perintönä purjevene

Höpöhöpö, lätkäpelurit, räppärit ja formulakuskit hankkii ensiveneiksi paljon isompia moottoriveneitä ja pääosin hyvin ovat pärjänneet, joten nöyrällä ja oppimishaluisella asenteella tuo purkkari ei ole mikään ongelma. Vähän lisää luottoa omiin taitoihin tulee jos käy jonkun käytännön veneilykurssin keväällä ennen oman veneen vesillelaskua.

Ei tuo 34" ole kovinkaan iso vaan paremminkin sopivan kokoinen, tietysti osittain riippuen kuinka suurella porukalla aiot veneillä?
Ei purjeveneellä liikkuminen ole mitään "rakettitiedettä" mistä ei selviäisi kukaan järkevä ja kiinnostunut henkilö.
Onhan noista kursseista ehkä jotain hyötyäkin ja jos muutaman kerran saat mukaan jonkun joka olisi purjehtinut muutamia vuosiakaan niin hänen opastuksellaan saat varmaan oikein hyvän alun kun käytte kesän aikana vesillä jonkin kerran ja sitten vaan vaikka yksinkin ja järkeä peliin kiirehtimättä ja hosumatta sekä ajatellen mitä milloinkin tekee.
Mistä päin suomea muuten olet jos kiinnostaisi purjehtiminen kanssani? niin ilmoitapa sähköpostisi siirtopurjehtija at gmail.com.

Ei tuo ole mitenkään ongelmallisen iso. Jos et ole lainkaan veneillyt eli veneen käsittely koneajossa on ihan uutta, niin hetki menee tuntuman saantiin, mutta äkkiä sen oppii. Purjehdus on aika samanlaista koosta riippumatta eikä tuossa ole purjealatkaan niin isot, ettei yksinkin pärjäisi.
Purjehduksen kannalta on kaksi vaihtoehtoa, jotka tietysti voi toteuttaa molemmatkin: käyt jonkin purjehduskurssin tai otat veneeseen muutamaksi kerraksi kokeneemman mukaan näyttämään perusjutut.
Ja itse asiassa väitän, että pelkästään kirjastakin lukemalla oppisi tarpeeksi.

Ei ole mikään ongelma. Ite aloitin joskin pienemällä veneellä niin, että puhelimella soitin ja kysyin neuvoa miten purjeet nostetaan. Sen jälkeen olen kyllä saanut kokeneemmilta apua ihan omassa veneessäkin, mutta polte oli liian kova, kun vene oli vedessä purjehdusvalmiina.

Arkipurjehdus kyllä onnistuu hyvin vähäisellä kokemuksella, kunhan vaan ymmärtää oman taitotason ja suhteuttaa sen keliin ja matkoihin. Huomattavasti helpompaa on kyllä, jos kaikkea ei tarvitse itse opiskella vaan saa jonkun edes vähän kokemusta omaavan jelppimään.

Keväällä alkaa taas saaristolaivurikursseja työväenopitoissa, suosittelen ite olen nuo navigaatioseuran kurssit käynyt ja varsinkin ensimmäinen, missä käydään sääntöjä ja merkkejä läpi on minusta suositeltava. Viimeisin on sitten enemmän mielenkiintoa ja keskimmäinen siitä jostain välistä.

Laivurikurssin lisäksi kannattaa käydä purjehduksen peruskurssi. Antaa hyvät eväät omaan jatkoharjoitteluun. Tai sitten ottaa jonkun kokeneemman muutamaksi päiväksi neuvomaan. Ihan keltanokkana ei kannata lähteä minkään kokoisella veneellä vesille.

On se vaikeaa, jos ei ole mitään veneilykokemusta. Kannattaa reilusti nojata kokeneempien apuun, vaikka maksulliseenkin. Saaristokurssin tiedot on hyödyllisiä, ja esim. kartan käytön opetteluun kannattaa käyttää aikaa. Ensi alkuun kannattaa kokeilla ajella ihan moottorilla väylällä ja harjoitella jonkun kokeneemman kanssa laituriin tuloa ja siitä lähtöä. Kun veneen hallinta moottorin kanssa sujuu, sitten voi harkita jonkun purjeen nostamista. Veneily on hauska harrastus, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla, ja veneen myyntiin on nyt todella huono aika. Youtubessa on jos jonkinlaista opetusvideota, joita voi katsella. Toisena kesänä alkaa hommat varmaan jo sujua.

Kannattaa talvi hyödyntää opiskeluun ja veneeseen tutustumiseen. Onko vene kunnossa, moottori huollettu, vinssi, köydet, purjeet jne. Saaristolaivurikurssi on hyvä käydä. Lisäksi jos tarvitset venepaikan ensi kaudeksi, etsi se jo nyt.

Paras tapa oppia veneen käsittely on saada mukaan kokenut veneilijä. Ensin perusteet, laiturista lähtö ja laituriin ajo, sen jälkeen perus matka-ajoa navigoinnin kera ja lopulta purjetta mastoon.

Kokenut venekaveri kapuksi ensikesän reissuille, ja mieluusti sama kaveri
tsekkaamaan veneen jo nyt syksyllä että on kaikki ok. talvisäilytystä ajatellen.
Talvella voi opiskella teoriaa meriteiden säännöistä ja lukea intensiivisesti
opusta : Suuri purjehdusopas. Veneen käsittelyn oppii vain käytännössä harjoittelemalla ja purjehduksen alkeet oppii jo yhdessä kesässä.
Harkintaa ja rauhallisuutta alkuun, purjehdus ei ole rakettitiedettä.

Joo, komppaan heitä jotka suosittelevat kurssin käymistä tai vähintään kokeneemman mukaanottoa, kunnes alkaa veneen käsittely sujumaan luontevasti.

Lisäisin vielä, että on hyvä aloittaa tyynellä tai kevyellä tuulella, ensin moottorilla ja sitten purjein. Vähitellen sitten opettelet veneen hallintaa kovemmalla tuulella ja vaativammilla vesillä.

Kovalla tuulella veneen hallinta vaikeutuu merkittävästi ja myös vahinkoriski kasvaa, joten etenkin tässä vaiheessa kokeneemman mukanaolo on hyväksi. Oman kokemukseni mukaan kokemattomat vieraat usein hermostuvat, kun keli kovenee ja vene kallistuu. Eikä ihme, onhan tuollainen viiden tonnin möhkäle hieman vaarallinen jos se ei ole kipparinsa hallinnassa. Opettajan avulla tästä vaiheesta selviät helpommin, ja pääset nauttimaan purjehtimisen ihanuudesta ;-)

Kun tätäkin ketjua lukee niin kyllä on taas yksinkertaisesta asiasta tehtyä monimutkainen. Onhan se tietenkin hyvä sitä ja tätä, mutta oikeesti ei siihen purjehdukseen mitään ihme taitoja tarvita. Tutkit vaan miten köysistö toimii, vähän purjehduksen teoriaa kirjoista, perehdy merimerkkeihin sääntöihin ja lähivesien karttoihin, moottori käynnistyy startista, vaihdevipu takakse niin mennään taaksepäin ja eteen niin mennään eteenpäin, ruorista (kyllä ruorista se ei ole mikään hemmetin ratti, ratti on autossa) kääntyy, köydet kannattaa ottaa irti ennen lähtöä ja laittaa kiinni palatessa. Siinä on perustaidot ja vähitellen oppii lisää.

Jotkuhan ajaa pelkästään moottorilla, että ei tarvii edes avata purje pressua. Jos vielä veneen koko huolestuttaa ja lähtö että satamaan tulo, niin olisi syytä katsoa satamaksi tuuleton satama. Tuulisilla paikoilla edes aina konkarikaan saa parkkiin.

Liity ensin johonkin veneseuraan, jonka kautta saat apua ja ohjausta veneen käsittelyyn. Sitä kautta saat myös uusia kavereita uudelle harrastukselle. Vielä onnittelut hienosta perinnöstä.

Mä aloitin tän vuoden keväänä 33 ft veneellä vaimon ja kahden pienen lapsen kanssa. Kaksi kertaa olin aiemmin astunut jalallani veneeseen. Kyllä kannatti! Hieno laji kerta kaikkiaan, suosittelen lämpimästi. Muutaman kerran oli alkuun kokenut kaveri opettamassa, ja sen jälkeen lähdettiin itse matkaan. Ei mitään isompia kommelluksia koko kesänä, joskin pysyttiin kyllä lähivesillä. Veneen koko on meidän perheelle juurikin passeli. Saaristolaivurikurssi kannattaa ehdottomasti käydä.

Hieno perintö! Alussa on hyvä joko purjehduskurssi tai sitten se kokenut kaveri. Ja niinkuin neuvottu, talvella navigointi haltuun! Jos alussa hieman panostat oikein, niin homma lähtee kulkemaan oikeaan suuntaan! Laituriin ajot ja lähdöt kuntoon ensin. Sitten rättiä salkoon, aluksi keveimmillä keleillä. Sitten kun opit "omavaraiseksi", on hienoa lähteä opettelemaan! Joka kerralla oppii uutta ja tässä hommassahan ei ikinä ole "valmis"!

Siitä vaan " seilaamaan". Älä jätä tätä tilaisuutta tutustua veneilyyn käyttämättä vain epävarmuuden takia. Ei se vaikeaa ole, niinkuin useimmat tässä ovat rohkaisevasti kannustaneet. Navigoinnin peruskurssi riittää pitkälle, koska veneessä jo plotteri luultavasti onkin. Jos ei ole, kannattaa hankkia, koska se nyt vaan helpottaa noviisin alkuun pääsemistä paljon.
Ja tosiaan, se purjehdus- ( jollain tasolla) taitoinen kaveri on tietty " kullanarvoinen" siinä mielessä, että se nopeuttaisi tuota oppimisprosessia huomattavasti.
Lopuksi, ikävien ja " säikäyttävien" tilanteiden välttämiseksi: lue ne "Meriteiden sääntöjen" väistämissäänöt osio ihan iltalukemisena, niin että osaat ne asiasisällöisesti ulkoa!!
Nautinnollista purjehdusta toivoo yksi, joka aloitti purjehduksen kolme vuotta sitten (39 jalk. purjeveneellä ) 67-ikäisenä, hakemalla se vaimon kanssa kahdestaan Hollannista..hyvin on mennyt, toistaiseksi.

Epävarmuus? on varmaan aika syytä jos ei tiedä omia taitoja alussa ja on sitä nähty kun satamissa törmätään toisten veneisiin pienemmissäkin 29 jalan veneissä ja siitä tulee kovat laskut ja huono maine venekerholla. Pitäisi ihan ensin pienellä veneellä aloittaa ja luoda sitä varmuutta, jos on vähänkin epävarma taitojen puolesta.

On yllättävän helppoa ajaa tuollaisella purjeveneellä pikkuveneeseen verrattuna.
Kun ajaa laiturin viereen, ehtii gasti kiinnittää köyden, ennen kuin tuuli vie pois.

itsellä oli kokemus ensin alle 1000 kg:n veneestä ja sen jälkeen yli kolmen tonnin veneestä.

Purjehtimisen niksin oppii muutamalla kerralla.
Se on virtauslankojen seuraamista purjeessa.
Sillä pääsee eteenpäin.
Toki paremmaksi kehittyy koko ajan.

Olet oikeassa. Kyllä se ensimmäiseksi purjepaatiksi voisi olla pienempi, mutta kaikki ovat jotenkin aloittaneet ja luulen, että veneen koosta riippumatta ensimmäinen vuosi on hirvein. Sitten alkaa vuosi vuodelta helpottaa. Kiersin yksin pallon ja sietokyky kasvoi vuosi vuodelta, niin että kymmenentenä vuonna piti ihan miettiä, että oliko matkalla sattunut jotain HIRVEETÄ HIRVEETÄ KAUHEETA KAUHEETA.