Essolaiset kunnioittavat perinteitä

TÄSSÄ ILMAN LINKITYSTÄ:
Suomessa oli satoja vuosia tapana vetää kirkkokännit
Alkoholia käytettiin markkinoilla, käräjillä ja kirkkomatkoilla.
Alkoholia käytettiin markkinoilla, käräjillä ja kirkkomatkoilla.
Julkaistu: 25.10. 6:08
Esivanhempien juomatavat eivät olleet siistejä.

KIRKOSSA käynti saattoi olla mennä vuosisataisena nykyistä suositumpaa, mutta meininki sellaista, että nykyistä kirkkokansaa hirvittäisi. Satoja vuosia suomalaisiin kansantapoihin kuului kirkkokänni.

Jyväskylän yliopiston historian professori Kustaa H.J.Vilkuna käsittelee ilmiötä uudessa kirjassaan Juomarien valtakunta 1500–1850 – suomalaisten känni ja kulttuuri (Teos).

Vilkunan mukaan ”asiakirjojen perusteella jotkut saapuivat kirkkoon 1500-luvulla maistissa, sellainen oli tapana 1600-luvulla ja niin tehtiin myös 1700-luvulla. Eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö juopuneita olisi ollut kirkoissa 1400-luvullakin”. Vasta 1800-luvun mittaan kirkkokänneistä päästiin hitaasti eroon.


KOLME viinaryyppyä ottanutta miestä ja kaksi ryyppyä ottanutta naista pidettiin vielä ihan raittiina. Ja yksi ryyppy saattoi vastata maitolasillista viinaa.

Laurentius Petri Tammelinuksen vuonna 1644 ilmestyneen saarnakirjan mukaan ensimmäinen ”pikari” meni tarpeeseen ja hätään, toinen terveydelle ja kolmas oli ilon pikari. Mutta neljäs olisi ollut jo liikaa, kiukkuisten pikari. Niinpä järkevä tyytyi kolmeen.


KUN kohtuukäyttökin oli tällaista, ei ole ihme, että kirkkosaleissa iso ongelma oli oksennuksen haju. Jumalanpalveluksen aikana oksentelijan vierestä ei voinut poistua. Tosin eturivissä istuvien säätyläisten nenä oli herkempi ja he lähtivätkin ensimmäisinä.


Kolme viinaryyppyä ottanutta miestä ja kaksi ryyppyä ottanutta naista pidettiin vielä ihan raittiina.
Jos asiaan puututtiin, oksentelijat selittivät usein vain kärsineensä vatsavaivoista. Sitä sitten yritettiin ratkaista tulosta haistelemalla.

Kirkkojuopumusta pidettiin niin kiusallisena, että sitä yritettiin saada kuriin suurilla sakoilla, raipparangaistuksilla tai jopa kuolemantuomiolla uhkaamalla 1600-luvun lopulta lähtien.

Vilkunan mukaan vierustoverien kurinpito oli kuitenkin tehokkaampi häirikköjen hillinnässä kuin saarnapenkistä karjutut uhkaukset.


KUSTAA H.J. Vilkunan mukaan papit levittivät juopon mainetta saamelaisista. Tarkoituksena oli saada kieltolaki koko Lappiin.

Juttuihin verrattuina saamelaiset saivat kuitenkin harvoin juopumustuomioita esimerkiksi markkinoilla. Vilkunan mielestä pappien huolena oli se, että porvarit hieroivat viinan voimalla kauppoja saamelaisten kanssa. He tekivät parempia diilejä kuin papit, jotka olisivat myös halunneet osille bisneksistä.

Viinan taloushistoriasta löytyy muitakin kummallisuuksia. Vuonna 1768 säädettiin kahvikieltolaki. Syynä oli, että kahvin tuonti vei valuuttaa ulkomaille. Kun kahvilat menettivät kahvioikeudet ne saivat korvaukseksi alkaa tarjoilla viinaa ja kaljaa. Vielä 1790-luvulla väitettiin, että kahvi oli veltostuttanut kansakunnan ja turmellut tavat.
Seppo Varjus

Nykykirkkoon tulijoille voitaisiin jakaa vodkapullon jokaiselle yli 13 vuotiaalle, ensimmäiset ryypyt voisi ottaa jo jakopaikalla ja viimeiset sisällä.

Virrenveisuu olisi kuuluvampaa ja papin Saarnaan otettaisiin kantaa oitis.

Uskoisin kirkonkävijöiden määrän kasvavan ja kirkko kansan autuullistuvan uudessa käytännössä.

Näin vanhoille, kun me ollaan niin vodka on liian tuhtia tavaraa. Kyllä sama totuus löytyy viinilläkin.

Voisin olettaa, että perinne on juuri se paha sana, joka tekee juovan ja / tai raon iäkkäämpien ja nuorempien ihmisten väliin. Perinteitä voi ja saa kunnioittaa, mutta ei tappiin asti. Kirkkokännistä en tosin ole ikinä kuullut.

Meinasin aamupäivällä hakea perinteitä mutta huomasin kauhukseni, että on kirkkopyhä ja perinnemyymälät kiinni. Ei auta muuta kuin odottaa huomiseen, jolloin ne on perinteisesti auki
Kova perinteinen kohtalo.