Opettaja varoittaa: Laiskoja oppilaita on yhä enemmän, mutta opettaja ei ole enää auktoriteetti, vaan viihdyttäjä
MIELIPIDE 24.10.2015 2:00 Päivitetty: 24.10.2015 8:31
Eva Sundgren
Kuuntele
ADAM KORPAK
Suomen kehuttu koulujärjestelmä on huonontunut lyhyessä ajassa. Toisen asteen oppilaitoksissa on yhä enemmän huonosti motivoituneita ja laiskoja opiskelijoita, joiden yleissivistys ja kielitaito ovat surkeita, koska he käyttävät aikansa niin koulussa kuin kotonakin lähinnä sosiaalisessa mediassa roikkumiseen. Kyse ei ole aina omasta valinnasta vaan narkomaniaan verrattavasta riippuvuudesta.
Opettaja ei voi puuttua älypuhelinten ja tietokoneiden käyttöön, koska koulussa opiskellaan nykyisin yhä enemmän näiden vimpainten avulla. Käytöstavatkin ovat monella aivan hukassa. Tästä kertoo kiroileminen oppitunneilla, roskaaminen sekä piittaamattomuus yhteisistä sopimuksista ja pelisäännöistä.
Opettaja ei ole ollut enää aikoihin auktoriteetti saati asiantuntija, vaan lähinnä palvelija ja viihdyttäjä. Oppilaat ovat asiakkaita, jotka vaativat palvelua. Heillä on lähinnä oikeuksia muttei velvollisuuksia. Tunneille tullaan ilman kirjoja, koska niitä ei ole muka varaa ostaa, vaikka joka välitunti on varaa polttaa tupakkaa ja käydä ostamassa pikaruokaa.
Jos lukiokurssi on jäänyt kesken oman laiskuuden takia, opettajilta kärtetään erikoisjärjestelyjä, jotta päästäisiin osallistumaan yo-kirjoituksiin mahdollisimman nopeasti. Niihin ei luulisi olevan kiire, jos ei osaa mitään kunnolla.
Mitä asialle pitäisi tehdä? Päättäjät hokevat vain kilpailukyky-, innovaatio- ja talouskasvumantrojaan ja vähentävät koulutuksen resursseja samalla, kun esittävät koulutukselle yhä uusia vaatimuksia. Opettajilla ei ole aikaa reflektoida työtään, koska "kehittämisestä" on tullut itsetarkoitus ja opettajien aika kuluu kokouksiin ja byrokratiaan.
Ennen kuin norsunluutorneissa päätetään, mihin suuntaan koulutusta tällä kertaa lähdetään uudistamaan, kannattaisi perehtyä koulun nykytodellisuuteen vaikkapa ajankohtaisten tutkimusten avulla. Asioista pitäisi puhua niiden oikeilla nimillä.
Eva Sundgren
filosofian maisteri, kasvatustieteen maisteri, opettaja, Helsinki
MIELIPIDE 24.10.2015 2:00 Päivitetty: 24.10.2015 8:31
Eva Sundgren
Kuuntele
ADAM KORPAK
Suomen kehuttu koulujärjestelmä on huonontunut lyhyessä ajassa. Toisen asteen oppilaitoksissa on yhä enemmän huonosti motivoituneita ja laiskoja opiskelijoita, joiden yleissivistys ja kielitaito ovat surkeita, koska he käyttävät aikansa niin koulussa kuin kotonakin lähinnä sosiaalisessa mediassa roikkumiseen. Kyse ei ole aina omasta valinnasta vaan narkomaniaan verrattavasta riippuvuudesta.
Opettaja ei voi puuttua älypuhelinten ja tietokoneiden käyttöön, koska koulussa opiskellaan nykyisin yhä enemmän näiden vimpainten avulla. Käytöstavatkin ovat monella aivan hukassa. Tästä kertoo kiroileminen oppitunneilla, roskaaminen sekä piittaamattomuus yhteisistä sopimuksista ja pelisäännöistä.
Opettaja ei ole ollut enää aikoihin auktoriteetti saati asiantuntija, vaan lähinnä palvelija ja viihdyttäjä. Oppilaat ovat asiakkaita, jotka vaativat palvelua. Heillä on lähinnä oikeuksia muttei velvollisuuksia. Tunneille tullaan ilman kirjoja, koska niitä ei ole muka varaa ostaa, vaikka joka välitunti on varaa polttaa tupakkaa ja käydä ostamassa pikaruokaa.
Jos lukiokurssi on jäänyt kesken oman laiskuuden takia, opettajilta kärtetään erikoisjärjestelyjä, jotta päästäisiin osallistumaan yo-kirjoituksiin mahdollisimman nopeasti. Niihin ei luulisi olevan kiire, jos ei osaa mitään kunnolla.
Mitä asialle pitäisi tehdä? Päättäjät hokevat vain kilpailukyky-, innovaatio- ja talouskasvumantrojaan ja vähentävät koulutuksen resursseja samalla, kun esittävät koulutukselle yhä uusia vaatimuksia. Opettajilla ei ole aikaa reflektoida työtään, koska "kehittämisestä" on tullut itsetarkoitus ja opettajien aika kuluu kokouksiin ja byrokratiaan.
Ennen kuin norsunluutorneissa päätetään, mihin suuntaan koulutusta tällä kertaa lähdetään uudistamaan, kannattaisi perehtyä koulun nykytodellisuuteen vaikkapa ajankohtaisten tutkimusten avulla. Asioista pitäisi puhua niiden oikeilla nimillä.
Eva Sundgren
filosofian maisteri, kasvatustieteen maisteri, opettaja, Helsinki
Vastaukset 70
Vanhimmat
ja ilmaiseksi!-porukka lisääntyy koko ajan kasvavalla vauhdilla.
Kyllä tapakasvatus pitää alkaa kotoa. Nykyään kasvatusta ulkoistetaan liikaa ja tähän on tultu. Samon, kuin vastuuntunto. Nykyään ei enää tajuta, että koulussa ollaan omaa elämää varten.
Nytkin pidetään lapsen parhaana sitä, että kokopäivähoitoon vaan pitäisi saada, vaikka vanhemmat lojuu kotona. (Karrikoiden sanottuna)
Kun ennen oli vanhempi (usein äiti) kotona ja hoiti lapset. Sanottiin, että se on, kuin rahaa pankkiin pistäisi.
Eikö lapsilla pitäisi olla ennekaikkea oikeus omiin vanhempiinsa ja oikeasti tarvittaessa, päivähoitoon.
Koulun ensisijainen tehtävä on opetus.
Kun seuraa nykymenoa, saa kuvan, että opettajien voimavarat kuluvat paljolti muuhun pakosti, kun varsinaiseen tehtävään.
Vanhempien vastuuta painotettava, sieltä se lähtee. Yhteyshenkilö kodin ja koulun välille, jonka toimenkuvaan ei sälytettäisi mitään muuta.
Monien lasten pelastus nykyisin on että pääsevät päivähoitoon vaikka vanhemmat/vanhempi on kotona. Sillä vanhempia on monenlaisia vrt aloittajan teksti. Jos nyt vaikka lähdetään siitä että lapsi saa päivähoidossa monipuolisen ruoan verrattuna kotona saatavaan. Virikkeitä ja sosiaalistumista.
Ainii ja vielä. Kuinkahan paljon toisen asteen oppilaitoksissa on näitä jotka opiskelevat sopeutettuna sen vuoksi ettei koulunkäynti ylipäätään kiinnosta. Tunneille ei tulla haettunakaan, varastetaan ja tapellaan minkä ehditään. Mikä on huumeiden osuus nykypäivän kouluissa oppilaiden keskuudessa?
Vanhan ajan autoritäärinen kasvatus on nykyisin kielletty ja tuomittu. Varmaan ihan oikein, mutta tilalle ei annettu muuta kuin "keskusteleminen". Pikkulapsen kanssa ei keskustella. Jopa lapsi itse on ulalla, kun ei selvästi sanota, mitä pitää tehdä ja vaadita kuuliaisuutta. Moni lapsi tuntee turvallisuutta, kun hänellä on säännöt, joita noudattamalla voi tuntea itsensä onnistuneeksi ja hyväksytyksi.
Kotikasvatus ja tapojen oppiminen ja opettaminen ei ole vanhanaikaista. Vanhemmat ovat itsekin laiskoja.
Sama koulussa. Myös moni oppilas kärsii häiriöistä ja toivoisi parempaa rauhaa opiskeluunsa. Vanhemmat sekaantuvat liikaa koulujen työhön. Koulun päätöksiä ei saa kotona vesittää.
Kyllä koulussakin pitäisi saada aikaan suursiivous. Eikö opettajilla ole enää valtaa antaa oikeita numeroita todistuksiin? Pitääkö jokaiselle luuserille antaa hyväksymismerkintä kurssin päätteeksi, vaikka ei olisi omaksunut mitään sisällöstä?
Miksei ylioppilaskirjoitusten tapaisia valtakunnallisia kokeita voisi järjestää aikaisemmissa vaiheissa?
Eiköhän osa laiskuudesta sekä käyttäytymisestä ole myös vanhempien ja isovanhempienkin syytä. Päävastuuhan kasvatuksesta ja lapsen sosiaalisesta käyttäytymisestähän kuuluu heille eikä oppilaitokselle. Mutta jos lapsen/nuoren oma vanhempi ei välitä niin lapsestaan, heidän koulusuorituksistaan tai edes käymään niitä 15 minuutin kehityskeskustelua opettajan kanssa lapsen oppimisesta niin minkäs teet?
Jos luokissa oppimis/opettamismahdollisuus menee mahdottomaksi niin silloinhan on luokanvalvojan sekä rehtorin kutsuttava myös vanhemmat lapsineen yhteiseen palaveriin ja luoda yhdessä erikeinoin rauhallinen työilmapiiri ja laittaa vaikka nämä häiritsevät oppilaat erityisluokkaan.
Toivoisi, että Sungrenin kirjoituksesta nostettisiin esiin kohta: Mitä asialle pitäisi tehdä?
1) Päättäjät hokevat vain kilpailukyky-, innovaatio- ja talouskasvumantrojaan ja vähentävät koulutuksen resursseja samalla, kun esittävät koulutukselle yhä uusia vaatimuksia. Opettajilla ei ole aikaa reflektoida työtään, koska "kehittämisestä" on tullut itsetarkoitus ja opettajien aika kuluu kokouksiin ja byrokratiaan.
2) Ennen kuin norsunluutorneissa päätetään, mihin suuntaan koulutusta tällä kertaa lähdetään uudistamaan, kannattaisi perehtyä koulun nykytodellisuuteen ...
Ehottomasti. Ensin perehtyä olevaan ja sitten siltä pohjalta alkaa mietti tulevaa. Koulut lienevävät jo verkostoituneet sosiaalityön/lastensuojelun, nuoriso- , ja mielenterveystyöntekijöiden ja poliisin kanssa. Siitä niinkö lähetään liikkeelle ja sitten alettaisiin pureutua näihin yhteisjunnassamme vallalla oleviin perusrakenteisiin, arvoihin ja moraaliin. Ei vissiin ihan pikkusarka kuokittavaksi vai kuinka :D?
Siis koulu ei toimi yhteiskunnasta irrallaan, vaan on osa sitä. Yhteiskunnassa tapahtuneet rakenteelliset ja kulttuuriset muutokset heijastuvat väistämättä
kouluun ja asettavat haasteita kodin ja koulun yhteistyölle.
Tänä päivänä, kun ei läheskään kaikilla vanhemmilla ole taitoja ja valmiuksia lastensa kasvatukseen eikä edes läsnäoloon on varhaiskasvatus tosi tärkeässä roolissa. He jotka nyt ovat lukiossa eivät ole saaneet varhaiskasvatusta.
Se nyt vaan on niin, että pitäis antaa vanhemmille opetusta lasten kasvatukseen.
Niin. Kotoa annetaan se perusta, mihin kaikki muu sitten alkaa rakentua. Lapsen ja nuoren maailmaan vaikuttavat sitten toiella asteella ja kotoa irtaannuttua myös muut voimakkaat vetovoimatekijät, joihin vanhemmat eivät sitten välttämättä enää kykene puuttumaan.
Komppaan Epun mielipidettä, samaa mieltä olen:
" Kun seuraa nykymenoa, saa kuvan, että opettajien voimavarat kuluvat paljolti muuhun pakosti, kun varsinaiseen tehtävään.
Vanhempien vastuuta painotettava, sieltä se lähtee.
Yhteyshenkilö kodin ja koulun välille, jonka toimenkuvaan ei sälytettäisi mitään muuta."
Kun laps täyttää kahdeksantoista, hän voi kieltää yhteydenotot vanhempiin.
Nuoremmille kouluissa on jo hteyshenkilöitä, ongelmana taitavat olla yhtstyökyvyttömät ja -haluttomat ja keinottomat vanhemmat.
Kahdensastoistavuotias, kun on lain mukaan aikuinen.
Ajattelin sellaista yhteyshenkilöa, joka olisi vaikkapa aina yhden luokan yhteinen, kaikkien vanhempien kanssa tekemisissä. Silloin henkilöllä olisi ´´hanskassa´´ kaikkien oppilaiden taustaa, jotka työskentelevät samalla tasolla.
Tuo vanhemmuus, se on tosiaan monilta hukassa, kun kolmivuotiaatkaan ei osaa puhua riittävästi, kun vanhemmat kyttää sosiaalista mediaa.
Silloin on tietysti parempi, että lapsi on jossain päivähoidossa. Mutta sen ei pitäisi olla niin.
Koti ja vanhemmat ovat pääasia (pitäisi olla) lapsen elämässä, muu on avustavia keinoja.
Töissä on käytävä, että arkee pystyy pyörittämään.
Ei päivähoitojärjestelmää luotu siksi, että vanhemmat voisivat löhöä sohvalla ja istua kuppiloissa.
Se on verovarojen väärinkäyttöä.
Ei kai kaikki kotona olevat vanhemmat joiden lapset on päivähoidossa löhöä huvikseen soffalla ja istu kuppiloissa?
"Töissä on käytävä, että arkee pystyy pyörittämään."
No näin mutta noiden työttömien joukossa taitaa olla sellaisiakin jotka mielellään menisivät töihin jos ois työpaikka mihin mennä.
Naisten työnteon yleistyttyä päivähoitojärjestelmä luotiin.
En nyt puhunutkaan niistä vanhemmista, jotka tarvitsevat päivähoitoa työnhakuun tai virastoissa tms. asioidakseen, enkä työttömyyshalukkuudesta/haluttomuudesta virkannut mitään.
En tule koskaan ymmärtämään sitä, että jos toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona, huudetaan täyspäiväisen tarhapaikan perään, jonka yhteiskunta maksaa.
Työttömyyskorvauksenkin eteen voi senverran tehdä, että hoitaa omat lapsensa.
Myös päiväkerhoja on, jonne lapset voi viedä ja hoitaa asioita sillä aikaa.
Liika sosiaalinen hyysääminen on mennyt jo siihen, että aina vain vaaditaan ja huudetaan oikeuksista.
Kyllä vanhempien ensisijainen velvollisuus on hoitaa omat lapsensa.
Varhaiskasvatus on hyvä ja tarpeellinen asia, puolipäiväinen tarhapaikka tai vaikkapa 3 päivää viikossa on ihan hyvä. Esikouluhan on nyt pakollinen. Asiat pitää vaan järjestää tolkullisesti, eikä poukkoilla äärilaidasta toiseen.
Olen samaa mieltä, että täyspäiväisen päivähoidon ei pitäisi langeta kuin manulle illallinen. Kolmen tunnin päiväkerho -hoito kolme kertaa viikossa mielestäni riittäisi yli 3-vuotiaille joiden toinen vanhempi on kotona. Tuossa ajassa pätevä lastenhoitaja näkee jos lapsi oirehtii, sillä mitä varhemmin voidaan ohjata lapsi vanhempineen tukihoitojen pariin on tulos aina parempi.
Tuntuu todellakin usein siltä, että ihmiset haahuilevat läpi elämänsä ilman selkärankaa.
Jotain rotia pitäisi saada niin yksilöön, yhteisöön kuin koko yhteiskuntaan. (Ruma sana.)
"kesivä"
Palsta on 60
Minä olen 65.
Lapseni n.40 n.31
Miksi tällä palstalla pitää jauhaa tällaista?
Aihekin kun on täysin tarpeeton.
Eikö teillä ole jotain oppilas-palstaa tms?
H.
Meillä 60 on pieni paniikki, kun sössimme kasvattamalla pullamössösukupolven. Nyt panikoimme, kun ei lapsemme meitä tule hoitamaan, yritämme vielä vaikuttaa lastenlapsiimme. Meillä kun on jotain yhteistä heidän kanssaan, he ovat jättäneet vaippaiän ja me olemme sitä lähestymässä.
Niin, että opepalsta tää ainakin on, tai yritämme nyt myöhäisheränneinä opettaa.
Aivan. Kotona olevien vanhempien lasten päivähoitopaikka on kyllä perusteltua sosiaalisin perutein ja mitä se sitten missäkin perheessä tarkoittaa. Sairautta tai muita ongèlmia?
Lasten huostaanotot ovat räjähdysmäisesti kasvaneet ja yhä vanhemmat lapset joutuvat huostaanotetuiksi.
Ikävä kyllä usein luvut pysyvät vain tilastoina ja pulpahtavat julki vain kun jotain tosi kamalaa tulee esiin.
Onneksi viimevuosien tapahtumien myötä esim. päivähoitajien ilmoitusvelvollisuus on vastuullistettu, mikäli he epäilevät perheessä pahoinvointia.
Tämän talouskurimuksen ja kansojenvaellusten myötä pelkään, että ryhmäkoot ja koulutustason heikentyminen rapistuttavat pyrkimykset.
On vissiin tullut myös uusi ilmiö. Lapset haluavat itse lastenkotiin ja huostaanotetuksi esim jos joku kaveri on jo siellä. Lapset myös uhkailevat vanhempiaan tekevänsä lastensuojeluilmoituksen, oli aihetta tai ei.
Pahoinvoinnin syihin pitäisi päästä pureutumaan, ei ole mikään lääke se, että lapsi kokopäiväksi pois kotoa, vaikka vanhempi on siellä.
Kyllä on selvää, että elintasomme laskee. Tänään juuri luin, että pakolaiset maksavat miljoonan päivässä.
Ehkä olisi jotain apua, jos lapsia nimettäisiin vaikkapa maahanmuuttajalasten tukihenkilöiksi kouluissa. Voisivat kokea tarpeellisuutta ja yhteisöllisyyttäkin syntyisi.
En tiedä, ajatus vain.
Niin minäkin olen kuullut ja ei siinä mitään jos joutuu raahaamaan säkkitolkulla tyhjiä tölkkejä henkensä pitimeksi, että ottaa ohjat omiin käsiinsä. Siitä mä luulen, että saamme kiittää somea, nuoret saa enemmän tietoa ja "vertaistukea". Eli ymmärtävät etteivät ole yksin ja että heidän ei tarvitse hävetä, vaan vanhempiensa.
Niinpä, ei ne kotiolot siitä lapselle parane jos on päivän poissa kotoa, vaan palaa samaan ongelmapesään, tosin ainakin se yksi ateria syötynä.
Ajatuksia pitää aina heitellä. Tiettävästi nykyisin kouluavustaja on sille "hulivilille", mutta tukihenkilöitä tarvittaisiin enemmän.
Ja niin kuin taisit aiemmin, eppu, kirjoittaa, että sitä tärkeää yhteyshenkilöä koulun ja kodin välille, puolueetonta sellaista.
Suomalainen lapsi poispilattu.
Vaikka kotikasvatus olisi ollut hyvä, ei auta, koulussa ryhmäpaine altistaa, alistaa,
nuoren mielen.
Perheet ovat muttaneet muotoaan ja tämäkään ei voi olla vaikuttamatta koulunkäyntiin. Perherakenteet ovat käyneet läpi suuren muutoksen ja perhemuodot ovat moninaistuneet. Tämän päivän lapset elävät monenlaisissa perheissä. Lapsella voi olla kaksi kotia tai vanhempia kahdessa paikassa, uusperheiden kautta lapsella saattaa olla virallisten huoltajien lisäksi kakkosisiä
ja -äitejä, vanhemmat voivat olla samaa sukupuolta. Lisäksi kuviohin on entistä vahvemmin tullut monikultturisuus.
MUTTA nykyajan tunneilla on myös äärimmäisen TYLSÄÄ. Enää ei kirjoteta vihkoon asioita vaan opettajat tiirailevat videotykillä suurennuslasilla kirjoja ja kaikki materiaali löytyy moodlesta, eli ei kannata kirjottaa. Lukemiseen tarvitaankin tietokonetta... Harva jaksaa istua vaan paikallaan ja kuunnella... Kyllä jotain muutakin pitäisi oppilaille kehittää.
Itse olen käynyt vielä vanhanajan koulun jolloin opet käyttivät liitutaulua ja piirtoheitintä. Oppilaat kirjoittivat muistiinpanoja. Se oli tehokas tapa oppia. Toki nykyään lapsilla on myös käytöstavat hukassa mutta se on vanhempien syytä.
Kuten siilimuori kirjoitti, niin perheet ovat todellakin muuttuneet. Pienet lapset ovat aikalailla hukassa, kun ei sitä yhtä vastuuta ottavaa vanhempaa ole, on monta ja lapsi saattaa superpallon lailla suhata perheestä toiseen.
Teoriassahan sen pitäisi mennä niin, että perusvastuu on vanhemmilla, mutta kun vanhemmuus ei toimi. Onneksi on se varhaiskasvatus, että edes jossain määrin lapset ovat samalla lähtöviivalla. Ja turvassa edes sen ajan kun ovat päiväkodissa :(
Neuvolan kautta olisi ehkä yhä enemmän ohjattava lasten vanhempia vanhemmuuteen.
Avauksen ensimmäisessä kappaleessa kiinnitti huomiotani tuo havainto että opettaja ei ole enää auktoriteetti vaan viihdyttäjä.
Se on totisinta totta, myös täällä Svedulassa. Poikani joka opiskelee ylä-asteen ja lukion kieltenopettajaksi päätti juuri perjantaina viiden viikon harjoittelujakson eräässä lähikaupungin koulussa, pääasiassa suomalaissyntyisen luokanopettajan ohjauksessa seitsemänluokkalaisten kanssa. Kokemus oli positiivinen ja harjoittelu sujui hyvin ja hän sai hyvän kontaktin sekä opettajaan että oppilaisiin ja sai jopa toimia sijaisena itse vedettyjen ja suunniteltujen tuntien lisäksi.
Hän pääsi ensiksi harjoittelemaan yksityiseen kielikouluun, mutta omasta halustaan siirtyi jo yhden viikon jälkeen kunnalliselle yläasteelle joka oli juuri perustettu.
Ja nyt asiaan: tämä sama ilmiö mistä täällä on kerrottu on kuin poikani huomioista koottua. Koulussa on erittäin korkea prosentti maahanmuuttajien lapsia ja he eivät ole vielä omaksuneet maan tapoja vaan siinä kun ruotsalaiset nuoret rummuttavat pulpettia jonkun hiphopmusiikin tahtiin huppu silmillä ja aatukset jossain gangstamaailmassa, somalipojat ja tytöt taivuttavat verbejä ja haluavat vaikeampia tehtäviä.
Hän kertoi että luokka on ikäänkuinjakaantunut kolmeen: yksi kolmannes haluaa todella oppia (useimmat heistä ovat tyttöjä) ja seuraavat opetusta, tekevät läksynsä jne, toinen kolmannes ei ole pätkääkään kiinnostunut ja ovat paikalla vain pakosta, he istuvat ja puuhaavat jotain muuta, heitä pitäisi saada motivoitua ja kiinostumaan, heitä pitäisi viihdyttää ja sitten on noin kolmannes joita ei voi kategorisoida: osalla on oppimisvaikeuksia, osalla korkea poissaoloprosentti, sosiaalisia vaikeuksia jne.
Tämä ei paljon poikkea siitä miten itse näin luokan dynamiikan toimivan paitsi että nuoruudessamme puuttui täysin tämä maahanmuuttajaelementti. Ainoa ero on että opettajan valtuudet ovat vieläkin pienemmät ja auktoriteetti melkein kokonaan poistettu. Opettaja on viihdyttäjä, neuvoja, kaveri ja tukihenkilö. Opettajan rooli on läpikäynyt suuren muutoksen meidän elinaikanamme; lapset (oppilaat) ovat meidän lastemme kasvattamia ja periaatteessa ei niin kovin erillaisia; yhteiskunta on muuttunut, arvot ovat muuttuneet ja opettajien koulutus on mukautettu muuttuvan yhteiskunnan vaatimuksiin.
Kotikasvatus on luonnollisestikin kaiken perusta, mutta kuten jo joku tuolla ylempänä mainitsi, joillekin lapsille on parempi mitä pitemmän päivän saavat olla koulussa ja koulun jälkeen vapaa-ajan kodissa: edelleenkin suuri valtaosa opettajista ja muista koulussa työskentelevistä tekee sitä koska he pitävät lapsista, koska he katsovat työnsä mielekkääksi ja viihtyvät lasten parissa. Ei se ole sellaista työtä mitä tehdään suuren palkan ja nousevan urakehityksen toivossa. Minun hattuni nousee kaikille opettajille jotka vuosi vuodelta jaksavat lasten kanssa.
Tämä osiosi kommentistasi, Paloma:
"""""Koulussa on erittäin korkea prosentti maahanmuuttajien lapsia ja he eivät ole vielä omaksuneet maan tapoja vaan siinä kun ruotsalaiset nuoret rummuttavat pulpettia jonkun hiphopmusiikin tahtiin huppu silmillä ja aatukset jossain gangstamaailmassa, somalipojat ja tytöt taivuttavat verbejä ja haluavat vaikeampia tehtäviä.""""""
Tuo poikasi rasistinen asenne oppilaisiinsa (ryhmitellä heidät heidän etnisen taustansa mukaan) saa minut epäilemään, onko hänestä oikeastaan ainesta opettajaksi. Onkohan hän valinnut väärän alan, tai sitten hänen on syytä tarkistaa asennettaan. Ei tule onnistumaan, jos hän jatkossa säilyttää tuon kotoaan opitun "havainnoimisensa".
Vaikka minun tyttäreni pitäisi sinun "havaintojesi" mukaan olla pahinta laatua skini ja nimitellä ihmisiä (en nyt muista mikä se hassu sana oli, minkä meille eilen opetit), koska hänen äitinsä on siivoaja, niin hänellä on luokissaan vain oppilaita, jokainen oma erityinen ja erikoislaatuinen nuori yksilönsä (ei mihinkään erityiskarsinaan ryhmitelty). Ei hänellä ole ruotsalaisia, somalilaisia, tyttöjä, poikia...
Yhdeksänteen luokkaan asti on oppivelvollisuus. Toisen asteen opintoihin hakeudutaan omasta vapaasta tahdosta.
Nykyisin harkitaan kymmenettä luokkaa oppivelvollisuuden alle. Eli kun yläaste on käyty, joutuu vielä yhden vuoden käymään jossain, vaikka sitten jatkaa yläasteella.
Ite olen tässä kannattavalla kannalla, vähän pakottaa lapsia hakeutumaan edes johonkin eikä jäämään sängynpohjalle.
Niin minäki aikoinaan. Omien kakaroiden kanssa mentiin sillä ajatuksella että välivuosia ei pidetä vaan aina on oltava jossain. Mikään oppi ei mene hukkaan vaikka ei heti tietäisikään mikä on se oma ala mikä kiinnostaa ja ylipäätään missä on töitä.
Joo, sama täällä. Kun yläaste oli loppumassa murut mietti että mitä sitten. Sanoin että mitä vaan, mutta sitä vaihtoehtoa ei ole että jäisivät kotiin ilman mitään tekemistä. Vaikka mielellään olisivat sen vaihtoehdon ottaneet, luulen. Olivat aika kouluväsyneitä. Mutta sitten jää kyllä niin helposti elämänvirrasta rannalle notkumaan.
Mun vanhimmainen hakeutui omasta halustaan opiskelemaan tiettyä alaa. Parin vuoden jälkeen oli sitä mieltä et ei haluakkaan jatkaa. Pyysin et kattois sen lukukauden loppuun ja jäisi sitten pois jos siltä tuntuu päätti sitten kuitenkin lopulta jatkaa. Kunnes neljännen vuoden jälkeen viimein päätti et nyt stop. Sanoin hälle että itsehän saa päättää, mutta välivuosi ei ole vaihtoehto, mitä mieltä itsekin oli. Hakeutui ja pääsi sitten seuraavaan koulutukseen, johon on tyytyväinen ja siinä työssä olut jo useamman vuoden.
Välivuoden jälkeen on suri houkutus jäädä notkumaan, eikös se ole ihan tutkittukin asia?
Osa vanhasta systeemistä takaisin. A, B, C, D, luokat.
Aalle he jotka haluavat opiskella tosissaan, beelle he jotka opiskelevat, ceelle he jotka eivät tiedä mitä haluavat ja deelle ne joilla ei ole haluja opiskella ja häiritsevät muita.
Todella ikävään kun fiksuilta, ahkerilta ja halukkailta on poistunut mahdollisuus opiskella häiriöttä ja tilanne vain pahenee. Olisi tilausta korkeatasoisille yksityiskouluille ja lahjakkaiden vähävaraisten stipendirahastoille.
Kaikissa asioissa ei pitäisi mennä rupusakin säännöillä, tämä on yksi niistä.
Opettajien työnkuva on muuttunut aika lailla viime vuosikymmenen aikana. Kun he aikaisemmin opettivat aineita, he joutuvat nyt enemmän kasvattamaan. Tätä varmaan moni ei ajattele kun hakeutuvat tuohon ammattiin, ainakin kun lasteni puhetta seuraan, on ihmisiä jotka eivät todellakaan sovi opastamaan nuoria vakaalla kädellä. Joidenkin käsi on liian häiveröinen.
On myös rehtoreita ja rehtoreita. On pontevia mestareita jotka osaavat sanoa että tämä on minun pihani, tässä toimii sekä oppilaat että vanhemmat näin. Ja sitten on rehtoreita joille kengät on liian isot. Diplomatiaa yli rajojen se varmaan vaatii, ja nimenomaan hän on se linkki koulun ja kotien välillä.
Elämä on kaikilla osa-alueilla mennyt todella henkisesti hektiseksi. Moni aikuinen taistelee masennusta vastaan, burnouttia, avioeroja.... kaikki heijastuu lapsiin. Ja hekin kärsivät nykyisin useasti masennuksesta, heiluvien hormoonien kanssa on varmaan vaikea toimia jos koti ei ole tasapainossa. Eikä koulu.
Niin että minusta pitäisi miettiä opettajien koulutusta uudestaan, antaa enemmän eväitä psyykkiselle puolelle. Ja kouluissa voisi moraali ja etiikka saada suurempaa jalansijaa. Se auttaisi lapsia koko elämän varrella.
Aivan. Kannattanee muistaa sekin fakta että myös nykyiset nuoret opettajat ja reksit ovat nykypäivän kasvatuksen tulosta.
Syvennä vähän, nyt ei mulle auennut mitä tarkoitit?
Siis kommentoin tuohon kun sanoit että on rehtoreita ja rehtoreita, opettajiakin, siis heissäkin monenlaista sukankuluttajaa. Nuoret opettajat ovat nuoria jotka ovat eläneet samanlaisessa yhteiskunnassa ja perhetaustoissa kuin opetettavansa. Se et olet opettaja ei tee sinusta ihmisenä yhtään sen kummempaa kuin muu sama ikäluokka.
Noin minäkin sen näen. Opettajat eivät ole mitään yli-ihmisiä ja heilläkin on hyvät ja huonot päivänsä. Nyrkkisäänto että selviytyy päivästä toiseen on olla ottamatta nuorten käyttäytymistä heitä kohtaan liian henkilökohtaisesti; on osattava olla samlla kertaa empaattinen ja pitää välimatkaa. Ei ihan helppo tehtävä.
Vanhaan auktoritääriseen, kasteihin jakavaan ja eriarvoistavaan kouluun ei ole paluuta enkä minä edes toivo sitä. Oppilaille ja opettajille pitäisi pystyä takaamaan työrauha ilman vanhanajan kovakouraisia menetelmiä. Nuoret opettajamme eivät ole koskaan kokeneet samanlaisia opetusmetodeja kuin me jotka olemme jo eläköityneet ja vaikka aika kultaakin muistot ja me katselemme toisiamme ja itseämme peilistä ja sanomme "tulihan se minustakin ihminen lopulta" niin ei kaikki ollut vain hyvää meidän koulukasvatuksessamme.
Eipä tietenkään. Moni opettaja voi olla itsekin vaikeassa elämäntilanteessa, avioeron kynnyksellä tai raastavassa suhteessa tai jotain. Pointtini oli että moni lähtee opettajaksi rakkaudesta aineeseen, palkkaan tai pitkään kesälomaan. Kun totuus on että se on kova paikka.
Muistan että on joitakin vuosia sitten ollut tapetilla se, että koulut haluaisivat keskittyä opettamiseen, ja että heidän mielestä kasvattaminen kuuluu koteihin. Olisihan se aika ihannetilanne tuo, ja olisi mullekin sopinut tosi hyvin että mun linja ja vain mun linja pitää. Totuus on että kylä kasvattaa lapsiani ehkä puolet ajasta. Kun ovi sulkeutuu heidän perässä, on luonnollista että kokeilevat siipiään jopa huonoin lopputuloksin. Jos ei joku silloin puutu, homma saattaa mennä ihan persiilleen, muksu pääsee kuin koira veräjällä ja opetus jää saamatta.
Mun mielestä osa koulujen ongelmista on se, että eivät halua kasvattaa. Se on yksi päätehtävistä, ei se järjestys säily muuten kun satoja teinejä laitetaan saman katon alle.
Minä en näkisi ihan noin mustavalkoisesti koulujen haluttomuutta kasvattaa.
Koulut ovat tiettyjen asioiden opettamista varten, on olemassa opetussuunnitelma joka antaa raamit opetukselle ja sen sisällölle. Lisäksi opettajien mahdollisuuksia "kasvattamiseen" on rajoitettu. Yhteistyö koulun ja kodin välillä on monimutkaistunut ja näyttäisi siltä että koulun ja kodin yhteistyö keskittyy lähinnä siihen, jos on jotain ongelmia. Siis nihin oppilaisiin, joilla on selviä ongelmia koulussa. Usein vanhempien ja kouliun välille ei synny yhteisymärrystä ollenkaan. Kasvata siinä sitten.
että kaiken huomion kouluissa vievätkin juuri ne sudet, laiskat ja ilkeät, koska nuo minaisuudet ovat USEIN samassa oppilaassa.
Älykkäät, tavalliset pojat ja tytöt jäävät vaille erityiskohtelua, jonka he ansaitsisivat, ja josta koko kansakunta voisi myöhemmin hyötyä.
Älkääkä nyt tuoko tähä Albert Einsteini esimerkiksi.
Yksi erikoinen ihminen ei kelpaa edustamaan SUURINTA porukkaa, niitä koulukiusaajia, josta kuullaan myöhemmin vain rikosuutisissa.
Ei koulukiusaajat edusta mitenkään suurinta osaa. Koulukiusaajat ovat usein porukoita joissa on yksi selkeä johtaja ja muut ovat vain seuraajia jotka pohjimmiltaan ei edes halua olla mukana.
Älykkäät pojat ja tytöt voivat myös olla koulukiusaajia. Kukaan lapsi ei ole "susi". Toiset ovat vain heikompia ja toiset vahvempia ja opettajien velvollisuus on tukea niitä heikompia eniten ja nostaa tasoa pohjasta.
Voi sinua, en jaks vastata yhtään mitään tuollaiseen vääristelyyn.
"Toiset ovat vain heikompia ja toiset vahvempia ja opettajien velvollisuus on tukea niitä heikompia eniten ja nostaa tasoa pohjasta."
Mielestäni opettaja ei saa olla puolueellinen, vaan kohtelun tulee olla yhdenvertaista. Häiriköimällä ei pidä saada enemmän huomiota kuin oppimishalulla. Heikommille pitää olla tukijansa, kouluavustajat yms., se ei ole mielestäni luokanopettajan ensisijainen tehtävä.
JOSKUS-ajattelin kirjoitti:
>>Kaiken huomion kouluissa vievätkin juuri ne sudet, laiskat ja ilkeät, koska nuo minaisuudet ovat USEIN samassa oppilaassa.
Älykkäät, tavalliset pojat ja tytöt jäävät vaille erityiskohtelua, jonka he ansaitsisivat, ja josta koko kansakunta voisi myöhemmin hyötyä.
Älkääkä nyt tuoko tähä Albert Einsteini esimerkiksi.
Yksi erikoinen ihminen ei kelpaa edustamaan SUURINTA porukkaa, niitä koulukiusaajia, josta kuullaan myöhemmin vain rikosuutisissa.<<
<<>>>
Näitä varten on koulukuraattorit ja -psykologit, vajaille on erityismateriaaleja niin paljon, että jos se keskitettäisiin osaajiin , niihin motivoituneisiin , oppimishaluisiin poikiin ja tyttöihin, niin he etenisivät PALJON NOPEAMPAA VAUHTIA pois sen tappelevan ja häiriköivän porukan joukosta ja ennättäisivät tosiaan hyviin tuloksiin, joista voisi olla paljon hyötyä koko yhteiskunnalle esim. uusien lääketieteen tutkimusoivallusten saralla.
Noin ajattelen minäkin. On heikkoja ja vahvoja. Vai olisiko se lasten maailmassa heikkoja ja heikompia :) Olen omassa lapsissani nähnyt että jokaisessa on mahdollinen kiusaaja jossain vaiheessa koulutaipalettaan. Ihan turha luulla että vain joku ongelmanuori pystyy siihen.
Näissä tapauksissa ratkaiseva tekijä on kuitenkin koulu, miten homma ratkaistaan. Se on kotoa melko vaikeaa puuttua jos koulun linja on esim että ongelmaa ei ole. Tai jos heiltä puuttuu eväät sen ratkaisemiseksi.
Mun lapset ovat käyneet pienessä kyläkoulussa, josta maalattiin idylli. N. 40 oppilasta ja jaetut luokat. Tosi paljon kiusaamista ja kränää oppilaiden kesken. Kaikki laitettiin lasten syyksi, siinä oli muutama vahvatahtoinen joka vei muut perässään kuin pässiä. Minusta ongelma ei ollut lapsissa, vaan koulun tavassa ratkaista pulmat. Vai sanoisinko että koulun tavassa olla ratkaisematta ongelmia.
Kun lapset siirtyi tuhatpäiseen kouluun, tahti oli aivan eri. Rehtori oli ihana, piti rajoja hellästi ja vakaasti, luokanopettajat tiesivät heti mitä tehdä kun tilanne riistäytyi. Ketään ei koskaan syyllistetty.
Älykkäät oppilaat saa erikoiskohtelun hyvinä arvosanoina. Ei ne minusta mitään muuta pääntaputusta tarvitse.
Tuo ei ole oikein realistista. Se olisi ihanteellista jos jokaisella joka tarvitsee avustusta olisi sitä myös tarjolla, mutta (nyt puhun Ruotsin koululaitoksesta, joka ei mahdollisesti yllä samalle tasolle kuin paljon kiitosta saanut suomalainen koulu) mutta noin 15 vuotta sitten kun erityisluokat vähennettiin minimiin ja lähes kaikki lapset joilla oli jonkinlaisia edellytyksiä selviytyä normaaliluokissa diagnoosistaan huolimatta (ADHD, asperger, autismin lievemmät muodot, Touretten lievemmät asteet jne.) ilman että koulujen budjettiin olisi lisätty määrärahoja oppilasavustajiin samassa suhteessa kuin erityistä apua tarvitsevien lasten määrä prosentuaalisesti kasvoi, niin lopputuloksena oli 1-25 %oppilaista on erityisen tuen tarpeessa (vain osalla on diagnoosi, muut ovat vain heikkoja ja haluttomia, sosiaalisesti syrjääntyneitä tai ylivilkkaita) ja luokassa on yksi opettaja ja yksi oppilasavustaja, mikä tekee tilanteesta lähes kestämättömän.
Sosiaalisesti hyvin sopeutuneet, älykkäät, tasapainoiset lapset selviytyvät hyvin tällaisissakin luokissa, mutta ilman että opettaja antaa suuren osan ajastaan näille lapsille jotka eivät selviydy yksin niin näiden selviytyjienkin työrauha on mennyttä.
Miten muka hyvän oppilaan hyvä numero on jotenkin erikoiskohtelua, eikö se ole itse ahkeruudella ansaittua?
Tuossa joku toivoi että hyvät ja ahkerat oppilaat saisivat jonkun erikoiskohtelun. Minusta ne ei sitä tarvitse, 10 kokeesta on jo ihan tarpeeksi hyvä motivaattori.
Voisin heittää pallon takaisin että mitä muuta erikoiskohtelua pitäisi järjestää näille hyville oppilaille?
Sitä paitsi joillekin koulunkäynti on luonnostaan helppoa, geenitkin oikein huutaa että "mut on luotu diplomi-inssi-yli-proffaksi". Jos se on heille helppoa, pitääkö siitä vielä jotenkin erikseen palkita muulla kuin hyvällä arvosanalla?
Nii ja saa ne kaikenmaailman hymypoikapastaita ja stipendejä. Min siskontyttö sai viime keväänä sellaisen kannutsajan ja toisten auttajastipendin. Se oli ihan rahallinen ja hän on yhdeksänvuotias.
ja kröhöm, hän on minun kummityttöni joten siihen nojaten ei ki vähempää olisi voinut odottaakkaan.
Ahkerien täytyy päästää POIS niitten häiriköitten seurasta,- silloin voivat suorittaa yo-tutkintonsa puolta lyhyemmässä ajassa ja mikä tärkeintä: ILOISESTI .
```````````````````
Suurten edistysaskeleitten vaikkapa lääketieteessä ei ole suotavaa jäädä A I N A noitten ilkeiden häiriköitten takia löytymättä.
.
Ajatelkaapa vaikka innokasta urheilijaa, hänen on voitava rauhassa tehdä omat harjoituksensa. Kukaan tai mikään iso ilkeä joukkio ei saa A I N A olla estämässä.
Sama matematiikassa vaikka, sekin voi olla K I V A A !
>>Tunnistatte nykyisen koulumaailman synkän kuvan,
jota eräs opettaja kuvasi Helsingin Sanomien mielipideosastolla (24.10) julkaistussa kirjoituksessaan.
Opettaja kuvasi toisen asteen oppilaitosten arkea, jossa "opettajista on tullut laiskojen ja vailla yleissivistystä olevien oppilaiden palvelijoita ja viihdyttäjiä".
Myönnätte, että osa oppilaista on sellaisia, jotka eivät piittaa mistään mitään, vaikka enemmistö oppilaista on toki "oma-aloitteisia ja loistavia" nuoria.
Peräänkuulutatte aivan oikein myös perheiden vastuuta lasten ja nuorten kasvattamisesta, sekä koulujen ja kotien vuoropuhelua.
Ongelmana on kuitenkin se, että ne vanhemmat, joiden pitäisi olla mukana keskustelemassa,
eivät usein näihin keskustelutilaisuuksiin osallistu.<<
Palaute: [email protected]
Tuo opettaja joka tuon kirjoitti, ikään kuin olettaa että lapset ovat valmiiksi kasvatettuja kun tulevat kouluun, ja motivoituneina opiskelemaan. Onhan se perusta annettukin kotona, mutta kun silmä välttää ne mokomat pikku riiviöt tekee kuitenkin niin kuin tahtovat. VARSINKIN jos on muita teinejä katselemassa.
Tuon opettajan alkuasetelma on vähän kuin pahin asiakaspalvelu - opettajat ovat siellä oppilaita varten, ei niin se mene niin päin että oppilaat ovat siellä opettajaa varten. Opetus on tietty se suuri johtotähti, mutta sen mukaan on vääntävä mikä eväiksi on annettu.
Kotiväkeä pyydettiin mukaan. Itse yksinhuoltajana koin olevani aika yksin, ja täpärällä selvittiin. Jos ei poika olisi oma haaveensa löytänyt, hän olisi nyt mieron tiellä. Säkästä kiinni! Mitä tehdä nuorelle jolla ei ole päämäärää, eikä pienintäkään halua opiskella? Kotikonstit ovat aika vähissä.
Ottakaa tähän mukaan vielä että nuoret alkavat käyttää nuuskaa, tupakkaa, huumeita ja alkoholia paljon nuoremmin kuin meidän aikana. Senkin suhteen vanhempi on melko hampaaton. Ainut tapa on koettaa minimoida vahinkoa ja hallita muksun rahankäyttöä.
Tuo opettaja vaatii. Mitä hän vaatii? Kuria lapsiin? Okei. Juu. Näin tehdään. Tehkää te samoin koulussa jolloin en ole paikalla valvomassa.
Palsta on 60
Minä olen 65.
Lapseni n.40 n.31
Miksi tällä palstalla pitää jauhaa tällaista?
Aihekin kun on täysin tarpeeton.
Eikö teillä ole jotain oppilas-palstaa tms?
H.
Aihe on tarpeellinen j akiinnostava kaikille meille joita kiinnostaa esim. lastenlapsien koulumenestys ja hyvinvointi. Jos sinua ei kiinnosta mu kuin kaivaa nöyhtää onasta navastasi niin etsippä sellainen omannavankaivamispalsta niin saamme keskustella rauhassa meitä muita kiinnostavista asioista. Ilman että sinä tulet tänne ojentamaan ja moittimaan muita.
Paloma.se.co"
Hali
"Miksi kysellä täällä näin typeriä siilimuoria?
Siilimuori vastaakin sitten innokkaasti, tietysti.
Täällä on aikusia ihmisiä enimmäkseen.
Joten pankaa, varsinkin akat ja kakarat kuriin ja kirjoittakaa vasta sitten
kuinka ihanaa elämä on.
Jo on naurettavaa vanhailua..."
H.
No voi ku ihana kun kitisijäkin on palannut. Missänääolit? Ihmettelinkin et mikä vaiva täältä puuttui.
Eläpä turhaan mainihe minun nikkiä muissa yhteyksissä. Ite kuitenni luet jokaikisen kommentin kun et malta olla kommnetoimata. Ooppa sinä vaikka ennenaikojaan vanhentunu 65, täällä on paljo vanhempia jotka on kiinnostuneita nuorten asioista.
En ole saanut koskaan mitään apua vanhemmiltani enkä yhteiskunnalta. Päivähoitopaikkakin piti hommata itse yksityiseltä. Hienoa että nykyisin menee nuorilla perheillä paremmin kun saavat apua ja tukea.
Lapsetkin ovat hyvin erilaisia, toinen on helppo lapsi ja toinen melko mahdoton vaikka ihan samalla lailla on kasvatettu.
Pojalla oli ADHD ja lukihäiriö. Valitettavasti niitä ei silloin vielä tunnistettu.
Hänpä pärjää kaikesta huolimatta tarkkispohjalla paremmin kuin moni akateeminen. Hän on liikemies henkeen ja vereen, se tuli ilmi jo varhain. Omistaa paljon ja lisää koko ajan, olen sanonut että hellitä vähän. Kiitän luojaa että hän suuntasi valtaisan energiansa työhön eikä ole eksynyt kaidalta polulta.
Tytär sai lukea niin kauna kuin halusi, on vaativassa johtotason tehtävässä.
Olen äitinä tehnyt virheitä mutta rakkaudessa en nuukaillut.
Sitä en ihmettele, että nykyajan lapsia suojellaan ja heistä pidetään huolta, mutta miksi ihmeessä edelleenkin ylläpidetään Mannerheimin lasten suojeluliittoa?
Eivätkö ne kaksi "virallista" lasta ole kuolleet jo ajat sitten. Ymmärrän kyllä, että sellaisella mahtimiehellä on epävirallisempaa jälkikasvua varmasti sankoin joukoin, mutta nuorimpienkinhan on täytynyt syntyä jo 50-luvun alkupuolella, joten vovat hyvinkin olla rikastuttamassa tämänkin Suomen suurimman verkkosukkayhteisön plus60-palstan kultivoitunutta ajatusten vaihtoa. Mutta miksi heille pitää olla oma suojeluliitto?
Tunnistatte nykyisen koulumaailman synkän kuvan,
jota eräs opettaja kuvasi Helsingin Sanomien mielipideosastolla (24.10) julkaistussa kirjoituksessaan.
Opettaja kuvasi toisen asteen oppilaitosten arkea, jossa "opettajista on tullut laiskojen ja vailla yleissivistystä olevien oppilaiden palvelijoita ja viihdyttäjiä".
Myönnätte, että osa oppilaista on sellaisia, jotka eivät piittaa mistään mitään, vaikka enemmistö oppilaista on toki "oma-aloitteisia ja loistavia" nuoria.
Peräänkuulutatte aivan oikein myös perheiden vastuuta lasten ja nuorten kasvattamisesta, sekä koulujen ja kotien vuoropuhelua.
Ongelmana on kuitenkin se, että ne vanhemmat, joiden pitäisi olla mukana keskustelemassa,
eivät usein näihin keskustelutilaisuuksiin osallistu.
Millä työmaalla saa ollaestämässä työntekemisen ja työn ilon?
On juhlaa käydä koulua ilman häiritseviä estäjiä.
Saa oikeasti iloita tietojen hankkimisesta asioiden selvittämisestä ja kaikesta mielenkiintoisesta.
Ahkerien täytyy päästää POIS niitten häiriköitten seurasta,- silloin voivat suorittaa yo-tutkintonsa puolta lyhyemmässä ajassa ja mikä tärkeintä: ILOISESTI .
Suurten edistysaskeleitten vaikkapa lääketieteessä ei ole suotavaa jäädä A I N A noitten ilkeiden häiriköitten takia löytymättä.
Ajatelkaapa vaikka innokasta urheilijaa, hänen on voitava rauhassa tehdä omat harjoituksensa.
Kukaan tai mikään iso ilkeä joukkio ei saa A I N A olla estämässä.
Sama matematiikassa vaikka, sekin voi olla K I V A A !
Itse asiassa matematiikassa ja musiikissa on paljon kinnostavia ja kivoja asioita.
Aloittajalle!
On olemassa laiskoja oppilaita, mutta MYÖS laiskoja opettajia.
Toisen asteen opiskelijoita ja heidän opettajiaan olen seurannut tiiviisti noin 10 vuotta.
Lukiossa opettajat ovat vielä jokseenkin kiinnostuneita oppimistuloksista, koska lukioita vertaillaan vuosittain.
Siellä opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa oppimäärä 4:ssä vuodessa, muttei 2:ssa.
Miksi näin?!
Kun mennään "Ammattipuolen opinahjoihin", siellä opettajat lintsaavat huomattavasti enemmin kuin oppilaat.
Lähes viikottain opettaja on poissa tunneilta. Siis poissa työpaikaltaan ennaltailmoittamatta.
Oppilaat ovat saaneet (jos ovat) ohjeet tehdä itsenäisesti tai ryhmissä jonkin tehtävän, jota ope tuskin koskaan tarkistaa tai arvioi. Yleensä oppilailla on etäkoulupäivä, jos opettaja ei tule vastaamaan tuntiopetuksesta. Ilmoitus etäopinnoista ei kaikkia tavoita ja oppilaat tulevat kouluun turhaan.
Minulle ja monelle opiskelijalle on muodostunut käsitys, että 3 vuotta kestävästä koulutuksesta voitaisiin hyvin karsia yksi vuosi pois, jos opettajat opettaisivat ilman "luppopäiviä".
Minusta on väärin syyllistää vain nuoriamme koulutusasioissa.
Vilkaisu peiliin olisi kenties antoisampaa.
"Etäopinnot" ovat lisääntyneet lisääntyneet ja opiskeijat saaneet entistä enemmän vastuuta omasta oppimisestaan. Toiset ovat vastuullisempia kuin toiset. Minkälaisia ammattilaisia tällaisista kouluista valmistuu?