Mikä on mielstäsi ihmisyyden mitta? Minkälainen ihminen on mielestäsi arvokas ja arvostettava, kunnioitettava?
Onkos se korkea koulutus, raha ja maine, julkisuus kenties. Kenen seuraan hakeudut?
Onkos se korkea koulutus, raha ja maine, julkisuus kenties. Kenen seuraan hakeudut?
Vastaukset 110
Vanhimmat
Intissä oli ennen vanhaan tappituntuma, mutt se on nykyään mitä on.
Ihmisyyden mitta sitä millä mittaat se on meissä jokaisessa.
Jokainen ihmiselämä on yhtä arvokas.
Mitä taas tulee arvostukseen, kunnioitukseen ja ihmisyyteen, ne löytyvät mielestäni ennen kaikkea sydämen sivistyksestä.
Ulkoiset asiat ovat katoavaisia.
Aivan. Mitä jää jäljelle kun raha. Julkisuus ja valta ovat menneet ja ns ystävät kaikonneet.
Rehellisyys, vilpittömyys ja aitous. Kyky ymmärtää ja hyväksyä elämää, sen kaikkia ilmiöitä ja ihmisiä, jotka eivät todellakaan ole rehellisiä, vilpittömiä ja aitoja.
Kyllä minäkin ajattelen et rehellisyys ja aitous. Ymmärtäväisyys tai ainakin pyrkimys siihen. . Se miten kohtelet muita. Sydämen sivistys.
Mulla on vanhoja ystäviä joita tapaan usein, se tuo mieleen jälkeenpäin herkkiä ajatuksia vaikka olen isomies se herkistää vanhan parta suun tiiätkö mitä sen takaa löytyy kunnon naurus seasta parran jonka ystävät huomaa.
Nii. Ystävä ymmärtää toista jo katseesta tai kengän asennosta.
Ai mono vinossa :)
Nii :). Eikös sitä sanota sillain et näkee toisesta jalkaterän asennosta millä tuulella :).
On oma ittensä,uskaltaa mennä toisen luo ja kuuntelee mitä toisel on sanottavaa.
Auttaa jos voi.
Lisäisin tuohon vielä, että sen mitä kuulee pitää omana tietonaan, eikä jaa kaikkea kuulemaansa eteenpäin. Silloin ei auta millään tavalla, tuottaa vaan harmia hänelle joka on avautunut. Joka oppii kantapään kautta, kenelle ainakaan ei kannata mitään tärkeää sanoa.
Jokainen ihminen on arvokas. Ihmiset ovat erilaisia, ei ihmisiä voi asettaa paremmuus- tai arvojärjestykseen ihmisyydellä mitaten.
Joidenkin mielestä rikas kuuluisa tai korkeasti koulutettu on "parempoi" tai vissiin hyötymisen arvoinen, mieti sitä.
Se nyt on vähän vaikee lyhyesti ilmaista.
Mutta olis se hyvä, jos se ainakin isommissa asioissa puhus totta, kalavaleita ei lasketa.
Sekin oli hyvä jos ymmärtää, mitkä on omia tavaroita ja mitkä muiden, ne jos menee sekaisin, niin se on huonompi homma.
Sitten valittaminen, ei sitä pitäs valittaa, jatkuvasti ainakaan.
Kyllä sitä työn ja saavututen perusteella Suomessa arvostusta saa, kouluts kuuluu samaan, eikä siinä mitään pahaa ole.
Kaunosielut sanoo, ettei raha ole tärkeetä. Minä olen realista, kyllä se vaan on
Voihan sitä ihmisyyttä mitata, miten paljon ihminen eroaa isoista eläimistä, ei siinä isommassa mittakaavassa ole paljon rintaa vara röyhistellä.
"raha ole tärkeetä. Minä olen realista, kyllä se vaan on"
Joo just. Eli sen kaveri kannattaa olla kellä on pätäkkää :).
K-kottonin kanssa samaa mieltä, raha on tärkeätä. Se on hirveän ahdistuksen aihe jos sitä ei yksinkertaisesti ole. Helpottaa elämää kummasti jos saa syödäkseen ja vielä katonkin pään päälle. Joka ei ole elänyt köyhyysrajassa ei ehkä tajua sitä.
Ei se silti tarkoita sitä että sitä tarvii olla paljon. Tai että se on johtotähti elämässä.
Tieten tähän aloitukseen vastatessa pitäisi nostaa katse yläviistoon ja ottaa laupiaan samarialaisen rinki pään päälle. Sen jälkeen luetella ylihyviä ominaisuuksia.
Mutta todellisuudessa ahneus on jokaisen hyve, sitä vaan ei huomata, ja pahimmat verhoaa ahneuden hyväntekeväisyydellä.
En minä silti pahi ole, Olin kerran pakkohuutokaupassa, se ie ollut minun juttu.
Siinä mielessä oot oikeasssa, että helpompi olla sellaisten seurassa, joilla on pätäkkää.
Onhan siinä rahassakin se, että sen on hyvä olla "kunniallisesti" saatua.
Jos se on liperipelillä saatua, muita pahasti hyväksikäyttäen, nii kyllä se leimnsa lyö, luulisin useimpiin.
Mikä on sopiva määrä, mitä enemmän sulla on, sitä enemmän sitä haluat.
Näin se on, vaikka et sitä myönnä.
Hei hoi k-kotton. Pikkusen rupes silmännurkkaa nykimään, kun luin sun kirjotuksesi, että "...mitä enemmän sulla on, sitä enemmän sitä haluat. Näin se on, vaikka et sitä myönnä."
Ei varmaan kaikki ajattele noin. Yleistit ja toi yleistäminen sai sen silmännurkan nykimään:)
En ole kovin monen kuullut sanoneet, että minulla on tarpeeksi rahaa ja omaisuutta.
Joku likemmäs satavuotias on voinut joskus sanoa, mutta siihen on vielä akaa, mikä lienee tilanne silloin omalla kohdalla.
Onhan Sinulla lotto voimassa, ja varmuuden vuoksi kyymmenelle kierrokselle, ettei pääse unohtumaan.
Tietysti raha on tärkeä, koska tarvitsemme sitä hankkiaksemme välttämättömät perustarpeemme.
Mielestäni se on väline, ei ihmisyyden mitta, sitä lienet tarkoittanutkin sanomalla, ettei se mikään johtotähti ole.
Siinä mielessä nyökkäilen, että on tosi vaikeaa kuvitella jonkun sanovan "ei kiitos, minulla on jo" jos joku on lahjoittamassa rahaa. Luulen että jopa Äiti Amman ottaa sitä vastaan. Ei tosin omaan tarpeeseen. Vai onko hänen tarpeensa auttaa muita ihmisiä? Taidan olla hiuksia halkomassa.
Pitää jakaa mun viestiä kahteen, kun oikein alkoi pähkäilemään tätä :) Puolikas Kottonille, puolikas Epulle.
Inhimillisyys on kaukana jos rahaa ei ole. Tai jos sitä on niin vähän ettei voi nukkua yönsä rauhassa. Stressi sen varmaan tekee että empatia katoaa ja jopa moraali saattaa laskea.
Mutta jos rahaa on perustarpeisiin, on helppo olla Ihminen.
Se on totta, että jos on vilu, nälkä, jano tai vaikkapa kushätä. ei keskittyminen riitä muuhun, kuin etsimään lämmintä, ruokaa, juomaa ja huussia.
(Tää mun koneenkäyttö on hidasta, kun hiiri lakkoilee ja täytyy käyttää noita muita näppylöitä)
Totanoin, mä taisin vähän ymmärtää väärin tuon "..mitä enemmän sinulla on, sitä enemmän sitä haluat.."
Minä luulin, että tarkoitit, että jos on hurrrRRjasti rahaa, niin aina vain hurjemmin sitä tahtoo lisää. Siis ettei tavallaan ole ollenkaan tyytyväinen, vaan aina vaan pitää lisää saada.
Tarkoitin siis, että jos minulla olisi kauhean paljon rahaa, niin se olis makeeta, mutta en alkaisi ainavaan kohlimaan lisää rahaa.
Niivvai kyse olikin siitä et arvostatko ihmistä sen perusteella et hänellä on rahaa. .
.siis tää aihe tais lähteä vähän lapasesta.
Mä tein kerran niin, että ensin kieltäydyin rahasta, ja sitten otin sen kuitenkin. Oli perinnöstä kyse, vanhin sisko ei halunnut siitä mitään ja oli lahjoittamassa se meille muille. Ensin suutuin, miten hän voi kuvitella että olisin sellainen ihminen että ottaisin sen noin vain! Mutta rahoja hän ei halunnut. Ajattelin ensin että otan ne sitten vastaan ja annan hänen lapsilleen. En voinut sitäkään tehdä, mennä hänen selkänsä taakse pelehtimään, siitä vasta sota olisi syttynyt. Joten otin ne, tai pakotin hänet ottamaan vastaan sen verran itelleen ettei lahjaveroa mennyt. Luojalle kiitos siitä verosta ;) Makakoon nuo seteleit mun tilillä kunnes joku hänen lapsista ne tarvitsee, hän ei tiedä mun suunnitelmasta mitään. Kauhee pähkinä oli ratkaista ja punnita omaa moraalia vastaan. Ja tavallaanhan en ole vieläkään mitään ratkaissut, kun rahat on vielä olemassa.
En tiiä kumpaa tässä todistan oikeaksi, Kottonia vai Heikkua. Mutta tärkeintä mulle oli että minä tiedän mihin ne rahat kuuluu, enkä aio antaa siskoni päättää siitä, hih-hah.
Mikä aihe täällä nyt pysyisi suoralla kalkkiviivalla ;))
No ei mikkää eikä tarttekkaa. Huvittaa vaan kun tämä lähte sivuladulle aiheeksi mitä raha sinulle itsellsie merkitsee. :D Tai se jos sitä on tai ei ole.
Tottakai arvostan. Jos ei kukaan Suomessa tekisi RAHAA, siis oikeasti tuottaisi jotain oikeaa, niin ei olisi julkista terveydenhoitoa, ei ilmaisia kouluja, etc. Ei RAHA tule toistemme paitoja pesemällä.
Nyt et mun mielestä ehkä sisäistänyt täysin meidän keskustelua. Ei tuossa pelkästään siitä ollut kyse mitä raha merkitsee.
Mun mielestä Kottoni nosti hyvin esille sen, että meillä on varmaankin kaikilla kovinkin hyvät arvot noin niinkuin esikuvana. Mutta miten sitten käytäntö? On helppoa sanoa että raha ei kuulu siihen mitä arvostaa ihmisessä. Taitaa olla niin että täydellinen tasa-arvo toisen edessä onkin pelkkä klisee. Suurin osa ihmisistä käyttäytyy eri tavalla jos on kyse kodittomasta vs. rikkaasta.
Okei. Ehkä olin oman aloiutkseni aiheessa niin syvöllä et teidän keskustelunne ei mulle nyt ookein napannut mutta ei se haittaa.
Tunteet ovat varmaan se joka eniten erottaa meitä eläimistä, että se on se inhimillinen tekijä.
Meinasin laittaa että empatiaa, mutta ehkä sittenkin kovemmin arvostan tahdikuutta. Sellaista ihmistä joka näkee selvän rajan itsensä ja muiden välillä, eikä anna sen sekoittua. Muut saavat olla mitä ovat, ja hänkin kulkee omaa tietään. Tässä onkin elämänmittainen päämäärä.
Huomasin muiden vastauksista että kysyit minkälaiseen seuraan hakeutuu. Vastaan että kilttien ihmisten seuraan. Arvostan kiltteyttä, minusta se on katoavaa kansanperinnettä. Liekö siksi koska se on vaikea ala :) Olla samalla kiltti, rehti ja suora, ilman että sua syödään pois.
Ajattelin saivarrella, kyllä minä nousisin näppylöille, jos sillälailla enempi sivullinen sanoisi, että onn kiltti. Harva mies siitä riemastuu. Saattas olla nielemistä Sullekin, jos kuulisit, "voi kun oot kiltti. No tajusin, ettet tarkoittanut, että se sanotaan päin naamaa.
Olen muuten kanssasi samaa mieltä, että käytös ja puhetyyli on muuttunut kovaksi.
Yhteiskunta on muuttunut, jos toisesta ihmisestä ei ole hyötyä, niin sitä voi kohdella miten kuten.
Hyvin nielisin! Ihan pureskelematta menee kaikki kauniit sanat :)
Muakait on aina kiinnostanu paremmin semmoset änkyrät :DD
Kaveria ei jätetä.
Ja mä kun olen kompaselija, niin takerrun tuohon "kenen seuraan hakeudun". En ole hanakka hakeutumaan kenenkään seuraan, mutta jos niin, sen ihmisen täytyy olla aito, ei saa vetää mitään roolia. Jo puhe pitää olla semmonen kun luonnostaan tulee, ei teennäinen. Hän ei leuhki akateemisilla sukulaisillaan, ei omaisuudellaan. Hän on läsnä ja vuorovaikutuksessa, hänen asiat eivät ole yhtään sen tärkeämpiä kuin minun.
Sen tuntee itsessään jos ei ole aikoihin nähnyt, että ilo tapaamisesta on aitoa, ei ahdista jne.
Hyvänen aika sentäs, tekipäs siilimuori nyt mahdottoman Laaaajan aloituksen.
Vaikean. Tuo "Ihmisyys"-sana on hankala sana. Ajattelen, että tuohon sanaan mahtuu niin monen monituista piirrettä, että siinä tarttettais Säkki, johon ne kaikki sullois.
Kysyit, että "kenen seuraan hakeudut?"
Mä vastaan niin, että hakeudun semmosen tyypin seuraan, joka on omaan Ihmisyys-säkkiinsä kerännyt (mun mielestä) oikein annoksin eri asioita. Ja osaa niitä sitten käyttää oikealla tavalla.
Tasapainossa olevat ihmiset. Sellaiset, jotka uskaltavat olla Omaa mieltä, vaikka se poikkeais kaikkien muiden mielipiteistä. Jopa silläkin uhalla, että se/ne mielipiteet tekis vaikutelman: Onpahan outo ihiminen.
Lyhyesti jos sanon, niin hakeudun Rehellisten ja aitojen ihmisten seuraan. Ihmisten, jotka ymmärtävät, että jokaisella on se oma polkunsa jota kulkea, eikä tuomitse tai vähättele tai yritä kääntää ja vääntää toisen polkua mihinkään suuntaan. Ymmärtävät tyypit on jees-tyyppejä.
"Heikunkeikku"
Opettaja, opettaja!
Minä olen tasa-painoisesti aina omaa mieltä, vaikka noi toiset ei koskaan
ookkaan :)
Soudan tuulessakin.
Usein keskustellaan miten olla yhtä inhimillinen livessä, kuten palstoilla.
Helpoa, Livessä jokainen mieli-pide alotetaan sanomalla:
Oletko muuten koskaan tullut ajatelleeksi että voisi olla myös niin/näin...
Sitten voi lasketelella mitä mieleen juolahtaa.
"Oletko...Sibeliuksen konserton fis-duurin opuksen kolmannen cresendon voisi
soittaa pupen nuoteillakin?"
Kuka tuosta voisi suuttua?
Eihän se typeryys ole, vaan kysymys:)
https://www.youtube.com/watch?v=fmCVHVz_nAk
H.
Onhan se hyvä, että tasapainoisesti on omaa mieltään:) Mut pitää muistaa, ettei ala ryhtymään jääräpäiseksikään. Voi soudeskella ajatuksien väleis ja sitten päättää, että vaihtaaks omaa mieltä jonku toisen mielipiteeseen vai pysyäkö omas. Jos vaihto tulee kysymykseen, niin voi sitte tasa-painoisesti ryhtyä olemaan siinä uudessa mielipiteessä. Ihmisten Perustelut mielipiteistään on minulle tärkeitä asioita. Rasittavan paljon "miksi"-sanoja viljelen.
No mä en ainakaan ole keskustellut, että "miten olla yhtä inhimmillinen livessä, kuten palstalla." Mulle riittää kun tiedän mimmosesti minä oleskelen livessä ja palstalla. Muista en pahemmin välitä. Kun en tunne ketään, niin ei viitsi kuluttaa aikaa turhiin pohdiskeluihin.
Hän menee nyt kiltisti luokan perälle ja keskittyy rakentavammin aloituksen aiheeseen.
Mielipiteen muutaminen voi olla kehitystä myönteiseen suuntaan.
Nimenomaan, juuri sitä tarkoitin.
Aika vaikea kysymys, olisiko jokaisella omansa. Kykyjensä mukaan
jokainen. Ei ole mitään arvojärjestystä. Se mitä minä pidän arvokkaana
piirteenä ihmisessä, on vain minun mieltymykseni.
Miten suhtautuu muihin, se on ehkä ykkönen, myös eläimiin, siis rakkaus.
Jalo teko on heikomman puolustaminen.
Tätä voisi pohtia loputtomasti, menee tieteen puolelle.
Lukematta vastauksia vastaus alotukseen,
Luotettava, rehellinen, turvallinen, oikeudenmukainen, auttaa aina jos voi ,
oma puoliso, perhe tärkeintä maailmassa ,
kunnioittaa toisten perheitä, ei riko kenekää avioliittoa,
käy töissä jos töitä on,
sopeutuu yhteiskuntaan
muutenki käyttäytyy yhteiskunnan lakien sääntöjen mukaan ,
-
heh
Maassa maan tavalla!
Se, että tulee toimeen itsensä kanssa! Toisten ihmisten ihmisyys on jostain muusta kiinni!
Jostain syystä ihmissuhteeni ovat outoja. Kerään ikäänkuin ympärilleni ihmisiä, joihin ei voi luottaa. En tiedä, mistä se johtuu!
Kuvittelen jonkun olevan "ystäväni" ja kun muutoksia elämässä tapahtuu puoleen tai toiseen, niin "ystävät" häviävät.
Niin en voi kun olla ihminen itselleni!
Minä kait tiesän mistä se johtuu, se johtuu minusta itsestäni ja omista kuvioistani jotka ovat hyvi' tai sitten ei.
Ihan tavallisia elämänmuutoksia; työpaikkojen muutokset ja vaihdot, avioero, asunnon osto. Ei siis mitään ihmisyydestä poikkeavaa! Kuuluvat monen muunkin ihmisyyteen!
Taitaa olla aika vaikea pähkinä purtavaksi, yleensäkään, asettaa ne parametrit minkä mukaan ihmisyyttä punnitaan.
Kysyit kai aivan henkilökohtaisia mielipiteitä; tarviiko perustella? (Olisi aina helpompaa tehdä kilometrin pituinen lista asioista jotka todellakaan ei ole ihmisyyttä nostattavia).
1-raha, omaisuus, menestyminen elämässä ei ole koskaan ollut ihmisyyden mitta. Pikemminkin päinvastoin. Johan se Jessekin puhui rikkaasta miehestä ja kamelista je neulansilmästä.
2-Kyky empatiaan ja myötäelämiseen on korkealla minun listassani Se että ei pysty näkemään ja kokemaan asioita kuin omalta kantiltaan alentaa inhimillisyysfaktoria. (Tässä asiassa olen täysin eri mieltä edellisen kommentoijan kanssa) Oma ihmisyytemme peilautuu aina suhteestamme muihin.
3-Rehellisyys, vilpittömyys ja oman edun tavoittelemisen puuttuuminen suhteessa muissa nostaa ihmisyyden kertainta.
4.Omien virheiden myöntäminen, anteeksipyyntö, luopuminen jostain itselle tärkeästä jonkun toisen hyväksi on ihmisyyttä parhaimmillaan.
Onhan noita kriteereitä...jatkan jos tulee mieleen.
Ps. en ole lukenut ketjua sen pidemmältä, ainoastaan aloituksen.
"Paloma.se.co"
Et viittis noin läpi-näkyvästi.
Sinua paljon surkeammat käyttävät tuota "anteeksi-pyyntöä" vähän-väliä.
Tiedät ihan hyvin että vain typerys kirjoittaa lukematta.
Hölmöilyjään tyhjällä selitellen.
yst.
H.
Aikasti on lieroa kommentointia.
Liekö minä se rehellisin.
Minua ainakin eniten haukutaan :)
Joten haukkujat varmaan ovat niitä eniten inhimillisiä.
Erehtyminen on inhimillistä.
Mitenkähän on?
Liekö tämä aloitus on jatkoa lierolle.
Jotenkin on katuvainen aloitus.
H.
Aloitus on aivan oikein 1eeron inspiroima, toisessa ketjussa. Saan teilä aina hyviä aloitusaiheita :).
Mittää en kadu.
Kylläpäs kesti Windows kympin päivitys. Torvelon hidasta touhua.
No mutta, nyt se on tehty ja sain palautettua itseni takaisin palstalle.
Erilaisia mielipiteitä ja luetteloita on tullut teiltä.
Jos saan jatkaa pienesti (osaankohan), niin jos olisin pakotettu pistämään jonkun ominaisuuden numero ykköseksi, niin se olisi yksinkertaisesti Rehellisyys.
JOS tämä mun yks ex olisi ollut alkujaan täysin rehellinen mielipiteistään, niin olisin heti oitis tiennyt, että aijaa toi ei mulle sovi. Mutta hän "valikoi" mukavia miun-maun-mukkaisia mielipiteitä saadakseen minut suopeasti häntä katsomaan. Toden totta kamala asia. Hän toisinsanoen VARASTI minulta muutamia vuosia. Se tuntui järkyttävältä, kun huomasin ettei hän olekaan se henkilö joksi häntä luulin.
On turha kuluttaa aikaansa sellasiin ihmisiin, jotka eivät "sulaudu minun ajatuksiin".
Ihmisten pitäisi olla aina niin rehellisiä, että muut tietäisivät, että onks toi sopiva minulle.
Jos on rehellinen, niin se pitää sisällään aitouden.
Olipas ylevä aloitus. Livessä pistän läskiksi ylevät ja hienostuneet puheet ja tilaisuudet. Tekopeliä ja ajanhukkaa. Enkä hakeudu kenenkään seuraan. Mun seuraan hakeudutaan. Pitkään tai pysyvästi yhteyksissä kanssani ovat he, jotka muistuttavat huonekasvejani: kestävät Saharan auringonpaahdetta ja kuumuutta ja kuivuutta eivätkä tarvitse imartelulannoitteita.
"enmilläänkeksi"
Sinäkin musta.
Aikasti on lieroa kommentointia.
Liekö minä se rehellisin.
Minua ainakin eniten haukutaan :)
Joten haukkujat varmaan ovat niitä eniten inhimillisiä.
Erehtyminen on inhimillistä.
Mitenkähän on?
Liekö tämä aloitus on jatkoa lierolle.
Jotenkin on katuvainen aloitus.
H.
"jatkoa lierolle"
liero on sun housuissas ja tarpeen olisikin saada jatkoa lierolle, lällällällällälliero :P
Ookkonää nähny lieronsa ;))))
Salanikillä palstan seireeni kiinnostuivat heheheheheheheh
@hunksz:in pussiin meni siis
koulutuksella ja omaisuudella ei mitään tekemistä tämän asian kanssa,..vaan se miten ihminen kohtelee niitä joista ei ole mitään hyötyä hänelle !
@heloukudpai
Nyt teen hunksit ja totean, että tuo on sata vuotta vanha ja kulunut tekopyhä viisastelu. Olisit keksinyt oman.
"heloukudpai", tuo loppuosa lauseessasi oli hieno. Moraali. Sekin on ihmisen mitta. Ja se miten moraalia on itselleen rakennettu, onko siinä empatiaa mukana. Ja miten siitä pitää kiinni, eli onko rehellinen ja rehti.
Arvokas on lähes jokainen (pl, murhaajat ja muut toisen ihmisen kiduttajat). Itseäni arvostan silloin kun olen saanut aikaiseksi, töissä, kotona... eli tarpeellisuuden tunne tekee minut itselleni arvokkaaksi. Esimiehen pyyntö parempaan hommaan nostaa kummasti itsearvostusta. Kun huomaan lastenlasten olevan kiinnostunut kertomastani tai iloitsevan yhdessäolostamme (en lahjo), olen aika otettu, se on niin aitoa. Puolison hyväksyntä ja luonteva kehu luo arvostuksen tunteen.
Kunnioitus - vieraalta tuntuva käsite tai tunne, en tarvitse itselleni.
Haluan olla itseäni viisaampien seurassa, koska heiltä oppii. Raha-asiat ja Suomen talouselämä on kiinnostava aihe, vaikka ei ole rikas. Jos omaksuu asioita ja pystyy niistä keskustelemaan, on yleensä myös jonkin verran koulutettu, poikkeuksia toki on. Yleensä meneillään olevat ajankohtaiset keskustelut kiinnostavat.
Erityisesti arvostan ihmistä, joka on pienestä ja köyhästä alusta huolimatta päässyt älyllään ja sitkeydellään hyvään asemaan ja varsinkin jos on pystynyt auttamaan/työllistämään useita muita ihmisiä.
Niin ja/tai hyvässä asemassaankin säilyttänyt inhimillisyytensä, kyvyn tuntea myötätuntoa, kyvyn asettua toisen asemaan, ystävällisyyden, oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden.
Hmm.....Jos ajatusta laajentaa, ihmisyyden mitta voisi löytyä siitäkin, että ihmiskunta tajuaisi sen, että olemme kaikki yhtä ja samaa energiaa.
Mikään ja kukaan ei ole vähempiarvoinen /enempiarvoinen, kuin toinenkaan.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikella on paikkansa.
koti uskonto ja isänmaa
jos niistä kaikki puuttuu, tai on pakan
ei ihmisyys toteudu
Jalot teot kertovat ihmisestä paljon...
Myötätunto, kyky asettua toisen asemaan ystävällisyys, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. JOs nämä puuttuvat, siinei paksu lompsa auta mittään.
Paksusta lompsasta voi jakaa rahaa, jolla saa ruokaa nälkäisille, se on inhimillisyyttä sinänsä.
Vaan voiko täydellistä ihmisyyden mittaa määritellä.
Paljonko yleisesti hyväksyttyjä hyviä ominaisuuksia pitäisi olla, että voisi sanoa olevansa inhimillinen ja ihmismäinen.
Minusta siihen riittää että on inhimillinen ihminen ihmisille.
Huommu aika hyviä tyyppeeä teissä ,otteekö huomioon.
Joo.
Siis kaikkihan tääll on omalla uniikilla tavalla hyviä :)
Anteeks tulin kotiin luonta ystävien oli nauru herkässä, mitä se teille kuuluu.
Ahaa, narahtiko viskipullon korkki luona ystävien?
Jaa vainiin, tuli mieleen EPPU ja kissa pellon laidadalla mitä Halonen pesseileitä mittai asetteli tossa akka kissa.
En mielelläni erityisesti hakeudu korkeasti koulutettujen statusihmisten seuraan. Kokemukseni mukaan ovat usein väkivaltaisia kiusaajia oman navan ympärillä pyörijöitä. Ei mahdu oma elämänkokemus ja -näkemys siihen piiriin. Roskasakkia siis.
Korkeasti koulutetut eivät monestikaan ole statusihmisiä. Olen tavannut todella hienoja, vaatimattomia, pitkälle koulutettuja ihmisiä joilla on sydämenkin sivistystä aivan roppakaupalla.
Samoin olen tavannut varakkaita, kouluttamattomia moukkia, jotka ovat yhteiskunnan verenimijöitä ja inhimillisyys kaukana.
Elikkä status- koulutus-varallisuus-sivistys- inhimillisyys eivät riipu toisistaan. Kaikki eri tekijöitö ja kaikki kombinaatiot tuovat joko toivotun tai ei-toivotun tuloksen
Eipäs yleistetä.
Joo, ei voi yleistää, tuosta olen samaa mieltä.
Terveisiä tutuille.
https://youtu.be/e49q-N1DPDM
Joku kysyi ketjussa mitä jää jos raha loppuu, työstä saa potkut ja ystävät kaikkoaa siksi että menee huonosti.
Sanoisin että tyypillä menee silloin huonosti, ainoa suunta on tuossa tilanteessa ylöspäin.
Ilman rahaa ja perustoimeentuloa on vaikea miettiä syvällisiä, voimat menee pärjäämiseen.
Koulutetut tai amikset, molemmissa on venkuloita.
Ihmisyyttä on aito halu auttaa jos näkee apua tarvitsevan. Ei kuitenkaan niin että yrittää liikaa ja unohtaa itsensä.
Tuos on se pointti. Tosiystävät jää rinnalle silloin kun sinulla menee huonosti.
Ihmisyyden mitta :täällä ollaan.Kaikki arvokkaita,arvostettavuus ja kunnioitettavuus ihmisen määrittelemiä arvoja.
Noniinonki. Jokainen määrittelee ne omansa.
Tosi ystävä ei ajettele vaan on ystävä kummeennin, ei jää pohtimaan on ystävä luonnostaan.
Tosiystävä ajattelee ja pohtii toisenkin puolesta silloin kun on tarvis :).
Elä vänkytä
Okei. Pyynnästä lopetan "vänkyttämisen".
Ihmisyydellä ei ole mittaa. Jos sillä olisi mitta, sillä olisi myös hinta ja se olisi ollut pörsissä iät ja ajat.
Tai voihan se olla niinkin et ihmisyden hinta on mittaamaton.
Mittamiehille olis töitä jos kerran unohtunut mittaus.
Nyt puhuttiin kyllä hinnasta. Ihmisyyttä ei voi mitata rahassa sano..............
Kaikkein arvokkain näkyy olevan kuollut ihminen. Tänään nähty, että noussut arvoon arvaamattomaan. Mistä hiijestä minä nyt lapsilleni uuden isän? Sellaisen, joka vain on jossain vaikka ei näy ei kuulu.
Sen kuolleen ihmisen arvon ovat varmaan hoksanneet nekin, jotka haluavat eutanasian, että pääsisivät arvostetuiksi ennen aikaansa.
Jos / kun ihminen käsittää tahallaan asioita väärin, niin onko se merkki tyhmyydestä vai mistä vajaudesta? Helwetti ehtii jäätyä ennen kuin sellaiset käsittävät mistään mitään.
Minunko tuohon pitäisi osata vastata. Vai miksi minulta kysyt?Vastaisin, että tyhmä ei tahallaan ymmärä väärin, se tulee ihan luonnostaan.
MIksi olet huolissasi helwetin jäähtymisestä? Onko sen kuumana pitäminen sinun vastuullasi?
Ei ole. Mutta voisin kuvitella että laisillasi on asian kanssa jotain tekemistä.
Kuka on kourallaan mitannut vedet ja vaaksalla määrännyt taivaitten mitat? Kuka on kolmannesmittaan mahduttanut maan tomun, puntarilla punninnut vuoret, vaa'alla kukkulat?
https://youtu.be/NLZnrEFtJE8
Ihan hukassa.
Mies ajattelee on naurettavuudella rajansa
Kumpaakohan sinä nyt tarkoitit?
Mies ajattelee. On naurettavuudella rajansa.
Vaiko?
Mies ajattelee: On naurettavuudella rajansa.
Kaikille hyvää tulin justiin kotiin.
Omat lapset, lapsen lapset (olen leski) tietenkin hän joka tavallaan on vaimoni, vaikka ei koko aikaa asuta yhdessä.
Seura täytyy olla älykästä tai muuten minun mieleen. Suomalaisista ajalla olen saanut huonon kuvan tavallaan kaikista, poikkeuksia on tietenkin jo ensi tapaamisella.
Työ elämässä tulin hyvin toimeen paljon hyviä ehdotuksia--en koskaan ole halunnut se joka määräilee muita.
Med vänlig hälsning.
Ehkä voisi olla Suomalainen, nykyiset akateemiset matkoilla suomeen, tunsivat tavallaan peiteilleilen asian josta en pidä.
Tässä kuin isäni.....
https://www.youtube.com/watch?v=TQSLnBS7kwg
Puts blanco hela tiden!
Häävalssi oli tämä isällä ja äidillä.
https://www.youtube.com/watch?v=MsOumaDye_I
Med vänlig hälsning.
Olen hyvin pettynyt, suomalaisiin en koskaan toivo tapaavani sukuani vaikka he eivät ole syy asiaan, aika tässä mielessä ei hoida asiaa.
myös täällä on ehkä aikani ohi, toisilla kielillä...