Jos luovun perinnöstä, kenelle se menee? Tuleeko perinnön saajalle tästä lisäkuluja? (Jos annan oman osani hänelle). Saan perintöä sen verran että omani menisivät ulosottoon, ja en halua että kuolleen omaisen rahoilla maksetaan omia vastoinkäymisiä, ulosotto on siis kutakuinkin osaltani hanskassa ja maksan velkani itse. Mutta mites perintö? Perintö tulee kohta ( perun kirjoitukseen n. kk) ja siskoni kanssa saadaan molemmat 17 000. Minulla on ulosotossa enemmän velkaa, siskolla ei ole. Jos luovun perinnöstä saako sisko osuuteni? Ja toinen kysymys, saako perun kirjan tekijä tietää ulosotostani (jos ei erikseen tarkista). Ja tuleeko tämä ilmi itse tilaisuudessa? Ja jos luopuminen ei onnistu miten on ulosoton kohdalla?, missä vaiheessa UO virkailija saa tietää perinnöstä, en ole rintaperillinen? Veroviraston kautta? Mietin vain että voinko elää rauhassa, koska asia ahdistaa paljon. Toivon vain asiallisia vastauksia, en sellaisia että maksa jäbä velkas. Olen maksamassa kokoajan, tämä on periaate kysymys itselle. Ja toivon ettei suku saa tietää töppäilyistäni, koska en halua heille lisä surua.
Perinnöstä luopuminen vai ulosotto?
badasshater
132528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Perintö menee ensisijaisesti lapsillesi, jos niitä ei ole niin vanhemmillesi. Jos he ovat kuolleet niin sitten sisarellesi tai sisaruksillesi. Luopuja ei voi mitenkään ohjata perintöä tästä poikkeavasti. Ei kannata luopa kenenkään hyväksi tms. vaan ainoastaan luopua.
Sisaresi sitten ei kannat tehdä isoja käteisnostoja tämän jälkeen. Suomessa ei ole pankkisalaisuutta.
//Ja toinen kysymys, saako perun kirjan tekijä tietää ulosotostani (jos ei erikseen tarkista). Ja tuleeko tämä ilmi itse tilaisuudessa? //
Perunkirjoituksessa käsitellään käytännössä pelkästään perinnönjättäjän (ja mahdollisen lesken) asioita, joten ei pitäisi tulla esille.
//Ja jos luopuminen ei onnistu miten on ulosoton kohdalla?//
Ei pitäisi olla ongelmia tuon tehokkaan luopumisen kohdalla itse perunkirjoituksessa, kunhan vain et esimerkiksi ole itse ryhtynyt perintöön tai rupea määräämään kenelle osuutesi menee.
Ilmoitat luopuvasi perinnöstä esimerkiksi perunkirjoituksessa ja tästä laitetaan liite perukirjaan.
Raha on vain rahaa. Kaikki raha on samaa rahaa. Kun saat perinnön, maksat velkasi. Sukulaiset eivät asiasta saa tietää, ellet itse kerro, mihin käytit rahat. Sen sijaan perinnöstä luopuminen herättää epäilyjä.
Olinpa sattumoisin kerran itse tilanteessa, jossa velalliseni äiti kuoli. Ilmoitin välittömästi, siis jo ennen perunkirjoitusta, ulosottoon, missä velallisen asioita muutenkin hoidettiin, että on otettava sieltä perintörahat. Näin tehtiin. Minä sain velallisen perintörahat, ehkä hänellekin jotain jäi perintöverojen maksuun.
Mutta aloittajan tapauksessa velkoja ei ehkä tiedä tulossa olevasta perinnöstä. Ulosotto ei sitä tiedä ennen kuin on liian myöhäistä. Silloin sinua voidaan syyttää velallisen epärehellisyydestä. Jos taas luovut perinnöstä velkojesi tähden, sinua voidaan syyttää silloinkin velallisen epärehellisyydestä.
Viimeinen kappale on väärää tietoa. Perinnöstä luopujaa ei voida lain puitteissa syyttää mistään. Moraalinen syyttäminen on sitten toinen asia.
Velallisen ei tarvitse olla aloitteellinen ja ilmoittaa ulosottomiehelle saamastaan perinnöstä. Jos hän luopuu perinnöstä ennen kuin pesäosuus on ulosmitattu, perintöä (pesäosuutta) ei voida hänen velastaan ulosmitata. Toisin asia on, jos perinnöstä ei ole luovuttu, kun velallinen on kuultavana ulosottoselvityksessä. Tällöin hänen tulee ilmoittaa kaikki varansa, myös perintö (joka katsotaan saaduksi perittävän kuolinhetkellä). Jos hän tuolloin perintönsä salaa, hän saa kantaa sen sanktiot, jos salaaminen paljastuu.
Jos on olemassa uhka perintöosuuden ulosmittauksesta, luopumisilmoitus on varminta tehdä heti perittävän kuoleman jälkeen ja tallettaa maistraattiin.
Jos luovut perinnöstä ns. tehokkaasti eli ilman mitään ehtoja, menee osuutesi sinun PK.n mukaiselle perijälle/perijöille, JOS ko. luovutuksen saajat olisivat myös perinnönjättäjän PK.n mukaisia perillisiä eli etäisimmillään setiä/enoja/tätejä (PK = Perintökaari).
Esim. jos olisit perittävän läheisin - ja samalla hänen ainoa setä/eno/täti ja luopuisit perinnöstä, niin se ei siirtyisi mahdollisille lapsillesi (vaan valtiolle?), koska he olisivat perinnönjättäjän serkkuja, jotka eivät ole perillisasemassa olevia henkilöitä perinnönjättäjään nähden.
Sinulla kuitenkin on (ainakin) sisko eli perinnönjättäjään nähden perillisasemassa oleva henkilö, joten tehokas luopuminen onnistuu. Sisko saa tällöin 2 x 17 000e, mutta joutuu "vastineeksi" maksamaan hieman perintöveroa, koska summa yltää verottomuuden alarajaan ( = 20 000e ).
Edelleenluopuminen?
Jos siskollasi on lapsia ja alkuperäinen perinnönjättäjä on sinun ja siskosi vanhempi, niin mielenkiintoinen juttu olisi, että pystyisikö sisko edelleenluopumaan sinulta saamastaan osuudesta ns. tehokkaasti - siis lapsen/lapsiensa hyväksi (jotka myös olisivat alkuperäisen perinnönjättäjän perillisiä, jos siskosi "olisi pois pelistä"), jolloin - tässä tapauksessa - verokarhu kauhaisisi tyhjää...?? ;) Luopumisessa lienee tarjoilla joitain erityissäännöksiä tiettyihin erikoistilanteisiin(?).
"Luopumisketju" voisi tulla harkinnanalaiseksi paitsi juuri tämän tapauksen perintöveroetukysymyksessä - mutta myös, jos myös ensimmäisen luopujan sijaantulija olisi ulosoton uhan alla... :)
Mites tällainen tilanne käsiteltäisiin fiksusti?
Mahdollisesta testamentista luopumisessa taas on olemassa väljemmät säännöt mut se on oma juttunsa...
^^Edelleenluopuminen?^^
Ei edelleenluopumisessa mitään ongelmaa ole, kyllä se on mahdollinen samoin luopumissäännöin kuin ensiluopuminen. Ei "luopumisketjussa" mitään sen kummempaa harkinnanalaisuutta ole kuin yhdessä luopumisessa. Miksi olisi?
Luopujien katsotaan kuolleen ennen perittävää, joten perintö lankeaa perittävän muille lähimmille perillisille. (Ex anal. PK 16:3 "Milloin perillinen tämän luvun säännösten mukaan on menettänyt oikeutensa perintöön, menee perintö sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää.")
Jos siis perittävällä P on kaksi lasta A ja B, niin lapsettoman A:n luovuttua perinnöstä P:llä on vain yksi perillinen B, joka saa koko perinnön. Jos sitten B:kin luopuu perinnöstä, P:n perinnön jakavat jäljellä olevat B:n lapset b1 ja b2. Luopumisjärjestys ei asiaan vaikuta; jos A ja B luopumistensa takia ovat poissa pelistä, perintö lankeaa - suoraan P:ltä, ei A:n ja B:n kautta - b1:lle ja b2:lle.
Jos P:ltä jää kolme lasta, A, B ja C, niin A:n luovuttua P:n perinnön jakavat B ja C. B:n luovuttua P:n perinnön jakavat puoliksi B:n sijaantulijat b1 ja b2 sekä C.
^^testamentista luopumisessa taas on olemassa väljemmät säännöt^^
Säännöt ovat väljemmät ainoastaan siltä osin, että jos testaattorin tarkoitus ko. tilanteessa voidaan selvittää, testamentti on pantava sen mukaisesti toimeen (vaikka sijaantulija ei olisi perillisasemassa perittävään). Muulta osin säännöt ovat päinvastoin tiukemmat. Jos testaattorin tarkoitus ei testamentista ilmene, luopujalla on sijaantulija nimittäin vain, jos tämä on perimispolvessa testaattoriin nähden ja on samalla LUOPUJAN JÄLKELÄINEN.
PK 11:6
"Jos testamentin saaja kuolee ennen kuin hänen testamenttiin perustuva oikeutensa on tullut voimaan tai jos testamenttia ei muutoin voida hänen kohdaltaan panna täytäntöön, tulevat hänen jälkeläisensä hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä."
Hienoja täsmennyksiä nix_nax!
Jo mahdollista Testamenttia laadittaessa tulisi miettiä, kenelle osuus/osuudet menevät, jos testamentin saaja luopuu osuudestaan (tai on kuollut). Paperiin on helppo tehdä toissijaismääräyksiä vaikka ihan joka osuuden kohdalle, jolloin tilanne on selkeä.
Voi vaikka vielä määrätä, miten omaisuudelle käy, jos toissijainen saajakin on pois pelistä, niin ollaan jo aika varmalla pohjalla epäselvyyksien välttelyssä... :)
Vielä tuohon omaan tekstiini liipaten:
"..pystyisikö sisko edelleenluopumaan sinulta saamastaan osuudesta ns. tehokkaasti.."
Kuten nix_nax.in esityksestä kävi selkeäksi, tuollainen edelleenluopuminen olisi ihan ok ilman kummempia ihmetyksiä.
Tuossa sitaatin uumoilussani koitin kuitenkin tarkoittaa lisäksi tuota hieman erikoisempaa tilannetta, missä se sisko ottaisi oman perintöosuutensa normaalisti, mutta edelleenluopuisi sisareltaan luovutuksena saadun osuuden osalta (lapsiensa hyväksi siis).
Saadaankohan tuollainen luopuminen tehokkaaksi eli pystyykö ehdoitta luopumisen (=tehokas luopuminen) kuitenkin tuollaisessa tapauksessa jaottelemaan käsittämään
a) oman suoran osuuden
b) luovutuksella saadun osuuden
??
Tuossa on juuri se ajatusvirhe, jota varten edellä totesin: "jos A ja B luopumistensa takia ovat poissa pelistä, perintö lankeaa - suoraan P:ltä, ei A:n ja B:n kautta - b1:lle ja b2:lle. "
P:ltä A:n luovuttua siis EI tule perintönä ennen P:tä kuolleeksi katsottavan A:n perintöosaa - joka siirtyisi B:lle (ja joka B:n luovuttua tästä A:n "osuudesta" lankeaisi b1:lle ja b2:lle) - sekä B:n perintöosaa.
Kun siis A:n katsottaisiin kuolleen ennen P:tä, P:n jäämistö EI jakaudu A:n ja B:n osuuteen, perillisiähän on vain yksi eli B. Tällöin B tietenkään EI voi luopua mistään A:n osuudesta perintöön, koska sellaista ei ole. Hän voi luopua perinnöstä, mikä käsittää kaiken P:n jättämän perinnön.
Okei - tää piti tosiaan lukea useamman kerran, että meni jakeluun ;)
Tosiaan - luopujat ovat kuin kuolleita - eli heitä 'ei ole', kun perintöä jaetaan.
Hyvä selostus!
Ymmärinkö oikein, jos en luovu perinnöstä se maksetaan minulle. Kenenkään saamatta tietää veloistani, ja voin maksaa sen itse ulosottoon. AP
Jos pesäosuuttasi ei ole ulosmitattu, perintösi maksetaan sinulle.
Mistä tiedän onko? Sain yllättäen vain tietää että saan perintöä.