Koiran lopetus

Minun koirani kuoli varhain tänä aamuna sellaisella tavalla, mitä ei ikinä toivoisi kenellekään lemmikinomistajalle -erityisesti lemmikille tapahtuvan. Asiani koskeekin koiran lopettamista.

Meillä koira kitui alustavasti vajaan viikon. Oletettiin jo vuodenvaihteessa hänelle syntyneen patin olevan ensin rasvapatti -mutta se vain kasvoi-kasvoi ja kasvoi. Patti oli kaulan sivulla. Ensin se oli pehmeä, mutta nopeasti se muuttui KIVIkovaksi. Patti ei ikinä oikein haitannut koiraa, muuta kuin lopulla sen ollessa jo 3-4 nyrkin kokoinen todella painava, oli lenkit vähentyneet ja pikkuisen kaula vähän vääntynyt sivulle päin. Itse jo n. 9kk sitten ilmestyneen patin alkuvaiheessa oletin sen olevan kasvain, kun noilla berninpaimenkoirilla ne on tosi yleisiä, ja meidänkin koira oli n. 8vee kuoltuaan. Mutta koska olen vasta perheen nuorin tyttö ja rahaakaan ei ollut eikä koiran käytösongelmien vuoksi sitä oikein voinut eläinlääkärilläkään käyttää, eipä minua kuunneltu ja annettiin patin olla.

Loppuvaiheessa eli n. 7-6 päivää sitten patti alkoi ensimmäistä kertaa oireilla. Oli siitä jo aikaisemmin lähtenyt karvaa, niin että yksi kohta oli punainen ja täysin karvaton. Patti alkoi erittää punaisenruskeaa nestettä välillä ohutta -välillä paksua. Se haisi todella pahalle ja koiraakin se alkoi haitata. Tässä vaiheessa epäiltiin mätäpaisetta.. Viimeiset 4 päivää koira oli vain ulkona makoili, jalat eivät oikein enää kantaneet, patti haisi niin, että se houkutteli raatokärpäsiä.. Sitten alkoi syömättömyys. Viimeisen kerran pissalla koira kävi 2 vrk sitten ja syöminen sekä juominen loppuivat siihen. Tässä vaiheessa huolestuttiin niin pahasti että alettiin miettimään sitä lopetusta. Oli kuitenkin viikonloppu. Soitettiin eilen usealle eläinlääkärille, mutta koska oli sunnuntai oma eläinlääkäri ei vastannut puhelimeen ja päivystävä lääkäri oli 100 km päässä.

Itse luin netistä niin kamalia juttuja esim siitäkin että mitä tapahtuu jos koira ei ollenkaan käy pissalla. En löytänyt mitään muuta kuin yhden ainoan kommentin asiaan: johtaa kuolemaan. Päätettiin siis odottaa tähän päivään. Piti varata aika tälle päivälle, mutta olikin liian myöhäistä.
Koirani kuoli aamuyöstä kamalla tavalla. Jo heti illasta sisälle tullessaan se vinkui todella paljon. Mutta huuto paheni yötä kohden sellaisella vauhdilla että kuolikin sitten tuskiinsa. Se tunne kun sää et voi tehdä enää asialle mitään, vaan olet sen koiran vieressä ja kuuntelet ja katsot kun se kuolee tuskaisena.

Nyt kun koira on kuollut ja toivoa ei enää ole voin avoimesti sanoa, että luulen sen olleen mastsolukasvain. Oireet osuu aika hyvin kohdalle ja tuo 9kk eliniän ennustekin aika passelisti. Ja vaikka vaarana on tukehtuminen nesteen kertyessä elimistöön (poski turposi), ei se mun mielestäni tukehtumalla kuollut. Veikkaan että se sai hyvin kivuliaan myrkytyksen ja sydän petti.

Kun kuuntelin koiran huutoa, toivoin ensimmäistä kertaa sen kuolevan siihen. Kuolema on parempi kuin tuollaiset tuskat. Olin illalla itkenyt vielä etten halua sen kuolevan, ja jos jotain olisi vielä tehtävissä. Kuitenkin tiedostin sen ettei asialle voi tehdä mitään.

Tällä yritän hakea sitä, että mikäli joudutte tuollaiseen tilanteeseen tai lemmikkinne joutuu, älkää olko itsekkäitä vaan antakaa sen eläimen nukkua ajoissa pois, ettei tarvitse kuolla tuskiinsa. Aina ei ole helppo määrittää milloin on sopiva aika. Itse huomasin sen silmistä, mutta ennenkaikkea sen näki siitä, että pikkuinen piti kantaa aina suunnilleen sisälle kun ei pystynyt kävelemään, eikä välittänyt enää mistään. Se on jo merkki että nyt on aika. Vaikka koirani oli suhteellisen nuori, vaikka bernit elää 7-9 vuotiaiksi, olen nyt onnellinen ettei sen tarvi kärsiä. Jos koirani olisi elänyt vielä eläinlääkärille asti luulen että oltaisiin päädytty eutanasiaan. Ja hyvä niin jos se on koiran hyväksi. Ja ennenkuin hankkii lemmikin pitää ajatella myös sitä onko varaa sen hoitoon. Ehkä koira eläisi jos olisimme heti vieneet sen lääkärille, mutta kuka tietää kuinka kauan. Ja en olisi koskaan tullut valmiimmaksi kuin mitä yöllä olin luopumaan lemmikistäni. Ainakin sillä oli rakastava perhe ja sai kuolla kotona -tukistaan huolimatta.