Heissan!
Asun kahden kissan kanssa rivitalo kaksiossa ja olen tullut siihen tulokseen, että nyt on sopiva aika hommata koira, suomenlapinkoira. Kyseisestä rodusta ei ole paljon kokemusta, mutta koiria meillä on ollut lapsuudessani mm: saksanpaimenkoira, kultainennoutaja, nöffi mix ja ajokoira mix.
Sellaista mietin, että millaisia suomenlapinkoiria teillä on? (Jos sattuu jollakulla olemaan) Ja jos/kun koiran otan, niin myykö kasvattajat pelkäksi seurakoiraksi? Tokoa ja agilityä tulee varmasti ainankin kokeiltua, mutta näyttelyt ei pahemmin kiinnosta. Niin ja millaisiin asioihin pitää sitoutua?
Kiitos vastauksista!
Asun kahden kissan kanssa rivitalo kaksiossa ja olen tullut siihen tulokseen, että nyt on sopiva aika hommata koira, suomenlapinkoira. Kyseisestä rodusta ei ole paljon kokemusta, mutta koiria meillä on ollut lapsuudessani mm: saksanpaimenkoira, kultainennoutaja, nöffi mix ja ajokoira mix.
Sellaista mietin, että millaisia suomenlapinkoiria teillä on? (Jos sattuu jollakulla olemaan) Ja jos/kun koiran otan, niin myykö kasvattajat pelkäksi seurakoiraksi? Tokoa ja agilityä tulee varmasti ainankin kokeiltua, mutta näyttelyt ei pahemmin kiinnosta. Niin ja millaisiin asioihin pitää sitoutua?
Kiitos vastauksista!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meidän Suomenlapinkoira lopetettiin tuossa pari viikkoa sitten kasvaimen takia, hän oli 9-vuotias leikattu narttu nimeltä Missi
Missi oli todella jääräpäinen, ovela, fiksu, haukkui paljon, vierasti muita koiria (jopa aggressiivinen niitä kohtaan), mutta oli tosi kiintynyt meihin, osoitti rakkauttaan joka päivä, suojeli meitä kaikelta ja oli todella viisas ja oppi hyvin ja nopeasti temppuja. (niin hyvässä kuin pahassa) Arasteli vettä, mutta tykkäsi metsälenkeistä. Tuli lasten kanssa toimeen. Missi oli tosi kateellinen, jos toinen koira sai huomiota enemmän kuin hän.
Meille ainakin myytiin vain seurakoiraksi, tosin myyjämme oli äidin kaksoissisko.
Toki täytyy sitoutua ihan näihin perusjuttuihin (liikunta, ruokinta, huomiointi, lepo..) ja on tosi tärkeää kouluttaa hyvin pennusta asti, kun kerta paimenkoira on kyseessä.
Ei lapinkoiraa rivitaloon! Ne haukkuvat todella paljon joten voit saada häädön, jos naapurisi eivät kestä. Muuten lappalaiset ovat mukavia otuksia, kaverillani on sellainen ja pennusta asti olen sen tuntenut. Rakastaa vettä ja leluja, ja on kovin avoin ja iloinen koira sekä ihmisiä että muita koiria kohtaan. Ei kyllä opi millään mitään temppuja eikä tule kutsusta luokse, hihnassakaan ei osaa kunnolla kävellä. Mieti tarkkaan, haluatko varmasti lapinkoiran.
Komppaan. Ääni on mainitun rodun pahin ongelma. Omien havaintojen mukaan urokset myös poikkeuksetta remmiräyhääjiä. Ei ihmispurija, mutta harvinaisen tollukka rotu on kyseessä. Jäniskoiran veroinen tokoilija, jos sitäkään. Yhtään en ole vielä tokoringeissä nähnyt...
Itselläni on suomenlapinkoiran-pentu omakotitalossa maalla. Tosi kiva rotu ja on kyllä oppivainen ja rodun kanssa voi harrastaa agilityä ja ToKoa yms. Haukku herkkyyttä tosiaan on jonkin verran, mutta riippuu todella yksilöstä... Meidän pentu ei esim. juurikaan hauku! Kannattaa siis kysyä kasvattajalta tästä asiasta! :)
Lappalainen täälläkin. Ei hauku juuri ollenkaan. Jääräpäinen vähän ja todella viisas. Näillä ei kaikilla oikeen miellyttämisen halua ole, joten toiset saattaa olla haastavampia kouluttaa. Meillä pidetty kovassa kurissa niin saatu hyvä koira. Töitä on vaatinut ja määrätietoisuutta, mutta tämä kävelee nätisti hihnassa eikä hauku vastaan tulevia. liikuntaa pitää tarjota paljon. Meillä tykätään erityisesti metsä lenkeistä ja juoksemista tämä yksilö rakastaa! Nämä on sitkeitä koiria ja jaksaa mennä helposti pitkääkin lenkkiä ja meillä sitä myös vaatii. Oma lauma on näille tärkein, kiintyy voimakkaasti omistajaan ja seuraa aina mukana päivän askareita :)