Tunnen olevani syrjitty

Onnistuin vihdoinkin valmistumaan ravintola-alalta ja onnistuin työssäoppimispaikan kautta rekrytoimaan itseni extraksi.

Ravintolassa, jossa olin työssäoppijana, sain kehuja ahkeruudesta ja itsenäisyydestäni, mutta nyt toisessa ravintolassa on vaan ihmetelty, että mitäs sitä sitten tehdään, kun ei kerta selkä kestä painavien gn-vuokien nostoa linjastoon. Tuntuu nyt siltä, että mussa nähdään vain selkäkivut, joiden perustella mun ei pitäisi tehdä tätä työtä ikinä. Tiedän hyvin, että ravintola-ala on fyysisesti raskasta työtä. Tekisi vain mieli sanoa, ettei pieni nainen vaan pysty nostelemaan raskaita esineitä. Mulla mieliala vaihtelee helposti ja etenkin juuri tuollaista kuullessa mulle tulee sellainen tunne, että mua syrjitään sen perusteella, etten pysty enempään.

Samanlaista olen myös kokenut yhdessä työssäoppimispaikassa. En pystynyt kantamaan kolmatta lautasta ja työtoverit sekä työpaikkaohjaaja ihmettelivät, ettenkö pysty enempään. Mä niin helposti saan paniikkikohtauksia, jos yritän jotain painavaa kantaa, koska pelkään, että kuitenkin lautaset tai se pakki lentää käsistäni lattialle. Oon saanut tuosta työssäoppimisjaksosta myös traumojakin, ja ne ikävät muistot tulee välillä esiin. Esim. keran lenkkeillessä sain niin kamalat lihaskivut, että se lautasten kantaminen tuli väkisinkin mieleen ja teki mieli itkeä.

En tiedä, mitä tehdä. Kahvilassa pärjäsin hyvin ollessani työssäoppimassa, eikä siellä ihmetelty, ettenkö pysty enempään. Kahvilaan menisinkin mielelläni töihin, mutta mistä revin itselleni sen työn. Myös oma yrityskin on käynyt mielessä, jolloin saisin kantaa astiat ym. omalla tavallani ilman, että kukaan tulee ihmettelemään vähäisiä voimiani. Oon alkanut osittain vihaamaankin omaa alaani, etenkin ravintoloita työpaikkoina.

Mitä mun pitäisi tehdä? Oon niin ahdistunut välillä tuntiessani itseni syrjityksi. Pitäisikö vaan olla välittämättä ja ajatella, että mä nostan ja kannan tavarat omalla tavallani.