Siis henkilöt, jotka sanovat "ulkonäkö ei merkitse, lusionne se on joka merkitsee", noh, se mitä näkee aluksi voi hyvinki ratkaista sen että tuleeko tutustumaan,..itse en seurustelisi henkilön kanssa, jonka ulkonäkö ei nappaa/sytytä, vaikka olisikin muuten mahtava persoona, tosin en myöskään silloin jos henkilö olisi luonteeltaa liian ärsyttävä ym.. EN OLE PINNALLINEN, mutta karu fakta on, että ihan biologisessakin mielessä ihminen valitsee ulkonäön perusteella. Kaikki jotka väittää että ulkonäöllä ei ole väliä kusettavat itseään ja muita, jokaisella on jokin määritelmä minkänäköisten kanssa voisi seurustella, luonne korvaa jonkilaiset erot omasta "täydellisestä nais/mieskäsityksestä". Pitkissä suhteissa korostuu luonteen merkitys siinä, että voiko henkilön kanssa elää, MUTTA tutustuessa kumppani on koettu edes jotenkin viehättävänä ulkonäön perusteella.
Uskokaa jo
tottaseon
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tarkoitan siis luonnetta tossa alussa :D
Samaa mieltä. Itse pidän itseäni komeana ja jos toisen ulkonäkö ei miellytä niin ei sillä luonteella ei ole mitään väliä. Mutta sellainen super hyvänäköinen muija mutta tyhmä, itsekäs, kaikki mulle heti tyyppinen niin se voi mennä imeen jonkun yhtä komeen ja ärsyttävän jätkän munaa. Komeus ja kauneus ei aina tarkota itsekästä ihmistä. Kumppania valittaessa tarvitsee olla luonnetta että ulkonäköä ja jotkut sen omaavatkin.
Riippuu ihan millainen suhde sinulla on ihmiseen entuudestaan
Jos isket kadulta tuiki tuntemattoman, niin totta kai ulkonäkö määrää menetkö juttelemaan.
Jos taas alat seurustella kaverisi kanssa niin luonteella (whatever it is) on valtavasti enemmän merkitystä heti alusta.
Merkitystä on kombolla. Kyllä sillä että on hauskaa yhdessä voi aika pitkälle korvata rumaa pärstää. Mutta se ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä on kyllä itselleen valehtelemista.
Henkilökohtaisesti sanoisin että ulkonäöllä ei hirveästi ole merkitystä jos ihminen on perusnätti, sen jälkeen kun kriittinen taso on saavutettu (sanotaan että 70 % ylittää) niin pääpaino on jossain muussa kuin ulkonäössä.
Itellä ei oo ulkonäköstandardeja oikeestaan yhtään, ainoo on ettei rasistisia tai muuten sopimattomia tatuointeja eikö tatuointeja naamassa mut näitä heppui on kyllä tosi harvassa.
Oon tämmönen ruma vuohi et vaikka mulle kelpais melkein kuka vaan ei kukaa mua haluu.
Yleensä tuo "ulkonäöllä ei ole merkitystä" on vaan ihan tyhjänpäiväistä lätinää, johon tuskin monikaan noin sanova uskoo. Toki aivan taatusti niitäkin on, joita ei ulkonäkö kiinnosta yhtään. Meitä kun on joka lähtöön.
Itsellä kanssa vähän sama kun mitä tuossa pari viestiä ylempänä kirjoitettiin. Eli kun on perusnätti, niin sitten kiinnostavuus riippuu enempi luonteesta. Tottakai jos voisi valita että ottaako perusnätin vai törkeen kauniin välillä ja luonne on sama, niin valitsisin sen törkeen nätin joka kerta, kuten varmasti 99% ihmisistä. Mutta jos sen perusnätin ja hyvän luonteen omaavan saa, niin ei siinä käy mielessäkään, että "onhan tuo nätti, mutta perskele kun olisi vähän paremman näköinen".
Mäkin kyllä väittäisin, että ulkonäöllä ei ole niinkään väliä, jos ihastuksen kohde on ihminen jonka tunnet ennestään. Itse ainakin oon huomannut, että ihastuneena ne huonotkin piirteet on hyviä juuri sillä henkilöllä. Sen sijaan uudet tuttavuudet on yleensä sellasia, joissa ulkonäkö herättää sen mielenkiinnon.
Sä taiat olla aika katkera vai..? Ei mulle ulkonäöllä ainakaan muuten oo väliä, silmät on ainoot mikkä tosissaan merkkaa ja se ettei oo hirveesti ylipainone. Ja mä ihastun just yleensä ihmisiin, jokka eka ei näytä mun mielestä mitenkään erityisiltä. Jos se vaikka tulee puhumaan mulle tai jotain. Mut sit pikkuhiljaa jokku piirteet siinä alkaa vaan näyttään komeemmilta/söpöimmiltä.