En ole vanhus, marhastan sienestän kotjaan omakotitaloa, teen polttopuut, ajan nurmikon , n 2500m2, siivoan itse, harrastan... höpö höpö et 60v on vanhus
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Ensin pitäisi määritellä, mikä on vanhus.
Minun mielestä vanhus on vhintään 75-vuotas, ja tarvitsee kulkiessaan kepin.
Ei 80- vuotias ole vanhus, jos se ei tarvitse keppiä.
Että mietitään asiaa parinkymmenen vuoden päästä.
Se vaan elämä on lyhyt. Tasan 40 vuoota sitten olin Sodankylässä armeijassa, eikä siitä niin kauan tunnu olevan.
En minäkään viel kuuskymppisenä vanhuures mitään tienny,ny ei tahro millään mennä minutis 60 punnerust
Onnisttako, jos on pottuvarpaat ja kämmenet lattiassa, ja punnerrusten välissä läpsåytät kämmeniä yhteen.
Minulta menee vielä jonkun kerran, enkä mätkähdä mahalleni lattialle
Miksi aloittaja ei käy töissä, jos on vielä noin nuori ja työikäinen.
Sinun iässäsi minäkin siivosin vielä vähintäin 40 tuntia viikossa ja kuusi vuotta sen jälkeenkin. Nykyisin annan asuntoni itse absorberata pölyt. Hyvin näkyy sen tekevänkin. Näkyy ja näkyy, kun ottaa silmälasit pois ja himmentää valaistusta.
Tjaa että 70 alkaa olla mittarissa sinullakin. Niin se pölymoppi rientää.
Vajaan kolmen vuoden päästä vaihdan palstaa. Malttakaa siihen asti vaikka hammasta purren.
Yritämme kestää. Mutta voiko sinut jo ennakkoilmoittaa seitenkymppisiin, että siirryt heidän luokalleen silloin ja silloin? Ja pidätkö läksiäiset täällä, kuinkakin laajat? Entä lahjustoiveet?
,Minä olen 66v, eikä ole mitään todisteita siitä, että olisin vanha.
30 vuotta sitten tunsin itseni paljon vanhemmaksi kuin tunnen nyt.
Johtui varmaan siitä, kun jatkuvasti muistutettiin vanhemmuudesta. Oli vanhempain vartteja, vanhempain iltoja, vanhempain kokouksia...
Niin se on ollut kaikilla aloilla.
Nuorempi vastaan Vanhempi nimitykset.
Kolmekymppinen saatoi olla jo vanhempi siivooja, lautapoika, apumies, myyjä jne
Niin minäkin. Oli vastuuta ja kiirettä koko ajan, väsymys pakkasi päälle aika usein. Kai silloin mietti vanhenemistaan ja sitä että tässäkö tämä nyt on, elämä.
Nyt kun olen tarpeeksi vanha ei ole paineita iästä, iloitsee elämästään kun on terveyttä ja elämänhalua. Viimeinkin saan auton huollosta ja pääsen liikkumaan vapaasti. Olen ollut kuin kiinni sidottu koko viikon.
Mitä välii.
Mutta jos teille on välii, niin tehkää kuten nuoremmat. Toistakaa toistamasta päästyännekin haluamaanne hokemaa kuten: Minä olen nuori, minä olen nuori, minähän olen... jne, jne... Minä olen kaunis, minä olen kaunis, no, minähän olen kaunis, hitto soikoon kaunis minä olen...jne, jne...
Palstan miehet voisivat tehdä palstan naisille itsetunnon nostatusvideon kehumalla naisia punnerrusten lomassa :)
Parempi olla kehumata.
Naiset on niin kateellisia toisilleen, jos joku jjää vähemmälle kehunnalle, niin se suuttuu vallan vimmatusti, ja alkaa mökötyksen , eikä sitä saa leppymään muuten, kun ostamalla kahen euron ruusuja sylin täyden.
Mitempä se täällä onnsitaa, niin se sitte vaan mököttää.
En todellakaan tunne itseäni vanhaksi. Teen kaikkea mitä nuorempanakin, valikoidummin hötkyilemättä.
Erona aikaisempaan on se että en käy töissä enää, eläkkeellä on mukavaa, asun kahdessa paikassa, välillä kolmannessakin, ei käy aika pitkäksi.
jaa jaa jaa että käyt kolmannenkin pyörän luona eikö se yksi etäyhteys riitä mittarilukemalla 200 kilometriä raakaa rakkautta, tuhma puuma.
Autossa on neljä pyörää, en käy kuin yhden pyörän luona mökin ja asunnon lisäksi. Soma nimitys tuo puuma, sehän on vaarallinen kissaeläin ;)
Silloin on vanha, kun enää uskalla vastakkaiselle sukupuolelle laulaa: Anna mulle yksi yö anna yksi öistäsi mulle ♪♫
https://www.youtube.com/watch?v=n6CTT9dRoKo
Oi voi. Teit minusta tuon mittapuun mukaan vanhan jo kapaloikäisenä. Enhän minä edes osaa laulaa.
Sus siunakkoon nuor ha sie viel oot, arveluttaa vaan moottorisaha sun hyppysissä puu savotassa...Vaiko justeerilla vai pokasahalla surruutat?
Olipa harvinaisen yksmielistä väkeä! Lohduttakaa vaan toisianne, mutta kyllä te silti 20 vuotiaan silmissä vanhoja ootte. Minäkin olen.
"hmp.f"
Joo kyllä se näin on. Muistan niin elävästi oman itseni, kun olin 15 vuotias. Siskoni on minua 10 vuotta vanhempi ja muistan, kun hän täytti 25 vuotta, niin säälini häntä kohtaan oli aidon aitoa. Ajattelin säälien, että voi voi siskoa, kun on jo NOIN vanha. Että mua naurattaa toi muistelu.
Voin kuvitella, että omien oppilaitten silmissä olen jo niin vanha, että en rohkenisi edes kysyä heiltä, miten vanhana he minut näkevät.
Yritän kuitenkin pikkuusen eliminoida vanhuuttani siten, että pulputtelen huulieni välistä hyvin nuorekasta tekstiä. Ehkä siten saan vetästyä pari vuotta iästäni veks:) Konstit on monet juu:)
Muistelen minäkin.
Kun nelikymppisenä ajokortin uusin, minua vähän harmitti, kun edelisessä ol 18-vuotiaan, niin siloposkisen nuoren miehen kuva.
Siihen uuteen tuli senhetkinen kuva, tuntui, että enhän minä noin vanhannäköinen ole.
Nyt kun katsoo ensin peiliin, ja sitten sitä ajokortin kuvaa. Ei siinä oikeestaan mitään valittamista ole.
Minä olen vanha! Se näkyy otetuista kuvista, hitaudesta, ruumiin jäykistymisestä, siitä, ettei enää niin jaksa!
Kai se ns. vanhuus on vähän niinkuin oma fiilis! Kaikki olennainen on jo tullut tehtyä ja nyt kaikki on vaan puuhastelua, jonka voi ihan hyvin jättää tekemättäkin.
Olen ajatellut, että korkeintaan seitsemänkymppiseksi riittää. Ei yhtään enempää!
Suosittelen, ettei adjektiiveja käytettäisi. Itse sanon ikäni vuosissa, jos joku kysyy. Saa sitten itse päätellä mitä päättelee. Ja inhoan, jos joku kysyy"Arvaapa kuinka vanha olen".
Kyllä 60 vuotias on vanha! Ei se siitä muuksi muutu, vaikka kuinka yrittää!
Se että sinä olet ei tarkoita, että minäkin olisin. Joten puhu vain omasta puolestasi.
En kyllä ole nähnyt 60 vuotiasta nuorta ikinä! Kun feissejä tsiigaa, niin kyllä ikä näkyy.
Kannattaisiko opetella tsiigaamaan jotakin muuta - uutta. Ryppy iholla ei haittaa mitään, mutta ryppy sielussa aiheuttaa näkökyvyn hämärtymistä.
Mutta ryyppy tai kaksi sielussa auttaa näkemään asioita herkemmässä valossa. Siinä haitari mahakin tulee annetuksi anteeksi. Miehillä ei maha vekkiinny mutta kumpuuntuu.
Niiin, hmmm ... En ole koskaan ajatellut ryypyn auttavan sielullisia mutta pohtinut useasti, miksi niin monet lahjakkaat ihmiset tarvitsevat kaikki ryyppynsä elämän kestämiseen - tai johonkin ...
Vastaan kuten psykoterapeutti olen vanha. En enää kirmaile kuten nuorena.
Olin Hesassa käydessäni Linnanmäen valojuhlissa. Kiipesimme rinnettä ylös väärästä paikasta, polku oli täynnä isoja kiviä ja kuoppia. Esikoinen antoi minulle kännykkälampun, että osun oikeisiin paikkoihin korkokengilläni samoin hän ikään kuin suojeli matkaani hieman edelläni. Tunsin sen konkreettisesti, olen vanha, pitää olla varovainen. Samaa riittämättömyyttä koen kesämökillä puuhastellessani. Ennen päivä alkoi varhain ja loppui myöhään työn ja touhun lomittamana, nyt pitää välillä huilata.
Jos puhumme vanhuudesta en koe esim. miestäni vanhukseksi vaikka hän on vuosikymmenen minua edellä. Vanhus vie mielijohteen raihnaiseen. Vanha voi olla myös energinen, perusterve ja mukana täysin tässä päivässä.
On myös hyvin tärkeää saada kumppanilta positiivista huomiota ulkonäöstä.
En juurikaan meikannut Suomessa ollessani yksin. Nyt meikkaan, joka aamu ja tunnen olevani "kaunis". Miehen kehumisella on ihmeellinen voima. Pussit silmien alla aamuisin ei haittaa.
Kun elää keskellä uusia ja taas uusia unelmia ei tunne kankeutta kuin vain aamulla ylös noustessa.
Teemme ensikuussa kihlajaismatkan Roomaan. Ihanaa olemme olleet yhdessä kohta kymmenen vuotta.
Kun elää ikäisensä kanssa tai vanhemman ei tarvitse väkisin nuortua.
Yeap, sun on pakko on ikivanha. Itse en mistään hinnasta lähtisi Lintsille korkkareissa, joissa ei voisi tehdä eikä mennä Lintsin paikoista yhteenkään.
Mie kait tunnen itseni vanhemmaksi mitä ikävuodet näyttää. Vanheneminen on luopumista mutta ei vain huonolla tavalla.
Sinäkin nuorrut uudestaan sitten kun jäät eläkkeelle, saat nähdä, kun jää pois kaikki paineet ja pakotteet.
Noin on monelle käynyt. Asian havaitsin jo nuorempana, kun vanhemmasta päästä jäivät eläkkeelle ja sitten kun heitä näki, olivat kun uudesti syntyneet.
Toivottavasti en. Haluan pitää nämä hyvät puolet :).
Miksi aloittajan otsikko ei sovi hänen kommenttinsa sisältöön? Siksi kai kun hän on vallan väärässä, ajatus on ahdas.
60-vuotias on tosin jo aika kauan aikaa elänyt, mutta vanhus hän ei ole kuin siinä tapauksessa, että on sairas, raihnainen, huonosti ravittu, enemmän tai vähemmän liikuntakyvytön, mieli maassa mataa kohti ikävää ja lohdutonta loppuaan ...
Siitä on yli kymmenen vuotta kun vanhuuskäsitys oli sellainen, että se alkaa 80 tuolla puolen jos ihminen on terve ja toimintakykyinen. Joten kannattaa pitää itsensä sellaisena eikä antaa manipuloida itseään kaikenkarvaisten masistyyppien mielenliikkeiden perusteella väärään joukkoon.
Mitä hemmetin väliä sillä on mitä me olemme 20-vuotiaan silmissä? Sellaisen, joka ei tiedä vielä mistään mitään - tai ainakaan elämästä. Näkemys ja kokemus uupuu; "nuoruus on sairaus josta paranee".
Vanha tarkoittaa ikävuosia ja 60 lasketaan jo vanhaksi.
On älytöntä väittää 60 vuotiasta nuoreksi.
Huonokuntoinen voi olla myös nuori.
Hyväkuntoinen voi olla myös vanha.
Terve voi olla nuori tai vanha kuten toimintakykyinenkin.
Suomenkieli ei näytä olevan hallussa kirjoittajilla puhumattakaan adjektiivien ymmärtämisestä.
Elin-iän odote on n. 80 vuotta. 60v. on siis elänyt 3 neljännestä elämästään.
Ehkäpä kyse onkin siitä, että minkä ikäinen tahansa, voi olla ikäisekseen nuorekas.
No. mielen puoli, henki / henkinen kapasiteetti, sisältö, ajatus- ja asennemaailma ... määrittelevät sen, miltä tuntuu minkäkin ikäisenä.
Jotkut kutsuvat itseään vanhoiksi jo 30 - 40 alkaen ja toiset eivät suostu käyttämään vanha-sanaa vielä 80 jälkeenkään. Eikä ihminen ole vanha jos hänestä ei tunnut siltä juuri em. syystä. Joten annetaan vanhoiksi itsensä tuntevien olla vanhoja, oma moka. Myös kaikki ne, joista ei tunnu vanhalta, saavat olla ikinuoria ja nuorekkaita, vireitä, virkeitä, iloisia, positiivisia, onnellisia ... Sillä he ovat niitä, jotka pääsevät sataseen asti.
Mikä tai mitä on i k ä ? Vastaus: kolme kirjainta.
Olen vanha ja tunnen itseni vanhaksi. Eilen kun oli "vapaapäivä" syyslomariennoista, niin tunsin polvissa kipua. Kävin ostamassa glukosamiinia, mutta sain krampit molempiin jalkoihin. Tänäänkin polvet vähän kränää, kun kävelin kumppareilla.
Vanha on vasta sitten kun ei enää muisti pelaa, tarvitsee toisen ihmisen joka päiväisiin toimintoihin, eli ei pärjää omin avuin. Tarkoitan että ehkä vasta 100v.
Käykää ihmeessä aidolla Kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Ei kenelläkään toisella nimikkeellä olevalla. Saatte paljon apua.
Jos jotain vaivaa jalka ja selkäkipu, niin se on iskiasta, ei kulumaa. Etsikää apua henkilöiltä, jotka osaavat auttaa iskiashermot puristuksesta.
Itselläni oli monta vuotta hirveä kipu selässä, etureisissä ja koko jaloissa. Sain avun Kalevalaiselta jäsenkorjaajalta. He eivät runno luita, vaan hierovat kevyesti. Se on ihme, millainen apu sieltä tuli.Vuosien kipujen jälkeen ei ole kipuja ja jalka nousee ja on kiva elää.
Olet oikeassa mutta jostain kummallisesta syystä ihmiset eivät usko eivätkä luota tuollaisiin aiheisiin. Itse en ole käynyt kertomassasi hoidossa mutta paljon muissa luontaistuotehoidoissa ja kaikki ovat ihania ja hyviä. Oikeita tapoja hoitaa itseään ja terveyttään hyvää oloa ja rentoutta tuottamalla.
Terveyden- eli sairaudenhoitopuolellahan ei tunneta sanaa ennaltaehkäisy lainkaan. Siksi se on niiin syvältä.