Kustantamot

Jos kustantaja näkee käsikirjoituksessa olevan ainesta kirjaksi, käsikirjoitusta ryhdytään muokkaamaan. Yleensä käsikirjoitus kirjoitetaan uusiksi, tuskin mikään teksti menee läpi täysin sellaisenaan, vaan muutoksia tehdään aina.

Kirjoittajalta se vaatii oikeaa asennetta kirjoittamista kohtaan: mikään teksti ei ole niin pyhää, etteikö sitä voisi parantaa. Yleensä kustantajan tekemät muutosehdotukset tähtäävät parantamaan tulevan kirjan luettavuutta.

Kirjoittajan on myös ymmärrettävä, että käsikirjoituksen kirjoittaminen on yksin puurtamista, mutta käsikirjoituksen muuttaminen kirjaksi on yhteistyötä.

kustantaja kirjoitti:

Jos kustantaja näkee käsikirjoituksessa olevan ainesta kirjaksi, käsikirjoitusta ryhdytään muokkaamaan. Yleensä käsikirjoitus kirjoitetaan uusiksi, tuskin mikään teksti menee läpi täysin sellaisenaan, vaan muutoksia tehdään aina.

Kirjoittajalta se vaatii oikeaa asennetta kirjoittamista kohtaan: mikään teksti ei ole niin pyhää, etteikö sitä voisi parantaa. Yleensä kustantajan tekemät muutosehdotukset tähtäävät parantamaan tulevan kirjan luettavuutta.

Kirjoittajan on myös ymmärrettävä, että käsikirjoituksen kirjoittaminen on yksin puurtamista, mutta käsikirjoituksen muuttaminen kirjaksi on yhteistyötä.

Tuo pelottaa, vaikka sen tietää ja ymmärtää. Joku tulee kajoamaan lapseeni. Riistää ehkä ne hienoimmat kohdat, jotka olen aikaan saanut...

Tottakai pitää pystyä luopumaan ja muuttamaan, eihän mikään ole pyhää. Mutta kyllä minä näillä verson versiolla pyrin siihen, että muutettavaa olisi vähemmän tai ne ainakin kohdistuisivat kohtiin jotka itselleni eivät ole kirjan sielun kannalta tärkeimpiä.

Yhteistyö kanssani tulee olemaan helppoa, joko annan kustantajan tehdä mitä lystää tai kieltäydyn kaikesta yhteistyöstä. Riippuen millainen henkilö vastaani tulee ja miten henkilökemiat toimivat.

Noin tehden en joudu jälkikäteen selittelemään kuinka loistava teokseni raiskattiin kustannusvaiheessa, olen väärinymmärretty jne. Vaan jos ja kun kirjani julkaistaan, se on muutosten jälkeenkin minun kirjani, eikä kustantajan näkemys samasta aiheesta.

Olenpa taas pollea. Pelko pois, tämä varmuus kestää vain muutaman päivän, jonka jälkeen palaan ripottelemaan tuhkaa päälleni ja menetän uskoni itseeni ja kaikkeen jo kirjoittamaani. :)

sivuverso kirjoitti:

Tuo pelottaa, vaikka sen tietää ja ymmärtää. Joku tulee kajoamaan lapseeni. Riistää ehkä ne hienoimmat kohdat, jotka olen aikaan saanut...

Tottakai pitää pystyä luopumaan ja muuttamaan, eihän mikään ole pyhää. Mutta kyllä minä näillä verson versiolla pyrin siihen, että muutettavaa olisi vähemmän tai ne ainakin kohdistuisivat kohtiin jotka itselleni eivät ole kirjan sielun kannalta tärkeimpiä.

Yhteistyö kanssani tulee olemaan helppoa, joko annan kustantajan tehdä mitä lystää tai kieltäydyn kaikesta yhteistyöstä. Riippuen millainen henkilö vastaani tulee ja miten henkilökemiat toimivat.

Noin tehden en joudu jälkikäteen selittelemään kuinka loistava teokseni raiskattiin kustannusvaiheessa, olen väärinymmärretty jne. Vaan jos ja kun kirjani julkaistaan, se on muutosten jälkeenkin minun kirjani, eikä kustantajan näkemys samasta aiheesta.

Olenpa taas pollea. Pelko pois, tämä varmuus kestää vain muutaman päivän, jonka jälkeen palaan ripottelemaan tuhkaa päälleni ja menetän uskoni itseeni ja kaikkeen jo kirjoittamaani. :)

että voisi kustannustoimittajan kanssa alkaa muokata kässäriä.

Varmaan tulee tuntumaan pahalta, kun joku tampio ehdottaa poistettavaksi juuri ne kaksikymmentä sivua, joita on itse pitänyt kirjan parhaina...

Mutta ajatellaanpa tapausta Päätalo.

Kalle -reppanan kirjathan tehtiin Gummeruksen toimesta uusiksi ja samalla jätettiin about 300 sivua pois joutavaa. Sittenkin joka tiiliskivi lienee n. 700 sivuinen.

Nyt sitten hänen nimellään julkaistaan joka vuosi
maailman tappiin näitä joskus hylättyjä sivuja.

Tai sitten vain joku kirjoittaa niitä käyttäen Päätalon nimeä myyntityössä.

Eksyin vähän aiheesta, mutta tällaista se on kun ei ole vintillä valoja :)

Arvo:) kirjoitti:

että voisi kustannustoimittajan kanssa alkaa muokata kässäriä.

Varmaan tulee tuntumaan pahalta, kun joku tampio ehdottaa poistettavaksi juuri ne kaksikymmentä sivua, joita on itse pitänyt kirjan parhaina...

Mutta ajatellaanpa tapausta Päätalo.

Kalle -reppanan kirjathan tehtiin Gummeruksen toimesta uusiksi ja samalla jätettiin about 300 sivua pois joutavaa. Sittenkin joka tiiliskivi lienee n. 700 sivuinen.

Nyt sitten hänen nimellään julkaistaan joka vuosi
maailman tappiin näitä joskus hylättyjä sivuja.

Tai sitten vain joku kirjoittaa niitä käyttäen Päätalon nimeä myyntityössä.

Eksyin vähän aiheesta, mutta tällaista se on kun ei ole vintillä valoja :)

Jostain syystä, vaikka eksyit aiheesta, tuo mitä kirjoitit lohdutti itseäni.

Kun pääsee lähemmäs tavoitetta, alkaa etsiä kenelle rakkaansa paketissa nakkaa. Alkaa tämä pelko oudosti nostaa päätään. Ei olekkaan niin kiire saada valmista, haluaa vielä hetken helliä ja sääliä pienokaistaan, pitää sen piilossa turvassa vintin kätköissä.

Peittelen hyvin ja kuiskin korvaan katteettomia lupauksia, tottakai minä jossain vaiheessa kuitenkin annan kultamuruni vieraisiin käsiin, en ihan vielä mutta kohta

Liekkö mulla sitten käynyt ihme tuuri, kun varmaan kymmenkunta käsikirjoitusta on kustantajalla käynyt ja jokainen on tullut kommenttien kera takaisin?

min kirjoitti:

Liekkö mulla sitten käynyt ihme tuuri, kun varmaan kymmenkunta käsikirjoitusta on kustantajalla käynyt ja jokainen on tullut kommenttien kera takaisin?

Millaisten kommenttien kera ovat tekstisi tulleet takaisin? Hylättynä vai hyväksyttynä siis.

Hylätyissä tapauksissa useimmiten lähetetään vain jo valmiiksi laadittu kaavakkeenomainen paperi, johon on vain kriittisiin kohtiin vaihdettu kirjan ja kirjoittajan nimet tapauskohtaisesti ja sitten pahoitellaan, että ei ole sitä, mitä etsitään. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, ettei tekstiä ole edes luettu loppuun.