikkosuomalaisille, jaetun vastakohtaa, ei-jaettuna. Täälläkin silloin tällöin putkahtelee esiin neropatteja, jotka kuvittelevat, että lakikieli on jotain selittämätöntä mystiikkaa. Naurettavaa! Kyllä lakikieli noudattaa suomen kielen sääntöjä.
Sen tähden todistustaakka siitä, että "tavanmukainen asuntoirtaimisto on jätettävä jakamattomana puolison hallintaan" ei tarkoittaisikaan sitä, mitä se suomen kielessä tarkoittaa, vaan jotain muuta (että jakakaa vaan, mutta jättäkää puolison hallintaan), on tuollaisen väitteen esittäjällä, ei minulla.
Aika monessa asiassa olen luottanut Aarnio & CO:iin, mutta tämän kaltainen asia ei ole herrojen auktoriteetillä ratkaistavissa. Suomen kieli on se, joka asian ratkaisee. Olipa lainsäätäjä tarkoittanut mitä tahansa, niin lakiteksti on selvä, ei missään määrin tulkinnanvarainen. Jos säännös on saanut lainsäätäjän tarkoitusta vastaamattoman ilmiasun, sitä, kun siinä ei tulkinnan varaa ole, on sellaisena noudatettava, kunnes se mahdollisesti muutetaan (poistamalla "jakamattomana").
Jos kerran leskellä on aina oikeus pitää hallintaoikeus yhteiseen kotiin, miksi hallintaoikeustestamentteja tehdään?
Olin siinä käsityksessä, että hallintaoikeustestamentin avulla, voi vaikuttaa perintöveron määrään?