Hei. Tänne taas purkamaan tuntoja. Sukumme on kirottu. Eli tunnen tällä hetkellä kalvavaa vihaa lähi perhettäni kohtaan eli äitiäni ja siskojani.
Äitini on vastuuton pelkuri
Sisko itsekeskeinen typerys
Sisko2 ei niin paha mutta kärkkäs kertomaan mielipiteensä ja aika kova.
Ja minä: itsekeskeinen ja ajattelematon typerys.
Paljon perhehäpeää joista ei puhuta. Hyvin ahdasmielistä teatteria.
Vainaja isä oli alkoholisti.
Oma elämäntilanne on epävakaa ja kärjistyi juuri siihen että perhe kääntyi minua vastaan.
Äitini on välinpitämätön ja passiiviagressiivinen ja hän pelästyi huonoa käytöstäni jolloin hän itki siskoilleni asiasta jotka raivoissaan ottivat "hyökkäävän" asenteen minua kohtaan. Äiti ei halua puhua asiaa selväksi ja kieltää koko asian.
Toisen siskon mielestä minä olen perheen ongelma ja hän on onnellinen jos lähden lopullisesti.
Toinen sisko syytti minua myös mutta epäonnistui yrityksessä selvittää asia minun huonon mielentilani vuoksi.(toinen sisko soitti sitä ennen ja haukkui lyttyyn)
Tiedän virheeni mitä tein mutta koen että perheeni ei kuuntele minua vaan lakaisee asiat että se on "sairas". Perhe ei auta toisiamme vilpittömästi vaan aina joku vaihtokaupp.
Itsetuntoa minulla ei ole eikä tietoa omista rajoistani jolloin kaikki on voinut kävellä yliseni pitempään.
Välillä tekee mieli kirota koko perhe mutta en halua sitä vaan rauhaa..
Tuntuu mahdottomalta kun perhe on tuhoutumassa hyvää vauhtia ollut jo pitkään..
Äitini on vastuuton pelkuri
Sisko itsekeskeinen typerys
Sisko2 ei niin paha mutta kärkkäs kertomaan mielipiteensä ja aika kova.
Ja minä: itsekeskeinen ja ajattelematon typerys.
Paljon perhehäpeää joista ei puhuta. Hyvin ahdasmielistä teatteria.
Vainaja isä oli alkoholisti.
Oma elämäntilanne on epävakaa ja kärjistyi juuri siihen että perhe kääntyi minua vastaan.
Äitini on välinpitämätön ja passiiviagressiivinen ja hän pelästyi huonoa käytöstäni jolloin hän itki siskoilleni asiasta jotka raivoissaan ottivat "hyökkäävän" asenteen minua kohtaan. Äiti ei halua puhua asiaa selväksi ja kieltää koko asian.
Toisen siskon mielestä minä olen perheen ongelma ja hän on onnellinen jos lähden lopullisesti.
Toinen sisko syytti minua myös mutta epäonnistui yrityksessä selvittää asia minun huonon mielentilani vuoksi.(toinen sisko soitti sitä ennen ja haukkui lyttyyn)
Tiedän virheeni mitä tein mutta koen että perheeni ei kuuntele minua vaan lakaisee asiat että se on "sairas". Perhe ei auta toisiamme vilpittömästi vaan aina joku vaihtokaupp.
Itsetuntoa minulla ei ole eikä tietoa omista rajoistani jolloin kaikki on voinut kävellä yliseni pitempään.
Välillä tekee mieli kirota koko perhe mutta en halua sitä vaan rauhaa..
Tuntuu mahdottomalta kun perhe on tuhoutumassa hyvää vauhtia ollut jo pitkään..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jatkan vielä. Oma elämä on myös kapeutunut pitkään "vuosia" huomaamatta ja olen laiminlyönyt elämän velvollisuuksia. Perheelläni on varmana todella paljon kaunaa minua kohtaan ja turhautumista mutta niistä ei olla puhuttu. Kukaan ei välitä aidosti ja ei ole yhtään läsnäolon hetkiä.
Päässäni on suuri ristiriita että mitä teen/päätän.
Toiselle siskolle olen velkaa anteeksipyynnön mutta asia tuskin enään sillä korjaannu tuskin on sen aika.
toinen sisko no ei oltu ennen tätä pidetty vuoteen yhteyttä.
ja äitiä vihaan koska hän pakonomaisesti pitää yhteyttä syyllisyydentunnosta ja ei ymmärrä että se ahdistaa minua ja se ei ole rakkautta!
Miksi pidin viimeaikoina yhteyttä? Koska en ole onnistunut rakentamaan omaa elämää mielekkääksi. Jotenki vaikuttaa vielä todella vahvasti lapsuuden olot ja sairaat uskomukset :/. Ystäviä ei ole.
Aavistan että saan myös täällä kritiikkiä ja kritiikin vastaanottaminen on aika vaikeaa mutta ei ylitsepääsemätöntä.. asun yksin ja terapiakausi on käyty kerran loppuun. Luottamus ihmisiin on kortilla ja terveys reistailee :/
Etkö sinä voisi aloittaa ihan oman elämän, ja jättää perheesi rauhaan? Varmasti olisi parempi sinulle ja heille. Aikuisen ihmisen ei pitäisi olla riippuvainen toisista ihmistä. Eikä kannata pitää yhteyttä ihmisiin, jotka kohtelevat sinua huonosti, ja joille itse valitat niin, että heillä tulee paha mieli.
Niin pitäisi ja se on selvästi muilla odotuksena ja ihanne että on oma elämä mitä se nyt tarkoittaa. Ja ei minulla olisi tätä ongelmaa jos kykenisin rakentamaan oman elämän. Tarkoitatko mitä omalla elämällä? Tai mitä ratkaisua tarkalleen kun tuo käsite oma elämä on vähän epämääräinen
Ei ole äitisi ja siskojesi asia terapioida sua, että pystyisit sen oman elämän hankkimaan. Kyllä se on sun oma työsi. Mitäkö oma elämä tarkoittaa. Mitä sinä haluat elämässäsi tehdä ja saavuttaa, mistä pidät elämässäsi? Niitä asioita ei voi kukaan muu sinulle lahjoittaa. Jos jatkuvasti jankutat jostain vanhasta asiasta muille, niin pitäisikö sun jättää omasta mielestäsi haitalliset ihmissuhteet, ja antaa perheesikin elää heidän omaa elämää.
Kiitos mielipiteestäsi ja palautteestas. Toivoisin vielä muilta palautetta ja mielipiteitä