Kaipaisin ehkä hieman apua ja rohkaisua ulkopuoliselta ihmiseltä.. En uskalla kellekään läheiselleni puhua asiasta..
Olen juuri täyttänyt 17vuotta ja olen seurustellut nyt vakavasti kolme vuotta itseäni kolme vuotta vanhemman miehen kanssa. Suunnitteilla on ollut yhteinen koti armeijasta paluun jälkeen ja ehkä hän on hieman kihlautumisestakin puhunut. Olemme kummatkin hieman lukossa ja hämillämme, sillä kuukautiseni ovat jo 4-5 päivää myöhässä. Pahoinvointia on ilmennyt suuresti sekä mahakipuja ja uupumista. Mielikin vaihtelee suuresti ja pääkipu välillä sietämätöntä. Mahaa turvottaa..
En uskalla puhua kenellekään muulle asiasta ja mieheni kanssa se on hieman hankalaa, koska hänkin ottaa tämän asian aika raskaasti. Emme ole vielä uskaltaneet tehdä raskaustestiä toivoen että menkat vain sattuisivat olemaan myöhässä. Pelottaa mikä tulos sieltä tulisi. Lääkäriinkään en ole uskaltanut yrittää soittaa, kun tunnemme lähes jokaisen siellä työskentelevän.. Pienet piirit pienellä paikkakunnalla..
Vanhempani ovat hyvin uskovaisia ja molemmat kirkon palveluksessa sekä tekemässä muuta vapaaehtoistyötä. He eivät TODELLAKAAN ilahtuisi kuulemastaan.. Mieheni vanhemmat ovat suuresti ja erittäin vahvasti ilmaisseet mielipiteensä siitä, etteivät halua vielä isovanhemmiksi ennenkuin olen hyvin koulutettu aikuinen ja töissä vakituisessa työssä.
Kuinka saisin rohkeutta puhua jollekin ja kenelle? Jostain tarvitsisin myöskin rohkeutta tehdä raskaustestin ja soittaa neuvolaan.. Ajatukset ovat kummallakin meistä aivan sekaisin emmekä tiedä mitä tulisi tehdä ja mikä tässä nyt olisi kaikkista järkevintä..
Toivoisin apua tai edes hieman tukea ja turvaa, rohkeutta ja selkeyttä ajatuksiini..
Olen juuri täyttänyt 17vuotta ja olen seurustellut nyt vakavasti kolme vuotta itseäni kolme vuotta vanhemman miehen kanssa. Suunnitteilla on ollut yhteinen koti armeijasta paluun jälkeen ja ehkä hän on hieman kihlautumisestakin puhunut. Olemme kummatkin hieman lukossa ja hämillämme, sillä kuukautiseni ovat jo 4-5 päivää myöhässä. Pahoinvointia on ilmennyt suuresti sekä mahakipuja ja uupumista. Mielikin vaihtelee suuresti ja pääkipu välillä sietämätöntä. Mahaa turvottaa..
En uskalla puhua kenellekään muulle asiasta ja mieheni kanssa se on hieman hankalaa, koska hänkin ottaa tämän asian aika raskaasti. Emme ole vielä uskaltaneet tehdä raskaustestiä toivoen että menkat vain sattuisivat olemaan myöhässä. Pelottaa mikä tulos sieltä tulisi. Lääkäriinkään en ole uskaltanut yrittää soittaa, kun tunnemme lähes jokaisen siellä työskentelevän.. Pienet piirit pienellä paikkakunnalla..
Vanhempani ovat hyvin uskovaisia ja molemmat kirkon palveluksessa sekä tekemässä muuta vapaaehtoistyötä. He eivät TODELLAKAAN ilahtuisi kuulemastaan.. Mieheni vanhemmat ovat suuresti ja erittäin vahvasti ilmaisseet mielipiteensä siitä, etteivät halua vielä isovanhemmiksi ennenkuin olen hyvin koulutettu aikuinen ja töissä vakituisessa työssä.
Kuinka saisin rohkeutta puhua jollekin ja kenelle? Jostain tarvitsisin myöskin rohkeutta tehdä raskaustestin ja soittaa neuvolaan.. Ajatukset ovat kummallakin meistä aivan sekaisin emmekä tiedä mitä tulisi tehdä ja mikä tässä nyt olisi kaikkista järkevintä..
Toivoisin apua tai edes hieman tukea ja turvaa, rohkeutta ja selkeyttä ajatuksiini..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ajattelin tänään ottaa itseäni vain niskasta kiinni ja tehdä testin nyt aamulla.. Jotenkin oletus vain on ihmeellisesti päässäni että eihän sieltä nyt muuta tuu ku nega mutta silti tiedän että plussa on hyvin mahdollinen.. Pelottaa..
Vanhempanikin jo epäilevät kun näin kotona asuessani he kyllä kaiken huomaavat.. Ehkä olen outo tai jotain mutta en uskalla tehdä mitään..
Lastani en missään tapauksessa kuitenkaan häpeäisi jos jollekin sellainen olo nyt tuli mutta lähinnä häpeän itseäni: koulut suorittamatta, asun vanhempien luona, ammattiurheilijan ura aukeamassa ja itsekin vielä alaikäinen kaiken lisäksi...
Help me!
-aloittaja-