Rakkaudesta

Otin ylös hänen tärkeimmät tietonsa ja
pyysin häntä istumaan
tietäen, että menisi ainakin tunti
ennen kuin joku voisi ottaa hänet vastaan.
Näin hänen katsovan kelloonsa ja päätin,
että koska minulla ei ollut kiire kenenkään
toisen potilaan kanssa,
niin minä voisin hoitaa hänen haavansa.

Hoitaessani hänen haavaansa kysyin häneltä,
että onko hänellä joku toinen lääkäriaika
tänä aamuna, koska hän oli niin kiireinen.


Herrasmies sanoi, että ei, vaan hänen täytyy
mennä hoitokotiin aamiaiselle
vaimonsa kanssa.
Tiedustelin hänen vaimonsa vointia.
Mies kertoi vaimon olleen siellä jo jonkin aikaa
ja että hänellä oli Alzheimerin tauti.
Kun juttelimme, kysyin hermostuisiko vaimo,
jos mies olisi hiukan myöhässä.
Hän vastasi, ettei vaimo enää tiennyt kuka
mies on eikä hän ollut enää viiteen
vuoteen tunnistanut miestään.
Olin hämmästynyt ja kysyin häneltä,
että te silti menette joka aamu sinne,
vaikka hän ei tiedä kuka te olette?

Hän hymyili taputtaessaan kättäni ja
sanoi: "Hän ei tunne minua, mutta
minä vielä tunnen hänet!"

Minun piti pidätellä kyyneleitä, kun hän lähti
ja ihoni oli kananlihalla käsivarsissani
ja ajattelin, että tuo on sellaista rakkautta,
jota haluan omaan elämääni.
Tosi rakkaus ei ole fyysistä eikä romanttista.
Tosi rakkaus on sen kaiken hyväksymistä,
mitä on, mitä on ollut, mitä tulee olemaan ja
mitä ei tule olemaan.

Kaikkien vitsien ja hauskuuksien keskellä,
mitä sähköposteissa tulee, joskus on joku,
jonka mukana on tärkeä viesti.

Tämän halusin jakaa kanssasi.

Kaikkein onnellisimmilla ihmisillä
ei välttämättä ole kaikkein parhainta
vaan he tekevät parhaan kaikesta siitä
mitä heillä on.

Toivottavasti jaat tämän jonkun kanssa,
joka on sinulle tärkeä.
Niin minä juuri tein.
Elämässä ei ole tärkeintä se,
miten selvitä myrskystä,
vaan miten osata tanssia sateessa.

Me kaikki vanhenemme.

Huomenna on meidän vuoromme.
Mukavaa ja kaunista jatkoa päiviisi!