Jos et sitä vielä tiedä, niin kerrotaan ja valaistaan asiaa.
Ydinvoimalassa käytetään useimmiten köyhdytettyä uraania, joka on radioaktiivista. Radioaktiiviset aineet ovat kaikelle elämälle erittäin vaarallisia, enempää ei sinun niistä tarvitse tietää.
Köyhdytetty uraani (eng. uranium, järjestysluku 235) on myös hyvin kuumaa, se nostaa veden lämpötilaa (jota ydinvoimaloissa on paljon) ja kun veden lämpötila ylittää 100'C se höyrystyy, kuten kaikki tietävät. Tämä höyry nousee ylöspäin, ja ylhäällä on turbogeneraattorit, jotka pyörivät höyryn vaikutuksesta. Generaattorit sitten tuottavat sähköä liike-energiasta, jota jaetaan ihmisille.
Ydinvoima on siis ehdottomasti paras tapa tehdä energiaa. Se on ympäristöystävällistä ja halpaa. Yksi uraanipötkö voi vastata vuorta hiiliä.
Ongelma? Se on juuri tämä uraani, joka on kultaakin arvokkaampaa ja terroristien käsissä sillä voi helposti hävittää vaikka koko Suomen muutamissa minuuteissa.
Esimerkiksi ydinkäyttöinen sotalaiva toimii ihan samalla periaatteella, ja se voi kulkea maailman ympäri kahdesti. Tavallinen sotalaiva, toimii vaikka hiilillä, menee esimerkiksi vain 500km.
Uraanin hävittäminen ei ole helppo asia. Yleensä se haudataan tuntemattomaan paikkaan betonimassojen alle. Joskus myös voidaan uraani hävittää viemällä se avaruuteen. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista.
Ydinvoimalan räjähtäminen? Jos uraania käsittelee varomattomasti, esimerkkinä mitä Venäjällä tapahtui 1986, tulee rumaa jälkeä.
Jos et pidä ydinvoimasta, on sinulla sellainen käsitys että "eivät ne suomalaiset osaa uraania käsitellä, hajottavat vaan koko kaupungin samalla". Tämä on periaatteessa ainoa järkevä syy, mitä voi olla.
Ydinvoima, oikeinkäytettynä, on tehokasta ja turvallista. Ydinvoima, on tulevaisuuden energianlähde.
Ydinvoimalassa käytetään useimmiten köyhdytettyä uraania, joka on radioaktiivista. Radioaktiiviset aineet ovat kaikelle elämälle erittäin vaarallisia, enempää ei sinun niistä tarvitse tietää.
Köyhdytetty uraani (eng. uranium, järjestysluku 235) on myös hyvin kuumaa, se nostaa veden lämpötilaa (jota ydinvoimaloissa on paljon) ja kun veden lämpötila ylittää 100'C se höyrystyy, kuten kaikki tietävät. Tämä höyry nousee ylöspäin, ja ylhäällä on turbogeneraattorit, jotka pyörivät höyryn vaikutuksesta. Generaattorit sitten tuottavat sähköä liike-energiasta, jota jaetaan ihmisille.
Ydinvoima on siis ehdottomasti paras tapa tehdä energiaa. Se on ympäristöystävällistä ja halpaa. Yksi uraanipötkö voi vastata vuorta hiiliä.
Ongelma? Se on juuri tämä uraani, joka on kultaakin arvokkaampaa ja terroristien käsissä sillä voi helposti hävittää vaikka koko Suomen muutamissa minuuteissa.
Esimerkiksi ydinkäyttöinen sotalaiva toimii ihan samalla periaatteella, ja se voi kulkea maailman ympäri kahdesti. Tavallinen sotalaiva, toimii vaikka hiilillä, menee esimerkiksi vain 500km.
Uraanin hävittäminen ei ole helppo asia. Yleensä se haudataan tuntemattomaan paikkaan betonimassojen alle. Joskus myös voidaan uraani hävittää viemällä se avaruuteen. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista.
Ydinvoimalan räjähtäminen? Jos uraania käsittelee varomattomasti, esimerkkinä mitä Venäjällä tapahtui 1986, tulee rumaa jälkeä.
Jos et pidä ydinvoimasta, on sinulla sellainen käsitys että "eivät ne suomalaiset osaa uraania käsitellä, hajottavat vaan koko kaupungin samalla". Tämä on periaatteessa ainoa järkevä syy, mitä voi olla.
Ydinvoima, oikeinkäytettynä, on tehokasta ja turvallista. Ydinvoima, on tulevaisuuden energianlähde.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Uraani ei ole fissiovoiman ongelma. Uraanista on kaksi isotooppia: 235 ja 238. Vain 235 on fissiokelpoinen. Lunnonuraanissa sitä non niin vähän, että vain harva reaktorityyppi pysyy käynnissä luonnonuraanilla. Usein sitä pitää rikastaa eli 235:n suhdetta kasvatetaan. Köyhdytetyssä uraanissa 235:n sudetta on laskettu. Mikään ydinvoimala ei toimi köyhdytetyllä uraanilla. Köyhdytetty, tavallinen sekä rikastettu uraani ovat terroristeille täysin hyödyttömiä. Niistä ei saa pommia. Pommia varten 235:n osuus tulisi olla huomattavan suuri. Uraani ei siis ole ydinvoiman ongelma.
Ydinvoiman ongelma on plutonium 239, jota syntyy kun uraani 238 imee itseensä neutroneja. Plutonium on erittäin myrkyllistä ja sen puoliintumisaika on pitkä. Täten se säteilee pitkään. Se on myös fissiokelpoinen. Hyötyreaktorissa ensin halkaistaan uraani 235 ja sen neutronit synnyttävät uraani 238:sta plutonium 239:ää. Syntynyttä plutoniomia voidaan taas taas halkaista.
Myös ydinvoiman käytetty polttoaine, joka sisältää uraania ja plutoniumia on terroristien käsissä täysin arvotonta. Jotta siinä olevaa plutoniumia voitaisiin käyttää pommissa, on se ensin erotettava ja rikastettava. Siihen ei onneksi terroristien kyvyt riitä. Jos joskus riittää, niin sitten olemme kusessa. Ainoa mitä he voivat tehdä on ns. likainen pommi. Siinä on tavallinen kemiallinen räjähde ja mukana käytettyä ydinjätettä. Kun likainen pommi räjäytetään ei tapahdu fissiota, vaan ydinjäte leviää ympäristöön ja saastuttaa sen.
Ydinvoiman polttoainetta tai jätettä ei saa räjähtämään vaikka sitä käsittelisi kuinka varomattomasti. Ympäristön sillä saa kyllä saastumaan. Juuri tämän takia sitä pitää käsitellä varovaisesti.
Pommiin tarvitaan joko aseuraania tai -plutoniumia. Ne sisältävät pääasiassa vain fissiokelpoista isotooppia eikä sen tekeminen ole suuressa mittakaavassa helppoa tai halpaa. Onneksi!
Ei käytetyssä ydinpolttoaineessa ole ns. pommiuraania juuri lainkaan.
Melkoisia tällejäkin polttoaineniput kestävät, joten huoletonta kamaa se käytännössä on.
"Myös ydinvoiman käytetty polttoaine, joka sisältää uraania ja plutoniumia on terroristien käsissä täysin arvotonta."
STUK on toista mieltä. Ei tosin mainitse terroristeja erikseen ydinjätteen ei-toivottuna saajana - väliäkö sillä kuka sitä ydinasemateriaalia saa jos kykenee siitä itse tekemään pommin tai myymään sen sellaiselle, joka jo siihen pystyy. Valmiit pommitkin on kauppatavaraa.
"Jotta siinä olevaa plutoniumia voitaisiin käyttää pommissa, on se ensin erotettava ja rikastettava."
Riittävän pommikelpoista materiaalia saadaan reaktorista, kun polttoainetta käytetään noin 2 kuukautta. Plutoniumin rikastamista ei tarvita. En tiedä onko sellaisia rikastamoita missään.
Tuo siis Suomen ydinvoimaloissa. Monissa muissa ydinvoimaloissa pommimateriaalia saa helpommalla.
"Pommiin tarvitaan joko aseuraania tai -plutoniumia. Ne sisältävät pääasiassa vain fissiokelpoista isotooppia eikä sen tekeminen ole suuressa mittakaavassa helppoa tai halpaa. Onneksi!"
Miksi pommeja pitäisi tehdä suuressa mittakaavassa? Jenkeillä on jo noin 10000 ydinkärkeä, venäjällä tuskin paljoo vähempää.
Miksi luulet IAEA:n ja STUKin valvovan, ettei Suomen ydinvoimaloista joudu ydinmateriaalia vääriin käsiin?
Korjasin tässä vain sitkeää harhaluuloa, jonka mukaan Suomen ydinvoimaloilla ja ydinaseilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Ydinvoimalobbarit luonnolllisesti pyrkivät näin vakuuttamaan. Suoraan sanoen: valehtelevat.
Käytettyä polttoainetta valvotaan, koska se on vaarallista.
"Riittävän pommikelpoista materiaalia saadaan reaktorista, kun polttoainetta käytetään noin 2 kuukautta. Plutoniumin rikastamista ei tarvita. En tiedä onko sellaisia rikastamoita missään."
Suomen reaktorien käytetyssä polttoaineessa on vain noin 1% plutonium 239:ä ja uraania 235:sta. Siitä ei saa pommia. Se pitäisi rikastaa. Siinä olet oikeassa, että plutoniumin rikastomoja ei taida olla. Aseplutoniumia saa tehtyä helpomminkin erillisissä plutonium-miiluissa. Lisäksi sitä lienee jo riittävästi suurvalloilla. Niiden varastoja tulisi vartioida ja suojella paljon tarkemmin kuin käytettyä ydinjätettä.
Suuralla mittakaavalla tarkoitin kriittistä massaa, joka tarvitaan ketjureaktion aikaansaamiseen. Se on useita kymmeniä kiloja uraania tai plutoniumia. Jos massan pystyy räjäyttämään normaalia tiivimmäksi riittää alle 10 kiloakin. Se on tosin vaikeampaa. Tuo 10 kiloakin tarkoittaa suurta mittakaavaa.
Ydinvoimaa on turha syyttää atomipommeista.
"Riittävän pommikelpoista materiaalia saadaan reaktorista, kun polttoainetta käytetään noin 2 kuukautta. Plutoniumin rikastamista ei tarvita. En tiedä onko sellaisia rikastamoita missään."
Tämä ei riitä. Plutoniumi on vielä erotettava 'palamattomasta' polttoaineesta (uraanista). Tällä lyhyellä ja pienitehoisella poltolla saadaan ainoastaan Plutoniumin isotooppien suhteet sellaiseksi, että se plutoniumi kelpaisi ydinasemateriaaliksi. Tässä kuitenkin syntyy määrällisesti hyvin vähän plutoniumia.
Vielä pitää saada uraani ja plutonium erilleen ja tätä vaihetta kutsutaan plutoniumin rikastamiseksi.
Yhdellä kahden kuukauden matalatehoisella poltolla ei edes täydellä polttoainemäärällä saada tarpeeksi plutoniumia tuotettua pommia varten. AsePlutoniumi erotetaan polttoaineesta sen ollessa vielä 'kuumaa' (jäähtymistä odotellessa plutoniumin isotooppisuhteet muuttuvat epäedullisiksi pommia varten), joten sen käsittely itsessään vaatii mittavia suojaustekniikoita.
"Tuo siis Suomen ydinvoimaloissa. Monissa muissa ydinvoimaloissa pommimateriaalia saa helpommalla."
Esimerkiksi Tshernobylin kaltaisessa reaktorissa voidaan reaktoria ajaa jatkuvasti matalalla teholla ja käytetty polttoaine voidaan 'ladata lennossa', eli reaktoria ei tarvitse sulkea polttoainesauvojen vaihdon ajaksi. Tällöin voidaan huomattavasti tehokkaammin tuottaa aseplutoniumia.
"Miksi pommeja pitäisi tehdä suuressa mittakaavassa? Jenkeillä on jo noin 10000 ydinkärkeä, venäjällä tuskin paljoo vähempää."
Pienessä mittakaavassa ei ole missään mielessä järkevää. Taloudelliset panostukset ovat niin korkeat ja moisen projektin mittakaavat niin suuret, että se käytännössä tarvitsee valtion omistautumista asialle. Mitä suuremmassa mittakaavassa tällaiseen projektiin omistaudutaan, sitä pienemmät on tuotettua ydinkärkeä kohti tulleet kulut. Entisessä Neuvostoliitossa ja Yhdysvalloissa omistauduttiin asialle käytännössä viiden vuosikymmenen aikana.
"Miksi luulet IAEA:n ja STUKin valvovan, ettei Suomen ydinvoimaloista joudu ydinmateriaalia vääriin käsiin?"
Likainen pommi on myös hyvin ikävä asia. Huomaa, että itsekkin käytät sanaa ydinmateriaali. Suomen voimaloissa ei ole ydinASEmateriaalia.
Tietty alat nyt inttämään, että samaa Plutoniumia ja Uraania sitä on suomenki voimaloiden ydinjätteessä. Huomaa kuitenkin, että kysymys onkin täysin raaka-aineen jalostettavuusasteesta tiettyyn toimintaan. Onhan tulitikuissakin rikkiä, mutta ei niistä siltikään räjähderuutia kotikonstein tehdä. Sydänlääkkeissä on nitroglyseriiniä, muttei niistä dynamiittia kotikonstein tehdä.
"Korjasin tässä vain sitkeää harhaluuloa, jonka mukaan Suomen ydinvoimaloilla ja ydinaseilla ei ole mitään tekemistä keskenään."
Jepjep. Ja sinun mielestäsi siis sydänlääkkeistä tehdään dynamiittiä, tulitikuista ruutiin pohjautuvia räjähteitä ja palovaroittimista likaisia pommeja.
Reaktoriplutoniumista on jo tehty ja testattu toimiva pommi. Plutoniumin rikastusta ei tarvita, erottelu kylläkin. Pommi ei huonojen isotooppisuhteiden vuoksi ole ns. oikea ydinpommi, mutta hyvissä olosuhteissa saadaan 100 000 ihmiseltä nirri pois.
Lennossa polttoaineen vaihto käy monessa länsimaissakin käytössä olevassa voimalassa. Tshernobyl ei siinä suhteessa ole mikään erikoinen poikkeus.
Pienen mittakaavan mukaan niitä ydinpommeja on ainakin räjäytelty: 2 kpl noin 60 vuodessa, jos kokeet jätetään pois. Terroristeja tuskin kiinnostaa hankkia sataa ydinpommia.
STUKin mukaan "Ydinpolttoainetta ja sen raaka-aineita voitaisiin käyttää myös ydinaseiden valmistukseen. Sen vuoksi ne ovat tarkan kansallisen ja kansainvälisen ydinmateriaalivalvonnan kohteina. Valvonta koskee myös käytettyä polttoainetta sillä myös sitä voitaisiin käyttää ydinaseiden valmistukseen.".
En ymmärrä miten tuollaisen tekstin jälkeen voi joku vielä väittää, ettei Suomen ydinvoimaloilla ja ydinaseilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Asia olisi helppo selvittää yleisellä ydinmateriaalihuutokaupalla, johon IAEA ei kyllä suostuisi.
"Ydinvoimaa on turha syyttää atomipommeista."
Jaa-a. Kyllä se ainakin helpottaa pommin tekoo. Niitä tulee vähän niinku sivutuotteena. Paremmin tietää Pakistan ja Intia. Iran ja Pohjois-Korea ovat vähän kysymysmerkkejä.
Ehkäpä syytämmekin sitten IAEA:n kyvyttömyyttä pitää ydinvoiman ase- ja siviilikäyttö erillään toisistaan. Mutta kuka siihen pystyisi?
"Riittävän pommikelpoista materiaalia saadaan reaktorista, kun polttoainetta käytetään noin 2 kuukautta. Plutoniumin rikastamista ei tarvita. En tiedä onko sellaisia rikastamoita missään. "
Ai niinkö? Minä kun luulin, että ydinfissiossa syntyy myös semmoisia aineita, mitkä ovat hyviä kaappaamaan neutroneja... Ja ydinfissiossa tarvitaan neutroneja, muuten ketjureaktio on mahdoton. Tämän vuoksi reaktorin sisäosat pyritään tekemään semmoisista materiaaleista, mitkä eivät kaappaa neutroneja.
Ja minä en ole ihan yksin käsityksieni kanssa, tässä suora lainaus kirjasta:
"Osa fissiossa syntyvistä uusista ytimistä on tehokkaita neutronikaappaajia. Ne myrkyttävät polttoainesauvat sitä mukaa kun uraani palaa, eivätkä uudet neutronit kykene enää halkaisemaan tarpeeksi ytimiä. Tämän vuoksi polttoainesauvat on vaihdettava ennen kuin kaikki uraani on käytetty. Vanhojen sauvojen uraani puhdistetaan myrkyistä ja palamaton uraani voidaan käyttää uudelleen."
Asekelpoinen ydinmateriaali, olipa se sitten uraania, tai plutoniumia on aina sitä varten jalostettua. Tähän tarkoitukseen tarvitaan erikoisia laitteita ja osaavaa henkilökuntaa niitä laitteita käyttämään. Tiettävästi millään terroristijärjestöllä ei ole mitään mahdollisuuksia valmistaa asekelpoista ydinmateriaalia.
"Miksi sitten valvotaan?"
Vastaus on yksinkertainen. Ydinmateriaalien käytön valvonta perustuu sopimukseen, minkä tarkoituksena oli estää ydinaseiden leviäminen uusiin maihin (maihin joissa ei ennestään ole ydinaseita).
Valvonnan tarkoituksena on varmistaa, etteivät ydinaseettomat maat lipsu tuosta sopimuksesta.
"Korjasin tässä vain sitkeää harhaluuloa, jonka mukaan Suomen ydinvoimaloilla ja ydinaseilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Ydinvoimalobbarit luonnolllisesti pyrkivät näin vakuuttamaan. Suoraan sanoen: valehtelevat."
Suomen ydinvoimaloissa, tai missään muissakaan laitoksissa ei jalosteta asekelpoista uraania tai plutoniumia. Eikä Suomessa ole sellaista tekniikkaa millä pystyisi jalostamaan luonnonuraanista asekelpoista uraania tai plutoniumia.
"En ymmärrä miten tuollaisen tekstin jälkeen voi joku vielä väittää, ettei Suomen ydinvoimaloilla ja ydinaseilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa."
Luepa tarkemmin:
"Ydinpolttoainetta ja sen raaka-aineita voitaisiin käyttää myös ydinaseiden valmistukseen. Sen vuoksi ne ovat tarkan kansallisen ja kansainvälisen ydinmateriaalivalvonnan kohteina. Valvonta koskee myös käytettyä polttoainetta sillä myös sitä voitaisiin käyttää ydinaseiden valmistukseen."
Näetkö missään mainintaa ydinvoimaloista?
"Ydinpolttoainetta ja sen raaka-aineita voitaisiin käyttää myös ydinaseiden valmistukseen."
Ymmärrätkö ollenkaan mitä tuossa sanotaan?
Siinä todetaan vain, että ydinpolttoaineessa ja sen raaka-aineessa on fissiokelpoista materiaalia. Tämä ei tarkoita sitä, että ydinpolttoainetta tai sen raaka-ainetta voitaisiin käyttää suoraan ydinaseisiin, vaan sitä, että noista voidaan jalostaa ydinasemateriaaleja.
Ja tässä on taas se avainsana: JALOSTUS.
Jalostaminen on sekä vaikeaa että kallista, eikä terroristeilla ole mitään mahdollisuutta jalostaa asekelpoisia ydinmateriaaleja.
Heti, kun Suomen ydinvoimaloiden valvonta (IAEA ja STUK) lopetetaan, uskon, että Suomen ydinvoimaloilla ei ole mitään tekemistä ydinaseiden kanssa.
Ylläoleva ei koske tilannetta, jossa valvonta lopetetaan yksipuolisesti Suomen ydinvoimaloiden haltijoiden/valtaa pitävien toimesta.
Länsimaisiin paine- ja kiehutusvesireaktoreihin ei voi vaihtaa aineita kesken kaiken koska jos aukaiset reaktorin kannen kesken prosessin, vesi/höyry lentää reaktorista naamalle. Sen aiheuttama paineennousu varmaan hajottaa koko reaktorirakennuksen. Se on suljettu järjestelmä.
Miksi helvetissä silloiset kommarit ei voinu varastaa länsimaisten ydinvoimaloiden piirustuksia? Olis kenties hieman turvallisempaa. Moottoreiden yms. turhien vehkeiden paperit kyllä kelpas.
Polttoainenipuissa on sarjanumerot joita IAEA:n riippumattomat tarkkailijat SAA tarkastaa kun ne ladataan reaktoriin. Jollain paperilla on tiedot täälläkin hetkellä reaktoreissa olevista nipuista. En sitten tiedä ulottuuko tarkastukset kauas Euroopasta. International? Toivottavasti.
Mahdollisen "kovan kaman" myynti ulkomaille varmaan tyssäisi jo kansalaisten vastustukseen. Tiedä häntä sitte jos hinta on oikea.
Kerro miten juttusi liittyi tähän:
"
jopa osaa olla vaikeeta
Kirjoittanut: Vastaaja 27.12.2004 klo 19.23
Heti, kun Suomen ydinvoimaloiden valvonta (IAEA ja STUK) lopetetaan, uskon, että Suomen ydinvoimaloilla ei ole mitään tekemistä ydinaseiden kanssa.
Ylläoleva ei koske tilannetta, jossa valvonta lopetetaan yksipuolisesti Suomen ydinvoimaloiden haltijoiden/valtaa pitävien toimesta.
"
Muistaakseni joku tässä keskustelussa puhui polttoaineen vaihdosta lennossa. Vai laitoinko mä tuon väärään? Pahoittelen sekaannusta.
eipä tuo oikein menny mullakaan. onneksi fiksumpana hiffasit jutun.
"jopa osaa olla vaikeeta"
En tiedä miten vaikeita nämä asiat ovat sinulle, mutta ainakin minulle nämä ovat aika yksinkertaisia asioita.
Jos ajatellaan asiaa hetki teoreettisesti... Oletetaan, että reaktoriin laitettu luonnonuraani muuntuisi hiljalleen reaktioiden edetessä asekelpoiseksi plutoniumiksi.
Reaktioiden edetessä, tai fissiokelpoisen uraanin "palaessa" neutroni-säteily muuttaa fissiokelvotonta uraania plutoniumiksi, tämä on totta, mutta jos oletamme, että tällä tavalla voisi tuottaa suoraan asekelpoista plutoniumia, niin törmäämme vakaviin teoreettisiin ongelmiin.
Nimittäin, jos fissiokelvoton uraani muuntuisi pääosin fissiokelpoiseksi plutoniumiksi, eikä mikään reaktioissa syntyvä aine "myrkyttäisi" polttoainetta, niin silloinhan sauvassa oleva fissiokelpoisen materiaalin osuus kasvaisi jatkuvasti. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä ne samat neutronit jotka saavat kelvottoman uraanin muuntumaan plutoniumiksi ovat niitä samoja hiukkasia, mitkä laukaisevat fission.
Tämä johtaa tilanteeseen, missä fissiokelpoisen materiaalin pitoisuudet kasvavat, ja samalla lisääntyisivät fissioreaktioiden määrätkin, ja fissioreaktiot alkaisivat polttaa uraanin ohella myös sitä syntynyttä plutoniumia...
Tästä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että mikäli plutoniumin muodostus johtaisi polttoaineen fissiokelpoisuuden paranemiseen, niin fissioreaktiot alkaisivat syödä myös syntynyttä plutoniumia, mikä puolestaan estäisi plutonium-pitoisuuden nousua.
TS. tilanne missä materiaalin fissiokelpoisuus paranisi oleellisesti on teoreettinen mahdottomuus.
"Heti, kun Suomen ydinvoimaloiden valvonta (IAEA ja STUK) lopetetaan, uskon, että Suomen ydinvoimaloilla ei ole mitään tekemistä ydinaseiden kanssa. "
Sinä saat uskoa ihan mitä hyvänsä, mutta todellisuus ei toimi niin että reaktoriin ahdetaan luonnonuraania, ja otetaan ulos asekelpoista plutoniumia. Todellisuudessa ei ydinpolttoaineesta voida hyödyntää edes kaikkea kelvollista uraania "myrkyttymisen" takia.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ydinpolttoainetta (käytettyä, tai käyttämätöntä) voitaisiin käsitellä huolimattomasti. Esim. ns. "likainen pommi" olisi terroristien käsissä pelottava ase, ja PALJON todennäköisempi kuin oikea fissio-pommi.
Sinänsä on totta, että uraania voidaan rikastaa niin, että siitä saadaan asekelpoista. Tällä tavalla saatiin uraani mm. Hiroshiman ja Nagasakin pommeihin. Ja on myös totta, että reaktoreissa muodostuu plutoniumia, ja erottelemalla, tai rikastamalla saadaan aikaan asekelpoista plutoniumia. Mutta asekelpoisen materiaalin tuottaminen on poikkeuksetta kallista ja monimutkaista. Tiettävästi vain valtioilla on riittävästi resursseja asekelpoisen fissiomateriaalin jalostamiseen. Ja valtioiden uraanin ja plutoniumin käyttöä ja jalostusta valvotaan.
Valvonnan tarkoituksena on estää ydinaseiden leviäminen ydinaseettomiin maihin. Tilanne missä terroristeillä olisi käytössään rikastamiseen tarvittavaa laitteistoa ja henkilökuntaa on äärimmäisen epätodennäköinen. Ja tämän lisäksi samoilla terroristeillä pitäisi olla vielä tietotaitoa tuon materiaalin käytöstä pommin tekemiseen.
Ja näidenkin lisäksi pitää muistaa, että gamma-säteily on siinä mielessä valvontaa helpottava tekijä, että sitä on vaikea salata.
Ja lopuksi pitää muistaa, että jos terroristeillä olisi käytössään tarvittavaa henkilöstöä ja kalustoa fissiokelpoisten materiaalien rikastamiseen, niin silloin olisi ehkäpä helpompaa vaikka etsiä oma uraaniesiintymä, kuin varastaa käytettyä polttoainetta länsimaisesta ydinlaitoksesta.
Ollessani käymässä Olkiluodossa, esittelijä kertoili että aikaisemmin polttoainetta sai kuljettaa merta pitkin. Sitten joku keksi että se on VAARALLISTA ja että merikuljetukset on lopetettava. Merellä kuljetetaan myös erittäin vaarallisia kemikaaleja joiden vaikutukset on melkoisen vakavia. Mutta uraani on vaarallisempaa vaikka ei olisikaan.
USassa tippui businesspotkurikone moottoritielle. Sen jälkeen lehdistö julisti että potkurikoneet on vaarallisia... Saabin ja monen muun valmistajan myynti käytännössä loppui potkurikoneiden osalta. Mielipiteet on ihania.
Amatöörioppaat puhuvat mitä sattuu. Loviisaankin tuodaan polttoainetta meritse Espanjasta.
Kuljetuskonttien kriittisyysturvallisuus on varmistettu kaikissa olosuhteissa, myös puhtaassa, kylmässä vedessä.