Oma kirja

Itselläni on kyllä kaikennäkösiä suunnitelmia, mut tuskin saan niit koskaa toteutettua...on kuitenkin kiva suunnitella kaikkee, et jos nyt sit kuitenki joskus......
mut on mielestäni kiva, jos nuoret ihmiset jaksavat kirjoittaa oman kirjan ja uskaltavat vielä julkaista sen, jos se vaan onnistuu...

Ihan ensiksi kannattaa opetella yhdyssanat. Pääsisivät oikolukijat ja kustannustoimittajat vähän helpommalla.

Olen 14-vuotias ja itsekin alkanut kirjoittamaan fantasiakirjaa. Tosin, ei sitä hirveästi tule kirjoitettua, kun on kaikkea muutakin.
Yleensä silloin, kun saan oikein hyvän inspiraation tai tulee kova kirjoitusvimma, olen tietenkin koulussa. Mutta hitaasti hyvä tulee.

Kirjotin 13-14 -vuotiaana 380 sivusen (a4) fantasiaromaanin, mutta en koskaan lähettänyt sitä kustantajalle. Koska se tosiaan näyttää 13-vuotiaan kirjottamalta.

Tällä hetkellä kirjotan uutta (parempaa) romaania, kasassa on noin sata sivua eli yksi kolmasosa tulevasta. Tämä toivottavasti lähtee eteenpäin :)

Kymmensormijärjestelmä on ollut hallinnassa siitä asti, kun täytin 10. Tällä hetkellä olen 21. Ja mitä nuoriin kirjailijoihin tulee.. Tekstin laatu ei katso ikää, mutta se katsoo älykkyyttä, nokkeluutta, oivallusta, sanallista taitoa ja ennen kaikkea elämänkokemusta, joka sulkee osan nuorista suoraan ulos.

Kirjotustyyli paranee kirjottamalla ja lukemalla, pitämällä pitkiäkin taukoja ja palaamalla vanhoihin teksteihin. Se ei ole verrannollinen kirjoittamiesi sivujen määrään eikä lukemiisi kirjoihin, vaan se tulee ajan kanssa ja iän karttuessa. Joillain se tulee aikasemmin, toisilla myöhemmin.

Tykkään kirjoittaa tosi paljon..
(Koulussakin luova kirjoittaminen on 9..)
Kirjoitan pääasiassa fantasia kirjoja ja monta kirjaa on jo alussa..
Jokainen niistä on vähän niinkuin jatkoa-osa Harry Pottereihin ^^,
(Yksikin sanoo minua Rowlingiksi sen takia.. :D)

Moni sanoo, että minusta tulee kirjailija. Olisihan se kivaa, mutta en pidä jos joku tuttava lukee kirjojani..
Kai siitä joskus pääsee eroon..
Ajattelin mennä lukioonkin missä painoitetaan kirjoittamiseen, mutta nyt koulu ei oikein suju, en jaksa lukea.. Joten kattoo nyt pääsenkö mihinkään..

En väsy koskaan kirjoittamiseen, se on ehdottomasti mun juttu!
Jotkut on hyviä piirtämään, toiset on hyviä musiikissa, toiset hyviä runoudessa..
Kiva, että minäkin olen hyvä jossain.. :]

Kymmensormijärjestelmä on hallussa, koulussa olen saanut niistä testeistä pelkkiä kymppejä.. :D Ja se tekstinkäsittely on sitten ihan todistuksessakin 10!
Äikän maikka sanoo, että minusta huomaa että pidän kirjoittamisesta, se on siis niin näkyvää :D

Nykyään luen tosi harvoin, mutta kirjoitankin sitä enemmän.. Pääasiassa koneella, käsi puutuu jos lähden käsin kirjoittamaan ja se käsialakin on joskus niin sotkuista, että..

En pysty yhtään keskittyä kirjoittamiseen, jos ei ole musiikkia.. Kun aina on joku häirikkö tekijä, ja sillon ei synny kyllä mitään.. Mutta heti kun saa musiikin soimaan, kirjoitus alkaa taas sujua.. :]
Päiväkin menee useesti pilalle, kun ei pääse kirjoittamaan ja pää on täynnä ideoita, ja sitten kun pääsis koneelle, ideat ovat kadonneet, mutta onneks niin ei käy usein..

Tässä hieman nuorempana aloitin todellakin kirjan kirjoittamisen ja sain sen jopa melkein loppuun asti. Sitten luin sen alusta loppuun ja heitin nauraen kaapin pohjalle. Oli se sellainen kliseesoppa, että huomasi kirjoittajan olleen varsin nuori. Ja imeneen vaikutteita lempikirjailijoistaan hieman liikaa.

Kyllähän nuorikin voi olla kirjailija, mutta siihen vaaditaan kenties enemmän kuin keskivertoteini pystyy. Minä ainakin olen huomannut kehittyneeni muutamassa vuodessa kirjoittajana paljon, mutta vielä paljon edessäkin.. Iän karttuessa tekstikin on parantunut.

Kirjoitan nykyään oikeastaan vain ihmisistä, mutta silloin tällöin tekstiini hyppää muitakin otuksia. Vaikka fantasiaa kirjoitankin, yritän silti pitää ne suurimmat kliseet poissa tekstistäni. Erityisesti mustavalkoinen hyvä vs. paha- asetelma ärsyttää minua fantasiakirjallisuudessa todella paljon.

Mitä teen jos kirjoitus alkaa maistua puulta? Pidän tauon. En edes yritä väkisin kirjoittaa mitään, koska se ei onnistu. Kyllä se inspiraatio jostain taas ilmestyy. Sillä aikaa saatan lukea jo kirjoittamaani tekstiä ja parannella sitä. Enkä kaihda kirjoittaa pitkääkin pätkää uusiksi.

Silloin, kun kirjoittaminen alkaa maistua puulta, ei kannata väkisin vain jatkaa vaan pitää taukoa. Kyllä se inspiraatio sieltä sitten jälleen tulee jos on tullakseen, ja kun on ideoita, myös teksti näyttää siltä.