https://www.youtube.com/watch?v=QovtSWOKQ0c
Mahakali Mantra
(Listen and read wikipedia)
(who is Kali Goddes)
https://en.wikipedia.org/wiki/Kali
(images of the Goddes Kali Temples)
https://www.google.fi/search?q=kali temple&biw=1680&bih=912&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0CAYQ_AUoAWoVChMIyIaxn87dyAIVxf4sCh0OMgs7#tbm=isch&q=goddes kali temple
Mahakali Mantra
(Listen and read wikipedia)
(who is Kali Goddes)
https://en.wikipedia.org/wiki/Kali
(images of the Goddes Kali Temples)
https://www.google.fi/search?q=kali temple&biw=1680&bih=912&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0CAYQ_AUoAWoVChMIyIaxn87dyAIVxf4sCh0OMgs7#tbm=isch&q=goddes kali temple
Vastaukset 43
Vanhimmat
Parvati hymyilee ja muuttuu Kaliksi.
Jolle menetät kaiken mitä sinulla on.
Etkä voi tehdä mitään asialle.
Kun tulet jo hulluksi.
Minne menet.
Keneltä kysyt
niin aina Kali on vastassa
et voi paeta häntä
mutta alistua
etkä voi koskaan tietää kohtaloa
ellei jumalat ole suopeita
kun kerran Kali on vihainen
et voi päästä hänen vihastaan
kunnes saat turpiin
Viisas tietää Kalin arvon
tässä maailmassa
eikä pakenee
eikä riehuu turhan päiten
koska tietää, että Kali hallitsee kaiken
tällä ihraisella planeetalla
Tuntea voit yrittää mitä Kali tahtoo
kuinka toimii
mutta muista alistua
muista alistua maakamaraa asti
Jos paeta voisin
kauas kauas
Maailmassa on voimakkaita miehiä
jotka eivät tee maan velvollisuuksia
vaan kuluttavat paljon ilmaa
satojen ihmisten edestä
Ja maailmassa on miljoonia ihmisiä
jotka hengittävät Kalia
joka Rakastaa heitä
mutta valvoo erittäin tarkasti
että jokainen tekee velvollisuutensa
eikä lenteilee turhan päiten
koska Kali on aikamme hermo.
Viisas on mies ja autuas,
joka tuntee Kalin nimen
sillä Kali on aikamme Kieli
naisen salainen voimaa.
Mutta kun mies katsoo Kuuta
niin hän tietää, että on turhaa
olla muuta ja palvoa muita
kuin sitä, mitä on tässä ja nyt,
joka läheisin ja painavin voimaa
mitä ihmiselle on suotu,
eikä etsiä kaukaisinta planeettaa
johon ei pääsee koska matka on pitkä.
Kali, Jumalattareni, Rakasta minua
ja muista minua, ahkeraa sinun palvojaa
joka haluaa vain vaatimattomasti olla
olemassa aiheuttamatta vahinkoa
paljoakaan kenellekkään
niin paljon kuin suinkin on mahdollista.
Maha Kali of Life.
Tapa minua viisasti
sillä en ole kuoleman arvoinen
Pelottaa. Pelottaa. Pelottaa.
Anonyymi-ap
2026-03-15 17:26:10
Laitan sen myös tänne, koska kauhudramaturgit julkaisevat saman viestin eri ketjuissa, joten laitan tuo selostustekstin eri ketjuihin tulevia draamoja varten.
Kauhudramaturgit Kalin kimpussa.
"Tämä on Kali, yksi hindulaisuuden miljoonista jumalista"
Pelottaa.
KAIKKI ON SYMBOLISTA JA ALLEGORISTA.
Shivan puoliso tunnetaan eri nimillä, kuten Uma, Sati, Parvati, Durga, Kali ja Shakti.
Kalin ikonografian ymmärtämiseksi on välttämätöntä ymmärtää hänen nimensä merkitys. Yksi sanskritin kielen sanan "kal" merkityksistä on "laskea" tai "mitata". Siitä johdettuna sanskriittinen "kala" tarkoittaa ajan abstraktia käsitettä. "Kali" on feminiininen sana, joka on johdettu sanasta "kala" ja viittaa toimintaan. Näin ollen "kali" on "toiminta ajassa". Aika itsessään on ikuinen, mutta kaikki fyysinen (Mayan puitteissa) luodaan, säilytetään ja lopulta tuhotaan ajassa.
Aika on kohtu, josta kaikki syntyvät. Ajan kohdusta (Kali, äitijumalatar) syntyvät kaikki luodut todellisuudet.
Kaikki nämä todellisuudet transformoituvat ajan kuluessa. Ideat, käsitteet ja ajatukset ovat olemassa ajan myötä syntyneenä tietona.
Kaikki nämä todellisuudet transformoituvat ajan kuluessa. Ideat, käsitteet ja ajatukset ovat olemassa ajan myötä syntyneenä tietona.
Nämä jälkeläiset voivat selvitä yksilöiden fyysisestä olemassaolosta tai kuolla niiden mukana. Seuraavat sukupolvet voivat säilyttää ne tai muuttaa niitä. Ajan myötä ne voivat taas kadota unohduksiin.
Aika on...joka lopulta niittää oman luomistyönsä. Uuden kasvun aikaansaamiseksi on joskus tarpeen tuhota vanhaa. Muutos aineellisessa luonnossa, asenteissa tai inhimillisissä dogmeissa vaatii joskus rajua väliintuloa. Tuhon syynä voivat olla luonnonelementit tai ihmiset. Jäljelle jää vain tuhoutuneen henki/sielu, pieni kipinä jumalallista luontoa. Kuitenkin lukemattomien todellisuuksien kuoleman jälkeenkin aika ja siten myös luomakunta jatkavat olemassaoloaan. Menetetyn jumalallinen kipinä uudistuu uudessa muodossa, ja menetetty tieto voidaan saada takaisin ajan kuluessa.
"Kala/Kali" - on toinenkin merkitys: pimeys, tummaSe ei kuitenkaan ole pimeys valon poissaolona, vaan pimeys kaiken ilmenevän puuttumisena - tyhjyytenä. Kun jokin todellisuus on täysin "pyyhkiytynyt pois" ajan kuluessa, eikä sitä voida enää "laskea" tai mitata, siitä ei jää mitään jäljelle fyysisessä maailmassa (Maya) - kunnes se syntyy uudelleen tai luodaan uudelleen..... ajan kuluessa.
Kalin nimen juurisana "kal" tarkoittaa myös "hyvin muotoiltua", " kauniisti muotoiltua", ja sitä käytetään kuvaamaan kauneutta. Kali on kauneuden ruumiillistuma - ei kuitenkaan vain fyysisen kauneuden, sillä kaikki fyysiset muodot vanhenevat ajan myötä, ja fyysinen kauneus häviää väistämättä. Matemaatikko voi nähdä kauneutta tyylikkäässä yhtälössä, mutta sekin on aineellista. Todellinen kauneus on ihmisen henki/sielu, jumalallinen kipinä hänen sisällään.
Kalin ikonografia on tarkoituksella vaikeasti hahmotettavissa ja ymmärrettävissä. Se vaatii tarkkaavaisuutta ja jopa "pelottomuutta". Hänen luonteensa olemus - kaikkien fyysisten todellisuuksien katoavaisuuden (Maya) tae - pelottaa ihmiset pois ja lannistaa heidät olemaan tekemisissä hänen kanssaan. Monet, myös monet hindut, ymmärtävät Kalin kuvan usein väärin. Kali voidaan kuvata leikkisänä tyttönä, aistillisena nuorena soturina tai ankeana vanhana noitana. Nuorena naisena hän esiintyy äitijumalattarena tai siveettömänä..., joka on vapaa kaikista tavanomaisista käyttäytymisnormeista. Soturina hän esiintyy vartijana/suojelijana ja samalla tuhoajana. Vanhana noitana hän symboloi kaikkien aineellisten asioiden katoavaisuutta ja muistuttaa meitä siitä, että kauneuden fyysiset ilmentymät ovat ohimeneviä ja että vain hengen/jumalaisen olemuksen sisäisellä kauneudella on merkitystä.
Kali on väriltään musta tai tummansininen, mikä symboloi ilmentyneen ajan pimeyttä (tyhjyyttä), josta kaikki fyysiset todellisuudet lähtevät ja johon ne lopulta palaavat. Kalin pitkät hiukset ovat löysät ja epäjärjestyksessä ja hänen kielensä työntyy ulos, mikä symboloi absoluuttista toimintavapautta ja vapautta kaikista ihmisen hyväksymistä rajoituksista. Hän pitää toisessa kädessään miekkaa ja toisessa katkaistua päätä. Pää symboloi ihmisen egoa. Hän katkaisee miekalla egon, mikä auttaa ihmistä pakenemaan aineellisesta/fyysisestä maailmasta (Maya) ja saavuttamaan jumalallisuuden.
Kali on väriltään musta tai tummansininen, mikä symboloi ilmentyneen ajan pimeyttä (tyhjyyttä), josta kaikki fyysiset todellisuudet lähtevät ja johon ne lopulta palaavat. Kalin pitkät hiukset ovat löysät ja epäjärjestyksessä ja hänen kielensä työntyy ulos, mikä symboloi absoluuttista toimintavapautta ja vapautta kaikista ihmisen hyväksymistä rajoituksista. Hän pitää toisessa kädessään miekkaa ja toisessa katkaistua päätä. Pää symboloi ihmisen egoa. Hän katkaisee miekalla egon, mikä auttaa ihmistä pakenemaan aineellisesta/fyysisestä maailmasta (Maya) ja saavuttamaan jumalallisuuden.
Laitan sen myös tänne, koska kauhudramaturgit julkaisevat saman viestin eri ketjuissa, joten laitan tuo selostustekstin eri ketjuihin tulevia draamoja varten.
Kauhudramaturgit Kalin kimpussa.
"Tämä on Kali, yksi hindulaisuuden miljoonista jumalista"
Pelottaa.
KAIKKI ON SYMBOLISTA JA ALLEGORISTA.
Kali hälventää pelon...Hänen kaulaansa koristaa pääkallokoriste ja vyötäröä katkaistuista ihmiskäsistä koostuva hame. Joskus sanotaan, että näitä kalloja on viisikymmentä - yksi kutakin sanskritin aakkosten kirjainta kohti.
Näin ollen pääkallokimppu edustaa sanojen ja ajatusten voimaa eli tietoa ja tiedon hallintaa. Samaan lankaan pujotetut pääkallot edustavat myös kaikkien olemassa olevien todellisuuksien yhteenkietoutuneisuutta.
Luomakunta - ilmennyt luonto - voi olla kaunis... voi kuitenkin toisinaan olla myös äärimmäisen häikäilemätön. Käsihame symboloi hänen hallintaa toiminnan ja työnteon yli - ihmisen kykyä "tehdä" asioita, karmaa.
Kauhudramaturgit Kalin kimpussa.
"Tämä on Kali, yksi hindulaisuuden miljoonista jumalista"
Pelottaa.
Kalin ikonografia on verinen. Veri kierrättää pranaa, elämänvoimaa.
Kun verenkierto lakkaa, aineellinen olemassaolo päättyy ja kuolema seuraa. Veri voi kuitenkin olla siunaus - esimerkiksi verensiirto voi pelastaa hengen.
Tuhoaja Kali voi joutua verenhimon valtaan ja menettää itsehillintänsä ja tuhota kaiken tieltään. Kalista on kuitenkin olemassa hypostaasi, jossa ...
Kali kuvataan seisovan tai tanssivan ruumiin päällä tai harrastavan seksiä sen kanssa (ratsastavan sen päällä) hautausmaalla (ruumiin polttohautausmaalla). Tämä on hänen miehensä Shivan ruumis. Heitä ympäröivät hautajaisrieha.
Pyreneillä palavat ruumiit ja Shivan ruumis symboloivat elämänvoiman muuntumista ja sen ylittämistä. Ruumiin päällä tanssiminen symboloi transformaation autuutta, egon kuolemaa ja ihmisessä olevan jumalallisen kipinän yhdistymistä lähteeseensä.
Seksi ruumiin kanssa symboloi kuoleman aiheuttamaa syntymää ja transformaation kautta saavutettua jälleensyntymistä.
Hän pitää toisessa kädessään miekkaa ja toisessa katkaistua päätä.
Pää symboloi ihmisen egoa.
Hän katkaisee miekalla egon, mikä auttaa ihmistä pakenemaan aineellisesta/fyysisestä maailmasta (Maya) ja saavuttamaan jumalallisuuden.
KAIKKI ON SYMBOLISTA JA ALLEGORISTA
ONGELMAT SYNTYVÄT, KUN KAIKKI OTETAAN KIRJAIMELLISESTI
KAIKKI ON TÄYNNÄ SYMBOLEITA, KAIKKI ON KRYPTOGRAFISTA, KAIKKI ON KOODATTUA, KAIKKI ON PIILOTETTU, JA IHMISET, JOTKA EIVÄT OLE PÄTEVIÄ, EIVÄT PYSTY YMMÄRTÄMÄÄN SYMBOLIEN TAKANA OLEVAA FILOSOFIAA.
Dramaturgi kirjoitti:
"Tietokone ja tekoäly vastaavat kysymyksiisi.Turha tänne kirjoitella"
Päinvastoin, kristityt eivät saisi kirjoittaa tänne, koska pelkoa ei ole eikä tule koskaan olemaankaan.
Kali ei hallitse todellisuutta itsenäisesti, hän toimii Jumalan energian instrumenttina
Siksi Kali ei ole itsenäinen korkein todellisuus, vaan osa Jumalan ulkoista energiaa, jota kutsutaan mayaksi. Samassa yhteydessä mainitut jumalattaret, kuten Durga ja Parvati, nähdään tämän saman energian eri muotoina. Ne personoivat luonnon voimaa, joka ylläpitää ja samalla rajoittaa materiaalista maailmaa
Kalin pelottava ikonografia — katkaistut päät, veri, hautausmaat ja tuho — tulkitaan ennen kaikkea kuvaukseksi materiaalisen maailman todellisesta luonteesta. Materiaalinen olemassaolo on jatkuvaa syntymän, kuoleman ja muutoksen kiertoa. Tästä näkökulmasta Kalin kauhistuttava muoto muistuttaa siitä, että kaikki aineellinen on väliaikaista ja lopulta katoavaa. Se ei kuvaa korkeinta todellisuutta vaan pikemminkin maailmaa, johon elävä olento on väliaikaisesti sidottu.
Ihmisen suurin ongelma on väärä ego, sanskritiksi ahankara, joka saa sielun samaistumaan kehoon ja aineelliseen maailmaan. Erona tässä on kuitenkin se, että meillä tämän egon ei katsota murtuvan jonkin pelottavan kosmisen voiman kautta, vaan rakkauden kautta.
Puolijumalalliset olennot eivät ole pelkkiä psykologisia symboleita, vaan todellisia persoonallisia olentoja ja silti monet ikonografiset yksityiskohdat ovat symbolisia ja auttavat kuvaamaan kosmisia periaatteita.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Totuutta ei voi pettää ulkopuolelta millään heijastuksilla, mutta se on mahdollista pettää sisältä käsin. Toisin sanoen voitte pettää vain itseänne.
Minä olen, minä olen olemassa, minä olen totuus. Mutta kuka minä olen? Petos kätkeytyy tänne. Kaikki, mitä ihminen ajattelee itsestään tässä maailmassa, osoittautuu valheeksi.
Miksi ihminen joutuu niin harhaan? Se tapahtuu itsepetoksen eli väärän identifikaation energian vaikutuksesta. Sanskritiksi itsepetoksen energiaa kutsutaan ahankaraksi.
Sielu turvautuu siihen, kun se haluaa siirtyä harhan maailmaan.
Ahankara on kaikkein hienovaraisin materiaalinen elementti, joten sitä on vaikea analysoida.
Se pitää sielua turvallisessa vankeudessa, vankilassa, josta kukaan ei pääse koskaan pois, vaikka siellä ei ole lukkoja tai kaltereita.
Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.
Se taistelee pahaa vastaan, mutta se kantaa pahaa sisällään. Se haluaa onnellista elämää maan päällä, mutta se aiheuttaa itselleen ongelmia.
Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.
Miekan merkitys - tieto joka katkaisee tietämättömyyden
Kalin kuva ei ole tarkoitettu kirjaimelliseksi vaan symboliseksi. Häntä pidetään ajan ja muutoksen personifikaationa. Sanskriitin sana kal merkitsee laskemista tai mittaamista, ja siitä johdettu kāla tarkoittaa aikaa. Nimen Kali ajatellaan viittaavan toimintaan ajassa. Ajassa kaikki syntyy, muuttuu ja lopulta tuhoutuu. Siksi Kali nähdään äidillisenä voimana, jonka kautta kaikki ilmiöt tulevat olemassaoloon ja johon ne myös lopulta palaavat.
Aika toimii eräänlaisena kohtuna, josta kaikki todellisuudet syntyvät. Ideat, käsitteet ja ajatukset syntyvät ajan kuluessa ja voivat säilyä sukupolvelta toiselle tai kadota vähitellen unohduksiin. Samalla tavoin kaikki aineellinen muuttuu jatkuvasti. Jotta uutta voisi syntyä, vanhan täytyy joskus tuhoutua. Luonnossa ja ihmiskunnassa tapahtuvat mullistukset, kriisit ja muutokset ovat osa tätä jatkuvaa transformaatiota.
Samalla tavoin kaikki aineellinen muuttuu jatkuvasti. Jotta uutta voisi syntyä, vanhan täytyy joskus tuhoutua.
Samalla tavoin kaikki aineellinen muuttuu jatkuvasti. Jotta uutta voisi syntyä, vanhan täytyy joskus tuhoutua.
LOPPU ON ALKU.
Ajatus siitä, että jotta uutta voisi syntyä vanhan täytyy joskus tuhoutua, merkitsee käytännössä sitä, että loppu ei ole välttämättä lopullinen päätepiste. Pikemminkin se on osa muutoksen ketjua, jossa yhden asian päättyminen mahdollistaa toisen alkamisen. Kun jokin muoto katoaa, sen tilalle voi syntyä uusi muoto. Näin tuho ja synty eivät ole täysin vastakkaisia asioita, vaan kuuluvat samaan jatkuvaan prosessiin.
Ongelmat syntyvät silloin, kun nämä kuvat otetaan kirjaimellisesti. Niiden tarkoituksena on välittää filosofinen ajatus todellisuuden muutoksesta, ajasta ja egon ylittämisestä symbolien ja allegorioiden kautta.
”LOPPU ON ALKU” tiivistää hyvin tekstin dramaturgian: kuolema, tuho ja muutos eivät välttämättä merkitse olemassaolon totaalista päättymistä, vaan yhden muodon päättymistä ja toisen mahdollisuutta.
miekka - tieto - tietämättömyyden katkaiseminen
katkaistu pää - ego - väärän samaistumisen poistaminen
Tässä kauhukuvasto kääntyy melkein päinvastaiseksi. Katsojalle irtileikattu pää merkitsee helposti väkivaltaa ja kuolemaa, kun taas tulkinnassa se voidaan nähdä vapautumisen kuvana: se, mikä katkaistaan, ei ole ihmisen persoonan fyysinen olemassaolo vaan väärä käsitys siitä, kuka ihminen pohjimmiltaan on.
Ja juuri siksi ”Pelottaa. Pelottaa. Pelottaa.” on osuva lähtökohta. Kali on rakennettu kuvallisesti kohtaamaan juuri se reaktio. Kuvasto pakottaa katsomaan asioita, joita ihminen normaalisti yrittää väistää: vanhenemista, kuolemaa, ruumiillisuuden katoamista, kontrollin menettämistä ja oman identiteetin rajallisuutta.
Mutta tästä ei seuraa, että pitäisi pelätä Kalia konkreettisena uhkana. Kuva voi olla hirvittävä ilman että sen kuvaama uskonnollinen idea tarkoittaa ”hirviö hyökkää kimppuusi”. Pikemminkin sen logiikka on: se, mitä pidät pysyvänä, ei ole pysyvää.
muoto syntyy - muoto muuttuu -muoto kuolee -mahdollisuus uudelle muodolle syntyy.
Se on paljon lähempänä kuolevaisuuden ja muutoksen uskonnollista meditaatiota kuin varsinaista kauhudramaturgiaa.
Kristityt yrittävät pelotella hinduhahmoa Kalilla ja asettaa kristinuskon sen vastakohdaksi, asetelmaa voi tulkita vallankäytön ja uskonnollisen stereotypisoinnin kautta.
Siinä on erityisen kiinnostava ristiriita: Kali esitetään kauhistuttavana, koska hänen ikonografiassaan on kuolemaa, verta ja pääkalloja, ja sen jälkeen kristitty hahmo voi yrittää päätellä: ”Katso, hindulaisuus on pelottavaa ja väärää, kun taas kristinusko on turvallista ja hyvää.”
Tällainen dramaturgia ei kuitenkaan kerro kovin paljon itse hindulaisuudesta. Se kertoo ennen kaikkea pelottelijan tavasta rakentaa vastakkainasettelu:
Kali - vieras, pelottava, ”paha”
kristinusko - tuttu, turvallinen, ”hyvä”
hindu - henkilö, jota yritetään saada häpeämään tai pelkäämään omaa uskontoaan
kristitty - henkilö, joka asetetaan moraalisesti ylemmäksi
Se olisi varsinkin aika läpinäkyvä ”toiseuttamisen” tekniikka. Vielä kiinnostavampaa olisi, jos tarina myöhemmin purkaisi tämän asetelman: hindu voisi esimerkiksi huomauttaa, että kristitty hahmo ottaa symbolisen kuvaston kirjaimellisesti, vaikka ei ymmärrä sen uskonnollista kontekstia.
Onhan siinä melkoinen ironia: kristitty yrittää pelotella hinduja Kalilla — pääkalloilla, verellä, kuolemalla ja tuhon kuvastolla — todistaakseen, että hindulaisuus on ”pelottavaa”.
Samaan aikaan kristinuskon omassa perinteessä esiintyy paljon rajumpiakin pelottelukuvastoja: ikuinen helvetti, ikuinen rangaistus, kadotus, viimeinen tuomio, synti ja ajatus siitä, että ihminen voi joutua ikuisesti eroon Jumalasta.
Eli ensin osoitetaan Kalin kauhistuttavaa ikonografiaa ja sanotaan: ”Katso, kuinka hirvittävä uskonto!”
Ja sitten pitäisi muka unohtaa ikuinen helvetti.
Kalin symboliikka voi käsitellä kuolemaa, muutosta ja egon murtumista. Helvetti taas on kristillisessä kuvastossa nimenomaan rangaistuksen ja kadotuksen symboli. Jos tarkoituksena on pelotella toinen uskonto näyttämään barbaariselta, kannattaa ehkä ensin tarkistaa, mitä oman uskonnon kauhukuvastossa oikein esiintyy.
Eli ensin osoitetaan Kalin kauhistuttavaa ikonografiaa ja sanotaan: ”Katso, kuinka hirvittävä uskonto!”
Ja sitten pitäisi muka unohtaa ikuinen helvetti.
Onhan siinä melkoinen ironia: kristityt yrittävät pelotella hindutyttöä Kalilla, pääkalloilla ja verellä, vaikka oman perinteensä kauhukuvastossa on helvetti, ikuinen rangaistus ja kadotus. Kali-symboliikka käsittelee kuolemaa ja muutosta, mutta pelottelija yrittää tehdä siitä todisteen hindulaisuuden pahuudesta. Aika rohkea strategia uskonnolta, jonka omassa kuvastossa ihminen voi päätyä ikuiseen helvettiin.
Ironia on siinä, että kristityt yrittävät demonisoida hindulaisuutta Kalin ikonografian perusteella, vaikka kristinuskon omassa teologisessa traditiossa esiintyy huomattavasti ankarampia eskatologisia käsitteitä: IKUINEN helvetti, kadotus, viimeinen tuomio ja ikuinen rangaistus. Kalin pääkallot ja veri voidaan tulkita kuolevaisuuden ja transformaation symboleiksi, kun taas kristillisessä eskatologiassa kadotus liittyy ihmisen lopulliseen kohtaloon. Pelotteludiskurssissa syntyykin paradoksaalinen asetelma: toisen uskonnon symbolinen kauhukuvasto tuomitaan kirjaimellisena, samalla kun oman tradition vastaava kuvasto selitetään teologiseksi totuudeksi.
On suorastaan irvokasta, kuinka kristitty pelottelija tarttuu Kalin pääkalloihin, vereen ja kuoleman symboliikkaan yrittäessään tehdä hindulaisuudesta primitiivisen ja ”pahan” uskonnon. Samalla hän seisoo oman tradition eskatologisen kauhukuvaston päällä: IKUINEN helvetti, kadotus, viimeinen tuomio, ikuinen rangaistus ja ajatus sielun loputtomasta kärsimyksestä.
Siinä on kaksinaismoralismia parhaimmillaan. Kalin ikonografia voidaan tulkita symbolisesti ajan, kuolevaisuuden, muutoksen ja egon murtumisen kautta, mutta kristityn pelottelijan omassa retoriikassa nämä symbolit riisutaan asiayhteydestään ja muutetaan tahallisesti kauhutarinoiksi. Onko tarkoitus todella keskustella uskonnoista vai vain pelotella hinduja väittämällä: ”Meidän kauhukuvastomme on totuus, teidän kauhukuvastonne on pahuutta”? Jos toiselle uskonnolle annetaan symboliikan sijasta kirjaimellinen tulkinta, mutta omalle uskonnolle varataan oikeus teologiseen hienosyisyyteen, kyse ei ole reilusta uskontokritiikistä vaan propagandistisesta kaksoisstandardista. Ironisinta on, että Kalin pelottava ulkomuoto voi symboloida juuri sitä, mitä ihminen ei halua kohdata — kuolemaa, katoavaisuutta ja oman egon rajallisuutta — kun taas kristillisessä pelotteludiskurssissa kauhua käytetään joskus aivan tietoisesti keinona ohjata ihmisen uskoa ja käyttäytymistä. Silloin ”pelottava Kali” alkaa näyttää lähinnä tekosyyltä, jolla yritetään rakentaa asetelma, jossa kristitty saa esiintyä moraalisena pelastajana ja hindu peloteltavana pakanaressukkana.
Onko tarkoitus todella keskustella uskonnoista vai vain pelotella hinduja väittämällä: ”Meidän kauhukuvastomme on totuus, teidän kauhukuvastonne on pahuutta”? Jos toiselle uskonnolle annetaan symboliikan sijasta kirjaimellinen tulkinta, mutta omalle uskonnolle varataan oikeus teologiseen hienosyisyyteen, kyse ei ole reilusta uskontokritiikistä vaan propagandistisesta kaksoisstandardista
Niin!
Niin!